Asia C-540/16

”Spika” UAB ym.

vastaan

Žuvininkystės tarnyba prie Lietuvos Respublikos žemės ūkio ministerijos

(Ennakkoratkaisupyyntö – Lietuvos vyriausiasis administracinis teismas)

Ennakkoratkaisupyyntö – Yhteinen kalastuspolitiikka – Asetus (EU) N:o 1380/2013 – 16 artiklan 6 kohta ja 17 artikla – Kalastusmahdollisuuksien jakaminen – Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään puolueettomiin ja avoimiin perusteisiin perustuvasta menetelmästä – Alan toimijoiden epäyhdenvertaiset kilpailuedellytykset – Euroopan unionin perusoikeuskirja – 16 ja 20 artikla – Elinkeinovapaus – Yhdenvertainen kohtelu – Oikeasuhteisuus

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 12.7.2018

1. Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Rajat – Tulkintapyyntö, joka koskee kansallista säännöstöä, jolla pannaan täytäntöön unionin oikeutta – Unionin oikeuden täytäntöönpanon käsite – Kansallinen toimenpide, jolla päätetään jäsenvaltiolle jaettujen kalastusmahdollisuuksien jakamisesta – Kuuluminen soveltamisalaan

   (SEUT 267 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1380/2013 16 artiklan 6 kohta)

2. Kalastus – Meren luonnonvarojen säilyttäminen – Pyyntikiintiöjärjestelmä – Kalastusmahdollisuuksien jakaminen jäsenvaltioiden kesken – Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään puolueettomiin ja avoimiin perusteisiin perustuvasta jakomenetelmästä – Toimenpide, joka voi johtaa alan toimijoiden epäyhdenvertaisiin kilpailuedellytyksiin – Oikeuttamisperuste, jonka mukaan on tarpeen välttää meren luonnonvarojen liiallinen hyödyntäminen – Hyväksyttävyys – Ei ole kyse elinkeinovapauden ja oikeuden yhdenvertaiseen kohteluun perusteettomasta rajoittamisesta

   (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 16 ja 20 artikla ja 52 artiklan 1 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1380/2013 2 artiklan 1 kohta, 16 artiklan 6 kohta ja 17 artikla)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 22–24 kohta)

2.  Yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta 11.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 6 kohtaa ja 17 artiklaa sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 16 ja 20 artiklaa on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle, jolla jäsenvaltio ottaa käyttöön kalastusmahdollisuuksien jakomenetelmän, joka saattaa johtaa – vaikka se perustuukin avoimeen ja puolueettomaan jakoperusteeseen – sen lipun alla purjehtivia kalastusaluksia käyttävien toimijoiden epäyhdenvertaiseen kohteluun, jos mainitulla menetelmällä tavoitellaan unionin tunnustamaa yhtä tai useampaa yleistä etua ja jos se noudattaa suhteellisuusperiaatetta.

   Koska pääasiassa kyseessä olevan kaltaisella kansallisella lainsäädännöllä tavoitellaan yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteita – sellaisina kuin ne on vahvistettu asetuksessa N:o 1380/2013 –, on todettava, että se täyttää perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun unionin tunnustaman yleisen edun mukaisen tavoitteen. Siitä, voidaanko pääasiassa kyseessä olevalla kansallisella lainsäädännöllä saavuttaa ne yleisen edun mukaiset tavoitteet, joihin sillä pyritään, on todettava, että tässä lainsäädännössä voidaan siinä säädetyn kalastusmahdollisuuksien jakomenetelmän avulla erityisesti välttää se, että meren elollisia luonnonvaroja käytetään liikaa ja että niiden uusiutuminen häiriintyy tai estyy. Näin ollen tällaisella lainsäädännöllä voidaan taata asetuksen N:o 1380/2013 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut ekologisesti kestävät kalastustoimet.

   Sen kysymyksen osalta, aiheutetaanko tällä menetelmällä perusoikeuskirjan 16 ja 20 artiklassa vahvistetuille vapauksille rajoituksia, jotka ylittävät sen, mikä on tarpeen pääasiassa kyseessä olevalla kansallisella lainsäädännöllä tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseksi, ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee ensinnäkin, että aikaisempaa osuutta voidaan suurentaa tai pienentää tietyillä perusteilla, jotka liittyvät erityisesti ympäristöön tai edistävät paikallistalouden kehitystä. Vakiintuneella toimijalla ei voi olla yksin yli 40:tä prosenttia Liettuan tasavallalle jaetuista tietyn kalalajin kalastusmahdollisuuksista. Lopuksi on tämän tuomion 38 kohdan tavoin todettava, että kalastusmahdollisuuksien osuus, jota ei ole ensisijaisesti annettu vakiintuneille toimijoille ja jonka on oltava vähintään 5 prosenttia Liettuan tasavallalle myönnetyistä kalastusmahdollisuuksista, jaetaan huutokaupalla muille toimijoille, joilla on Liettuan lipun alla purjehtiva kalastusalus. Näin ollen pääasiassa kyseessä oleva kalastusmahdollisuuksien jakomenetelmä ei johda pelkästään kalastusmahdollisuuksien varaamiseen yksin vakiintuneille toimijoille niiden vastaavien aikaisempien osuuksien perusteella, vaan myös mahdollistaa näiden osuuksien painottamisen tiettyjen puolueettomien seikkojen perusteella.

   (ks. 44, 47, 48, 51–54 ja 56 kohta ja tuomiolauselma)