Asia C-65/16

Istanbul Lojistik Ltd

vastaan

Nemzeti Adó- és Vámhivatal Fellebbviteli Igazgatóság

(Szegedi Közigazgatási és Munkaügyi Bíróságin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Euroopan talousyhteisön ja Turkin välinen assosiaatiosopimus – 9 artikla – EY–Turkki-assosiaationeuvoston päätös N:o 1/95 – 4, 5 ja 7 artikla – Tulliliitto – Maantiekuljetus – Ajoneuvovero – Verojen ja maksujen kantaminen Turkissa rekisteröidyiltä raskailta ajoneuvoilta, jotka kulkevat Unkarin kautta

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 19.10.2017

1. Kansainväliset sopimukset–ETY:n ja Turkin välinen assosiaatiosopimus–Tulliliitto–EY–Turkki-assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/95 määräysten yhteneväisyys EUT-sopimuksen määräysten kanssa–Unionin tuomioistuimen alaa koskevien tuomioiden mukainen tulkinta

   (SEUT 30 artikla; ETY–Turkki-assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/95 4 ja 66 artikla)

2. Kansainväliset sopimukset–ETY:n ja Turkin välinen assosiaatiosopimus–Tulliliitto–EY–Turkki-assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/95 määräysten yhteneväisyys EUT-sopimuksen määräysten kanssa–Maksu, joka peritään Turkissa rekisteröidyistä raskaista ajoneuvoista, joita kuljetetaan Unkarin alueen kautta–Vaikutukseltaan vastaavat maksut–Maksuja ei voida hyväksyä

   (SEUT 30 artikla; ETY–Turkki-assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/95 4 ja 66 artikla)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 37, 38 ja 44 kohta)

2.  Tulliliiton viimeisen vaiheen aloittamisesta 22.12.1995 tehdyn EY–Turkki-assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/95 4 artiklaa on tulkittava siten, että siinä tarkoitetuksi tullia vaikutukseltaan vastaavaksi maksuksi on katsottava pääasiassa kyseessä olevan kaltainen ajoneuvovero, jonka ajoneuvon haltija on velvollinen maksamaan Turkissa rekisteröidyistä raskaista ajoneuvoista, joita kuljetetaan Unkarin alueen kautta.

   On siis syytä palauttaa mieleen, että tavaroille yksipuolisesti asetettu vähäinenkin maksuvelvoite, jonka perusteena on valtion rajan ylittäminen, on nimikkeestään ja kantamistavastaan riippumatta silloin, kun kyseessä ei ole varsinainen tulli, SEUT 28 ja SEUT 30 artiklassa tarkoitettu vaikutukseltaan vastaava maksu (tuomio 18.1.2007, Brzeziński, C‑313/05, EU:C:2007:33, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 2.10.2014, Orgacom, C‑254/13, EU:C:2014:2251, 23 kohta). Tulleja vaikutukseltaan vastaavien maksujen kielto perustuu siihen, että nämä maksut aiheuttavat esteen tavaraliikenteelle siksi, että ne nostavat keinotekoisesti tuonti- tai vientitavaroiden hintaa suhteessa kotimaisiin tavaroihin (tuomio 21.3.1991, komissio v. Italia, C‑209/89, EU:C:1991:139, 7 kohta).

   Vaikutukseltaan vastaavat maksut ovat tämän lisäksi kiellettyjä riippumatta sitä, mikä niiden käyttöön ottamisen tavoitteena on ollut tai mihin niillä saatuja tuloja käytetään (tuomio 21.6.2007, komissio v. Italia, C‑173/05, EU:C:2007:362, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

   Lisäksi tulliliitto edellyttää välttämättä, että tavaroiden vapaa liikkuvuus jäsenvaltioiden välillä varmistetaan. Täyttä liikkumisvapautta ei voitaisi saavuttaa, jos jäsenvaltioilla olisi mahdollisuus millä tahansa tavalla rajoittaa tai haitata kauttakuljetettavina olevien tavaroiden liikkumista. Tulliliiton tuloksena ja jäsenvaltioiden keskinäisen edun vuoksi on siis hyväksyttävä se, että olemassa on yleinen periaate tavaroiden kauttakuljetuksen vapaudesta unionin alueella (tuomio 21.6.2007, komissio v. Italia, C‑173/05, EU:C:2007:362, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Jäsenvaltiot näet loukkaisivat tätä periaatetta, jos ne perisivät alueensa kautta kuljetettavista tavaroista kauttakulkumaksuja tai verottaisivat millä tahansa tavalla kauttakulkua (tuomio 16.3.1983, SIOT, 266/81, EU:C:1983:77, 19 kohta).

   On muistettava unionin tuomioistuimen jo todenneen, että maksu, joka on maksettava tavaroiden kuljettamisen perusteella ja jota ei peritä tietystä tavarasta sinänsä vaan siihen liittyvästä välttämättömästä toiminnasta, voi kuulua SEUT 30 artiklan soveltamisalaan (tuomio 17.7.2008, Essent Netwerk Noord ym., C-206/06, EU:C:2008:413, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tällainen maksu kohdistuu näet tavaroihin, vaikka se perittäisiinkin niiden kuljetuksen yhteydessä tai teiden käytöstä ja vaikka sen maksaisikin ensin raskaan ajoneuvon haltija (ks. vastaavasti tuomio 17.7.1997, Haahr Petroleum, C-90/94, EU:C:1997:368, 38 kohta).

   Näin ollen on todettava, että tämän tuomion 40–43 kohdassa lainatun oikeuskäytännön kannalta tarkasteltuna ajoneuvovero kohdistuu – vaikka onkin niin, ettei sitä kanneta tavaroista sinänsä – kolmannessa maassa, kuten Turkissa, rekisteröidyillä ajoneuvoilla kuljetettaviin tavaroihin Unkarin rajan ylityshetkellä eikä suinkaan, niin kuin Unkarin ja Italian hallitukset ovat väittäneet, kuljetuspalveluun.

   (ks. 39, 40, 42, 43, 46 ja 49 kohta sekä tuomiolauselma)