–

Slovakian tasavalta, edustajinaan M. Burgstaller, solicitor, ja K. Pörnbacher, Rechtsanwalt,

–

Achmea BV, edustajinaan M. Leijten, D. Maláčová, H. Bälz ja R. Willer, Rechtsanwälte, sekä A. Marsman, advocaat,

–

Saksan hallitus, asiamiehenään T. Henze,

–

Tšekin hallitus, asiamiehinään M. Smolek, J. Vláčil ja M. Hedvábná,

–

Viron hallitus, asiamiehinään K. Kraavi-Käerdi ja N. Grünberg,

–

Kreikan hallitus, asiamiehinään S. Charitaki, S. Papaioannou ja G. Karipsiadis,

–

Espanjan hallitus, asiamiehinään S. Centeno Huerta ja A. Rubio González,

–

Ranskan hallitus, asiamiehinään D. Colas ja D. Segoin,

–

Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan S. Fiorentino, avvocato dello Stato,

–

Kyproksen hallitus, asiamiehinään E. Symeonidou ja E. Zachariadou,

–

Latvian hallitus, asiamiehinään I. Kucina ja G. Bambāne,

–

Unkarin hallitus, asiamiehinään M. Z. Fehér ja G. Koós,

–

Alankomaiden hallitus, asiamiehinään M. Bulterman ja J. Langer,

–

Itävallan hallitus, asiamiehinään C. Pesendorfer ja M. Klamert,

–

Puolan hallitus, asiamiehinään B. Majczyna, L. Bosek, R. Szczęch ja M. Cichomska,

–

Romanian hallitus, asiamiehenään R. H. Radu, avustajinaan R. Mangu ja E. Gane, consilieri,

–

Suomen hallitus, asiamiehenään S. Hartikainen,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään T. Maxian Rusche, J. Baquero Cruz, L. Malferrari ja F. Erlbacher,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEUT 18, SEUT 267 ja SEUT 344 artiklan tulkintaa.

2

Tämä ennakkoratkaisupyyntö on esitetty asiassa, jossa valittajana on Slovakian tasavalta ja vastapuolena on Achmea BV ja jossa on kyse Alankomaiden kuningaskunnan ja Tšekin ja Slovakian liittotasavallan välillä investointien molemminpuolisesta edistämisestä ja suojaamisesta tehdyssä sopimuksessa (jäljempänä kahdenvälinen investointisuojasopimus) tarkoitetun välimiesoikeuden 7.12.2012 antamasta välitystuomiosta.

3

Kahdenvälinen investointisuojasopimus tehtiin vuonna 1991, ja se tuli voimaan 1.1.1992. Sen 3 artiklan 1 kohdan mukaan kumpikin sopimuspuoli takaa toisen sopimuspuolen investoijien investoinneille oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun eikä estä kohtuuttomin ja syrjivin toimenpitein näitä investoijia toteuttamasta, hallinnoimasta, käyttämästä tai luovuttamasta näitä investointeja tai nauttimasta niistä. Kahdenvälisen investointisuojasopimuksen 4 artiklassa määrätään, että kumpikin sopimuspuoli takaa, että tiettyyn investointiin liittyvät maksut, muun muassa tuotot, korot ja osingot, voidaan siirtää vapaasti vaihdettavassa valuutassa ilman perusteettomia rajoituksia tai viivästyksiä.

4

Kyseisen sopimuksen 8 artiklassa määrätään seuraavaa:

”1)   Kaikki sopimuspuolen ja toisen sopimuspuolen investoijan väliset, tämän investoijan investointiin liittyvät riidat pyritään ratkaisemaan sovinnollisesti.

2)   Sopimuspuolet sitoutuvat siihen, että tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitettu riita ratkaistaan välimiesoikeudessa, jos sitä ei ole saatu ratkaistua sovinnollisesti kuuden kuukauden kuluessa siitä päivämäärästä, jona toinen riidan osapuoli pyysi sen ratkaisemista sovinnollisesti.

3)   Tämän artiklan 2 kappaleessa tarkoitettu välimiesoikeus muodostetaan aina seuraavasti: molemmat riidan osapuolet valitsevat välimiehen, ja nämä kaksi valittua välimiestä valitsevat yhdessä kolmannen välimiehen, joka ei ole kummankaan sopimusvaltion kansalainen ja joka toimii välimiesoikeuden puheenjohtajana. Kumpikin riidan osapuoli valitsee välimiehensä kahden kuukauden kuluessa siitä päivämäärästä, jona investoija ilmoitti toiselle sopimuspuolelle päätöksestään saattaa riita välimiesoikeuden ratkaistavaksi, ja välimiesoikeuden puheenjohtaja valitaan kolmen kuukauden kuluessa samasta päivämäärästä.

4)   Jos välimiehiä ei valita edellä mainituissa määräajoissa, kumpikin riidan osapuoli voi pyytää Tukholman kauppakamarin välitysinstituutin puheenjohtajaa valitsemaan välimiehet. Jos puheenjohtaja on jommankumman sopimuspuolen kansalainen tai jos hän ei voi toimia puheenjohtajan tehtävässä jostain muusta syystä, varapuheenjohtajaa pyydetään valitsemaan välimiehet. Jos varapuheenjohtaja on jommankumman sopimuspuolen kansalainen tai jos hänkään ei voi toimia puheenjohtajan tehtävässä, välimiehet valitsee se vanhin välitysinstituutin jäsen, joka ei ole kummankaan sopimuspuolen kansalainen.

5)   Välimiesoikeus vahvistaa omat menettelysääntönsä Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälisen kauppaoikeuden toimikunnan (UNCITRAL) välimiesmenettelysääntöjen mukaisesti.

6)   Välimiesoikeus perustaa ratkaisunsa lakiin ja ottaa huomioon muun muassa seuraavat:

7)   Välimiesoikeus tekee ratkaisunsa äänten enemmistöllä; sen päätös on lopullinen ja riidan osapuolia sitova.”

5

Saksan siviiliprosessilain (Zivilprozessordnung) 1059 §:n 2 momentin mukaan välitystuomio voidaan kumota ainoastaan, jos on näytetty toteen jokin tässä säännöksessä mainittu kumoamisperuste, joiden joukossa ovat se, ettei välityssopimus ole pätevä sen lainsäädännön nojalla, jota sopimuspuolet ovat sopineet sopimukseen sovellettavan, ja se, että välitystuomion tunnustaminen tai täytäntöönpano olisi vastoin oikeusjärjestyksen perusteita.

6

Kahdenväliseen investointisuojasopimukseen perustuvat oikeudet ja velvollisuudet siirtyivät Slovakian tasavallalle Tšekin ja Slovakian liittotasavallan oikeudensaajana 1.1.1993, ja Slovakian tasavalta liittyi Euroopan unioniin 1.5.2004.

7

Slovakian tasavalta avasi vuonna 2004 terveydenhuoltouudistuksen yhteydessä markkinansa kotimaisille ja ulkomaisille yksityisten sairausvakuutusten tarjoajille. Saatuaan luvan toimia sairausvakuutusyhtiönä alankomaalaiseen vakuutuskonserniin kuuluva yritys Achmea perusti Slovakiaan tytäryhtiön, jolle se siirsi pääomaa ja jonka välityksellä se tarjosi yksityisiä sairausvakuutuksia Slovakian markkinoilla.

8

Vuonna 2006 Slovakian tasavalta peruutti osittain yksityisten sairausvakuutusten markkinoiden vapauttamisen. Erityisesti 25.10.2007 annetulla lailla se kielsi yksityisestä sairausvakuutustoiminnasta saadun voiton jakamisen. Sen jälkeen, kun Ústavný súd Slovenskej republiky (Slovakian perustuslakituomioistuin) totesi 26.1.2011 antamassaan tuomiossa, että voitonjaon kieltäminen oli Slovakian perustuslain vastaista, Slovakian tasavalta salli kyseisen voitonjaon uudelleen 1.8.2011 voimaan tulleella lailla.

9

Achmea katsoi, että Slovakian tasavallan lainsäädäntötoimet olivat aiheuttaneet sille vahinkoa, ja käynnisti lokakuussa 2008 Slovakian tasavaltaa vastaan kahdenvälisen investointisopimuksen 8 artiklassa tarkoitetun välimiesmenettelyn.

10

Koska Frankfurt am Main (Saksa) oli valittu välimiesmenettelyn paikaksi, kyseiseen välimiesmenettelyyn sovellettiin Saksan oikeutta.

11

Slovakian tasavalta esitti välimiesmenettelyssä väitteen välimiesoikeuden toimivallan puuttumisesta. Tältä osin se väitti, että sen liityttyä unionin jäseneksi asian saattaminen kahdenvälisen investointisopimuksen 8 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetun välimiesoikeuden käsiteltäväksi oli unionin oikeuden vastaista. Välimiesoikeus hylkäsi tämän väitteen 26.10.2010 antamallaan ratkaisulla. Slovakian tasavallan tästä ratkaisusta Saksan tuomioistuimissa ensimmäisessä oikeusasteessa ja muutoksenhakutuomioistuimessa esittämät kumoamisvaatimukset eivät menestyneet.

12

Välimiesoikeus velvoitti 7.12.2012 antamallaan välitystuomiolla Slovakian tasavallan maksamaan Achmealle 22,1 miljoonan euron suuruisen vahingonkorvauksen. Slovakian tasavalta nosti kumoamiskanteen tästä välitystuomiosta Oberlandesgericht Frankfurt am Mainissa (Frankfurt am Mainin ylioikeus, Saksa). Tämän hylättyä kanteen Slovakian tasavalta valitti ratkaisusta Bundesgerichtshofiin (liittovaltion ylin tuomioistuin, Saksa).

13

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin muistuttaa, että Slovakian tasavallan liityttyä Euroopan unioniin 1.5.2004 kahdenvälinen investointisopimus muodostaa kahden jäsenvaltion välisen sopimuksen, joten riitatilanteessa unionin oikeuden määräyksillä ja säännöksillä on etusija niillä säännellyillä aloilla kahdenvälisen investointisopimuksen määräyksiin nähden.

14

Tältä osin Slovakian tasavalta epäilee sitä, soveltuuko kahdenvälisen investointisopimuksen 8 artiklan välityslauseke yhteen SEUT 18, SEUT 267 ja SEUT 344 artiklan kanssa. Vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei yhdy näihin epäilyihin, se kuitenkin katsoi, että koska unionin tuomioistuin ei ole vielä lausunut näistä kysymyksistä ja koska ne ovat huomattavan tärkeitä, kun otetaan huomioon se, että jäsenvaltioiden välillä on vielä voimassa lukuisia kahdenvälisiä investointisopimuksia, jotka sisältävät vastaavan välityslausekkeen, sen käsiteltävänä olevan asian ratkaisemiseksi oli välttämätöntä esittää unionin tuomioistuimelle nyt käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö.

15

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin epäilee ensinnäkin, voidaanko SEUT 344 artiklaa edes soveltaa. Sen mukaan tämän määräyksen kohteesta ja tavoitteesta ilmenee, että – vaikka se ei ilmene selvästi sen sanamuodosta – määräys ei koske yksityisen ja jäsenvaltion välisiä riitoja.

16

Sen lisäksi SEUT 344 artiklan kohteena ovat yksinomaan perussopimusten tulkintaan ja soveltamiseen liittyvät riidat. Pääasian riita ei ole tällainen, koska 7.12.2012 annettu välitystuomio annettiin pelkästään kahdenvälisen investointisopimuksen perusteella.

17

Lopuksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että SEUT 344 artiklan tavoitteena on taata perussopimuksissa määrätty toimivaltajärjestelmä ja sitä kautta unionin oikeusjärjestyksen itsenäisyys, joiden noudattamista unionin tuomioistuin valvoo, samalla kun se ilmentää erityisesti SEU 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua jäsenvaltioiden lojaalisuusvelvoitetta unionin tuomioistuimeen nähden. Tästä ei voida kuitenkaan päätellä, että SEUT 344 artikla suojaisi unionin tuomioistuimen toimivaltaa kaikissa riidoissa, joissa unionin oikeutta voidaan soveltaa tai tulkita. Tämä määräys suojaa sen mukaan unionin tuomioistuimen yksinomaista toimivaltaa tosiasiallisesti ainoastaan siltä osin kuin jäsenvaltioiden on turvauduttava perussopimuksissa määrättyihin menettelyihin unionin tuomioistuimissa. Pääasiassa kyseessä olevan kaltaista riitaa ei voida ratkaista unionin tuomioistuimissa käytävässä menettelyssä. Perussopimuksissa ei määrätä mistään tuomioistuinmenettelystä, jossa Achmean kaltainen sijoittaja voisi vedota unionin tuomioistuimissa jäsenvaltiota vastaan vahingonkorvausoikeuteen, joka perustuu nyt kyseessä olevan kaltaiseen kahdenväliseen investointisopimukseen.

18

Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, onko SEUT 267 artikla esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle välityslausekkeelle.

19

Tältä osin se korostaa aluksi, ettei välimiesmenettely sellaisenaan ole omiaan takaamaan unionin oikeuden yhdenmukaista soveltamista, joka SEUT 267 artiklalla pyritään takaamaan. Vaikka kahdenvälisen investointisopimuksen 8 artiklan 6 kappaleen nojalla välimiesoikeuden olisi noudatettava unionin oikeutta ja konfliktitilanteessa sovellettava sitä ensisijaisesti, sillä ei ole nimittäin kuitenkaan mahdollisuutta esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyyntöä, koska sitä ei voida pitää SEUT 267 artiklassa tarkoitettuna tuomioistuimena.

20

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo tämän jälkeen, että unionin oikeuden tulkinnan yhtenäisyyden voidaan kuitenkin katsoa olevan nyt käsiteltävässä asiassa taattu, koska ennen välitystuomion täytäntöön panemista valtiollinen tuomioistuin voi joutua tarkistamaan, onko välitystuomio unionin oikeuden mukainen, ja voi tarvittaessa esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön. Saksan siviiliprosessilain 1059 §:n 2 momentin 2 kohdan b alakohdan mukaan välitystuomion kumoamisperusteiden joukossa on se, että välitystuomion tunnustaminen tai täytäntöönpano on vastoin oikeusjärjestyksen perusteita. Kuten unionin tuomioistuin on todennut välitystuomioista, joilla ratkaistaan yksityisten välisiä riitoja, kansallisen tuomioistuimen toimivalta valvoa välitystuomiota, joka koskee yksityisen ja jäsenvaltion välistä riitaa, voidaan pätevästi rajoittaa siihen, että se koskee pelkästään unionin oikeuden perustavanlaatuisten säännösten ja määräysten rikkomista. Tämän seurauksena ei pidä olla se, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen välityslauseke olisi SEUT 267 artiklan vastainen.

21

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lisää lopuksi, että unionin tuomioistuin on jo todennut, että kansainvälinen sopimus, jossa määrätään unionin toimielin- ja tuomioistuinjärjestelmän ulkopuolisesta erityistuomioistuimesta, jonka tehtävänä on tämän sopimuksen määräysten tulkinta ja soveltaminen, on yhteensopiva unionin oikeuden kanssa, jos sillä ei vaaranneta unionin oikeusjärjestyksen itsenäisyyttä. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan unionin tuomioistuin ei esittänyt varaumia sellaisen tuomioistuinjärjestelmän luomiselle, jolla pyrittiin ratkaisemaan kyseisen kansainvälisen sopimuksen määräysten tulkintaa tai soveltamista koskevia riitoja ja joka ei vaikuttanut jäsenvaltioiden tuomioistuinten toimivaltaan tulkita ja soveltaa unionin oikeutta eikä näiden mahdollisuuteen tai jopa velvollisuuteen esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyyntö. Pääasiassa kyseessä olevaa välimiesoikeutta on nimenomaan pyydetty lausumaan kahdenvälisen investointisopimuksen määräysten rikkomisesta, ja sen on tulkittava niitä unionin oikeuden ja erityisesti pääomien vapaata liikkuvuutta koskevien määräysten valossa.

22

Kolmanneksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että toisin kuin alankomaisilla tai slovakialaisilla sijoittajilla muiden jäsenvaltioiden kuin Alankomaiden kuningaskunnan ja Slovakian tasavallan sijoittajilla ei ole mahdollisuutta saattaa asiaa välimiesoikeuden käsiteltäväksi valtiollisen tuomioistuimen sijasta, mikä on huomattava haitta, joka voi merkitä SEUT 18 artiklan vastaista syrjintää. Sen mukaan se, että unionin sisäisellä kahdenvälisellä sopimuksella rajoitetaan edun saaminen sopimusjäsenvaltioiden kansalaisiin, on kuitenkin syrjivää ainoastaan, jos muiden jäsenvaltioiden kansalaiset, jotka eivät saa tätä etua, ovat objektiivisesti rinnastettavassa tilanteessa. Näin ei ole nyt käsiteltävässä asiassa, koska se, että oikeuksia ja velvollisuuksia sovelletaan ainoastaan jommankumman sopimuspuolena olevan jäsenvaltion kansalaisiin, johtuu näiden välisten sopimusten kahdenvälisestä luonteesta.

23

Edellä esitetyn huomioon ottaen Bundesgerichtshof päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

24

Tšekin, Unkarin ja Puolan hallitukset ovat sen jälkeen, kun julkisasiamiehen ratkaisuehdotus annettiin 19.9.2017, vaatineet unionin tuomioistuimen kirjaamoon 3.11., 19.10. ja 16.10.2017 toimittamillaan kirjelmillä, että asian käsittelyn suullinen vaihe aloitettaisiin uudelleen unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 83 artiklan mukaisesti.

25

Vaatimustensa tueksi kyseiset hallitukset ilmaisevat olevansa eri mieltä kuin julkisasiamies ratkaisuehdotuksessaan.

26

On kuitenkin muistutettava yhtäältä, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännössä ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksessä ei määrätä kyseisen perussäännön 23 artiklassa tarkoitettujen osapuolten mahdollisuudesta esittää huomautuksia vastaukseksi julkisasiamiehen ratkaisuehdotukseen (tuomio 22.6.2017, Federatie Nederlandse Vakvereniging ym., C‑126/16, EU:C:2017:489, 30 kohta).

27

SEUT 252 artiklan toisen kohdan mukaan julkisasiamiehen tehtävänä on toisaalta täysin puolueettomana ja riippumattomana esittää julkisessa istunnossa perustellut ratkaisuehdotukset asioissa, jotka perussäännön mukaan vaativat hänen myötävaikutustaan. Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus tai perustelut, joiden päätteeksi hän päätyy siihen, eivät sido unionin tuomioistuinta. Tämän vuoksi se, että asianosainen ei yhdy julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksessa todettuun – riippumatta ratkaisuehdotuksessa tutkituista kysymyksistä –, ei sellaisenaan voi olla peruste suullisen käsittelyn aloittamiseksi uudelleen (tuomio 25.10.2017, Polbud – Wykonawstwo, C‑106/16, EU:C:2017:804, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

28

Unionin tuomioistuin voi kuitenkin työjärjestyksensä 83 artiklan perusteella julkisasiamiestä kuultuaan milloin tahansa määrätä asian käsittelyn suullisen vaiheen aloitettavaksi uudelleen erityisesti, jos unionin tuomioistuin katsoo, ettei sillä ole riittävästi tietoa asiasta tai että asia olisi ratkaistava sellaisella perusteella, josta osapuolilla ei ole ollut tilaisuutta lausua (ks. tuomio 22.6.2017, Federatie Nederlandse Vakvereniging ym., C‑126/16, EU:C:2017:489, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

29

Koska nyt käsiteltävässä asiassa vaatimuksissa ainoastaan ilmaistaan se, että Tšekin, Unkarin ja Puolan hallitukset eivät ole samaa mieltä kuin julkisasiamies ratkaisuehdotuksessaan, eikä esitetä mitään uutta väitettä, jonka perusteella nyt käsiteltävä asia olisi ratkaistava, unionin tuomioistuin katsoo julkisasiamiestä kuultuaan, että sillä on kaikki nyt esillä olevan asian ratkaisemiseksi tarvittavat tiedot, joista osapuolet ovat lausuneet.

30

Edellä esitetyn perusteella vaatimukset suullisen käsittelyn aloittamisesta uudelleen on hylättävä.

31

Ensimmäisellä ja toisella kysymyksellään, joita on tarkasteltava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään, onko SEUT 267 ja SEUT 344 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä kahdenvälisen investointisuojasopimuksen 8 artiklan kaltaiselle jäsenvaltioiden välisen kansainvälisen sopimuksen sisältämälle määräykselle, jonka mukaan jommankumman jäsenvaltion sijoittaja voi toiseen jäsenvaltioon tehtyjä investointeja koskevan riidan yhteydessä käynnistää viimeksi mainittua jäsenvaltiota vastaan menettelyn välimiesoikeudessa, jonka toimivalta tämän jäsenvaltion on hyväksyttävä.

32

Näihin kysymyksiin vastaamiseksi on muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansainvälisellä sopimuksella ei voida loukata perussopimuksissa määrättyä toimivaltajärjestelmää ja sitä kautta unionin oikeusjärjestyksen itsenäisyyttä, joiden noudattamista unionin tuomioistuin valvoo. Tämä periaate on kirjattu SEUT 344 artiklaan, jonka mukaan jäsenvaltiot sitoutuvat ratkaisemaan perussopimusten tulkintaa tai soveltamista koskevat riidat vain perussopimuksissa määrätyllä tavalla (lausunto 2/13 (unionin liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen), 18.12.2014, EU:C:2014:2454, 201 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

33

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden itsenäisyys sekä jäsenvaltioiden oikeuteen että kansainväliseen oikeuteen nähden perustuu unionin ja sen oikeuden erityispiirteisiin, jotka liittyvät muun muassa unionin perustuslailliseen rakenteeseen ja unionin oikeuden luonteeseen. Unionin oikeudelle on ominaista sen perustuminen itsenäiseen, perussopimuksista muodostuvaan oikeuslähteeseen, sen ensisijaisuus jäsenvaltioiden oikeuteen nähden ja lukuisien niiden kansalaisiin ja niihin itseensä sovellettavien säännösten ja määräysten välitön oikeusvaikutus. Nämä unionin oikeuden keskeiset ominaispiirteet ovat olleet pohjana sellaisen keskinäisessä riippuvuussuhteessa olevien periaatteiden, sääntöjen ja oikeussuhteiden jäsennellyn verkoston luomiselle, joka sitoo vastavuoroisesti unionia itseään ja sen jäsenvaltioita sekä jäsenvaltioita keskenään (ks. vastaavasti lausunto 2/13 (unionin liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen), 18.12.2014, EU:C:2014:2454, 165–167 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

34

Unionin oikeus nojautuu siis siihen perustavanlaatuiseen lähtökohtaan, jonka mukaan kukin jäsenvaltio jakaa kaikkien muiden jäsenvaltioiden kanssa – ja tunnustaa sen, että nuo muut jäsenvaltiot jakavat sen kanssa – lukuisia yhteisiä arvoja, joihin unioni perustuu, kuten SEU 2 artiklassa täsmennetään. Tämä lähtökohta merkitsee sitä – ja perustelee sen –, että jäsenvaltioiden välillä vallitsee keskinäinen luottamus siihen, että kyseiset arvot tunnustetaan ja että siis ne täytäntöön panevaa unionin oikeutta noudatetaan. Tässä asiayhteydessä jäsenvaltioiden on erityisesti SEU 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa vahvistetun vilpittömän yhteistyön periaatteen nojalla varmistettava omilla alueillaan unionin oikeuden soveltaminen ja noudattaminen ja toteutettava kaikki yleis- tai erityistoimenpiteet, joilla voidaan varmistaa perussopimuksista tai unionin toimielinten toimista johtuvien velvoitteiden täyttäminen (lausunto 2/13 (unionin liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen), 18.12.2014, EU:C:2014:2454, 168 ja 173 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

35

Unionin oikeusjärjestyksen erityispiirteiden ja itsenäisyyden säilyttämisen takaamiseksi perussopimuksissa on otettu käyttöön tuomioistuinjärjestelmä, jolla pyritään varmistamaan se, että unionin oikeutta tulkitaan johdonmukaisesti ja yhtenäisesti (lausunto 2/13 (unionin liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen), 18.12.2014, EU:C:2014:2454, 174 kohta).

36

Tässä yhteydessä SEU 19 artiklan mukaan kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen tehtävänä on taata unionin oikeuden täysi soveltaminen kaikissa jäsenvaltioissa ja yksityisillä unionin oikeuden nojalla olevien oikeuksien oikeussuoja (ks. vastaavasti lausunto 1/09 (Sopimus yhdistetyn patenttioikeudenkäyntijärjestelmän perustamisesta), 8.3.2011, EU:C:2011:123, 68 kohta; lausunto 2/13 (unionin liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen), 18.12.2014, EU:C:2014:2454, 175 kohta ja tuomio 27.2.2018, Associação Sindical dos Juízes Portugueses, C‑64/16, EU:C:2018:– –, 33 kohta).

37

Erityisesti on todettava, että näin suunnitellun tuomioistuinjärjestelmän kantavana voimana on SEUT 267 artiklassa määrätty ennakkoratkaisumenettely, jolla – ottamalla käyttöön tuomioistuinten välinen vuoropuhelu nimenomaan unionin tuomioistuimen ja jäsenvaltioiden tuomioistuimien välillä – on tavoitteena varmistaa, että unionin oikeutta tulkitaan yhtenäisesti, jolloin voidaan siis varmistaa sen johdonmukaisuus, täysi vaikutus ja itsenäisyys sekä viime kädessä perussopimuksilla luodun oikeuden ominaisluonne (lausunto 2/13 (unionin liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen), 18.12.2014, EU:C:2014:2454, 176 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38

Ensimmäiseen ja toiseen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava näiden huomioiden pohjalta.

39

Ensimmäiseksi on tutkittava, voivatko riidat, jotka on saatettu kahdenvälisen investointisuojasopimuksen 8 artiklassa tarkoitetun välimiesoikeuden käsiteltäväksi, liittyä unionin oikeuden tulkintaan tai soveltamiseen.

40

Vaikka oletettaisiin, että – kuten muun muassa Achmea väittää – tämän välimiesoikeuden tehtävänä olisi kahdenvälisen investointisuojasopimuksen 8 artiklan 1 kappaleen erittäin laajasta muotoilusta huolimatta lausua ainoastaan tämän sopimuksen mahdollisesta rikkomisesta, sen on kuitenkin tällöin kahdenvälisen investointisuojasopimuksen 8 artiklan 6 kappaleen mukaisesti otettava huomioon kyseessä olevan sopimuspuolen voimassa oleva oikeus sekä sopimuspuolten väliset merkitykselliset sopimukset.

41

Kun otetaan huomioon tämän tuomion 33 kohdassa mainitut unionin oikeuden luonne ja erityispiirteet, unionin oikeuden on katsottava yhtä aikaa kuuluvan jokaisen jäsenvaltion voimassa olevaan oikeuteen ja perustuvan jäsenvaltioiden väliseen kansainväliseen sopimukseen.

42

Tästä seuraa, että näillä kahdella perusteella kahdenvälisen investointisuojasopimuksen 8 artiklassa tarkoitetun välimiesoikeuden on mahdollisesti tulkittava ja jopa sovellettava unionin oikeutta ja erityisesti perusvapauksia, kuten sijoittautumisvapautta ja pääomien vapaata liikkuvuutta, koskevia säännöksiä ja määräyksiä.

43

Näin ollen on toiseksi tarkasteltava, kuuluuko kahdenvälisen investointisuojasopimuksen 8 artiklassa tarkoitetun kaltainen välimiesoikeus unionin tuomioistuinjärjestelmään ja erityisesti voidaanko sitä pitää SEUT 267 artiklassa tarkoitettuna jäsenvaltion tuomioistuimena. Siitä, että jäsenvaltioiden luoma tuomioistuin kuuluu unionin tuomioistuinjärjestelmään, seuraa, että sen ratkaisuihin voidaan soveltaa mekanismeja, joilla voidaan varmistaa unionin normien täysi tehokkuus (ks. vastaavasti lausunto 1/09 (Sopimus yhdistetyn patenttioikeudenkäyntijärjestelmän perustamisesta), 8.3.2011, EU:C:2011:123, 82 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

44

Tältä osin asiassa, jossa annettiin tuomio 12.6.2014, Ascendi Beiras Litoral e Alta, Auto Estradas das Beiras Litoral e Alta (C‑377/13, EU:C:2014:1754), unionin tuomioistuin päätteli kyseessä olevan tuomioistuimen olevan ”jäsenvaltion tuomioistuin” sen perusteella, että se oli kokonaisuutena tarkasteltuna osa Portugalin tasavallan perustuslaissa määrättyä tuomioistuinperusteista veroriitojen ratkaisujärjestelmää (ks. vastaavasti tuomio 12.6.2014, Ascendi Beiras Litoral e Alta, Auto Estradas das Beiras Litoral e Alta, C‑377/13, EU:C:2014:1754, 25 ja 26 kohta).

45

Pääasiassa kyseessä oleva välimiesoikeus ei kuitenkaan ole osa Alankomaiden ja Slovakian tuomioistuinjärjestelmää. Nimenomaan se, että tämän välimiesoikeuden lainkäyttövalta on poikkeus näiden kahden jäsenvaltion tuomioistuinten lainkäyttövallasta, on yksi tärkeimmistä syistä kahdenvälisen investointisuojasopimuksen 8 artiklasta määräämiselle.

46

Tämä pääasiassa kyseessä olevan välimiesoikeuden ominaisuus merkitsee lisäksi sitä, ettei sitä missään tapauksessa voida pitää SEUT 267 artiklassa tarkoitettuna ”jäsenvaltion” tuomioistuimena.

47

On totta, että unionin tuomioistuin on todennut, ettei ole olemassa mitään pätevää syytä, miksei Benelux-tuomioistuimen kaltainen useiden jäsenvaltioiden yhteinen tuomioistuin voisi esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksiä samalla tavoin kuin kunkin jäsenvaltion omat tuomioistuimet (ks. vastaavasti tuomio 4.11.1997, Parfums Christian Dior,C‑337/95, EU:C:1997:517, 21 kohta ja tuomio 14.6.2011, Miles ym., C‑196/09, EU:C:2011:388, 40 kohta).

48

Pääasiassa kyseessä oleva välimiesoikeus ei kuitenkaan ole Benelux-maiden tuomioistuimeen verrattavissa oleva useiden jäsenvaltioiden yhteinen tuomioistuin. Yhtäältä Benelux-tuomioistuimen tehtävänä on varmistaa kolmen Benelux-valtion yhteisten oikeussääntöjen yhtenäinen soveltaminen, ja toisaalta menettely Benelux-tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa oikeudenkäynnissä, ja sen päätteeksi saadaan Benelux-maiden yhteisten oikeussääntöjen lopullinen tulkinta, kun taas pääasiassa kyseessä olevalla välimiesoikeudella ei ole tällaisia yhteyksiä jäsenvaltioiden tuomioistuinjärjestelmiin (ks. vastaavasti tuomio 14.6.2011, Miles ym., C‑196/09, EU:C:2011:388, 41 kohta).

49

Tästä seuraa, että kahdenvälisen investointisuojasopimuksen 8 artiklassa tarkoitetun kaltaista välimiesoikeutta ei voida pitää SEUT 267 artiklassa tarkoitettuna ”jäsenvaltion tuomioistuimena”, eikä se voi näin ollen esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyyntöä.

50

Näissä olosuhteissa on vielä tutkittava kolmanneksi, onko välimiesoikeuden antama välitystuomio erityisesti SEU 19 artiklan mukaisesti jäsenvaltion tuomioistuimen sellaisen valvonnan alainen, jolla taataan, että unionin oikeutta koskevia kysymyksiä, joita voidaan saattaa tämän välimiesoikeuden käsiteltäväksi, voidaan tarvittaessa esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisumenettelyssä.

51

Tästä on todettava, että kahdenvälisen investointisopimuksen 8 artiklan 7 kappaleen mukaan tässä artiklassa tarkoitettu välimiesoikeuden päätös on lopullinen. Lisäksi kahdenvälisen investointisopimuksen 8 artiklan 5 kappaleen mukaan välimiesoikeus vahvistaa omat menettelysääntönsä UNCITRALin välimiesmenettelysääntöjen mukaisesti ja erityisesti valitsee itse välimiesmenettelyn paikan ja tämän seurauksena oikeuden, jota sovelletaan sen käsiteltävänään olevan riita-asian ratkaisemiseksi antaman tuomion pätevyyden valvontaa tuomioistuimessa koskevaan menettelyyn.

52

Nyt käsiteltävässä asiassa välimiesoikeus, jonka ratkaistavaksi Achmea saattoi asian, valitsi Frankfurt am Mainin välimiesmenettelyn paikaksi, minkä vuoksi tämän välimiesoikeuden 7.12.2012 antaman välitystuomion pätevyyden valvontaa tuomioistuimessa koskevaan menettelyyn sovelletaan Saksan oikeutta. Tämän valinnan ansiosta Slovakian tasavalta saattoi riidan osapuolena vaatia Saksan oikeuden mukaisesti tämän välitystuomion valvontaa tuomioistuimessa nostamalla tätä koskevan kanteen toimivaltaisessa saksalaisessa tuomioistuimessa.

53

On kuitenkin todettava, että kyseinen tuomioistuin voi harjoittaa tällaista valvontaa ainoastaan siltä osin kuin se on kansallisen oikeuden mukaan sallittua. Saksan siviiliprosessilain 1059 §:n 2 momentissa säädetään ainoastaan rajoitetusta valvonnasta, joka koskee muun muassa välityssopimuksen pätevyyttä sovellettavan lainsäädännön nojalla tai sitä, että välitystuomion tunnustaminen tai täytäntöönpano on oikeusjärjestyksen perusteiden mukaista.

54

Kun kyse on kaupan alan välimiesmenettelystä, on totta, että unionin tuomioistuin on todennut, että välimiesmenettelyn tehokkuusvaatimusten vuoksi on perusteltua, että jäsenvaltioiden tuomioistuinten harjoittama välitystuomioiden valvonta on rajoitettua edellyttäen, että tämän valvonnan puitteissa on mahdollista tutkia unionin oikeuden perustavanlaatuiset säännökset ja määräykset ja tarvittaessa esittää unionin tuomioistuimelle niitä koskeva ennakkoratkaisupyyntö (ks. vastaavasti tuomio 1.6.1999, Eco Swiss, C‑126/97, EU:C:1999:269, 35, 36 ja 40 kohta ja tuomio 26.10.2006, Mostaza Claro, C‑168/05, EU:C:2006:675, 34–39 kohta).

55

Kahdenvälisen investointisopimuksen 8 artiklassa tarkoitetun kaltainen välimiesmenettely kuitenkin eroaa kaupan alan välimiesmenettelystä. Viimeksi mainittu perustuu kyseessä olevien sopimuspuolten tahdonautonomiaan, kun taas ensiksi mainittu perustuu sopimukseen, jolla jäsenvaltiot sopivat siitä, että ne syrjäyttävät omien tuomioistuimiensa toimivallan ja näin ollen oikeussuojakeinojen järjestelmän, jonka ne ovat SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan nojalla velvollisia luomaan unionin oikeuden kattamilla aloilla (ks. vastaavasti tuomio 27.2.2018, Associação Sindical dos Juízes Portugueses, C‑64/16, EU:C:2018:– –, 34 kohta), sillä riidat voivat koskea unionin oikeuden soveltamista tai tulkitsemista. Näissä olosuhteissa tämän tuomion edeltävässä kohdassa esitetyt huomiot, jotka liittyvät kaupalliseen välimiesmenettelyyn, eivät päde kahdenvälisen investointisopimuksen 8 artiklassa tarkoitetun kaltaiseen välimiesmenettelyyn.

56

Kun otetaan huomioon kaikki kahdenvälisen investointisopimuksen 8 artiklassa tarkoitetut ja tämän tuomion 39–55 kohdassa mainitut välimiesoikeuden erityispiirteet, on tämän vuoksi katsottava, että tekemällä kahdenvälisen investointisopimuksen sen osapuolina olevat jäsenvaltiot ovat luoneet riitojen, joissa vastakkain ovat sijoittaja ja jäsenvaltio, ratkaisumekanismin, joka voi sulkea pois sen, että nämä riidat – vaikka ne voivat koskea unionin oikeuden tulkintaa tai soveltamista – ratkaistaan tavalla, joka takaa unionin oikeuden täyden tehokkuuden.

57

On totta, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansainvälinen sopimus, jossa sovitaan sellaisen tuomioistuimen luomisesta, joka vastaa sen määräysten tulkinnasta ja jonka ratkaisut sitovat toimielimiä, myös unionin tuomioistuinta, ei lähtökohtaisesti ole unionin oikeuden vastainen. On näet niin, että toimivaltaan, joka unionilla on kansainvälisissä suhteissa, ja sen kelpoisuuteen tehdä kansainvälisiä sopimuksia sisältyy pakostakin valta alistua ratkaisuihin, joita tällaisten sopimusten nojalla perustettu tai nimetty tuomioistuin antaa sopimusten määräysten tulkinnasta ja soveltamisesta, kunhan unionin ja sen oikeusjärjestyksen itsenäisyyttä kunnioitetaan (ks. vastaavasti lausunto 1/91 (ETA-sopimus – I), 14.12.1991, EU:C:1991:490, 40 ja 70 kohta; lausunto 1/09 (Sopimus yhdistetyn patenttioikeudenkäyntijärjestelmän perustamisesta), 8.3.2011, EU:C:2011:123, 74 ja 76 kohta ja lausunto 2/13 (unionin liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen), 18.12.2014, EU:C:2014:2454, 182 ja 183 kohta).

58

Nyt käsiteltävässä asiassa kuitenkin sen lisäksi, että riita-asiat, jotka kuuluvat kahdenvälisen investointisopimuksen 8 artiklassa tarkoitetun välimiesoikeuden toimialaan, voivat liittyä sekä tämän sopimuksen että unionin oikeuden tulkintaan, mahdollisuudesta saattaa nämä riita-asiat sellaisen elimen käsiteltäväksi, joka ei ole osa unionin tuomioistuinjärjestelmää, sovitaan sopimuksessa, joka ei ole unionin vaan jäsenvaltioiden tekemä. Kyseisellä 8 artiklalla voidaan kuitenkin saattaa kyseenalaiseksi paitsi jäsenvaltioiden välinen keskinäinen luottamus myös perussopimuksilla luodun oikeuden ominaisluonteen säilyttäminen, joka taataan SEUT 267 artiklassa tarkoitetulla ennakkoratkaisumenettelyllä, eikä se näin ollen sovi yhteen tämän tuomion 34 kohdassa mainitun vilpittömän yhteistyön periaatteen kanssa.

59

Tämän vuoksi kahdenvälisen investointisopimuksen 8 artikla vaarantaa unionin oikeuden itsenäisyyden.

60

Näin ollen ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen on vastattava, että SEUT 267 ja SEUT 344 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä kahdenvälisen investointisuojasopimuksen 8 artiklan kaltaiselle jäsenvaltioiden välisen kansainvälisen sopimuksen määräykselle, jonka mukaan jommankumman jäsenvaltion sijoittaja voi toiseen jäsenvaltioon tehtyjä investointeja koskevan riidan yhteydessä käynnistää viimeksi mainittua jäsenvaltiota vastaan menettelyn välimiesoikeudessa, jonka toimivalta tämän jäsenvaltion on hyväksyttävä.

61

Kun otetaan huomioon ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen annettu vastaus, kolmanteen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.

62

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

SEUT 267 ja SEUT 344 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä Alankomaiden kuningaskunnan ja Tšekin ja Slovakian liittotasavallan välillä investointien molemminpuolisesta edistämisestä ja suojaamisesta tehdyn sopimuksen 8 artiklan kaltaiselle jäsenvaltioiden välisen kansainvälisen sopimuksen määräykselle, jonka mukaan jommankumman jäsenvaltion sijoittaja voi toiseen jäsenvaltioon tehtyjä investointeja koskevan riidan yhteydessä käynnistää viimeksi mainittua jäsenvaltiota vastaan menettelyn välimiesoikeudessa, jonka toimivalta tämän jäsenvaltion on hyväksyttävä.