30.1.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 30/32


Valitus, jonka Euroopan unionin neuvosto on tehnyt 24.11.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) asiassa T-139/14, PT Wilmar Bioenergi Indonesia ja PT Wilmar Nabati Indonesia v. neuvosto, 15.9.2016 antamasta tuomiosta

(Asia C-603/16 P)

(2017/C 030/36)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamies: H. Marcos Fraile, avustajanaan N. Tuominen, avocată)

Muut osapuolet: PT Wilmar Bioenergi Indonesia, PT Wilmar Nabati Indonesia, Euroopan komissio ja European Biodiesel Board (EBB)

Vaatimukset

Unionin yleisen tuomioistuimen 15.9.2016 antama ja neuvostolle 16.9.2016 tiedoksi annettu tuomio T-139/14, PT Wilmar Bioenergi Indonesia ja PT Wilmar Nabati Indonesia v. Euroopan unionin neuvosto, on kumottava

ensimmäisessä oikeusasteessa nostettu kanne riidanalaisen asetuksen kumoamiseksi on hylättävä

kantajat on velvoitettava korvaamaan neuvostolle sekä ensimmäisessä oikeusasteessa että muutoksenhakumenettelyssä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Toissijaisesti

asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen uudelleen käsiteltäväksi

ensimmäisessä oikeusasteessa ja muutoksenhaussa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista on päätettävä myöhemmin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

1.

Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin on soveltanut väärää oikeudellista arviointiperustetta määrittäessään, oliko neuvoston käytettävissä näyttöä siitä, olivatko indonesialaisten viejien kirjanpitoon sisältyneet raaka-aineiden alhaisemmat hinnat riittävän vääristyneitä sen oikeuttamiseksi, että niistä poikettiin, ja perusasetuksen (1) 2 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa säädetyn menetelmän käyttämiseksi. Näin tehdessään unionin yleinen tuomioistuin on asettanut tälle toimielimelle liian raskaan todistustaakan.

2.

Toiseksi unionin yleisen tuomioistuimen päätelmä siitä, että toimielinten esittämä näyttö ei ollut riittävää sen osoittamiseksi, että kyseessä oli eriytetyn vientiveron järjestelmästä johtuva pääraaka-aineiden hinnan merkittävä vääristymä Indonesiassa, ei ole riittävän perusteltu.

3.

Kolmanneksi valituksenalaisen tuomion tuomiolauselma, jolla kumotaan polkumyyntitullit kantajia koskevin osin, on suhteeton, koska unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi vain yhden kanneperusteen, ja siinä annetaan perusteeton vaikutus todetulle lainvastaisuudelle.

4.

Neuvosto osoittaa, että valituksenalaiseen tuomioon liittyy useita oikeudellisia virheitä, jotka vaikuttavat sen pätevyyteen. Lisäksi neuvosto väittää, että kantajien kuudennessa kanneperusteessaan esiin tuomat tosiseikat ovat riittävän selviä, jotta unionin tuomioistuin voi lausua kyseisestä perusteesta ja hylätä kanteen.

5.

Siten neuvosto kunnioittavasti pyytää, että valituksenalainen tuomio kumotaan ja kantajien ensimmäisessä oikeusasteessa esittämä riidanalaisen asetuksen kumoamisvaatimus hylätään.


(1)  Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1225/2009 (EUVL 2009, L 343, s. 51; perusasetus).