—

Alankomaiden hallitus, asiamiehinään M. Bulterman, H. Stergiou ja B. Koopman,

—

Saksan hallitus, asiamiehinään T. Henze, M. Hellmann, J. Möller ja R. Riegel,

—

Unkarin hallitus, asiamiehinään M. M. Tátrai, G. Koós ja Z. Fehér,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään R. Troosters ja S. Grünheid,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS (EYVL 2002, L 190, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 26.2.2009 tehdyllä neuvoston puitepäätöksellä 2009/299/YOS (EUVL 2009, L 81, s. 24; jäljempänä puitepäätös), 8 artiklan 1 kohdan c alakohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty Veszprémi Járásbíróságin (Veszprémin alueellinen tuomioistuin, Unkari) antaman eurooppalaisen pidätysmääräyksen, jonka kohteena on Halil Ibrahim Özçelik, täytäntöönpanon yhteydessä Alankomaissa.

3

Puitepäätöksen johdanto-osan viidennessä, kuudennessa, kahdeksannessa ja kymmenennessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

4

Puitepäätöksen 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Eurooppalaisen pidätysmääräyksen määritelmä ja velvollisuus panna se täytäntöön”, säädetään seuraavaa:

”1.   Eurooppalaisella pidätysmääräyksellä tarkoitetaan oikeudellista päätöstä, jonka jäsenvaltio on antanut etsityn henkilön kiinni ottamiseksi ja luovuttamiseksi toisen jäsenvaltion toimesta syytetoimenpiteitä tai vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanemista varten.

2.   Jäsenvaltiot panevat eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen perusteella ja tämän puitepäätöksen määräysten mukaisesti.

– –”

5

Puitepäätöksen 3, 4 ja 4 a artiklassa todetaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen ehdottomat ja harkinnanvaraiset kieltäytymisperusteet. Puitepäätöksen 5 artiklassa säädetään erityistapauksissa annettavista pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion takeista.

6

Puitepäätöksen 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Toimivaltaisten viranomaisten nimeäminen”, säädetään seuraavaa:

”1.   Pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen on pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion sellainen oikeusviranomainen, jolla on kyseisen valtion lainsäädännön mukaan toimivalta antaa eurooppalainen pidätysmääräys.

2.   Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen on täytäntöönpanojäsenvaltion sellainen oikeusviranomainen, joka on toimivaltainen panemaan täytäntöön eurooppalaisen pidätysmääräyksen kyseisen valtion lainsäädännön mukaisesti.

3.   Kukin jäsenvaltio ilmoittaa neuvoston pääsihteeristölle, mikä on sen kansallisen lainsäädännön mukaan toimivaltainen oikeusviranomainen.”

7

Puitepäätöksen 8 artikla koskee eurooppalaisen pidätysmääräyksen sisältöä ja muotoa. Kyseisen artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä on liitteenä olevan lomakkeen mukaisesti esitettyinä seuraavat tiedot:

– –

8

Puitepäätös on saatettu osaksi Alankomaiden lainsäädäntöä luovuttamisesta annetulla lailla (Overleveringswet). Tämän lain 1 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Tässä laissa tarkoitetaan

– –

– –

– –”

9

Luovuttamisesta annetun lain 5 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Luovuttaminen tapahtuu yksinomaan toisen Euroopan unionin jäsenvaltion pidätysmääräyksen antaneelle oikeusviranomaiselle tämän lain säännösten tai sen nojalla annettujen säännösten mukaisesti.”

10

Veszprémi Járásbíróság antoi 21.6.2016 eurooppalaisen pidätysmääräyksen, jonka kohteena on Turkin kansalainen Halil Ibrahim Özçelik, jota koskevat syytetoimenpiteet kahdesta Unkarissa tehdystä teosta, jotka ovat kyseisen jäsenvaltion oikeuden mukaan rangaistavia.

11

Rechtbank Amsterdamin (Amsterdamin alioikeus, Alankomaat) käsiteltäväksi saatettiin tämän eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa koskeva pyyntö. Kyseinen tuomioistuin toteaa, että puitepäätöksen liitteessä olevan lomakkeen b kohdassa, jossa on ilmoitettava pidätysmääräyksen perusteena oleva pidätysmääräys tai vaikutukseltaan vastaava tuomioistuimen päätös, on merkintä ”Ajkan poliisiviranomaisen antama pidätysmääräys nro 19060/93/2014.bü, jonka Ajkan syyttäjä on vahvistanut 14.6.2016 tekemällään päätöksellä”.

12

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyysi 8.7.2016 Unkarin viranomaisilta tietoja syyttäjäviranomaisen asemasta Unkarissa ja erityisesti siitä, onko se riippumaton täytäntöönpanovallasta, sekä siitä, mitä seurauksia on sillä, että syyttäjäviranomainen vahvistaa poliisiviranomaisen antaman pidätysmääräyksen.

13

Unkarin viranomaisten tähän pyyntöön 14.7.2016 antamasta vastauksesta käy ilmi muun muassa, että syyttäjäviranomainen on riippumaton täytäntöönpanovallasta ja että sen tehtäviin kuuluu koko tutkintavaiheen ajan valvoa, että poliisi noudattaa lakia ja että rikoksesta epäilty voi käyttää oikeuksiaan. Kyseiset viranomaiset täsmensivät myös, että syyttäjäviranomainen voi tämän tehtävänsä puitteissa muuttaa poliisiviranomaisen tekemää päätöstä tai kumota sen, kun se toimii tutkintaviranomaisena, jos se katsoo, että päätös on lain tai tutkinnan tavoitteen vastainen. Unkarin viranomaiset ilmoittivat lisäksi, että syyttäjä, joka on vahvistanut poliisiviranomaisen antaman kansallisen pidätysmääräyksen, voi esiintyä asianomaisessa rikosoikeudellisessa menettelyssä syyttäjäviranomaisen edustajana.

14

Näiden tietojen perusteella ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on epävarma siitä, voidaanko poliisiviranomaisen antamaa kansallista pidätysmääräystä, jonka syyttäjäviranomainen on myöhemmin vahvistanut päätöksellään, pitää puitepäätöksen 8 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuna ”oikeudellisena päätöksenä”.

15

Näissä olosuhteissa rechtsbank Amsterdam päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

16

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on pyytänyt tämän ennakkoratkaisupyynnön käsittelemistä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 107 artiklassa määrätyssä kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä.

17

Tämän pyynnön tueksi se vetoaa muun muassa siihen, että Özçelikiin kohdistuu parhaillaan vapaudenriisto odotettaessa, että hänet tosiasiallisesti luovutetaan Unkarin viranomaisille.

18

Ensinnäkin on todettava, että käsiteltävänä oleva ennakkoratkaisupyyntö koskee puitepäätöksen, joka kuuluu EUT-sopimuksen kolmannen osan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevassa V osastossa tarkoitettuihin aloihin, tulkintaa. Se voidaan näin ollen käsitellä kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä.

19

Toiseksi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan on otettava huomioon se, että pääasian asianosaiseen kohdistuu parhaillaan vapaudenriisto ja että hänen vapaudenriistonsa jatkaminen riippuu pääasian ratkaisusta (ks. tuomio 16.7.2015, Lanigan, C‑237/15 PPU, EU:C:2015:474, 24 kohta). Vapaudenriisto, jonka kohteena Özçelik on, on ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen esittämien selvitysten mukaan näet määrätty asianomaiseen kohdistetun eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon puitteissa.

20

Unionin tuomioistuimen neljäs jaosto on näin ollen esittelevän tuomarin ehdotuksesta ja julkisasiamiestä kuultuaan päättänyt 31.8.2016 hyväksyä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pyynnön ennakkoratkaisupyynnön käsittelemisestä kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä.

21

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa kysymyksillään, joita on syytä tarkastella yhdessä, selvittää ennen kaikkea, onko puitepäätöksen 8 artiklan 1 kohdan c alakohtaa tulkittava siten, että tässä säännöksessä tarkoitetun ”oikeudellisen päätöksen” muodostaa pääasiassa kyseessä olevan kaltainen vahvistus, jonka syyttäjäviranomainen antaa poliisin aiemmin syytetoimia varten antamalle pidätysmääräykselle.

22

Puitepäätöksen 8 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetään, että eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä on oltava esitettyinä tiedot siitä, onko olemassa ”täytäntöönpanokelpoinen tuomio, pidätysmääräys tai muu vastaava täytäntöönpanokelpoinen oikeudellinen päätös, joka kuuluu [puitepäätöksen] 1 ja 2 artiklan soveltamisalaan”. Nämä tiedot on mainittava puitepäätöksen liitteenä olevan lomakkeen b kohdassa, jonka otsikko on ”Pidätysmääräyksen perusteena oleva päätös” ja jonka 1 alakohdassa säädetään, että on mainittava ”pidätysmääräys tai vaikutukseltaan vastaava tuomioistuimen päätös”.

23

On palautettava mieleen, että vastavuoroisen tunnustamisen periaate, johon puitepäätöksellä käyttöön otettu eurooppalaisen pidätysmääräyksen järjestelmä pohjautuu, perustuu itse jäsenvaltioiden keskinäiseen luottamukseen siihen, että niiden kansalliset oikeusjärjestykset kykenevät takaamaan niiden perusoikeuksien yhdenveroisen ja tehokkaan suojan, jotka on tunnustettu unionin tasolla ja erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (ks. vastaavasti tuomio 5.4.2016, Aranyosi ja Căldăraru, C‑404/15 ja C‑659/15 PPU, EU:C:2016:198, 75–77 kohta).

24

Unionin tuomioistuin on katsonut tältä osin, että sekä jäsenvaltioiden välisen keskinäisen luottamuksen periaatteella että vastavuoroisen tunnustamisen periaatteella on unionin oikeudessa perustavanlaatuinen merkitys, koska niiden avulla voidaan luoda ja pitää yllä alue, jolla ei ole sisäisiä rajoja. Keskinäisen luottamuksen periaate edellyttää etenkin vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta sitä, että kukin jäsenvaltio katsoo – jollei kyse ole poikkeuksellisista olosuhteista –, että kaikki muut jäsenvaltiot noudattavat unionin oikeutta ja aivan erityisesti unionin oikeudessa tunnustettuja perusoikeuksia (ks. vastaavasti lausunto 2/13, 18.12.2014, EU:C:2014:2454, 191 kohta).

25

Puitepäätöksen soveltamisalalla vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta, joka on, kuten muun muassa puitepäätöksen johdanto-osan kuudennesta perustelukappaleesta ilmenee, rikosasioiden oikeudellisen yhteistyön kulmakivi, sovelletaan puitepäätöksen 1 artiklan 2 kohdassa; sen mukaan jäsenvaltiot ovat lähtökohtaisesti velvollisia panemaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön (tuomio 5.4.2016, Aranyosi ja Căldăraru, C‑404/15 ja C‑659/15 PPU, EU:C:2016:198, 79 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

26

Tästä johtuu, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi kieltäytyä tällaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta vain tyhjentävästi puitepäätöksen 3 artiklassa luetelluissa täytäntöönpanosta kieltäytymisen ehdottomissa tapauksissa tai puitepäätöksen 4 ja 4 a artiklassa luetelluissa täytäntöönpanosta kieltäytymisen harkinnanvaraisissa tapauksissa. Lisäksi eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanolle voidaan asettaa vain puitepäätöksen 5 artiklassa tyhjentävästi lueteltuja ehtoja (tuomio 5.4.2016, Aranyosi ja Căldăraru, C‑404/15 ja C‑659/15 PPU, EU:C:2016:198, 80 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

27

Näin ollen puitepäätöksen 8 artiklan 1 kohdan c alakohtaan sisältyvä käsite ”pidätysmääräys” tarkoittaa vain kansallista pidätysmääräystä, joka on ymmärrettävä siten, että sillä tarkoitetaan eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä erillistä oikeudellista päätöstä (ks. vastaavasti tuomio 1.6.2016, Bob-Dogi, C‑241/15, EU:C:2016:385, 46 ja 58 kohta).

28

Tässä tapauksessa pääasiassa kyseessä olevan eurooppalaisen pidätysmääräyksen antoi Veszprémi Járásbíróság ja siinä viitataan unkarilaisen poliisiviranomaisen antamaan kansalliseen pidätysmääräykseen, jonka syyttäjäviranomainen vahvisti.

29

Näin ollen on katsottava, että päätös, jolla syyttäjäviranomainen on vahvistanut asianomaisen poliisiviranomaisen antaman kansallisen pidätysmääräyksen, on pääasiassa kyseessä olevan eurooppalaisen pidätysmääräyksen perustana.

30

Unkarin hallituksen unionin tuomioistuimelle toimittamista tiedoista käy tältä osin ilmi, että syyttäjäviranomaisen suorittama poliisiviranomaisen antaman pidätysmääräyksen vahvistaminen on oikeudellinen toimi, jolla syyttäjäviranomainen tarkistaa ja hyväksyy tämän pidätysmääräyksen. Tämän vahvistamisen, joka ilmenee eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä, johdosta syyttäjäviranomaisen katsotaan olevan vastuussa kansallisen pidätysmääräyksen antamisesta. Tästä seuraa, että puitepäätöksen 8 artiklan 1 kohdan c alakohtaan nähden merkitystä ei ole sillä, että tämän kansallisen pidätysmääräyksen on antanut poliisiviranomainen, koska syyttäjäviranomaisen suorittama vahvistaminen mahdollistaa syyttäjäviranomaisen pitämisen tämän pidätysmääräyksen antajana, kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 35 kohdassa.

31

Esiin tulee näin ollen kysymys siitä, kuuluuko syyttäjäviranomaisen päätös puitepäätöksen 8 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun oikeudellisen päätöksen käsitteen alaan.

32

Unionin tuomioistuin on tältä osin katsonut tänään antamansa tuomion Poltorak (C‑452/16 PPU) 33 ja 38 kohdassa, että puitepäätöksen asiayhteydessä ja erityisesti sen 6 artiklan 1 kohdan asiayhteydessä oikeusviranomaisen käsitteen on ymmärrettävä tarkoittavan viranomaisia, jotka osallistuvat jäsenvaltioiden rikosoikeuden alan oikeudenkäyttöön, poliisiviranomaisia lukuun ottamatta.

33

Puitepäätöksen eri säännöksistä tehtävän tulkinnan johdonmukaisuuden takaamisen tarpeen vuoksi tämä tulkinta näyttäisi lähtökohtaisesti olevan sovellettavissa puitepäätöksen 8 artiklan 1 kohdan c alakohtaan. Tätä viimeksi mainittua säännöstä on näin ollen tulkittava siten, että oikeudellisen päätöksen käsite tarkoittaa jäsenvaltioiden rikosoikeuden alan oikeudenkäyttöön osallistuvien viranomaisten, poliisiviranomaisia lukuun ottamatta, päätöksiä.

34

Kun otetaan tämä toteamus huomioon, on todettava, että koska syyttäjäviranomainen osallistuu jäsenvaltioiden rikosoikeuden alan oikeudenkäyttöön (ks. vastaavasti tuomio 29.6.2016, Kossowski, C‑486/14, EU:C:2016:483, 39 kohta), tällaisen viranomaisen päätöstä on pidettävä puitepäätöksen 8 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuna oikeudellisena päätöksenä.

35

Tämä tulkinta pätee lopulta myös puitepäätöksen tavoitteiden perusteella. Ottamalla käyttöön uusi yksinkertaistettu ja tehokkaampi järjestelmä rikoslain rikkomisesta tuomittujen tai epäiltyjen henkilöiden luovuttamiseksi puitepäätöksellä pyritään helpottamaan ja nopeuttamaan oikeudellista yhteistyötä, jotta voitaisiin myötävaikuttaa sellaisen unionille asetetun tavoitteen toteutumiseen, jonka mukaan siitä tulee vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue, sen vankan luottamuksen perusteella, jonka on vallittava jäsenvaltioiden välillä (tuomio 5.4.2016, Aranyosi ja Căldăraru, C‑404/15 ja C‑659/15 PPU, EU:C:2016:198, 76 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

36

Tältä osin Unkarin hallituksen unionin tuomioistuimelle toimittamista tiedoista käy ilmi, että syyttäjäviranomaisen suorittama kansallisen pidätysmääräyksen vahvistaminen vakuuttaa täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen siitä, että eurooppalainen pidätysmääräys perustuu päätökseen, joka on ollut laillisuusvalvonnan kohteena. Kyseinen vahvistaminen on näin ollen perusteena tämän tuomion edellisessä kohdassa mainitulle jäsenvaltioiden väliselle vankalle luottamukselle.

37

Tästä seuraa, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen syyttäjäviranomaisen päätös kuuluu puitepäätöksen 8 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun oikeudellisen päätöksen käsitteen alaan.

38

Kaiken edellä esitetyn perustella esitettyihin kysymyksiin on tämän vuoksi vastattava, että puitepäätöksen 8 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen vahvistus, jonka virallinen syyttäjä antaa poliisiviranomaisen aiemmin syytetoimia varten antamalle pidätysmääräykselle, on tässä säännöksessä tarkoitettu ”oikeudellinen päätös”.

39

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS, sellaisena kuin se on muutettuna 26.2.2009 tehdyllä neuvoston puitepäätöksellä 2009/299/YOS, 8 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen vahvistus, jonka virallinen syyttäjä antaa poliisiviranomaisen aiemmin syytetoimia varten antamalle pidätysmääräykselle, on tässä säännöksessä tarkoitettu ”oikeudellinen päätös”.