–

Frank Sleutjes, edustajanaan C. Peters, Rechtsanwalt,

–

Saksan hallitus, asiamiehinään M. Hellmann ja T. Henze,

–

Tšekin hallitus, asiamiehinään J. Vláčil ja M. Smolek,

–

Alankomaiden hallitus, asiamiehinään M. Bulterman ja M. de Ree,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään R. Troosters ja S. Grünheid,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä 20.10.2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/64/EU (EUVL 2010, L 280, s. 1) 3 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty liikennepakoa koskevassa rikosoikeudellisessa menettelyssä Frank Sleutjesia vastaan.

3

Direktiivin 2010/64 johdanto-osan 14, 17 ja 30 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

4

Direktiivin 1 artiklan, jonka otsikko on ”Sisältö ja soveltamisala”, 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt, jotka koskevat oikeutta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä sekä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa koskevissa menettelyissä.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua oikeutta sovelletaan henkilöihin siitä lähtien, kun jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet heille virallisella ilmoituksella tai muulla tavoin tiedon siitä, että heitä epäillään tai syytetään rikoksesta, siihen saakka kun menettely on saatettu päätökseen, mikä tarkoittaa sen kysymyksen lopullista ratkaisemista, ovatko he syyllistyneet rikokseen, tarvittaessa tuomitseminen ja mahdollisen muutoksenhaun ratkaiseminen mukaan lukien.”

5

Direktiivin 3 artiklan, jonka otsikko on ”Oikeus saada keskeiset asiakirjat käännetyiksi”, 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäillyille tai syytetyille henkilöille, jotka eivät ymmärrä kyseessä olevassa rikosoikeudellisessa menettelyssä käytettävää kieltä, toimitetaan kohtuullisessa ajassa kaikkien sellaisten asiakirjojen kirjallinen käännös, jotka ovat keskeisiä sen varmistamisen kannalta, että he kykenevät käyttämään oikeuttaan puolustukseen ja että menettelyn oikeudenmukaisuus turvataan.

2.   Keskeisiin asiakirjoihin kuuluvat mahdolliset henkilön vapaudenmenetystä koskevat päätökset, syytteet ja tuomiot.”

6

Oikeuslaitosta koskevan lain (Gerichtsverfassungsgesetz, jäljempänä GVG) 187 §:n 1 momentissa säädetään, että rikosoikeudellisen menettelyn kohteena olevalle henkilölle, joka ei osaa saksan kieltä, on järjestettävä tulkki tai kääntäjä, mikäli tämä on tarpeen hänen rikosprosessuaalisten oikeuksiensa käyttämiseksi.

7

Lisäksi GVG:n 187 §:n 2 momentin mukaan rikosoikeudellisen menettelyn kohteena olevan henkilön, joka ei osaa saksan kieltä, rikosprosessuaalisten oikeuksien toteuttamiseksi on säännönmukaisesti välttämätöntä kääntää kirjallisesti määräykset, joissa päätetään vapaudenmenetyksestä, syytekirjelmät, rangaistusmääräykset ja tuomiot, jotka eivät ole lainvoimaisia.

8

Rikosprosessilain (Strafprozessordnung, jäljempänä StPO) 37 §:n 3 momentissa säädetään, että osapuolelle, joka ei osaa saksan kieltä, on ainoastaan ”tuomio” (Urteil) annettava tiedoksi yhdessä siitä hänen ymmärtämällään kielellä tehdyn käännöksen kanssa.

9

StPO:n 407 §:ssä ja sitä seuraavissa pykälissä säädetään rangaistusmääräyksistä (Strafbefehle).

10

Amtsgericht Düren (Dürenin paikallinen tuomioistuin, Saksa) on 2.11.2015 Staatsanwaltschaft Aachenin (Aachenin syyttäjäviranomainen, Saksa) vaatimuksesta antanut StPO:n 407 §:n ja sitä seuraavien pykälien nojalla Alankomaiden kansalaiselle Frank Sleutjesille rangaistusmääräyksen, jossa hänelle määrättiin liikennepaosta muun muassa sakkoa.

11

Rangaistusmääräykseen sisältyvässä muutoksenhakuosoituksessa todetaan, että rangaistusmääräys saa lainvoiman ja tulee täytäntöönpanokelpoiseksi, jos Sleutjes ei vastusta sitä kahden viikon kuluessa sen tiedoksisaannista saksan kielellä Amtsgericht Dürenissä kirjallisesti tai tuomioistuimen kanslian pitämään pöytäkirjaan kirjattavalla ilmoituksella.

12

Kyseinen rangaistusmääräys annettiin Sleutjesille tiedoksi 12.11.2015. Se oli laadittu saksaksi ja sen mukana annettiin hollanninkielinen käännös ainoastaan muutoksenhakuosoituksesta.

13

Sleutjes lähetti Amtsgericht Düreniin 24.11. ja 26.11.2015 sähköpostiviestit, joissa hän otti hollannin kielellä kantaa hänelle annettuun rangaistusmääräykseen. Kyseinen tuomioistuin ilmoitti 1.12.2015 päivätyllä kirjeellä hänelle, että tuomioistuimelle osoitetut kirjelmät on laadittava saksan kielellä.

14

Samanaikaisesti Sleutjesin oikeudellinen edustaja oli 1.12.2015 lähettämällään faksilla vastustanut rangaistusmääräystä ja vaatinut menetetyn määräajan palauttamista. Sama tuomioistuin jätti 28.1.2016 antamallaan määräyksellä tämän vastustuksen tutkimatta, koska se oli esitetty myöhässä, ja hylkäsi myös menetetyn määräajan palauttamista koskevan vaatimuksen.

15

Sleutjes teki tästä määräyksestä välittömästi ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen Landgericht Aacheniin valituksen, joka on nyt siellä vireillä.

16

Tämä tuomioistuin katsoo, että vaikka Sleutjesin Amtsgericht Düreniin 24.11. ja 26.11.2015 lähettämät sähköpostit saapuivat vastustukselle varatussa määräajassa, ne eivät merkitse tehokasta vastustusta. Vaikka sähköposti täyttäisi Saksan lainsäädännössä vastustuksen tekemiselle asetetun kirjallista muotoa koskevan vaatimuksen, näitä sähköposteja ei kuitenkaan ollut laadittu saksan kielellä. Sleutjesin vastustusta ei siis tämän vuoksi otettu tutkittavaksi, koska hänelle oli ilmoitettu hollannin kielellä velvollisuudesta laatia vastustus saksan kielellä.

17

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa kuitenkin, että yhtäältä StPO:n 37 §:n 3 momentissa säädetään, että jos vastaaja ei osaa saksaa, hänelle on annettava tiedoksi ”tuomio” ja samalla sen käännös kielelle, jota asianomainen ymmärtää. GVG:n 187 §:n 2 momentissa toisaalta säädetään, että kirjallinen käännös on lähtökohtaisesti laadittava muun muassa rangaistusmääräyksistä ja tuomioista, jotka eivät ole lainvoimaisia.

18

Tässä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, olisiko StPO:n 37 §:n 3 momentissa tarkoitettu tuomion (Urteil) käsitteeseen, kun sitä tulkitaan direktiivin 2010/64 3 artiklan valossa, sisällyttävä myös rangaistusmääräykset (Srafbefehle). Jos näin on, Sleutjesille annetun rangaistusmääräyksen tiedoksianto oli pätemätön, koska sen liitteenä ei ollut täydellistä käännöstä hollannin kielelle, joten vastustukselle varattu määräaika ei ole edes alkanut kulua.

19

Landgericht Aachen päätti tässä tilanteessa lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko [direktiivin 2010/64] 3 artiklaa tulkittava siten, että StPO:n 37 §:n 3 momentin mukainen käsite ’tuomio’ (Urteil) kattaa myös StPO:n 407 §:ssä ja sitä seuraavissa pykälissä tarkoitetut rangaistusmääräykset (Strafbefehle)?”

20

Ennen ennakkoratkaisukysymykseen vastaamista on todettava, että Saksan hallitus katsoi kirjallisissa huomautuksissaan, että toisin kuin ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin tulkitsee, sovellettavat kansalliset oikeussäännöt takaavat syytetylle oikeuden saada rangaistusmääräyksen ja tätä määräystä koskevan vastustuksen käännös, joten pääasian ratkaisu ei riipu esitettyyn kysymykseen annettavasta vastauksesta ja kysymys on siis vailla merkitystä.

21

Tältä osin on muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklassa käyttöön otetussa unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisessä yhteistyössä yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Kun siis kansallisen tuomioistuimen esittämät kysymykset koskevat unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuin on lähtökohtaisesti velvollinen ratkaisemaan ne (tuomio 6.9.2016, Petruhhin, C‑182/15, EU:C:2016:630, 19 kohta ja tuomio 8.12.2016, Eurosaneamientos ym., C‑532/15 ja C‑538/15, EU:C:2016:932, 27 kohta).

22

Tämän johdosta olettamana on, että kansallisen tuomioistuimen sen säännöstön ja niiden tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa ja joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole unionin tuomioistuimen tehtävä, esittämillä unionin oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta. Unionin tuomioistuin voi jättää tutkimatta kansallisen tuomioistuimen esittämän pyynnön ainoastaan, jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, tai jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (ks. tuomio 8.12.2016, Eurosaneamientos ym., C‑532/15 ja C‑538/15, EU:C:2016:932, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

23

Tässä tapauksessa unionin tuomioistuimelle esitetyn asiakirja-aineiston perusteella ei ole ilmeistä, että käsiteltävänä olevassa asiassa kyseessä olisi jokin näistä tilanteista. Unionin tuomioistuimen tehtävänä ei myöskään ole kyseenalaistaa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kansallisesta lainsäädännöstä esittämää tulkintaa.

24

Näin ollen esitettyyn kysymykseen on vastattava.

25

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa tällä kysymyksellä selvittää ennen kaikkea, onko direktiivin 2010/64 3 artiklaa tulkittava siten, että sen kaltainen toimi kuin määräys, josta kansallisessa lainsäädännössä säädetään seuraamuksen määräämiseksi rikkomuksista ja jonka antaa tuomari yksinkertaistetussa menettelyssä, joka ei ole kontradiktorinen, on tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ”keskeinen asiakirja”, josta säännöksessä asetettujen muotovaatimusten mukaisesti on toimitettava kirjallinen käännös epäillyille tai syytetyille henkilöille, jotka eivät ymmärrä kyseessä olevassa menettelyssä käytettävää kieltä, jotta he kykenevät käyttämään oikeuttaan puolustukseen ja jotta menettelyn oikeudenmukaisuus turvataan.

26

Tähän kysymykseen vastaamiseksi on todettava, että direktiivin 2010/64 1 artiklan 1 kohdassa säädetään oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin muun muassa rikosoikeudellisissa menettelyissä. Direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa täsmennetään lisäksi, että tätä oikeutta sovelletaan henkilöihin siitä lähtien, kun jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet heille tiedon siitä, että heitä epäillään tai syytetään rikoksesta, siihen saakka, kun menettely on saatettu päätökseen, mikä tarkoittaa sen kysymyksen lopullista ratkaisemista, ovatko he syyllistyneet rikokseen, tarvittaessa tuomitseminen ja mahdollisen muutoksenhaun ratkaiseminen mukaan lukien.

27

Näin ollen Sleutjesin kaltaisen henkilön, joka on vastustanut StPO:n 407 §:n ja sitä seuraavien pykälien nojalla annettua hänelle osoitettua rangaistusmääräystä, kun tämän vastustamisen tutkittavaksi ottamista käsitellään muutoksenhakumenettelyssä, tilanne kuuluu aivan ilmeisesti direktiivin 2010/64 soveltamisalaan, joten tämän henkilön on voitava saada kyseisessä direktiivissä taattu oikeus tulkkauksiin ja käännöksiin (ks. vastaavasti tuomio 15.10.2015, Covaci, C‑216/14, EU:C:2015:686, 27 kohta).

28

Siltä osin, koskeeko tämä oikeus käsiteltävässä asiassa mainittua rangaistusmääräystä, on palautettava mieleen, että direktiivin 2010/64 3 artiklan 1 kohdassa säädetään epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden, jotka eivät ymmärrä kyseessä olevassa rikosoikeudellisessa menettelyssä käytettävää kieltä, oikeudesta saada kaikkien ”keskeisten asiakirjojen” kirjallinen käännös.

29

Kyseisen artiklan 2 kohdassa ensiksikin täsmennetään, että näihin asiakirjoihin kuuluvat henkilön vapaudenmenetystä koskevat päätökset, syytteet ja tuomio.

30

Unionin tuomioistuimen asiakirja-aineistosta ja 15.10.2015 annetun tuomion Covaci (C‑216/14, EU:C:2015:686) 20 ja 60 kohdasta käy ilmi, että Saksan lainsäädännön mukainen rangaistusmääräys annetaan yksinkertaistetussa menettelyssä, jossa rangaistusmääräyksen tiedoksianto yhtäältä tapahtuu vasta sen jälkeen, kun tuomioistuin on arvioinut, onko syyte perusteltu, ja toisaalta on syytetylle henkilölle ensimmäinen tilaisuus saada tietoja häntä vastaan esitetystä syytteestä. Jos kyseinen henkilö ei vastusta rangaistusmääräystä kahden viikon kuluessa sen tiedoksiannosta, rangaistusmääräys saa lainvoiman ja siinä määrätyistä seuraamuksista tulee täytäntöönpanokelpoisia.

31

Tällainen rangaistusmääräys on näin ollen samalla sekä syyte että tuomio direktiivin 2010/64 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuin tavoin.

32

Toiseksi on niin, että kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 33 kohdassa, kyseisen direktiivin johdanto-osan 14, 17 ja 30 perustelukappaleesta ja sen 3 artiklan sanamuodosta ja erityisesti sen 1 kohdasta seuraa, että direktiivissä säädetty oikeus saada käännös on luotu, jotta asianomaiset kykenisivät käyttämään puolustautumisoikeuttaan ja jotta menettelyn oikeudenmukaisuus turvataan (tuomio 15.10.2015, Covaci, C‑216/14, EU:C:2015:686, 43 kohta).

33

Kun pääasiassa kyseessä olevan kaltainen rangaistusmääräys on osoitettu vain asianomaisen menettelyn kielellä henkilölle, vaikka tämä ei osaa kyseistä kieltä, tämä henkilö ei voi ymmärtää, mistä häntä syytetään, eikä siis voi tehokkaasti käyttää puolustautumisoikeuksiaan, jollei hän saa tästä määräyksestä käännöstä kielellä, jota hän ymmärtää.

34

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että esitettyyn kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2010/64 3 artiklaa on tulkittava siten, että sen kaltainen toimi kuin määräys, josta kansallisessa lainsäädännössä säädetään seuraamuksen määräämiseksi rikkomuksista ja jonka antaa tuomari yksinkertaistetussa menettelyssä, joka ei ole kontradiktorinen, on tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ”keskeinen asiakirja”, josta säännöksessä asetettujen muotovaatimusten mukaisesti on toimitettava kirjallinen käännös epäillyille tai syytetyille henkilöille, jotka eivät ymmärrä kyseessä olevassa menettelyssä käytettävää kieltä, jotta he kykenevät käyttämään oikeuttaan puolustukseen ja jotta menettelyn oikeudenmukaisuus turvataan.

35

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä 20.10.2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/64/EU 3 artiklaa on tulkittava siten, että sen kaltainen toimi kuin määräys, josta kansallisessa lainsäädännössä säädetään seuraamuksen määräämiseksi rikkomuksista ja jonka antaa tuomari yksinkertaistetussa menettelyssä, joka ei ole kontradiktorinen, on tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ”keskeinen asiakirja”, josta säännöksessä asetettujen muotovaatimusten mukaisesti on toimitettava kirjallinen käännös epäillyille tai syytetyille henkilöille, jotka eivät ymmärrä kyseessä olevassa menettelyssä käytettävää kieltä, jotta he kykenevät käyttämään oikeuttaan puolustukseen ja jotta menettelyn oikeudenmukaisuus turvataan.