—

Unkarin hallitus, asiamiehinään E. E. Sebestyén, M. Z. Fehér ja G. Koós,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään J. Aquilina ja A. Tokár,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen 20.9.2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 (EUVL 2005, L 277, s. 1) 42 ja 46 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat József Lingurár ja Miniszterelnökséget vezető miniszter (pääministerin kansliaa johtava ministeri, Unkari) ja joka koskee päätöstä olla maksamatta Lingurárille Natura 2000 ‑tukea tämän omistaman metsäalan osalta.

3

Asetuksen N:o 1698/2005 7 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltiot ovat omien institutionaalisten järjestelyjensä mukaisesti vastuussa maaseudun kehittämisohjelmien täytäntöönpanosta soveltuvalla aluetasolla tämän asetuksen säännöksiä noudattaen.”

4

Kyseisen asetuksen 36 artiklan b alakohdan iv alakohdassa täsmennetään, että ympäristön ja maaseudun tilan parantamiseen myönnettävä tuki koskee toimenpiteitä, joiden tavoitteena on metsätalousmaan kestävä käyttö Natura 2000 ‑tukien avulla.

5

Kyseisen asetuksen 42 artiklan, joka koskee metsätalousmaan kestävää käyttöä koskeviin toimenpiteisiin liittyviä yleisiä vaatimuksia, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tämän alajakson mukaista tukea myönnetään ainoastaan sellaisia metsiä ja metsäaloja varten, jotka ovat yksityisten omistajien tai heidän yhdistystensä taikka kuntien tai kuntayhtymien omistuksissa. – –

Tätä rajoitusta ei sovelleta 36 artiklan b alakohdan i, iii, vi ja vii alakohdassa säädettyyn tukeen.”

6

Kyseisen asetuksen 46 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Edellä 36 artiklan b alakohdan iv alakohdassa säädettyä tukea maksetaan metsäpinta-alan mukaan vuosittain yksityisille metsänomistajille tai näiden yhdistyksille, ja sen tarkoituksena on korvata kustannukset ja tulonmenetykset, jotka ovat aiheutuneet [metsien ja muun metsämaan käyttöä koskevista, luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2.4.1979 annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY (EYVL 1979, L 103, s. 1) ja luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (EYVL 1992, L 206, s. 7)] täytäntöönpanosta kyseisellä alueella johtuvista rajoituksista. Tuki noudattaa liitteessä vahvistettuja vähimmäis- ja enimmäismääriä.”

7

Asetuksen N:o 1698/2005 50 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on nimettävä alueet, joille voidaan myöntää 36 artiklan – – b alakohdan i, iii, iv ja vi alakohdassa säädettyä tukea, ottaen huomioon tämän artiklan 2–5 kohdan.”

8

Asetuksen N:o 1698/2005 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 15.12.2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1974/2006 (EUVL 2006, L 368, s. 15) 30 artiklan 4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Asetuksen (EY) N:o 1698/2005 42 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen soveltamisalaan eivät kuulu seuraavat metsät ja metsäalueet:

9

Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta Natura 2000 ‑metsäaloilla harjoitettavaan metsänviljelyyn myönnettävää tukea koskevista yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä annetun maaseudun kehittämisministeriön asetuksen 41/2012 (Európai Mezőgazdasági Vidékfejlesztési Alapból a Natura 2000 erdőterületeken történő gazdálkodáshoz nyújtandó kompenzációs támogatás részletes szabályairól szóló 41/2012. (IV. 27.) VM rendelet; Magyar Közlöny 2012/51 (IV. 27.)) 4 §:ssä säädetään seuraavaa:

”– –

(4)   Tukea ei voida myöntää 1 momentissa tarkoitetuille metsäpalstoille, jotka ovat valtion tai kunnan omistuksessa.

(5)   Tukea ei voida myöntää kunnille, viranomaisille, jotka toimivat valtion talousarvion alaisuudessa, eikä yrityksille, joista Unkarin valtio omistaa vähintään puolet.

– –”

10

Metsistä, metsien suojelusta ja metsänviljelystä vuonna 2009 annetun lain XXXVII (erdőről, az erdő védelméről és az erdőgazdálkodásról szóló 2009. évi XXXVII. törvény; Magyar Közlöny 2009/71. (V. 25.)) 16 §:n 6 momentissa säädetään seuraavaa:

”Kunnan omistaman metsäalueen yhteydessä metsäpalsta on metsätalouden, metsänhoidon ja metsärekisterin perusyksikkö, joka on fyysisesti yksi ainoa yksikkö ja jota voidaan siellä tavattavien biosysteemien ominaisuuksien ja siellä harjoitettavan kestävän metsänhoitotoiminnan perusteella pitää yhtenäisenä kokonaisuutena.”

11

Pääasian valittaja haki 13.5.2013 maataloudesta ja maaseudun kehittämisestä vastaavalta keskusvirastolta Natura 2000 ‑metsäaloihin sovellettavaa ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta myönnettävää tukea 29 metsäpalstalle, joiden kokonaispinta-ala on 82 hehtaaria. Hakemus hylättiin sillä perusteella, että Unkarin valtiolla oli omistusoikeus sellaiseen osaan näistä palstoista, jotka muodostivat 0,182 prosenttia sen kokonaispinta-alasta.

12

Pääasian valittaja valitti kyseisen viraston päätöksestä Budapest Környéki Közigazgatási és Munkaügyi Bíróságiin (Budapestin alueellinen hallinto- ja työtuomioistuin, Unkari), joka hylkäsi valituksen.

13

Ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella, jolta haetaan muutosta ensimmäisessä oikeusasteessa annettuun tuomioon, on epäilyjä asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsitelleen tuomioistuimen kansallisesta lainsäädännöstä, jolla pantiin asetuksen N:o 1698/2005 46 artikla täytäntöön, omaksuman tulkinnan yhteensoveltuvuudesta kyseisen säännöksen tarkoituksen kanssa.

14

Kúria (ylin tuomioistuin, Unkari) on näin ollen päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

15

Näillä kysymyksillä, joita on syytä tarkastella yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen N:o 1698/2005 42 artiklan 1 kohdan ensimmäistä virkettä tulkittava siten, että se on esteenä sille, että Natura 2000 ‑alueeksi määritetty metsäala suljetaan täysin kyseisen asetuksen 36 artiklan b alakohdan iv alakohdassa säädetyn tuen piiristä sillä perusteella, että pieni osuus tästä alasta on valtion omistuksessa, ottamatta huomioon valtion tästä alasta omistaman osan pinta-alan ja yksityisen omistaman osan pinta-alan välistä suhdetta.

16

Koska Unkarin hallitus väittää, että edellisessä kohdassa mainituissa säännöksissä sille annetaan toimivalta toteuttaa toimenpiteitä Natura 2000 ‑tuen määrän määrittämiseksi vahvistamalla muun muassa, mitä seurauksia on sillä, että Natura 2000 ‑alueeksi määritetty metsäala on osittain yksityisessä ja osittain valtion omistuksessa, on ensin tutkittava, onko tällainen toimivalta olemassa.

17

Tältä osin on muistutettava, että vaikka asetusten säännöksillä on niiden luonteen ja niillä unionin oikeuslähteiden järjestelmässä olevan tehtävän nojalla yleensä välitön oikeusvaikutus kansallisissa oikeusjärjestyksissä ilman, että kansallisten viranomaisten olisi ryhdyttävä täytäntöönpanotoimiin, asetusten tiettyjen säännösten täytäntöönpano voi kuitenkin edellyttää, että jäsenvaltiot toteuttavat tällaisia toimia (tuomio 25.10.2012, Ketelä, C-592/11, EU:C:2012:673, 35 kohta; tuomio 15.5.2014, Szatmári Malom, C-135/13, EU:C:2014:327, 54 kohta ja tuomio 7.7.2016, Občina Gorje, C-111/15, EU:C:2016:532, 34 kohta).

18

Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä käy lisäksi ilmi, että jäsenvaltiot voivat toteuttaa asetuksen täytäntöönpanotoimia, jos toimet eivät haittaa asetuksen välitöntä sovellettavuutta, jos niillä ei peitellä sitä, että kyseessä on unionin oikeuden säädös, ja jos niissä täsmennetään kyseisessä asetuksessa jäsenvaltioille annetun harkintavallan käyttöä asetuksen säännöksissä asetetuissa rajoissa (tuomio 25.10.2012, Ketelä, C-592/11, EU:C:2012:673, 36 kohta; tuomio 15.5.2014, Szatmári Malom, C-135/13, EU:C:2014:327, 55 kohta ja tuomio 7.7.2016, Občina Gorje, C-111/15, EU:C:2016:532, 35 kohta).

19

Määritettäessä sitä, estävätkö, edellyttävätkö vai sallivatko asianomaisen asetuksen merkitykselliset säännökset sen, että jäsenvaltiot toteuttavat tiettyjä täytäntöönpanotoimia, ja etenkin viimeksi mainitussa tilanteessa, sitä, kuuluuko asianomainen toimi kullekin jäsenvaltiolle annetun harkintavallan piiriin, perustana on käytettävä näitä säännöksiä, tulkittuna asetuksen tavoitteiden valossa (tuomio 25.10.2012, Ketelä, C-592/11, EU:C:2012:673, 37 kohta ja tuomio 7.7.2016, Občina Gorje, C-111/15, EU:C:2016:532, 36 kohta).

20

Nyt käsiteltävässä tapauksessa asetuksen N:o 1698/2005 ja asetuksen N:o 1974/2006 säännöksissä ei vahvisteta asetuksen N:o 1698/2005 36 artiklan b alakohdan iv alakohdassa tarkoitetun tuen maksamista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä sen tilanteen varalta, että Natura 2000 ‑alueeksi määritetty metsäala on samanaikaisesti sekä valtion omistuksessa että yksityisessä omistuksessa. Kyseisen asetuksen 42 artiklan 1 kohdassa nimittäin säädetään periaatteesta, jonka mukaan Natura 2000 ‑tukea myönnetään sellaisia metsiä ja metsäaloja varten, jotka ovat yksityisten omistajien tai heidän yhdistystensä taikka kuntien tai kuntayhtymien omistuksissa. Asetuksen N:o 1698/2005 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen N:o 1974/2006 30 artiklan 4 kohdan a alakohdassa vahvistetaan tämän periaatteen rajat, sillä siinä täsmennetään, että mainitun 42 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan eivät kuulu keskus- tai aluehallinnon tai valtion omistamien yritysten omistama metsä ja muu metsämaa.

21

Kun otetaan huomioon se seikka, että yhtäältä asetuksen N:o 1698/2005 7 artiklan nojalla jäsenvaltiot ovat vastuussa maaseudun kehittämisohjelmien täytäntöönpanosta ja toisaalta kyseisen asetuksen 50 artiklan 1 ja 7 kohdan mukaan jäsenvaltiot nimeävät direktiivin 79/409 ja direktiivin 92/43 nojalla Natura 2000 ‑alueeksi määritetyt metsäalat, joille myönnetään 36 artiklan b alakohdan iv alakohdassa tarkoitettua tukea, on tutkittava, määritetäänkö pääasiassa kyseessä olevassa kansallisessa lainsäädännössä ainoastaan tässä säännöksessä tarkoitetun tuen myöntämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt, kuten Unkarin hallitus väittää.

22

Nyt käsiteltävässä tapauksessa asetuksen N:o 1698/2005 42 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen tulkinta, joka seuraa kansallisesta lainsäädännöstä, johtaa etenkin pääasian olosuhteissa kyseisessä säännöksessä säädetyn säännön ja asetuksen N:o 1974/2006 30 artiklan 4 kohdan a alakohdasta johtuvan poikkeuksen välisen suhteen kääntymiseen. Asetuksen N:o 1698/2005 42 artiklan 1 kohdassa vahvistetun periaatteen mukaan Natura 2000 ‑tukea maksetaan yksityisille ja näiden yhdistyksille. Pääasian olosuhteissa on niin, että vaikka ainoastaan vähäinen osuus asianomaisesta metsäalasta on valtion omistuksessa, tuen epääminen kokonaisuudessaan yksityiseltä, joka omistaa suurimman osan asianomaisesta metsäalasta, merkitsee kuitenkin poikkeamista tästä säännöstä.

23

Näiden säännösten sellainen tulkinta, jolla tietty metsäala suljetaan täysin Natura 2000 ‑tukijärjestelmän piiristä sillä perusteella, että osa tästä metsäalasta on valtion omistuksessa, olisi ristiriidassa asetuksen N:o 1698/2005 42 artiklan 1 kohdan sanamuodon kanssa, sillä siinä vahvistetaan periaate tuen myöntämisestä yksityisten omistajien tai heidän yhdistystensä omistuksessa olevia metsiä ja metsäaloja varten.

24

Kuten asetuksen N:o 1974/2006 30 artiklan 4 kohdan a alakohdasta ilmenee, asetuksen N:o 1698/2005 42 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen soveltamisalaan eivät kuulu muun muassa valtion omistama metsä ja muu metsämaa. Koska sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltaminen, jolla pannaan täytäntöön kyseinen 30 artiklan 4 kohdan a alakohta, johtaa kuitenkin Natura 2000 ‑alueeksi määritetyn metsäalan sulkemiseen kokonaan mainitun 42 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen soveltamisalan ulkopuolelle, vaikka kyseinen alue kuuluu lähes kokonaan tähän soveltamisalaan, tällaisella tulkinnalla saatetaan kyseenalaiseksi kyseisen soveltamisalan määrittely itsessään.

25

Koska näin radikaalista seurauksesta sille, että Natura 2000 ‑alueeksi määritetty metsäala on osittain valtion ja osittain yksityisessä omistuksessa, ei ole nimenomaisesti säädetty asetuksen N:o 1698/2005 ja asetuksen N:o 1974/2006 säännöksissä, tällainen toimenpide ei voi kuulua kullekin jäsenvaltiolle Natura 2000 ‑tukien täytäntöönpanon osalta annetun harkintavallan piiriin.

26

Toiseksi siitä, että Natura 2000 ‑alueeksi määritetty metsäala on osittain valtion ja osittain yksityisessä omistuksessa, tehtävien päätelmien osalta on ensinnäkin muistutettava, että asetuksen N:o 1698/2005 46 artiklan mukaan Natura 2000 ‑tuen tarkoituksena on korvata kustannukset ja tulonmenetykset, jotka ovat aiheutuneet metsien ja muun metsämaan käyttöä koskevista, direktiivien 79/409 ja 92/43 täytäntöönpanosta kyseisellä alueella johtuvista rajoituksista.

27

Se seikka, että osa tietyn Natura 2000 ‑metsätilan metsäpalstasta ei kuulu Natura 2000 ‑tuen soveltamisalaan sen vuoksi, että se on valtion omistuksessa, ei kuitenkaan poista tarvetta korvata kyseisissä direktiiveissä säädettyjen vaatimusten täytäntöönpanosta johtuvia käyttörajoituksia, jotka koskevat tämän yksityiselle kuuluvan metsätilan palstoja.

28

Näin ollen sellaisen Natura 2000 ‑alueeksi määritetyn metsäalan, joka on samanaikaisesti sekä valtion omistuksessa että yksityisen omistuksessa, sulkemisella täysin asetuksen N:o 1698/2005 42 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen soveltamisalan ulkopuolelle väistämättä poistettaisiin Natura 2000 ‑tukijärjestelmän korvaamistarkoitus.

29

Toiseksi kansallisten säännösten, jotka jäsenvaltio on antanut käyttäessään unionin säännöstön täytäntöönpanoa koskevaa toimivaltaansa, on oltava unionin oikeuden yleisten periaatteiden ja etenkin suhteellisuusperiaatteen mukaisia (ks. vastaavasti petostentorjunnan osalta tuomio 28.10.2010, SGS Belgium ym., C-367/09, EU:C:2010:648, 40 kohta).

30

Vaikka on niin, että pääasiassa kyseessä olevassa kansallisessa lainsäädännössä ja sen tulkinnalla säädetyllä valtion omistuksessa olevan metsämaan sulkemisella Natura 2000 ‑tuen piiristä pannaan tehokkaasti täytäntöön asetuksen N:o 1974/2006 30 artiklan 4 kohdan a alakohdassa säädetty poikkeus, tietyn metsäalan sulkeminen täysin Natura 2000 ‑tuen piiristä sen vuoksi, että kyseisellä metsäalalla sijaitsee valtion omistama alue – riippumatta tämän alueen laajuudesta –, ei heijasta oikeasuhteisella tavalla tosiasiallisten omistusosuuksien välistä suhdetta.

31

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että vaikka pääasiassa kyseessä olevasta metsäalasta 99,818 prosenttia kuuluu asetuksen N:o 1698/2005 42 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen soveltamisalaan, kyseinen ala on suljettu kokonaisuudessaan Natura 2000 ‑tukien piiristä sillä perusteella, että 0,182 prosenttia tästä alasta ei kuulu tähän soveltamisalaan.

32

Perustellakseen tällaisen seurauksen Unkarin hallitus esittää tältä osin, että kyseinen Natura 2000 ‑alueeksi määritetty metsäala on jakamaton alue.

33

Asetuksen N:o 1698/2005 46 artiklassa kuitenkin säädetään, että Natura 2000 ‑tukea maksetaan metsäpinta-alan mukaan vuosittain.

34

Vuonna 2009 annetun lain XXXVII 16 §:n 6 momentissa sitä paitsi vahvistetaan, että metsänhoitotoiminnan perusyksikkö on metsäpalsta.

35

Tästä seuraa, että suhteellisuusperiaatteen mukaista olisi rajata Natura 2000 ‑tukikelpoisen metsäalan sulkeminen tällaisen tuen piiristä koskemaan ainoastaan sitä metsäpalstaa tai sitä hehtaaria, josta valtio omistaa osan, tai jopa olla sulkematta kyseistä alaa tuen piiristä lainkaan silloin, kun mainittu osa on vähäinen, eikä päinvastoin sulkea kyseistä metsäalaa täysin tuen piiristä ottamatta millään tavoin huomioon valtion tästä alasta omistaman osan pinta-alan ja yksityisen omistaman osan pinta-alan välistä suhdetta.

36

Kaikesta edellä todetusta seuraa, että esitettyihin kysymyksiin on vastattava, että asetuksen N:o 1698/2005 42 artiklan 1 kohdan ensimmäistä virkettä on tulkittava siten, että silloin, kun Natura 2000 ‑tukikelpoinen metsäala on osittain valtion ja osittain yksityisen omistuksessa, kyseiselle yksityiselle maksettavan tuen määrää laskettaessa on otettava huomioon valtion tästä alasta omistaman osan pinta-alan ja asianomaisen yksityisen tästä alasta omistaman osan pinta-alan välinen suhde.

37

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kymmenes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: