11.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 251/18 |
Valitus, jonka Kühne + Nagel International AG ym. on tehnyt 10.5.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) asiassa T-254/12, Kühne + Nagel International ym. v. komissio, 29.2.2016 antamasta tuomiosta
(Asia C-261/16 P)
(2016/C 251/19)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Valittajat: Kühne + Nagel International AG, Kühne + Nagel Management AG, Kühne + Nagel Ltd, Kühne + Nagel Ltd, Kühne + Nagel Ltd (edustajat: U. Denzel, C. von Köckritz ja C. Klöppner, Rechtsanwälte)
Muu osapuoli: Euroopan komissio
Vaatimukset
Valittajat vaativat, että unionin tuomioistuin
1. |
kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) 29.2.2016 asiassa T-254/12 antaman tuomion, |
2. |
kumoaa komission 28.5.2012 asiassa COMP/39462 – Rahdin huolinta, C(2012) 1959 final tekemän päätöksen 1 artiklan 1 ja 2 kohdan ja 2 ja 3 artiklan SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla valittajia koskevin osin |
3. |
kumoaa valittajille edellä mainitulla päätöksellä määrätyt sakot tai alentaa niitä huomattavasti |
4. |
velvoittaa komission korvaamaan valittajille unionin yleisen tuomioistuimen ja unionin tuomioistuimen menettelyissä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittajat vetoavat viiteen valitusperusteeseen.
Ensimmäiseksi unionin yleinen tuomioistuin oletti virheellisesti, että NES:iin ja AMS:iin liittyvillä yhteistoimintajärjestelyillä rikotaan SEUT 101 artiklaa. SEUT 101 artiklaa ei sovelleta näihin yhteistoimintajärjestelyihin, koska niillä ei voida rajoittaa valtioiden välistä kauppaa.
Toiseksi valittajille määrätty sakko on laskettu oikeudellisesti virheellisesti. Todettiin kartellioikeuden vastaisia yhteistoimintajärjestelyitä yksittäisten maksujen osalta (”fees” tai ”surcharges”). Tältä osin unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt laskea määrättävä sakko pelkästään kustakin maksusta peräisin olevan tuoton perusteella. Unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon, että komissio rikkoi sakkojen määrän laskemisesta annettujen suuntaviivojen 13 kohtaa, koska se otti sakon laskemisessa huomioon muita tuottoja (erityisesti rahtimaksun). Ottamalla implisiittisesti tämän saman menetelmän myös täyden harkintavaltansa nojalla tekemän tarkastuksen perustaksi unionin yleinen tuomioistuin käytti myös itse virheellisesti tätä harkintavaltaa.
Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin loukkasi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. Toisin kuin muut rahdinkuljettajat, K + N ei toimi konsolidointimallin mukaan vaan se toimii taloudelliselta kannalta katsoen yli 90 prosentissa liiketoimia klassisena välittäjänä. Liiketoimintamallien suurten erojen vuoksi unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt toimia eriytetysti eikä sen olisi pitänyt kohdella erilaisia tilanteita samalla tavalla. Unionin yleisen tuomioistuimen olisi erityisesti pitänyt kumota komission tapa laskea sakko ja määritellä valittajille määrättävä sakko pelkästään kustakin ”fees” tai ”surcharges” saatujen tuottojen perusteella.
Neljänneksi unionin yleisen tuomioistuimen määräämä sakko on selvästi suhteeton. Unionin yleisen tuomioistuimen hyväksymä sakko on ilmeisen liiallinen eikä sitä voida perustella myöskään varoittavalla vaikutuksella.
Viidenneksi unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon Air Transport Exemptionia ja oletti sen vuoksi NES:in ja AMS:in osalta virheellisesti, että SEUT 101 artiklaa voidaan soveltaa.