Asia T-527/16

Margarita Tàpias

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) tuomio 12.12.2019

Henkilöstö – Henkilöstösääntöjen ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen uudistus, joka tuli voimaan 1.1.2014 – Asetus (EU, Euratom) N:o 1023/2013 – 1.1.2014 alkaen sovellettava yhteisvastuumaksu – Palkkojen päivittämistä koskevan menetelmän soveltamisen keskeyttäminen vuosina 2013 ja 2014

Henkilöstökanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Käsite – Palkkalaskelma – Palkkalaskelman yleinen hyväksyminen virkamiehelle vastaisen toimen käsitteeseen kanneoikeuksien käyttämistä varten

(Henkilöstösääntöjen 90 artikla ja 91 artiklan 1 kohta)

(ks. 33–36 kohta)
Henkilöstökanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Määräajat – Alkamisajankohta – Kanne, joka koskee taloudellisten oikeuksien muutoksia, jotka suoritetaan kuukausittain ja jotka kuvastuvat kaikissa palkkalaskelmissa – Määräaika, joka alkaa kulua sen ensimmäisen palkkalaskelman vastaanottamisesta, josta käy ilmi näiden muutosten toteuttaminen

(Henkilöstösääntöjen 90 artikla ja 91 artikla)

(ks. 37, 38 ja 43–46 kohta)
Henkilöstökanne – Lainvastaisuusväite – Säädökset, päätökset ja muut toimet, joiden lainvastaisuuteen voidaan vedota – Riidanalaisen päätöksen perustana olevat yleiset säädökset, päätökset ja muut toimet – Tutkittavaksi ottaminen – Edellytykset

(SEUT 263 artiklan toinen kohta, SEUT 270 ja SEUT 277 artikla)

(ks. 49–53 kohta)
Virkamiehet – Henkilöstösäännöt – Henkilöstösääntöjen muuttamisesta annettu asetus – Antaminen tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen – Neuvotteluoikeus ja oikeus työtaistelutoimiin – Käsite – Ammattijärjestöiltä tai ammattialajärjestöiltä puuttuva oikeus neuvotella henkilöstösääntöjen sisällöstä

(SEUT 294 artiklan 2 kohta, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 28 artikla)

(ks. 68–71 kohta)
Virkamiehet – Henkilöstösäännöt – Henkilöstösääntöjen muuttamisesta annettu asetus – Valmistelumenettely – Henkilöstösääntökomitean kuuleminen – Kuuleminen uudelleen, jos alkuperäiseen ehdotukseen on tehty olennaisia muutoksia – Velvollisuuden laajuus

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 12 ja 27 artikla, henkilöstösääntöjen 10 artikla)

(ks. 74–84 kohta)
Virkamiehet – Henkilöstösäännöt – Henkilöstösääntöjen muuttamisesta annettu asetus – Valmistelumenettely – Neuvottelumenettelyn soveltaminen – Laajuus

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 12 ja 27 artikla)

(ks. 91–100 kohta)
Euroopan unioni – Toimielinten välinen tasapaino – Merkitys – Toimivaltajaon noudattaminen – Eurooppa-neuvoston toimivalta sekä Euroopan parlamentille ja neuvostolle annettu lainsäädäntövalta

(SEU 13 artiklan 2 kohta, 14 artiklan 1 kohta, 15 artiklan 1 kohta ja 16 artiklan 1 kohta, SEUT 296 artiklan 3 kohta ja 336 artikla)

(ks. 108–117 kohta)
Lainvastaisuusväite – Vaikutus – Säädökset, päätökset ja muut toimet, joiden lainvastaisuuteen voidaan vedota – Riidanalaisen päätöksen perustana olevat yleiset säädökset, päätökset ja muut toimet – Riidanalaisen toimen ja yleisesti sovellettavan toimen välillä olevan oikeudellisen yhteyden välttämättömyys

(SEUT 263 artiklan toinen kohta, SEUT 270 ja SEUT 277 artikla)

(ks. 119 ja 120 kohta)
Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus

(SEUT 296 artikla)

(ks. 124 ja 125 kohta)
Virkamiehet – Palkka – Yhteisvastuumaksu – Kyseisen maksun käyttöön ottaminen ajanjaksona, jona palkkojen mukautusmenetelmän soveltaminen on keskeytetty – Lainsäätäjän harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Rajat

(Henkilöstösääntöjen 65 artiklan 4 kohta ja 66 a artikla, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 1023/2013)

(ks. 135, 136, 142, 149 ja 173 kohta)
Virkamiehet – Henkilöstösäännöt – Henkilöstösääntöjen muuttamisesta annettu asetus – Yhteisvastuumaksun käyttöön ottaminen lisäämällä uusi säännös – Henkilöstösäännöissä ilmaistua periaatetta ei ole loukattu

(Henkilöstösääntöjen 66 a artikla, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 1023/2013)

(ks. 150 kohta)
Virkamiehet – Palkka – Yhteisvastuumaksu – Kyseisen maksun käyttöön ottaminen ajanjaksona, jona palkkojen mukautusmenetelmän soveltaminen on keskeytetty – Lainsäätäjän harkintavalta – Suhteellisuusperiaatteen noudattamista koskeva tuomioistuinvalvonta – Rajat – Kyseistä periaatetta ei ole loukattu

(Henkilöstösääntöjen 65 artiklan 4 kohta ja 66 a artikla, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 1023/2013)

(ks. 162–165 kohta)
Virkamiehet – Periaatteet – Luottamuksensuoja – Edellytykset

(ks. 173 ja 174 kohta)

Tiivistelmä

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi tuomiollaan 12.12.2019 Tàpias v. neuvosto (T-527/16) kanteen, jonka Euroopan unionin neuvoston virkamies oli nostanut päätöksestä, jolla vahvistettiin hänen palkkansa ja sovellettiin häneen 6 prosentin yhteisvastuumaksua.

Kantaja oli tehnyt valituksen tammikuuta 2014 koskevasta palkkalaskelmastaan sillä perusteella, että laskelmasta ilmeni yhtäältä nimenomainen päätös soveltaa häneen 6 prosentin yhteisvastuumaksua 1.1.2014–30.6.2015, vaikka palkkojen mukauttamismenettelyn soveltaminen oli jäädytetty kyseisenä ajanjaksona, ja toisaalta hiljainen päätös olla soveltamatta hänen palkkaansa vuosittaista tarkistusta ajanjaksolla 1.1.2014–30.6.2015. Nämä päätökset perustuvat unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) muuttamisesta annettuun asetukseen N:o 1023/2013 ( 1 ).

Kantaja nosti kanteen unionin yleisessä tuomioistuimessa sen jälkeen, kun hänen valituksensa oli hylätty. Unionin yleinen tuomioistuin totesi ensinnäkin palkkojen jäädyttämisestä kahdeksi vuodeksi, että tammikuuta 2014 koskevalla kantajan palkkalaskelmalla ainoastaan vahvistettiin kantajan joulukuun 2013 palkasta tehty päätös. Kantaja ei ollut riitauttanut viimeksi mainittua päätöstä, jolla sovellettiin ensimmäisen kerran asetuksella N:o 1023/2013 käyttöön otettua päätöstä palkkojen päivittämistä koskevan menetelmän soveltamisen keskeyttämisestä ja josta tuli näin ollen lopullinen; unionin yleinen tuomioistuin totesi siksi, ettei kannetta voida ottaa tutkittavaksi siltä osin kuin se koskee palkkojen päivittämistä koskevan menetelmän soveltamisen keskeyttämistä vuosina 2013 ja 2014. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi kuitenkin, että kanne oli otettava tutkittavaksi siltä osin kuin siinä vaadittiin kumoamaan päätös, jolla vahvistettiin kantajan tammikuun 2014 palkka ja sovellettiin kantajaan ensimmäisen kerran yhteisvastuumaksua.

Asiakysymyksen osalta kantaja nosti lainvastaisuusväitteen, joka koski henkilöstösääntöjen muutosta, jolla otettiin käyttöön yhteisvastuumaksu. Lainvastaisuusväitteen tueksi esitettiin seitsemän perustetta, jotka koskivat kokoontumis- ja yhdistymisvapauden, tiedonsaantioikeuden, oikeuden tulla kuulluksi ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden rikkomista; lainsäätämisjärjestyksen noudattamatta jättämistä; perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä; yhteyden katkeamista henkilöstösääntöjen liitteessä XI säädetyn palkkojen automaattisen mukautusmenetelmän soveltamisen ja yhteisvastuumaksun välillä sekä rinnakkaisuuden periaatteen rikkomista; saavutettujen oikeuksien loukkaamista; suhteellisuusperiaatteen loukkaamista; sekä luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista, koska lainsäätäjä ei ole säätänyt siirtymätoimenpiteistä.

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kaikki kantajan esittämät perusteet. Se totesi komission velvollisuudesta kuulla henkilöstösääntökomiteaa komission 29.6.2011 hyväksymästä ensimmäisestä henkilöstösääntöjen muutosehdotuksesta, joka sisälsi 5,5 prosentin yhteisvastuumaksun, eikä henkilöstösääntöjen muuttamista koskevasta toisesta ehdotusluonnoksesta, jossa yhteisvastuumaksun määrä oli 6 prosenttia ja jonka komissio esitti henkilöstösääntökomitealle 21.11.2011, että asiakirja-aineistosta ilmenee, ettei komission 29.6.2011 hyväksymä teksti ollut muodollisesti henkilöstösääntöjen muutosehdotus, vaan henkilöstösääntöjen muutosehdotusluonnos, josta oli tarkoitus kuulla ammattijärjestöjä ja ammattialajärjestöjä ennen muodollisen henkilöstösääntöjen muutosehdotuksen antamista neuvostolle ja parlamentille. Toisaalta komissio oli toimittanut henkilöstösääntökomitealle 21.11.2011 esittämänsä tekstin seuraavaksi parlamentille ja neuvostolle lainsäädäntöehdotuksena tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä, jota noudatetaan vahvistettaessa ja muutettaessa henkilöstösääntöjä.

Lainsäätämisjärjestyksen noudattamatta jättämistä koskevan perusteen yhteydessä kantaja väitti Eurooppa-neuvoston loukanneen lainsäädäntömenettelyn lainmukaisuutta hyväksymällä 7.2. ja 8.2.2013 annetut päätelmänsä, joissa – toisin kuin komission lainsäädäntöehdotuksessa – todetaan, että palkkojen päivittämistä koskevan menetelmän soveltaminen keskeytetään vuosina 2013 ja 2014 ja täksi samaksi ajaksi otetaan käyttöön yhteisvastuumaksu. Unionin yleinen tuomioistuin totesi aluksi, että asiassa oli noudatettu tavallista lainsäätämisjärjestystä. Sen jälkeen se totesi, ettei toimivaltajako estä Eurooppa-neuvostoa ottamasta kantaa asiaan, jota käsitellään lainsäädäntömenettelyssä. Unionin yleinen tuomioistuin muistutti lopuksi, ettei Eurooppa-neuvoston antamien päätelmien mahdollinen niin kutsuttu poliittinen vaikutus parlamentin ja neuvoston lainsäädäntövaltaan voi olla peruste sille, että unionin yleinen tuomioistuin kumoaa esillä olevan riidanalaisen päätöksen.

Kantajan sellaista unionin oikeuden periaatetta koskevasta väitteestä, jonka mukaan yhteisvastuumaksua voitaisiin soveltaa vain samanaikaisesti palkkojen mukautusmenetelmän soveltamisen kanssa, unionin yleinen tuomioistuin totesi, ettei tällainen periaate ilmene oikeuskäytännöstä, asetuksen N:o 1023/2013 johdanto-osasta eikä kyseessä olevien toimenpiteiden välisestä yhteydestä. Unionin yleinen tuomioistuin täsmensi, että lainsäätäjä saattoi laajan harkintavaltansa puitteissa säätää asetuksessa N:o 1023/2013 nimenomaisesti, että yhteisvastuumaksua sovellettaisiin aikana, jona palkkojen päivittämistä koskevan menetelmän soveltaminen oli keskeytetty. Se muistutti lainsäätäjän perustelleen tätä päätöstä halulla ottaa huomioon 7.2. ja 8.2.2013 annettujen Eurooppa-neuvoston päätelmien lisäksi ”tulevat talousarviorajoitteet” ja ”jäsenvaltioiden ja koko unionin erityisen vaikea sosiaalinen ja taloudellinen tilanne” sekä tuoda esiin ”unionin virkamieskunnan yhteisvastuuhenki tilanteessa, jossa jäsenvaltiot ovat toteuttaneet ankaria toimenpiteitä ennennäkemättömän rahoituskriisin johdosta”. Unionin yleinen tuomioistuin totesi kantajan jättäneen osoittamatta, että kyseistä päätöstä tehtäessä olisi tehty ilmeinen arviointivirhe tai käytetty väärin harkintavaltaa.

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi näin ollen kanteen.

( 1 ) Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta 22.10.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, EURATOM) N:o 1023/2013 (EUVL 2013, L 287, s. 15)