2.5.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 156/22

1)

Kun asetuksen N:o 1346/2000 (1) 13 artiklassa sille, joka on saanut etua velkojia vahingoittavasta toimesta, asetetaan velvollisuus ”osoittaa” tietyt seikat voidakseen vastustaa kyseisen toimen peräyttämistä maksukyvyttömyysmenettelyn aloitusvaltion lain (lex fori concursus) säännösten perusteella, merkitseekö tämä velvollisuutta esittää tuomioistuinvaltion prosessilainsäädännön mukaisessa määräajassa sellainen oikeudenkäyntiväite sen suppeassa merkityksessä, jossa vedotaan asetuksessa säädettyyn poikkeukseen ja jolla osoitetaan, että kyseisessä säännöksessä asetetut kaksi edellytystä täyttyvät?

tai

Voidaanko asetuksen N:o 1346/2000 13 artiklaa soveltaa, kun asianosainen on pyytänyt sen soveltamista oikeudenkäynnin aikana, vaikka tämä olisi tapahtunut tuomioistuinvaltion prosessilainsäädännössä oikeudenkäyntiväitteiden esittämiselle asetetun määräajan päätyttyä tai jopa viran puolesta, edellyttäen, että asianosainen on osoittanut, että velkojia vahingoittavaan toimeen sovelletaan toisen jäsenvaltion aineellisesti sovellettavaa lakia (lex causae), jonka mukaan kyseistä toimea ei ole tässä tapauksessa mitään mahdollisuutta peräyttää?

2)

Onko viittausta asetuksen N:o 1346/2000 13 artiklassa mainittuun aineellisesti sovellettavaan lakiin, jonka mukaan määritetään, onko kyseisen lain mukaan ”mitään mahdollisuutta peräyttää kyseistä oikeustointa”, tulkittava siten, että asianosaisen, jolla on todistustaakka, on osoitettava, ettei kyseisessä tapauksessa aineellisesti sovellettavassa laissa säädetä yleisesti eikä abstraktisti mistään mahdollisuudesta peräyttää kyseisessä asiassa velkojia vahingoittavaksi katsotun (sopimussaatavan maksun) kaltaista toimea, vai siten, että asianosaisen, jolla on todistustaakka, on osoitettava, mikäli aineellisesti sovellettavan lain mukaan tällaisen toimen peräyttäminen on mahdollista, etteivät maksukyvyttömyysmenettelyn aloitusvaltion laissa säädetyistä poikkeavat edellytykset peräyttämisen hyväksymiselle käsiteltävässä asiassa konkreettisesti täyty?

3)

Voidaanko asetuksen N:o 1346/2000 13 artiklassa säädettyä poikkeusjärjestelmää, kun otetaan huomioon sen tarkoitus suojella osapuolten tuottamuksetonta luottamusta toimen pysyvyyteen aineellisesti sovellettavan lain perusteella, soveltaa myös silloin, kun sopimuksen osapuolten kotipaikka on samassa jäsenvaltiossa, jonka lain voidaan siten mahdollisessa jommankumman osapuolen maksukyvyttömyystilanteessa ennakoida olevan maksukyvyttömyysmenettelyn aloitusvaltion laki, ja kun osapuolet sulkevat sopimukseen sisältyvällä toisen jäsenvaltion lainsäädäntöön viittaavalla lakiviittauksella kyseisen sopimuksen täytäntöönpanotoimien peräyttämisen velkojien yhdenvertaisuuden periaatetta suojaavien maksukyvyttömyysmenettelyn aloitusvaltion lain pakottavien säännösten soveltamisen ulkopuolelle, mikä maksukyvyttömyystilanteen toteutuessa vahingoittaa velkojia?

4)

Onko asetuksen N:o 593/2008 (2) 1 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että tämän asetuksen soveltamiseksi sovellettavan lain määräämistä koskeviin tilanteisiin kuuluu myös tilanne, jossa aluksen vuokrasopimus on tehty yhdessä jäsenvaltiossa sellaisten yhtiöiden välillä, joiden kotipaikka on tässä samassa jäsenvaltiossa, ja jossa sopimus sisältää lakiviittauksen toisen jäsenvaltion lakiin?

5)

Jos neljänteen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko asetuksen N:o 593/2008 3 artiklan 3 kohtaa, luettuna yhdessä asetuksen N:o 1346/2000 13 artiklan kanssa, tulkittava siten, että osapuolten valinta soveltaa sopimukseen muun kuin sen jäsenvaltion lakia, johon ”kaikki muut – – tilanteeseen liittyvät seikat” liittyvät, mahdollistaa kuitenkin tämän viimeksi mainitun jäsenvaltion lain pakottavien säännösten soveltamisen maksukyvyttömyysmenettelyn aloitusvaltion lakina ennen maksukyvyttömyyttä tehtyjen velkojia vahingoittavien toimien peräyttämiseen, siten että näillä säännöksillä on etusija asetuksen N:o 1346/2000 13 artiklassa säädettyyn poikkeukseen nähden?