|
20.6.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 222/8 |
Valitus, jonka GFKL Financial Services GmbH, aiemmin GFKL Financial Services AG, on tehnyt 19.4.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) asiassa T-620/11, GFKL Financial Services v. komissio, 4.2.2016 antamasta tuomiosta
(Asia C-219/16 P)
(2016/C 222/10)
Oikeudenkäyntikieli: Saksa
Asianosaiset
Valittaja: GFKL Financial Services GmbH, aiemmin GFKL Financial Services AG (edustajat: Rechtsanwalt Dr. M. Schweda, Rechtsanwalt J. Eggers, Rechtsanwalt Dr. M. Knebelsberger ja Rechtsanwalt Dr. F. Loose)
Muut osapuolet: Euroopan komissio, Saksan liittotasavalta
Vaatimukset
|
1. |
Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) 4.2.2016 asiassa T-620/11 antama tuomio on kumottava sikäli kuin siinä hylätään kanne perusteettomana, ja Saksan myöntämästä valtiontuesta C 7/10 (ex CP 250/09 ja NN 5/10) ”KStG-lain saneerauslauseke”, nro K(2011) 275 26.1.2011 annettu komission päätös (1) on julistettava mitättömäksi; |
|
2. |
Toissijaisesti: Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) 4.2.2016 asiassa T-620/11 antama tuomio on kumottava sikäli kuin siinä hylätään kanne perusteettomana ja asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen; |
|
3. |
Vastapuoli on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittaja väittää valituksessaan, että KStG:n 8 c §:n 1 a momentin mukainen saneerauslauseke ei ole valikoiva tuki.
Valittaja nojautuu valituksessaan kahteen valitusperusteeseen:
Ensimmäinen valitusperuste: SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkominen
Saneerauslauseke ei ole valikoiva toimenpide eikä se ole tämän vuoksi SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tuki.
|
— |
Unionin yleinen tuomioistuin lähtee virheellisesti siitä, että KStG:n 8 c §:n 1 momentin poikkeussäännös, jonka mukaan tietyissä omistusoikeuden hankintatapauksissa sellaisinaan tasauskelpoiset tappiot menetetään, olisi osa viitejärjestelmää. Tosiasiallisesti tämä säännös on poikkeus viitejärjestelmästä. Viitejärjestelmä muodostuu yleisestä mahdollisuudesta siirtää tappiot seuraaville tilikausille. |
|
— |
Saneerauslausekkeella on lisäksi sillä tavoin yleinen luonne, ettei sillä myönnetä valikoivaa etua. Vaikeuksissa olevien yritysten, jotka kuuluvat saneerauslausekkeen soveltamisalaan, ja muiden, erityisesti taloudellisesti terveiden yritysten välillä on huomattavia eroja, minkä vuoksi nämä kaksi yritysryhmää eivät ole toisiinsa nähden vertailukelpoisessa tilanteessa. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin käyttää samankaltaisuuden arvioinnin perustana puhtaasti teoreettista skenaariota; unionin yleisen tuomioistuimen huomioon ottamaa vertailuryhmää ei oikeudellisessa todellisuudessa käytännössä esiinny. |
|
— |
Saneerauslausekkeella ei myöskään suosita ”jotakin yritystä tai tuotannonalaa”. Saneerauslauseketta on mahdollista soveltaa kaikenlaisiin yrityksiin, eikä mitään yritysryhmää suljeta edeltä käsin sen ulkopuolelle. Se ei liity yrityksen ”erityiseen ominaisuuteen” vaan taloudelliseen menettelyyn, nimittäin niin sanottuun saneeraushankintaan. |
|
— |
Saneerauslauseketta voitaisiin lisäksi perustella Saksan verojärjestelmän luonteella ja yleisellä rakenteella. Sen avulla toteutetaan Saksan yhtiöverolainsäädännön perusperiaatteita, nimittäin tappioiden siirtämisen periaatetta, taloudellisen kapasiteetin mukaisen verotuksen periaatetta ja yleistä vero-oikeudellista päämäärää turvata jatkuvat verotulot. |
Toinen valitusperuste: Luottamuksensuojan periaatteen loukkaaminen
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomiossa loukataan unionin oikeuden mukaista luottamuksensuojan periaatetta. Myöskään huolelliset elinkeinonharjoittajat eivät nimittäin ole voineet havaita saneerauslausekkeen väitettyä tukiluonnetta. Komissio ei ole missään vaiheessa riitauttanut samankaltaisia säännöksiä Saksassa tai EU:n muissa jäsenvaltiossa tukioikeuden vastaisina.