Asia C-330/16

Piotr Zarski

vastaan

Andrzej Stadnicki

(Ennakkoratkaisupyyntö – Sąd Okręgowy w Warszawie)

Ennakkoratkaisupyyntö – Kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjuminen – Direktiivi 2011/7/EU – Toistaiseksi voimassa olevat kaupalliset vuokrasopimukset – Viivästykset vuokranmaksussa – Ennen kyseisen direktiivin täytäntöönpanoa varten varatun määräajan päättymistä tehdyt sopimukset – Kansallinen säännöstö – Tällaisten sopimusten jättäminen mainitun direktiivin ajallisen soveltamisalan ulkopuolelle

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (yhdeksäs jaosto) 1.6.2017

Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjuminen – Direktiivi 2011/7 – Ennen kyseisen direktiivin täytäntöönpanoa varten varatun määräajan päättymistä tehdyt toistaiseksi voimassa olevat kaupalliset vuokrasopimukset – Direktiivin täytäntöönpanon jälkeen tapahtuneet viivästykset vuokranmaksussa – Kansallinen säännöstö, jossa tällaiset sopimukset jätetään mainitun direktiivin ajallisen soveltamisalan ulkopuolelle – Sallittavuus

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/35 6 artiklan 3 kohta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/7 12 artiklan 4 kohta)

Kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta 16.2.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/7/EU 12 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltiot voivat jättää kyseisen direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle maksuviivästykset, jotka liittyvät ennen 16.3.2013 tehdyn sopimuksen täyttämiseen, silloinkin, kun kyseiset viivästykset tapahtuvat mainitun päivämäärän jälkeen.

Direktiivin 2011/7 12 artiklan 4 kohdan sanamuodon osalta onkin todettava, että unionin lainsäätäjä käyttää ilmaisua ”sopimukset, jotka on tehty” eikä ilmaisua ”kaupalliset toimet”, jota käytetään kyseisen direktiivin muissa säännöksissä. Kyseisen säännöksen sanamuodon tarkastelu johtaa näin ollen sen toteamiseen, että turvautuessaan ilmaisuun ”sopimukset, jotka on tehty” unionin lainsäätäjä on halunnut antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden jättää direktiivin 2011/7 soveltamisalan ulkopuolelle ennen 16.3.2013 solmitut sopimussuhteet kokonaisuudessaan, mukaan lukien mainituista sopimussuhteista aiheutuvat vaikutukset, jotka toteutuvat kyseisen päivämäärän jälkeen.

Tästä seuraa, että kun jäsenvaltio on käyttänyt mahdollisuutta, joka sille on annettu direktiivin 2011/7 12 artiklan 4 kohdassa, sopimukset, jotka on tehty ennen 16.3.2013, säilyvät – ellei direktiivin 2000/35 6 artiklan 3 kohdan b alakohdasta muuta johdu – viimeksi mainitun direktiivin soveltamisalan piirissä, mukaan lukien tällaisten sopimusten tulevat vaikutukset, huolimatta siitä, että kyseinen direktiivi on lähtökohtaisesti kumottu samasta ajankohdasta alkaen. Tässä tapauksessa direktiiviä 2011/7 ei voida soveltaa tällaisten sopimusten vaikutuksiin, jotka toteutuvat 16.3.2013 alkaen, koska ne eivät voi samalla kertaa kuulua sekä direktiivin 2000/35 että direktiivin 2011/7 säännösten soveltamisalaan.

Edellä esitetystä seuraa, etteivät riitautukset, jotka koskevat 16.3.2013 jälkeen erääntyneitä maksuja, voi kuulua direktiivin 2011/7 säännösten soveltamisalaan silloin, kun sopimus, jonka nojalla kyseiset maksut on suoritettava, on tehty ennen kyseistä ajankohtaa ja kun asianomainen jäsenvaltio on käyttänyt direktiivin 2011/7 12 artiklan 4 kohdassa säädettyä mahdollisuutta.

(ks. 27, 29 ja 32–34 kohta sekä tuomiolauselma)