Asia C-396/16

T-2, družba za ustvarjanje, razvoj in trženje elektronskih komunikacij in opreme, d.o.o.

vastaan

Republika Slovenija

(Vrhovno sodišče Republike Slovenijen esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Direktiivi 2006/112/EY – 184 ja 185 artikla – Ostoihin sisältyvän arvonlisäveron vähennysten oikaiseminen – Arvonlisäverovähennysten määrän määräytymistekijöiden muuttuminen – Kokonaan tai osittain maksamatta jääneiden liiketoimien käsite – Akordin hyväksymistä koskevan lainvoimaisen päätöksen vaikutus

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 22.2.2018

1. Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen–Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä–Ostoihin sisältyvän veron vähentäminen–Arvonlisäverovähennysten määrän määräytymistekijät–Muuttuminen–Käsite–Velallisen velvoitteiden vähentyminen, joka seuraa akordin lainvoimaisesta hyväksymisestä, kuuluu käsitteen alaan

   (Neuvoston direktiivin 2006/112 185 artiklan 1 kohta)

2. Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen–Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä–Ostoihin sisältyvän veron vähentäminen–Alun perin tehdyn vähennyksen oikaiseminen–Velvollisuutta oikaisuun ei ole kokonaan tai osittain maksamatta jääneiden liiketoimien tapauksessa–Kokonaan tai osittain maksamatta jääneen liiketoimen käsite–Velallisen velvoitteiden vähentyminen, joka seuraa akordin lainvoimaisesta hyväksymisestä, ei kuulu käsitteen alaan–Edellytys–Lopullinen vähentyminen–Kansallisen tuomioistuimen tutkintavelvollisuus

   (Neuvoston direktiivin 2006/112 185 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta)

3. Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen–Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä–Ostoihin sisältyvän veron vähentäminen–Alun perin tehdyn vähennyksen oikaiseminen–Velvollisuutta oikaisuun ei ole kokonaan tai osittain maksamatta jääneiden liiketoimien tapauksessa–Jäsenvaltioiden mahdollisuus säätää kyseisestä oikaisusta mainituissa tapauksissa–Vaatimukset–Oikaisuvelvollisuutta koskevan nimenomaisen säännöksen puuttuminen

   (Neuvoston direktiivin 2006/112 185 artiklan 2 kohdan toinen alakohta)

1.  Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 185 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että velallisen velvoitteiden vähentymistä, joka seuraa akordin lainvoimaisesta hyväksymisestä, on pidettävä kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna arvonlisäverovähennysten määrän määräytymistekijöiden muutoksena.

   (ks. 30 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.  Direktiivin 2006/112 185 artiklan 2 kohdan ensimmäistä alakohtaa on tulkittava siten, että velallisen velvoitteiden vähentymistä, joka seuraa akordin lainvoimaisesta hyväksymisestä, ei ole pidettävä kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna tapauksena, jossa on kyse kokonaan tai osittain maksamatta jääneestä liiketoimesta, joka ei anna aihetta alun perin tehdyn vähennyksen oikaisemiseen, silloin kun kyseinen vähentyminen on lopullinen, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on kuitenkin tarkistettava.

   (ks. 45 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

3.  Direktiivin 2006/112 185 artiklan 2 kohdan toista alakohtaa on tulkittava siten, että jotta jäsenvaltio voi käyttää kyseisessä säännöksessä säädettyä mahdollisuutta, sen ei ole säädettävä nimenomaisesti velvollisuudesta oikaista vähennykset silloin, kun on kyse kokonaan tai osittain maksamattomista liiketoimista.

   Unionin tuomioistuin on tältä osin täsmentänyt, että jäsenvaltiot voivat arvonlisäverodirektiivissä annettua mahdollisuutta käyttäessään valita tarkoituksenmukaisimmaksi katsomansa lainsäädäntötekniikan (ks. vastaavasti tuomio 4.6.2009, SALIX Grundstücks-Vermietungsgesellschaft, C-102/08, EU:C:2009:345, 56 kohta ja tuomio 4.10.2012, PIGI, C-550/11, EU:C:2012:614, 33 kohta). Ne voivat näin ollen esimerkiksi joko pelkästään siirtää kansalliseen lainsäädäntöönsä direktiivissä käytetyn sanamuodon tai vastaavan ilmaisun tai luetella tyhjentävästi tilanteet, joissa kyseisen direktiivin 185 artiklan 1 kohdasta poiketen alun perin tehtyjä vähennyksiä ei ole oikaistava.

   Sitä, ettei tällaisessa luettelossa mainita kokonaan tai osittain maksamatta jääneitä liiketoimia, voidaan pitää tuloksena siitä, että jäsenvaltio on käyttänyt sille arvonlisäverodirektiivin 185 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa myönnettyä mahdollisuutta poikkeuksen soveltamiseen (ks. analogisesti tuomio 15.5.2014, Almos Agrárkülkereskedelmi, C-337/13, EU:C:2014:328, 24 kohta).

   (ks. 50, 51 ja 54 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)