10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/7

Valitus, jonka Bank Mellat on tehnyt 2.8.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-160/13, Bank Mellat v. neuvosto, 2.6.2016 antamasta tuomiosta

(Asia C-430/16 P)

(2016/C 371/09)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Bank Mellat (edustajat: S. Zaiwalla, P. Reddy ja Z. Burbeza, solicitors, M. Brindle, QC, R. Blakeley ja J. MacLeod, barristers)

Muut osapuolet: Euroopan unionin neuvosto, Euroopan komissio ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta

Vaatimukset

—

tuomio on kumottava

—

asetuksen N:o 1263/2012 (1) 1 artiklan 15 kohta on kumottava kokonaisuudessaan tai siltä osin kuin sitä sovelletaan kantajaan

—

on todettava, että päätöksen 2012/635/YUTP (2) 1 artiklan 6 kohtaa ei voida soveltaa kantajaan ja

—

neuvosto on velvoitettava vastaamaan valitukseen ja unionin yleisessä tuomioistuimessa käytyyn menettelyyn liittyvistä kuluista.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

1.

Valittaja, Bank Mellat (jäljempänä pankki) on tehnyt valituksen unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-160/13, Bank Mellat v. neuvosto 2.6.2016 antamasta tuomiosta (jäljempänä tuomio). Yhteenvetona pankki väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt virheen, kun se ei ole hyväksynyt sen kannetta, jolla vaadittiin seuraavien pankkiin kohdistuvan ”taloudellisen kauppasulun” muodostavien eri säännösten kumoamista tai pätemättömäksi julistamista:

1)

neuvoston asetuksen N:o 1263/2012 1 artiklan 15 kohta

2)

neuvoston päätöksen 2012/635/YUTP 1 artiklan 6 kohta

2.

Erityisesti pankki on yksilöinyt kolme valitusperustetta, jotka koskevat unionin yleisen tuomioistuimen suorittamaan pankin kanteen arviointiin liittyviä oikeudellisia virheitä:

1)

unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 215 artiklan mukaisen ”tarvittavuuden” vaatimuksen tulkinnassa ja soveltamisessa (1. valitusperuste)

2)

unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt virheen todetessaan, että taloudellinen kauppasulku oli oikeasuhteinen, mikä puolestaan johti joukkoon muita erityisiä oikeudellisia virheitä (2. valitusperuste)

3)

unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt virheen todetessaan, että taloudellinen kauppasulku oli muiden Euroopan unionin yleisten oikeusperiaatteiden mukainen (3. valitusperuste).

3.

Pankki on myös yksilöinyt kaksi laajaa valitusperustetta, jotka koskevat unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnissa pankin kanteen osien tutkittavaksi ottamisen yhteydessä aiheutuneita oikeudellisia virheitä:

1)

Unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti erotellut taloudellisen kauppasulut tekijät ja jättänyt pankin kanteen niiltä osin tutkimatta (4. valitusperuste)

2)

Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt virheen todetessaan muun muassa, ettei se ollut SEUT 275 artiklan perusteella toimivaltainen lausumaan siitä, että pankki riitautti neuvoston päätöksen 2012/635/YUTP 1 artiklan 6 kohdan (5. valitusperuste).

4.

Pankki vaatii unionin tuomioistuinta kumoamaan tuomion ja hyväksymään sen vaatimukset.

(1)  Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 267/2012 muuttamisesta 21.12.2012 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 1263/2012 (EUVL 2012, L 356, s. 34).

(2)  Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 15.10.2012 annettu neuvoston päätös 2012/635/YUTP (EUVL 2012, L 282, s. 58).