14.3.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 98/59

—

Euroopan komissio ei ole noudattanut tukisopimuksista FP7 ja H2020 seuraavia sopimusvelvoitteitaan, kun se on keskeyttänyt kaikkien kantajalle suoritettavien maksujen suorittamisen lainvastaisesti laaditun OLAFin tutkintakertomuksen perusteella

—

Euroopan komissio ei ole noudattanut tukisopimuksista FP7 ja H2020 seuraavia sopimusvelvoitteitaan, kun se on irtisanonut riidanalaiset tukisopimukset lainvastaisesti laaditun OLAFin tutkintakertomuksen perusteella, ja

—

toissijaisesti määräämään asiantuntijan nimeämisestä niiden summien määrittämiseksi, jotka kantajalle on kiistatta maksettava riidanalaisten tukisopimusten nojalla, ja

—

maksamaan tukisopimuksen FP7 perusteella maksettavat summat, joiden maksaminen on keskeytetty lainvastaisesti, eli 607 404,49 euroa II.5.5 artiklan mukaisine viivästyskorkoineen, jotka lasketaan maksettavien summien eräpäivästä lähtien Euroopan keskuspankin (EKP) perusrahoitusoperaatioille vahvistaman korkokannan, jota korotetaan 3,5 prosenttiyksiköllä, mukaisesti

—

maksamaan tukisopimuksen H2020 perusteella maksettavat summat, joiden maksaminen on keskeytetty lainvastaisesti, eli 226 688,68 euroa 21.11.1 artiklan mukaisine viivästyskorkoineen, jotka lasketaan maksettavien summien eräpäivästä lähtien Euroopan keskuspankin (EKP) perusrahoitusoperaatioille vahvistaman korkokannan, jota korotetaan 3,5 prosenttiyksiköllä, mukaisesti

—

korvaamaan kantajalle aiheutuneen lisävahingon, jonka suuruudeksi arvioidaan tässä vaiheessa 1 500 000 euroa sillä varauksella, että tätä summaa suurennetaan tai pienennetään oikeudenkäynnin aikana

—

korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio ei voinut vedota tutkintakertomukseen, joka oli laadittu lainvastaisesti kerättyjen todisteiden perusteella, perustellakseen päätöksensä keskeyttää kaikkien kantajalle suoritettavien maksujen suorittamisen. Kantaja väittää tässä yhteydessä, että koska komissio tukeutui lainvastaisesti kerättyihin todisteisiin, sekä maksujen suorittamisen keskeyttäminen että tukisopimusten irtisanominen ovat laittomia.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen, koska eri teknisissä tarkastuskertomuksissa päädyttiin aina siihen, että kantaja käytti varoja taloudellisuuden, tehokkuuden ja moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti. Tästä seuraa, että komissio ei voinut väittää, että se oli pätevästi todennut, että kantaja oli syyllistynyt sääntöjenvastaisuuksiin muiden tukien yhteydessä, mikä oikeuttaisi irtisanomisen tai kaikkien riidanalaisissa tukisopimuksissa tarkoitettujen maksujen suorittamisen keskeyttämisen. Lisäksi osallistuminen tukisopimuksiin on kantajan ainoa rahoituslähde ja uusien eurooppalaisten hankkeiden puuttuminen johtaisi väistämättä kantajan konkurssiin.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio ylitti sen harkintavallalle asetetut rajat ilmeisesti ja vakavasti, minkä perusteella unionille voi syntyä sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu. Kantajalle aiheutui sen maineeseen ja sen tilauskantaan liittyvää vahinkoa, mikä vähensi voimakkaasti mahdollisuuksia tai jopa sulki pois kaikki mahdollisuudet osallistua tulevaisuudessa uusiin eurooppalaisiin hankkeisiin. Lisäksi osallistuminen tukisopimuksiin on kantajan ainoa rahoituslähde ja uusien eurooppalaisten hankkeiden puuttuminen johtaisi väistämättä kantajan konkurssiin.