EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

21 päivänä heinäkuuta 2016

WQ

vastaan

Euroopan parlamentti

”Henkilöstöasia — Virkamiehet — Sertifiointimenettely — Vuoden 2014 kierros — Kantajan nimen jättäminen merkitsemättä koulutusohjelmaan valittujen virkamiesten luetteloon — Henkilöstösääntöjen 45 a artikla”

Aihe:

SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa WQ vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan Euroopan parlamentin nimittävän viranomaisen 27.3.2015 tekemän päätöksen, jolla hänen nimensä jätettiin merkitsemättä sertifiointimenettelyn vuoden 2014 kierroksella koulutusohjelmaan valituista virkamiehistä laadittuun luetteloon.

Ratkaisu:

Kanne hylätään. WQ vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan parlamentin oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1. Virkamiehet – Sertifiointimenettely – Ansioiden vertailu – Hallinnon harkintavalta – Tuomioistuinvalvonnan rajat

   (Henkilöstösääntöjen 45 a artikla)

2. Virkamiehet – Sertifiointimenettely – Hakijoiden esivalinta – Edellytykset – Toimielinten harkintavalta – Vähintään vuoden pituisen sellaisen koulutuksen huomioon ottaminen, josta on myönnetty jäsenvaltion tunnustama tutkintotodistus

   (Henkilöstösääntöjen 45 a artikla)

1.  Kun otetaan huomioon laaja harkintavalta, joka hallinnolla on sen arvioidessa ja verratessa hakijoiden ansioita kaikissa valintamenettelyissä ja erityisesti henkilöstösääntöjen 45 a artiklassa säädetyssä sertifiointimenettelyssä, virkamiestuomioistuimen näissä asioissa harjoittaman valvonnan on rajoituttava koskemaan sitä, onko hallinto, kun otetaan huomioon seikat, joihin se on nojautunut vahvistaessaan arviointinsa, pysytellyt kohtuullisissa rajoissa eikä ole käyttänyt valtaansa ilmeisen virheellisellä tavalla tai muissa tarkoituksissa kuin niissä, joita varten se on sille annettu. Virkamiestuomioistuin ei siis voi korvata omalla arvioinnillaan hallinnon hakijoiden ansioista ja pätevyydestä tekemää arviointia, jos yhdenkään asiakirja-aineiston asiakirjan perusteella ei voida todeta, että hallinto on tehnyt ilmeisen virheen arvioidessaan näitä ansioita ja tätä pätevyyttä.

   Lisäksi nimittävällä viranomaisella on hakijoiden valitsemista varten laaja harkintavalta, ja sen on noudatettava hakuilmoituksen sanamuotoa sellaisena kuin se on julkaistu.

   (ks. 22 ja 23 kohta)

   Viittaukset:

   Yhteisöjen tuomioistuin: tuomio 4.2.1987, Bouteiller v. komissio (324/85, EU:C:1989:59, 6 kohta)

   Virkamiestuomioistuin: tuomio 11.7.2006, Tas v. komissio (F-12/05, EU:F:2006:68, 43 kohta); tuomio 6.5.2009, Campos Valls v. neuvosto (F-39/07, EU:F:2009:45, 43 kohta); tuomio 25.2.2010, Pleijte v. komissio (F-91/08, EU:F:2010:13, 61 kohta) ja tuomio 2.12.2014, Migliore v. komissio (F-110/13, EU:F:2014:257, 90 kohta)

2.  Unionin virkamiesoikeudessa sovellettavaa yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu silloin, kun kahta henkilöryhmää, joiden tosiasialliset ja oikeudelliset tilanteet eivät olennaisesti eroa toisistaan, kohdellaan eri tavoin ja kun tällainen erilainen kohtelu ei ole objektiivisesti perusteltua.

   Tältä osin erilainen kohtelu, joka on perusteltu objektiivisen ja kohtuullisen perusteen avulla ja joka on oikeassa suhteessa kyseessä olevan erilaisen kohtelun tavoitteeseen nähden, ei merkitse yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista.

   Tässä tapauksessa, kun otetaan huomioon, ettei asianomainen ollut osallistunut yliopiston tai ammatillisen yhteisön tarjoamaan vähintään vuoden pituiseen koulutukseen, josta myönnetään jäsenvaltion tunnustama tutkintotodistus ja ettei hän näin ollen saanut sertifiointimenettelyn hakuilmoitukseen sisältyneessä arviointitaulukossa tälle edellytykselle varattua pistettä, hän on tilanteessa, joka eroaa tosiseikkojen osalta sellaisen hakijan tilanteesta, joka voi esittää näyttöä siitä, että hän on osallistunut tällaiseen koulutukseen. Nimittävä viranomainen ei näin ollen ole loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.

   (ks. 26–28 kohta)

   Viittaukset:

   Yhteisöjen tuomioistuin: tuomio 22.12.2008, Centeno Mediavilla ym. v. komissio (C-443/07 P, EU:C:2008:767, 76 kohta)

   Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio 16.3.2004, Afari v. EKP (T-11/03, EU:T:2004:77, 65 kohta)

   Virkamiestuomioistuin: tuomio 23.1.2007, Chassagne v. komissio (F-43/05, EU:F:2007:14, 91 kohta) ja tuomio 25.2.2010, Pleijte v. komissio (F-91/08, EU:F:2010:13, 36 kohta)