Asia T-729/16

PO ym.

vastaan

Euroopan ulkosuhdehallinto

Henkilöstö – EUH – Palkkaus – Pekingin edustustossa työskentelevät virkamiehet – Perhelisät – Koulutuslisä vuodelle 2015–2016 – Henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 15 artiklan toinen virke – Kolmansissa maissa maksettavan henkilöstösääntöjen mukaisen enimmäismäärän ylittyminen – Päätös lukukausimaksujen korvaamisen enimmäismäärästä poikkeustapauksissa – Yleiset täytäntöönpanosäännökset

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 25.10.2018

1. Virkamiehet – Asianomaiselle vastainen päätös – Perusteluvelvollisuus – Ulottuvuus

   (SEUT 296 artikla; henkilöstösääntöjen 25 artiklan toinen kohta)

2. Virkamiehet – Palkkaus – Kolmannessa maassa työskenteleviin virkamiehiin sovellettava palkkausjärjestelmä – Koulutuslisä – Lukukausimaksujen korvaaminen henkilöstösäännöissä kolmansia maita varten vahvistetun enimmäismäärän ylittävältä osalta – Rajat – Oikeutta koulutukseen ei ole laiminlyöty

   (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 14 artikla ja 52 artiklan 1 kohta; henkilöstösääntöjen liitteessä X oleva 15 artikla)

3. Virkamiehet – Periaatteet – Luottamuksensuoja – Edellytykset

   (Henkilöstösääntöjen liitteessä X oleva 15 artikla)

4. Virkamiehet – Yhdenvertainen kohtelu – Käsite – Rajat

   (Henkilöstösääntöjen liitteessä X oleva 15 artikla)

5. Virkamiehet – Palkkaus – Kolmannessa maassa työskenteleviin virkamiehiin sovellettava palkkausjärjestelmä – Koulutuslisä – Lukukausimaksujen korvaaminen henkilöstösäännöissä kolmansia maita varten vahvistetun enimmäismäärän ylittävältä osalta – Myöntämisedellytykset – Toimielimillä ei ole velvollisuutta antaa yleisiä täytäntöönpanosäännöksiä

   (Henkilöstösääntöjen 110 artiklan 1 kohta ja liitteessä X oleva 15 artikla)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 52 ja 53 kohta)

2.  Henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 15 artiklan sanamuodon ja kyseisen liitteen valmistelutoimien perusteella mainitun artiklan toista virkettä ei voida tulkita siten, että siinä tarkoitetuissa erityistapauksissa olisi oikeus saada rajaton korvaus kaikista kolmansissa maissa maksettavan henkilöstösääntöjen mukaisen enimmäismärän ylittävistä lukukausimaksuista. Kyseistä virkettä on tulkittava päinvastoin siten, että nimittävällä viranomaisella on kyseistä säännöstä soveltaessaan oikeus ottaa määrärahoihin liittyvät rajoitteet huomioon.

   Vaikka oletetaan, että kolmansissa maissa maksettavan henkilöstösääntöjen mukaisen enimmäismäärän ylittävien lukukausimaksujen osittainen korvaaminen rajoittaa perusoikeuskirjan 14 artiklassa vahvistettua oikeutta koulutukseen, on joka tapauksessa muistettava, että tällaista rajoittamista voidaan perustella perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdalla. Kyseessä on nimittäin lainsäädännössä säädetty rajoitus, jolla pyritään unionin yleisen edun mukaiseen tavoitteeseen, joka on kolmansissa maissa maksettavan henkilöstösääntöjen mukaisen enimmäismäärän ylittävien lukukausimaksujen korvaaminen mahdollisimman monelle korvausta hakeneelle virkamiehelle siten, että samalla otetaan huomioon tällaisiin menoihin osoitettuja määrärahoja koskevat rajoitukset.

   Mainitun perusoikeuskirjan 14 artiklassa vahvistettu oikeus koulutukseen ei siis edellytä, että henkilöstösääntöjen liitteessä X olevaa 15 artiklaa olisi tulkittava siten, että kantajien erityisen tilanteen vuoksi Euroopan ulkosuhdehallinnolla oli velvollisuus korvata kokonaan heille lukukausimaksut, jotka ylittivät kolmansissa maissa maksettavan henkilöstösääntöjen mukaisen enimmäismäärän.

   (ks. 72, 123 ja 124 kohta)

3.  Oikeus vaatia luottamuksensuojaa edellyttää kolmen edellytyksen täyttymistä: ensinnäkin asianomaisen henkilön on pitänyt saada unionin hallinnolta hyväksytyistä ja luotettavista lähteistä peräisin olevat täsmälliset, ehdottomat ja yhtäpitävät vakuuttelut; toiseksi näiden vakuuttelujen on oltava sellaiset, että ne synnyttävät ne saaneen henkilön mielessä perustellun odotuksen, ja kolmanneksi annettujen vakuuttelujen on oltava sovellettavien oikeussääntöjen mukaisia.

   Pelkästään sitä seikkaa, että kantajat ovat saattaneet saada kolmansissa maissa maksettavan henkilöstösääntöjen mukaisen enimmäismäärän ylittäviä koulutuslisiä, jotka ovat kattaneet lukukausimaksut kokonaan, ei voida pitää itsessään täsmällisenä, ehdottomana ja yhtäpitävänä vakuutteluna.

   (ks. 79 ja 80 kohta)

4.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 85–87 ja 109 kohta)

5.  Velvollisuus antaa yleisiä täytäntöönpanosäännöksiä henkilöstösääntöjen 110 artiklan 1 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti on olemassa, kun asiasta on annettu nimenomainen säännös. Ellei nimenomaista säännöstä ole annettu, tällainen velvollisuus on olemassa vain poikkeustapauksessa eli kun henkilöstösääntöjen säännökset eivät ole riittävän selkeitä eivätkä täsmällisiä, vaan ne voivat johtaa mielivaltaiseen soveltamiseen.

   Tältä osin henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 15 artiklan toisessa virkkeessä vahvistettu nimittävän viranomaisen päätösvalta ei koske yleisesti sovellettavaa päätöstä, vaan yksittäistapauksissa sovellettavia päätöksiä, jotka on annettava erityistapauksissa, ja nimittävän viranomaisen on tätä valtaa käyttäessään otettava huomioon kolmansissa maissa maksettavan henkilöstösääntöjen mukaisen enimmäismäärän ylittävien lukukausimaksujen korvaamista hakeneiden työntekijöiden yksilölliset tilanteet. Tässä yhteydessä sillä on oltava joustonvaraa, jonka ansiosta se voi ottaa huomioon yhtäältä kunkin Euroopan ulkosuhdehallinnon työntekijän, joka on hakenut kolmansissa maissa maksettavan henkilöstösääntöjen mukaisen enimmäismäärän ylittävien lukukausimaksujen korvaamista, yksilöllisen tilanteen ja toisaalta määrärahoihin liittyvät rajoitukset, jotka vaikuttavat tällaisten maksujen korvaamiseen.

   Edellä esitetyn perusteella henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 1 artiklan kolmatta kohtaa ei voida tulkita siten, että siinä asetetaan Euroopan ulkosuhdehallinnolle velvollisuus antaa yleisiä täytäntöönpanosäännöksiä, jotka koskevat henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 15 artiklan toisessa virkkeessä vahvistetun päätösvallan käyttöä.

   Kun otetaan huomioon, että nimittävän viranomaisen päätökset kolmansissa maissa maksettavan henkilöstösääntöjen mukaisen enimmäismäärän ylittämisestä henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 15 artiklan toisen virkkeen nojalla ovat poikkeuksellisia ja että nimittävällä viranomaisella on oltava jonkin verran joustonvaraa kyseisen säännöksen soveltamisessa, ei voida katsoa, että se seikka, että kyseisessä artiklassa jätetään tälle viranomaiselle harkintavaltaa, on riittävä osoitus siitä, ettei kyseinen säännös ole riittävän selkeä tai täsmällinen.

   (ks. 159, 165, 169 ja 173 kohta)