1

Valituksellaan SolarWorld AG (jäljempänä SolarWorld) vaatii unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 1.2.2016 antaman määräyksen SolarWorld ym. v. neuvosto (T-142/14, ei julkaistu, EU:T:2016:68; jäljempänä valituksenalainen määräys) siltä osin kuin viimeksi mainittu jätti siinä tutkimatta SolarWorldin, Brandoni solare SpA:n ja Solaria Energia y Medio Ambiente SA:n nostaman kanteen, jolla vaadittiin Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot) tuontia koskevan lopullisen tasoitustullin käyttöönotosta 2.12.2013 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1239/2013 (EUVL 2013, L 325, s. 66; jäljempänä riidanalainen asetus) 2 artiklan kumoamista.

2

Muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 11.6.2009 annetun asetuksen (EY) N:o 597/2009 (EUVL 2009, L 188, s. 93; jäljempänä perusasetus) 13 artiklassa, jonka otsikko on ”Sitoumukset”, säädetään seuraavaa:

”1.   Mikäli tuen ja vahingon olemassaolo on väliaikaisesti vahvistettu, komissio voi hyväksyä riittäviksi katsomansa vapaaehtoiset sitoumustarjoukset, joissa:

Tällöin ei komission 12 artiklan 3 kohdan nojalla käyttöön ottamia väliaikaisia tulleja ja neuvoston 15 artiklan 1 kohdan nojalla käyttöön ottamia lopullisia tulleja sitoumusten voimassaoloaikana sovelleta niiden yritysten valmistamien asianomaisten tuotteiden tuonnissa, jotka mainitaan sitoumusten hyväksymisestä tehdyssä komission päätöksessä ja sen mahdollisissa myöhemmissä muutoksissa.

Sitoumuksiin perustuvat hinnankorotukset eivät saa olla suurempia kuin on tarpeen tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrän tasaamiseksi, ja niiden olisi oltava tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrää alhaisemmat, jos ne riittävät poistamaan yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon.

– –

9.   Jos sitoumuksen antanut osapuoli rikkoo sitoumusta tai peruuttaa sen tai jos komissio peruuttaa sitoumukselle antamansa hyväksynnän, sitoumukselle annettu hyväksyntä peruutetaan kuulemisen jälkeen komission päätöksellä tai, tapauksen mukaan, komission asetuksella, ja sitoumuksen sijasta aletaan soveltaa komission 12 artiklan mukaisesti käyttöön ottamaa väliaikaista tullia tai neuvoston 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti käyttöön ottamaa lopullista tullia edellyttäen, että kyseessä olevalle viejälle tai alkuperä- ja/tai viejämaalle on annettu tilaisuus esittää huomautuksensa, jollei kyseinen viejä tai maa ole itse peruuttanut sitoumusta.

– –”

3

Riidanalaisen asetuksen 753 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa: ”osapuolet ovat tuoneet esiin, että – – kysynnän hintajousto voi olla erittäin suuri. On totta, että merkittävät hinnankorotukset voivat johtaa kysynnän merkittävään vähenemiseen – – [mutta] on erittäin epätodennäköistä, että toimenpiteiden aiheuttamat hinnan korotukset olisivat merkittäviä jäljempänä selostetuista syistä. – – komission hyväksymien sitoumusten taloudellinen vaikutus on se, että kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat toimittavat tarkasteltavana olevaa tuotetta vähimmäistuontihinnalla, joka on alle 60 senttiä/W, mikä on huomattavasti alle hinnan, joka vallitsi tutkimusajanjaksolla, ja määrinä, jotka vastaavat suunnilleen niiden nykyistä markkinaosuutta. Tällä hintatasolla kysyntä erittäin epätodennäköisesti putoaa merkittävästi, koska hintataso takaa riittävän kysynnän sekä alle tukijärjestelmien tarjoaman nykyisen tukitason että alle nykyisen verkkopariteettitason. Lisäksi loppukuluttajien sähkön hinnan odotetaan nousevan, kun taas tarkasteltavana olevan tuotteen hinnan odotetaan laskevan. Indeksoinnin kautta sitoumuksella varmistetaan, että tarkasteltavana olevan tuotteen tulevat hinnan alennukset otetaan huomioon vähimmäistuontihinnassa”.

4

Riidanalaisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdalla otetaan käyttöön lopullinen tasoitustulli tuotaessa Kiinasta peräisin olevia tai sieltä lähetettyjä kiteisestä piistä valmistettuja aurinkosähkömoduuleita tai ‑paneeleita ja sen tyyppisiä kennoja, joita käytetään kiteisestä piistä valmistetuissa aurinkosähkömoduuleissa tai ‑paneeleissa, jotka luokitellaan tiettyihin (tariffi- ja tilastonimikkeistä ja yhteisestä tullitariffista 23.7.1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87) (EYVL 1987, L 256, s. 1) liitteessä I olevan yhdistetyn nimikkeistön, sellaisena kuin sitä sovellettiin riidanalaista asetusta annettaessa, koodeihin. Kyseisen artiklan 2 kohdassa asetetaan lopullinen tasoitustulli, jota sovelletaan vapaasti Euroopan unionin rajalla tullaamattomana ‑nettohintaan tässä 2 kohdassa lueteltujen yritysten tuottamien saman artiklan 1 kohdassa kuvattujen tuotteiden osalta.

5

Riidanalaisen asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa, jota sovelletaan tiettyihin tavaroihin, joiden viitenumerot on yksilöity yhdistetyn nimikkeistön mukaisesti ja jotka on laskuttanut sellainen yritys, jonka sitoumuksen komissio on hyväksynyt ja jonka nimi mainitaan Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot) tuontia koskevassa polkumyynnin ja tukien vastaisessa menettelyssä tarjotun sitoumuksen hyväksymisen vahvistamisesta lopullisten toimenpiteiden soveltamiskauden ajaksi 4.12.2013 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/707/EU (EUVL 2013, L 325, s. 214) liitteessä, säädetään, että vapaaseen liikkeeseen luovutetut tuontitavarat vapautetaan kyseisen asetuksen 1 artiklassa vahvistetusta tasoitustullista tiettyjen edellytysten täyttyessä.

6

Riidanalaisen asetuksen 2 artiklan 2 kohdassa säädetään, että tullivelka syntyy vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevan ilmoituksen vastaanottohetkellä, kun todetaan, että yksi tai useampi tämän asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa mainituista ehdoista ei täyty tai kun komissio peruuttaa sitoumukselle myönnetyn hyväksynnän.

7

SolarWorld on kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien eurooppalainen valmistaja.

8

EU ProSunin, joka on kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien eurooppalaisten valmistajien yhteenliittymä, tekemän valituksen seurauksena komissio julkaisi 6.9.2012 ilmoituksen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot ja kiekot) tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta (EUVL 2012, C 269, s. 5).

9

Komissio julkaisi 8.11.2012 ilmoituksen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot ja kiekot) tuontia koskevan tukien vastaisen menettelyn vireillepanosta (EUVL 2012, C 340, s. 13).

10

Komissio antoi 4.6.2013 asetuksen (EU) N:o 513/2013 väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot ja kiekot) tuonnissa ja tämän Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan tai lähetetyn tuonnin kirjaamisvelvoitteesta annetun asetuksen (EU) N:o 182/2013 muuttamisesta (EUVL 2013, L 152, s. 5).

11

China Chamber of Commerce for Import and Export of Machinery and Electronic Products (CCCME) (Kiinan koneiden ja elektroniikan tuonti- ja vientikauppakamari (CCCME), Kiina) esitti polkumyyntitutkimuksen yhteydessä 27.7.2013 komissiolle lähettämässään kirjeessä useiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien sitoumustarjouksen. Siinä CCCME sitoutui omissa nimissään ja näiden tuottajien nimissä soveltamaan aurinkosähkömoduuleille ja niiden kullekin keskeiselle komponentille (kennot ja kiekot) vähimmäistuontihintoja tiettyyn vuotuiseen tuontimäärään saakka (jäljempänä vähimmäistuontihinnat).

12

Komissio antoi 2.8.2013 päätöksen 2013/423/EU Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot ja kiekot) tuontia koskevassa polkumyynnin vastaisessa menettelyssä tarjotun sitoumuksen hyväksymisestä (EUVL 2013, L 209, s. 26); sitoumuksen olivat esittäneet yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien ryhmä ja CCCME; kyseiset tuottajat on lueteltu päätöksen liitteessä.

13

Asetuksen (EU) N:o 513/2013 muuttamisesta 2.8.2013 annetulla komission asetuksella (EU) N:o 748/2013 (EUVL 2013, L 209, s. 1) oli tarkoitus ottaa huomioon päätös 2013/423. Muiden muutosten ohella sillä sisällytettiin asetukseen N:o 513/2013 6 artikla, jossa säädetään, että vapaaseen liikkeeseen luovutetut tuontitavarat, jotka on laskuttanut sellainen yritys, jonka sitoumuksen komissio on hyväksynyt ja jonka nimi mainitaan päätöksen 2013/423 liitteessä, vapautetaan tietyin edellytyksin asetuksen N:o 513/2013 1 artiklassa vahvistetusta väliaikaisesta polkumyyntitullista.

14

CCCME pyysi 25.9.2013 päivätyllä kirjeellä omissa nimissään ja niiden vientiä harjoittavien tuottajien edustajana, joiden alkuperäinen sitoumustarjous oli hyväksytty, komissiota hyväksymään sitoumuksen ehdot myös tuetun tuonnin mahdollisten vahingollisten vaikutusten poistamisesta.

15

Komissio antoi 4.12.2013 täytäntöönpanopäätöksen 2013/707.

16

Neuvosto antoi 2.12.2013 riidanalaisen asetuksen.

17

Kantajat ensimmäisessä oikeusasteessa nostivat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 28.2.2014 toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen riidanalaisen asetuksen 2 artiklan kumoamiseksi.

18

Ne esittivät kanteensa tueksi kolme perustetta. Ensimmäinen ja toinen kanneperuste perustuivat siihen, että riidanalaisen asetuksen 2 artikla perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen ja että sillä rikotaan perusasetuksen 13 artiklaa siltä osin kuin tällä 2 artiklalla vapautetaan tukien vastaisista toimenpiteistä sellaiset kiinalaiset tuottajat, joiden yhteisen sitoumuksen komissio hyväksyi loukaten ensimmäisen oikeusasteen kantajien puolustautumisoikeuksia, niiden oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja hyvän hallinnon periaatetta sekä rikkoen perusasetuksen 13 artiklan 4 kohtaa ja 29 artiklan 2 kohtaa. Kolmas kanneperuste perustuu siihen, että riidanalaisen asetuksen 2 artiklalla rikotaan SEUT 101 artiklan 1 kohtaa siltä osin kuin sillä vapautetaan tietyt kiinalaiset tuottajat tukien vastaisista toimenpiteistä sellaisen sitoumustarjouksen perusteella, joka hyväksyttiin ja vahvistettiin komission riidanalaisella asetuksella ja joka muodostaa horisontaalisen hintojenvahvistamisjärjestelyn.

19

Unionin yleinen tuomioistuin jätti valituksenalaisella määräyksellä tutkimatta kantajien ensimmäisessä oikeusasteessa nostaman kanteen sillä perusteella, että riidanalaisen asetuksen 2 artiklaa, joka oli ainoa riitautettu säännös, ei ollut mahdollista erottaa tämän asetuksen muista säännöksistä.

20

SolarWorld vaatii valituksessaan, että unionin tuomioistuin

21

Neuvosto vaatii, että unionin tuomioistuin

22

Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

23

SolarWorld esittää valituksensa tueksi kaksi valitusperustetta. Ensimmäisen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki virheen, kun se totesi, ettei riidanalaisen asetuksen 2 artiklaa ole mahdollista erottaa asetuksen muista osista. Toisen kanneperusteen mukaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 20 ja 47 artiklaa on rikottu.

24

Neuvosto väittää, ettei ensimmäistä valitusperustetta voida ottaa tutkittavaksi, koska yhtäältä SolarWorld ainoastaan toistaa unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämänsä väitteen siitä, että riidanalaisen asetuksen 2 artikla voidaan erottaa asetuksen muista osista, ja toisaalta sen tutkiminen, voidaanko tämä artikla erottaa asetuksen muista osista, kuuluu asian aineelliseen arviointiin.

25

Ensimmäiseksi on huomattava, että kun valittaja riitauttaa tavan, jolla unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut tai soveltanut unionin oikeutta, ensimmäisessä oikeusasteessa tutkittuja oikeuskysymyksiä voidaan valitusasiassa käsitellä uudelleen. Muutoksenhakumenettelyn tarkoitus jäisi nimittäin osaksi toteutumatta, jollei valittaja voisi tällä tavoin perustaa valitustaan perusteisiin ja perusteluihin, jotka on esitetty jo unionin yleisessä tuomioistuimessa (tuomio 19.1.2017, komissio v. Total ja Elf Aquitaine, C‑351/15 P, EU:C:2017:27, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

26

Nyt käsiteltävässä asiassa SolarWorld ei kuitenkaan pyri ainoastaan siihen, että unionin yleisessä tuomioistuimessa nostettu kanne tutkitaan uudelleen, vaan se pyrkii erityisesti riitauttamaan sen oikeudellisen päättelyn, jonka nojalla unionin yleinen tuomioistuin on katsonut, että riidanalaisen asetuksen 2 artiklaa ei voida erottaa asetuksen muista säännöksistä, sekä unionin yleisen tuomioistuimen tähän perustuvan päätelmän, eli ettei SolarWorldin kannetta voida ottaa tutkittavaksi. SolarWorld on esittänyt oikeudellisesti riittävällä tavalla valituksenalaisen määräyksen ne kohdat, joita sen mukaan rasittaa oikeudellinen virhe, sekä vaatimuksensa tueksi esitetyt oikeudelliset perustelut, mikä mahdollistaa sen, että unionin tuomioistuin voi harjoittaa valvontaansa.

27

Toiseksi on korostettava, että virhe, jonka unionin yleinen tuomioistuin on mahdollisesti tehnyt arvioidessaan sitä, onko unionin oikeustoimen säännös erotettavissa toimen muista osista, on oikeudellinen virhe, joka kuuluu unionin tuomioistuimen valvontavaltaan (tällaisen valvonnan osalta ks. mm. tuomio 29.3.2012, komissio v. Viro, C‑505/09 P, EU:C:2012:179, 110–122 kohta).

28

Tästä seuraa, että ensimmäinen valitusperuste on otettava tutkittavaksi.

29

SolarWorld katsoo, että riidanalaisen asetuksen 2 artikla voidaan erottaa tämän asetuksen muista säännöksistä ja erityisesti sen 1 artiklan 2 kohdasta ja että tämän vuoksi sen mahdollinen kumoaminen ei aiheuttaisi kyseisen asetuksen ulottuvuuden muuttamista. Tältä osin valituksenalaisen määräyksen 55 ja 59 kohdassa esitetty unionin yleisen tuomioistuimen päättely perustuu SolarWorldin mukaan käsitteiden ”tasoitustoimenpiteet” ja ”tasoitustullit” virheelliseen tulkintaan.

30

SolarWorld toteaa, että tasoitustoimenpiteet voivat olla erilaisia (arvotullit, euromääräiset kiinteät määrät tai vähimmäistuontihinnat). Erityisesti vähimmäistuontihintojen osalta on todettava, että neuvosto ja komissio voivat perusasetuksen 13 artiklan perusteella hyväksyä yksittäisiltä vientiä harjoittavilta tuottajilta vähimmäistuontihintoja koskevia sitoumuksia, jos ehdotetut hinnat poistavat tukien vahingolliset vaikutukset. Nämä tuottajat vapautetaan tämän jälkeen arvotullista sen vuoksi, että niihin kohdistetaan muunlaisia toimenpiteitä eli vähimmäistuontihintoja niiden antaman sitoumuksen puitteissa. Kaikenlaisten tasoitustoimenpiteiden tavoitteelle on ominaista se, että niillä voidaan poistaa saman tuotteen unionin tuottajille aiheutuva vahinko, ja ne ovat tältä osin korjaavia toimenpiteitä.

31

Tämän vuoksi SolarWorldin mukaan tasoitustoimenpiteiden lajin muuttamisella ei muuteta sen asetuksen ulottuvuutta, jossa ne määrätään, sillä nämä toimenpiteet kattavat kaiken sellaisilta vientiä harjoittavilta tuottajilta peräisin olevan tuonnin, joiden on todettu hyötyvän vahinkoa aiheuttavista tuista.

32

Lisäksi SolarWorld väittää, että perusasetuksen 13 artiklan 9 kohdan – jossa todetaan, että jos osapuoli rikkoo vähimmäistuontihintoja koskevaa sitoumusta tai jos komissio peruuttaa sitoumukselle antamansa hyväksynnän, aletaan soveltaa arvotulleja – mukaan komissiolla on harkintavaltaa muuttaa tasoitustoimenpiteiden lajia ilman, että kyse on näiden toimenpiteiden ulottuvuuden muuttamisesta. Nyt käsiteltävässä asiassa riidanalaisen asetuksen 2 artiklan 2 kohdan b alakohdassa viitataan SolarWorldin mukaan nimenomaisesti kyseiseen 13 artiklan 9 kohtaan, ja riidanalaisen asetuksen antamisen jälkeen komissio peruutti vähimmäistuontihintoja koskevalle sitoumukselle antamansa hyväksynnän useiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta ja määräsi niille arvotulleja. Näin ollen riidanalaisen asetuksen voimaantulon jälkeen ei ollut hetkeä, jolloin näihin vientiä harjoittaviin tuottajiin ei olisi kohdistunut tasoitustoimenpiteitä.

33

Jos näissä olosuhteissa unionin yleinen tuomioistuin ensimmäisessä oikeusasteessa olisi hyväksynyt kanteen ja kumonnut riidanalaisen asetuksen 2 artiklan sillä perusteella, etteivät vähimmäistuontihinnat poista unionin teollisuudelle aiheutunutta vahinkoa, mikään ei olisi estänyt neuvostoa ja komissiota vahvistamasta uutta vähimmäistuontihintaa tämän vahingon poistamiseksi asianmukaiselle tasolle perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Tältä osin SolarWorld toteaa, ettei tällainen kumoaminen olisi välttämättä aiheuttanut näiden toimenpiteiden ulottuvuuden muuttamista, mikä on riidanalaisen määräyksen 55 kohdassa esitetyn unionin yleisen tuomioistuimen päättelyn ytimessä. Ainoa oikeudellinen seuraus, joka tästä toteamuksesta olisi aiheutunut, olisi ollut se, että neuvoston ja komission olisi pitänyt joko hyväksyä uusia sitoumuksia, jotka sisältävät uusia vähimmäistuontihintoja tuen vahingollisten vaikutusten poistamiseksi, tai päättää soveltaa arvotulleja kaikkiin kiinalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin.

34

SolarWorld väittää myös, että unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen määräyksen 57 kohdassa mainitsemalla oikeuskäytännöllä ei voida vahvistaa toteamusta, jonka mukaan riidanalaisen päätöksen 2 artiklaa ei voida erottaa asetuksen muista osista.

35

Valituksenalaisen määräyksen 55 kohdan loppuosasta, jonka mukaan ”niiden kiinalaisten viejien tuonni[n], jotka eivät ole tehneet komission – – hyväksymää sitoumusta, osuus kaikesta kyseisen tuotteen tuonnista on – – 30 prosenttia”, SolarWorld huomauttaa, että perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että vähimmäistuontihinnat vahvistetaan vahingon poistamiseksi asianmukaiselle tasolle riippumatta siitä, miten suureen prosenttiosuuteen tuonnista sovelletaan tasoitustoimenpiteitä vähimmäistuontihintojen muodossa. SolarWorldin mukaan myöskään se, että suureen määrään kiinalaisia vientiä harjoittavia tuottajia sovelletaan vähimmäistuontihintoja, ei muuta sitä, että riidanalaisessa asetuksessa määrätään tasoitustoimenpiteitä, eikä sitä, että näiden toimenpiteiden laji ei vaikuta niiden ulottuvuuteen eikä kohteeseen.

36

Neuvosto, jota komissio tukee, väittää, että SolarWorldin ensimmäinen valitusperuste on hylättävä perusteettomana. Nämä toimielimet katsovat, että riidanalaisen asetuksen osittainen kumoaminen on suljettu pois, koska sen vaikutuksesta tämä asetus korvattaisiin toimella, jonka sisältö on erilainen, joka ei vastaa kyseisen asetuksen antajan tavoitteita ja joka näin ollen vaikuttaisi sen pääsisältöön.

37

Ensimmäisellä valitusperusteellaan SolarWorld riitauttaa lähinnä unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen määräyksen 55 ja 59 kohdassa esittämän arvion siitä, että riidanalaisen asetuksen 2 artiklan kumoaminen vaikuttaisi tämän asetuksen pääsisältöön eikä näin ollen tätä säännöstä voida erottaa kyseisen asetuksen muista säännöksistä.

38

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin toimen osittainen kumoaminen on mahdollista vain silloin, kun osat, joiden kumoamista on vaadittu, ovat sellaisia, että ne voidaan erottaa toimen muista osista. Tässä yhteydessä on mainittava unionin tuomioistuimen toistuvasti katsoneen, että tämä erotettavuutta koskeva edellytys ei täyty, jos toimen osittaisella kumoamisella muutetaan sen pääsisältöä (tuomio 12.11.2015, Yhdistynyt kuningaskunta v. parlamentti ja neuvosto, C-121/14, EU:C:2015:749, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

39

Sen tarkistaminen, ovatko unionin toimen osat erotettavissa toisistaan, edellyttää niiden ulottuvuuden tutkimista, jotta voidaan arvioida, merkitsisikö niiden kumoaminen kyseisen toimen hengen ja pääsisällön muuttamista (tuomio 29.3.2012, komissio v. Viro, C‑505/09 P, EU:C:2012:179, 112 kohta ja tuomio 12.11.2015, Yhdistynyt kuningaskunta v. parlamentti ja neuvosto, C-121/14, EU:C:2015:749, 21 kohta).

40

Nyt käsiteltävässä asiassa riidanalaisen asetuksen 1 artiklalla otettiin käyttöön lopullinen tasoitustulli tuotaessa Kiinasta peräisin olevia tai sieltä lähetettyjä kiteisestä piistä valmistettuja aurinkosähkömoduuleita tai ‑paneeleita ja sen tyyppisiä kennoja, joita käytetään kiteisestä piistä valmistetuissa aurinkosähkömoduuleissa tai ‑paneeleissa, jotka luokitellaan tiettyihin yhdistetyn nimikkeistön koodeihin, ja tämän tasoitustullin taso vaihteli näitä tuotteita valmistavien eri yhtiöiden välillä.

41

Riidanalaisen asetuksen 2 artiklassa, jota sovelletaan tiettyihin tavaroihin, joiden viitenumerot on yksilöity yhdistetyn tullinimikkeistön mukaisesti ja jotka on laskuttanut sellainen yritys, jonka sitoumuksen komissio on hyväksynyt, säädetään, että vapaaseen liikkeeseen luovutetut tuontitavarat vapautetaan kyseisen asetuksen 1 artiklassa vahvistetusta tasoitustullista tiettyjen edellytysten täyttyessä ja että tämä vapautus lakkaa, kun todetaan, että yksi tai useampi näistä ehdoista ei täyty tai kun komissio peruuttaa sitoumukselle myönnetyn hyväksynnän. Kuten tämän tuomion 11 kohdassa huomautetaan, vähimmäistuontihintoja aurinkosähköpaneeleille ja ‑moduuleille ja niiden kullekin keskeiselle komponentille (kennot ja kiekot) sovelletaan ainoastaan tiettyyn vuotuiseen tuontimäärään saakka.

42

Näin ollen riidanalaisen asetuksen 1 ja 2 artiklan sisältämistä säännöksistä seuraa, että 2 artiklassa säädetään vähimmäistuontihintoja koskevan sitoumuksen avulla poikkeuksesta 1 artiklan nojalla asetettujen tasoitustullien maksamiseen tietyn vuotuisen tuontimäärän rajoissa.

43

Tässä normatiivisessa asiayhteydessä unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen määräyksen 55 kohdassa, että riidanalaisen asetuksen 2 artiklassa ”myönnetään nimittäin nimeltä mainituille talouden toimijoille vapautus tasoitustulleista tiettyyn tuontimäärään saakka edellyttäen, että siinä asetetut edellytykset täyttyvät. [Tämän] säännöksen kumoaminen poistaisi siis tiettyyn tuontimäärään sovellettavan vapautuksen tasoitustulleista ja laajentaisi tällä tavalla tasoitustullien kattavuutta riidanalaisen asetuksen, sellaisena kuin neuvosto sen on antanut, mukaisesta kattavuudesta, sillä tässä tapauksessa tasoitustulleja kannettaisiin kaikesta Kiinasta peräisin olevasta kyseisen tuotteen tuonnista, vaikka kokonaisuutena tarkastellun asetuksen mukaan tulleja kannetaan ainoastaan niiden kiinalaisten viejien tuonnista, jotka eivät ole tehneet komission täytäntöönpanopäätöksellä 2013/707 hyväksymää sitoumusta, ja tämän tuonnin osuus kaikesta kyseisen tuotteen tuonnista on asianosaisten mukaan 30 prosenttia. Tällainen tulos tarkoittaisi sen toimen, jonka osa kumoamisvaatimuksen kohteena oleva säännös on, eli tässä [riidanalaisen] asetuksen sisällön muuttumista”.

44

Valituksenalaisen määräyksen 59 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että tällainen säännös ei ole erotettavissa muusta asetuksesta, kun otetaan huomioon, että tämän asetuksen 2 artiklan kumoaminen muuttaisi riidanalaisen asetuksen pääsisältöä, koska se poistaisi komission hyväksymän sitoumuksen tehneille kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille myönnetyn vapautuksen tasoitustulleista.

45

On todettava, että – toisin kuin SolarWorld väittää ensimmäisen valitusperusteen yhteydessä – tätä unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen määräyksen 59 kohdassa esittämää toteamusta ei rasita oikeudellinen virhe.

46

Ensinnäkin riidanalaisen asetuksen 1 ja 2 artiklasta ilmenee, että – kuten kaikki tämän oikeudenkäyntimenettelyn asianosaiset ovat vahvistaneet – unionin lainsäätäjä otti tällä asetuksella käyttöön kaupan suojatoimia, jotka muodostavat kokonaisuuden tai ”paketin”. Kyseisessä asetuksessa määrätään kahdesta erillisestä ja toisiaan täydentävästä toimenpiteestä, joilla pyritään yhteiseen päämäärään eli kyseisiä tuotteita koskevien kiinalaisten tukien unionin teollisuudelle aiheuttaman vahingollisen vaikutuksen poistamiseen tämän teollisuuden etuja suojaten.

47

Tältä osin on viitattava riidanalaisen asetuksen 753 perustelukappaleeseen, jossa sen analyysin yhteydessä, joka koskee kaupan suojatoimien asettamisen vaikutusta unionin teollisuuden etuihin, käsitellään niitä vaikutuksia, joita neuvoston mukaan vähimmäistuontihintoja koskevalla sitoumuksella on kyseessä olevien tuotteiden kysyntään ja tarjontaan. Tästä perustelukappaleesta nousee esiin kaksi toteamusta. Yhtäältä tällaisella sitoumuksella olisi positiivinen taloudellinen vaikutus kyseisten tuotteiden Euroopan markkinoilla, koska vähimmäistuontihintojen, jotka koskevat hintaa, joka on alempi kuin tutkimusajanjaksolla havaittu hinta, ansiosta kyseessä olevien tuotteiden kysyntä pysyy riittävänä. Tällä toimenpiteellä on siis oltava merkittävä ja arvotullin asettamisesta erillinen vaikutus.

48

Toisaalta vähimmäistuontihintoja koskeva sitoumus on toimenpide, jonka neuvosto otti huomioon tutkiessaan kaikkien kaupan suojatoimien asettamisen vaikutusta riidanalaisen asetuksen tavoitteeseen, joka on kyseisiä tuotteita koskevien kiinalaisten tukien unionin teollisuudelle aiheuttaman vahingollisen vaikutuksen poistaminen tämän teollisuuden etuja suojaten.

49

Tämän vuoksi unionin lainsäätäjä piti vähimmäistuontihintoja koskevaa sitoumusta samoin kuin arvotullin asettamista olennaisena keinona saavuttaa tämän asetuksen päämäärä.

50

Näissä olosuhteissa ei voida hyväksyä SolarWorldin väitettä, jonka mukaan on niin, että vaikka riidanalaisen asetuksen 2 artiklan kumoaminen aiheuttaisi yhtiöille, jotka ovat antaneet vähimmäistuontihintoja koskevan sitoumuksen, tämän sitoumuksen edun poistamisen ja arvotullin määräämisen, tämä kumoaminen ei vaikuttaisi riidanalaisen asetuksen pääsisältöön, koska arvotullin määräämisellä voitaisiin sellaisenaan saavuttaa sama tavoite kuin tällä sitoumuksella.

51

Toiseksi on todettava, että riidanalaisessa asetuksessa säädetyt kaupan suojatoimet ovat objektiivisesti tarkasteltuina erilaisia. Kuten komissio ilmoitti perustellusti väliintulokirjelmässään, riidanalaisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua arvotullia asetettaessa kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat voivat vapaasti vahvistaa myyntihintansa unionissa, minkä jälkeen tulli vahvistetaan tälle hinnalle, kun kyseinen tuote on tuotu unioniin. Tästä tullista saatavat tulot maksetaan unionin talousarvioon. Kun sen sijaan sovelletaan vähimmäistuontihintoja, nämä vientiä harjoittavat tuottajat eivät voi vapaasti vahvistaa hintaansa, sillä se on kyseisen tuotteen liikkeelle laskemista varten ilmoitetun tuonnin osalta korotettava vähimmäistuontihinnan tasolle. Tästä hinnankorotuksesta saatavat lisätulot kuuluvat kyseisille vientiä harjoittaville tuottajille.

52

Näin ollen riidanalainen asetus perustuu mahdollisuuteen soveltaa näitä erilaisia toimenpiteitä vaihtoehtoisesti, minkä ansiosta kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat voivat vedota riidanalaisen asetuksen 2 artiklassa tarkoitettuun komission hyväksymään vähimmäistuontihintoja koskevaan sitoumukseen ja siten välttyä siltä, että niiden tuotteille määrätään kyseisen asetuksen 1 artiklassa tarkoitettu arvotulli. Tämän 2 artiklan kumoaminen poistaisi tällaisen mahdollisuuden ja hävittäisi vaihtoehdon, jonka unionin lainsäätäjä halusi riidanalaista asetusta antaessaan tarjota kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille. Kun otetaan huomioon näiden kahdentyyppisten kaupan suojatoimien taloudellisten vaikutusten erot, tällainen kumoaminen vaikuttaisi riidanalaisen asetuksen pääsisältöön.

53

Tästä seuraa, että SolarWorldin väite, jonka mukaan tilanteessa, jossa tämän asetuksen 2 artikla kumottaisiin, kiinalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin sovellettaisiin joka tapauksessa tasoitustoimenpidettä, ei muuta millään tavalla sitä toteamusta, että kiinalaisilta vientiä harjoittavilta tuottajilta viedään vaihtoehto, jonka unionin lainsäätäjä antoi niille riidanalaista asetusta antaessaan.

54

Kolmanneksi on niin, kuten valituksenalaisen määräyksen 55 kohdasta ilmenee, että 70 prosenttiin Kiinasta peräisin olevien kyseessä olevien tuotteiden tuonnista sovelletaan riidanalaisen asetuksen 2 artiklaa.

55

Unionin lainsäätäjä on siis ottanut käyttöön sellaisten toimenpiteiden kokonaisuuden, joiden yhteydessä arvotullien määrääminen on muodollisesti sääntö ja vähimmäistuontihintoja koskevan sitoumuksen soveltaminen poikkeus tähän sääntöön, mutta tosiasiallisesti poikkeusta on sovellettu suurimpaan osaan tapauksia riidanalaisen asetuksen antamisesta lähtien. Tätä sitoumusta on siis tarkoitus soveltaa pääasiallisesti riidanalaisen asetuksen kohteena olevan Kiinasta peräisin olevan tuonnin osalta. Näissä olosuhteissa kyseisen sitoumuksen kumoaminen vaikuttaisi väistämättä tämän asetuksen pääsisältöön.

56

SolarWorldin väitteestä, jonka mukaan se, että unionin yleinen tuomioistuin kumoaa riidanalaisen asetuksen 2 artiklan, ei olisi estänyt unionin lainsäätäjää vahvistamasta uutta vähimmäistuontihintaa unionin teollisuudelle aiheutetun vahingon poistamiseksi asianmukaiselle tasolle perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on todettava, että vaikutusta unionin oikeustoimen pääsisältöön koskeva analyysi riippuu yksinomaan tämän toimen säännöksen mahdollisesta kumoamisesta automaattisesti seuraavista vaikutuksista. Eri toimenpiteet, joita kyseisen toimen antaja saattaa tällaisen kumoamisen jälkeen toteuttaa, eivät siis voi vaikuttaa tällaiseen analyysiin.

57

Edellä esitetyn perusteella unionin yleinen tuomioistuin ei ole tehnyt oikeudellista virhettä todetessaan, ettei riidanalaisen asetuksen 2 artiklaa voida erottaa tämän asetuksen muista säännöksistä.

58

SolarWorldin ensimmäinen valitusperuste on näin ollen hylättävä.

59

SolarWorld väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on loukannut sen perusoikeuskirjan 47 artiklasta johtuvaa oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin sekä sen 20 artiklassa tarkoitettua oikeutta yhdenvertaisuuteen lain edessä.

60

Jos valituksenalaisen määräyksen ei katsottaisi olevan pätemätön ensimmäisen valitusperusteen käsittelyn yhteydessä selitetyillä perusteilla, tästä nimittäin seuraisi – mitä ei voida hyväksyä –, että valittajalta unionissa toimivana valittajana kaupan suojatoimiin liittyvässä asiassa de jure evättäisiin tehokas oikeussuojakeino ja sitä kohdeltaisiin epäedullisemmin kuin kiinalaisia vientiä harjoittavia tuottajia, jotka vaativat koko riidanalaisen asetuksen kumoamista unionin tuomioistuimissa.

61

Koska perusasetuksen tavoitteena on suojata unionin teollisuutta tuen aiheuttamalta vahingolta, SolarWorld katsoo, että kun unionin toimielimet toteavat vahingollisen tuen olemassaolon mutta eivät aseta minkäänlaisia asianmukaisia tasoitustoimenpiteitä unionin tuottajien kärsimän vahingon poistamiseksi, unionin teollisuuden oikeuksia loukataan. SolarWorld arvioi, että jos valituksenalaista määräystä ei katsottaisi pätemättömäksi, nyt käsiteltävässä asiassa aurinkokennoteollisuudella ei olisi mitään oikeussuojakeinoa, kun neuvosto ja komissio määräävät lainvastaisesti tasoitustoimenpiteitä, joiden taso ei ole sellainen, että sillä voitaisiin poistaa unionin tuottajien kärsimä vahinko.

62

Lisäksi se, että kiinalaisilla vientiä harjoittavilla tuottajilla, jotka ovat aiheuttaneet unionin teollisuuden vahingon, olisi mahdollisuus nostaa kanne asetuksesta, jolla määrätään kaupan suojatoimia, vaikka eurooppalaisella tuottajalla ei ole tätä mahdollisuutta, merkitsisi perusoikeuskirjan 20 artiklassa tarkoitettua oikeutta yhdenvertaisuuteen lain edessä. Nyt käsiteltävän asian valittajan kaltaisella eurooppalaisella tuottajalla ei lähtökohtaisesti olisi intressiä saada kumotuksi koko asetusta, jossa määrätään kaupan suojatoimia, vaan yksinomaan sen lainvastaiset osat.

63

Neuvosto katsoo, että toinen valitusperuste on jätettävä tutkimatta, koska siinä vedotaan ensimmäisen kerran valituksen yhteydessä perusoikeuskirjan 20 artiklan rikkomiseen. Neuvosto arvioi joka tapauksessa komission tapaan, että tämä toinen valitusperuste on kokonaisuudessaan perusteeton.

64

Aluksi on huomattava, että unionin tuomioistuin on valitusasioissa lähtökohtaisesti toimivaltainen tutkimaan ainoastaan oikeudellisen ratkaisun, jonka tosiseikkojen osalta toimivaltainen tuomioistuin on tehnyt sille esitetyistä perusteista (tuomio 17.9.2015, Total v. komissio, C‑597/13 P, EU:C:2015:613, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

65

Nyt käsiteltävässä asiassa perusoikeuskirjan 20 artiklan rikkomiseen vedotaan ensimmäisen kerran valituksen yhteydessä, vaikka SolarWorldillä on ollut mahdollisuus vedota tämän artiklan rikkomiseen neuvoston unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämän kahden tutkimatta jättämistä koskevan perusteen yhteydessä. SolarWorldin toinen valitusperuste on näin ollen jätettävä tutkimatta siltä osin kuin se koskee perusoikeuskirjan 20 artiklan väitettyä loukkaamista.

66

Kun kyse on perusoikeuskirjan 47 artiklan rikkomisesta, SolarWorld väittää, että jos se ei voisi valittaa riidanalaisen asetuksen osasta, sillä ei olisi mitään oikeussuojakeinoa, kun unionin toimielimet määräävät tasoitustoimenpiteitä, joiden taso ei ole sellainen, että sillä voitaisiin poistaa unionin tuottajien kärsimä vahinko.

67

Tältä osin on huomautettava ensinnäkin, että tämän artiklan tarkoituksena ei ole muuttaa perussopimuksissa määrättyä tuomioistuinvalvontaa koskevaa järjestelmää eikä etenkään niitä sääntöjä, jotka koskevat unionin tuomioistuimissa suoraan nostettujen kanteiden tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä (tuomio 3.10.2013, Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto, C‑583/11 P, EU:C:2013:625, 97 kohta ja tuomio 24.11.2016, Ackermann Saatzucht ym. v. parlamentti ja neuvosto, C‑408/15 P ja C‑409/15 P, ei julkaistu, EU:C:2016:893, 49 kohta).

68

Toiseksi perusoikeuskirjan 47 artiklassa myönnetty suoja ei edellytä, että yksityinen voi varauksettomasti nostaa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyistä unionin toimista kumoamiskanteen suoraan unionin tuomioistuimissa (tuomio 3.10.2013, Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto, C‑583/11 P, EU:C:2013:625, 105 kohta).

69

Kolmanneksi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuin ja jäsenvaltioiden tuomioistuimet varmistavat unionin oikeusjärjestyksen kunnioittamista koskevan tuomioistuinvalvonnan, kuten SEU 19 artiklan 1 kohdasta ilmenee. Tämän vuoksi EUT-sopimuksella eli yhtäältä SEUT 263 ja SEUT 277 artiklalla sekä toisaalta SEUT 267 artiklalla on luotu täysin kattava oikeussuojakeinojen ja menettelyjen järjestelmä, jonka tarkoituksena on varmistaa unionin toimiin kohdistuva laillisuusvalvonta antamalla se unionin tuomioistuinten tehtäväksi (tuomio 3.10.2013, Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto, C‑583/11 P, EU:C:2013:625, 90 ja 92 kohta ja tuomio 19.12.2013, Telefónica v. komissio, C‑274/12 P, EU:C:2013:852, 57 kohta).

70

Näissä olosuhteissa se, ettei SolarWorld voi nostaa kannetta yksinomaan riidanalaisen asetuksen osasta, jota ei voida erottaa sen muista osista, ei loukkaa sen perusoikeuskirjan 47 artiklasta johtuvia oikeuksia, koska tämä yhtiö saattoi nostaa kanteen riidanalaisesta asetuksesta kokonaisuudessaan. Sillä oli nimittäin sillä varauksella, että se täyttää SEUT 263 artiklan 4 kohdassa asetetut asiavaltuuden edellytykset, mahdollisuus nostaa kanne riidanalaisesta asetuksesta suoraan unionin yleisessä tuomioistuimessa vaatien tämän kumoamisen vaikutusten lykkäämistä siihen saakka, kunnes unionin toimielimet toteuttavat kumoamistuomion täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet, tai riitauttaa riidanalaisen asetuksen pätemättömyys kansallisissa tuomioistuimissa ja saada ne esittämään unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksiä.

71

Edellä esitetystä seuraa, ettei valituksenalaisella määräyksellä, siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoi siinä, ettei SolarWorldin kannetta voida ottaa tutkittavaksi, koska 2 artiklaa ei voida erottaa tämän asetuksen muista osista, rikota perusoikeuskirjan 47 artiklaa.

72

Näin ollen SolarWorldin toinen valitusperuste on jätettävä osittain tutkimatta ja osittain hylättävä perusteettomana.

73

Tästä seuraa, että valitus on hylättävä kokonaisuudessaan.

74

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdan nojalla on niin, että jos valitus on perusteeton, unionin tuomioistuin tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista.

75

Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan, jota sovelletaan sen 184 artiklan 1 kohdan nojalla valituksen käsittelyyn, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

76

Koska neuvosto on vaatinut valittajan velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska tämä on hävinnyt asian, valittaja on velvoitettava korvaamaan neuvoston oikeudenkäyntikulut.

77

Työjärjestyksen 140 artiklan, jota sovelletaan kyseisen työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla myös valituksen käsittelyyn, 1 kohdassa määrätään, että jäsenvaltiot ja toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

78

Komissio vastaa väliintulijana unionin yleisessä tuomioistuimessa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (yhdeksäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: