1. 

Käsiteltävä asia koskee direktiivillä 2003/87/EY ( 2 ) käyttöön otettua päästökauppajärjestelmää. Etenkin järjestelmään liittyvien taloudellisten etujen vuoksi lukuisat sen näkökohdat ovat olleet unionin tuomioistuimissa käsiteltyjen asioiden kohteena. ( 3 ) Käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö koskee kyseisen direktiivin mukaisesti annetun päätöksen 2011/278/EU ( 4 ) pätevyyttä. Unionin tuomioistuimelle esitetyissä kysymyksissä käsitellään monimutkaista kysymystä asianmukaisesta menetelmästä, jota komission on käytettävä määrittäessään unionin laajuiset vertailuarvot päästöoikeuksien maksutta tapahtuvaa jakamista varten teräsalalla vuosina 2013–2020.

2. 

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää erityisesti unionin tuomioistuinta selventämään, saattoiko komissio merkitykselliset vertailuarvot määrittäessään 1) päättää olla sisällyttämättä kuuman metallin vertailuarvoon kokonaispäästöjä, jotka ovat peräisin kierrätettyjen prosessikaasujen käytöstä sähköntuotannossa, 2) nojautua kuuman metallin vertailuarvon määrittäessään rauta- ja terästuotantoa koskevaan BREF-viiteasiakirjaan ( 5 ) ja päätökseen 2007/589/EY, ( 6 ) 3) sisällyttää tehtaan, joka tuottaa sekä sintrattua malmia että pellettejä, vertailukohtana oleviin laitoksiin määrittäessään sintratun malmin vertailuarvon ja 4) olla täsmentämättä erikseen syitä tähän.

3. 

Ennakkoratkaisukysymykset ovat päällisin puolin luonteeltaan erittäin teknisiä. Tämän ei kuitenkaan pitäisi vähentää niiden painoarvoa. Yhtäältä nykyisen ilmastonmuutoksen aikana direktiivillä 2003/87 käyttöön otettu päästökauppajärjestelmä on kiistatta ympäristönsuojelua koskevan unionin politiikan tukipylväs. ( 7 ) Toisaalta tilastojen kaikkien aikojen kuumimman vuoden, jonka aikana tutkijat raportoivat muun muassa Jäämeren jääpeitteen paksuuden olevan historian pienin, jälkeen esitettyjen kysymysten tärkeyttä voidaan tuskin liioitella.

4. 

Selitän seuraavaksi, miksi komissio on määrittänyt päätöksessä 2011/278 mainitut vertailuarvot direktiivin 2003/87 mukaisesti.

5.

Direktiivin 2003/87 10 a artiklassa säädetään päästöoikeuksien maksutta tapahtuvasta jaosta siirtymäkaudella 2013–2020. Sen 1–3, 6 ja 12 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Komissio hyväksyy viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2010 jäljempänä 4, 5, 7 ja 12 kohdassa tarkoitettujen päästöoikeuksien jakamista koskevia yhteisön laajuisia ja täysin yhdenmukaistettuja täytäntöönpanotoimenpiteitä, mukaan lukien 19 kohdan yhdenmukaistettua soveltamista varten tarpeelliset säännökset.

Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 23 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuilla toimenpiteillä on siinä määrin kuin se on toteutettavissa määriteltävä yhteisön laajuiset ennakolta asetetut vertailuarvot sen varmistamiseksi, että oikeudet jaetaan tavalla, joka tarjoaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen ja energiatehokkaisiin tekniikkoihin liittyviä kannustimia, ja siten, että otetaan huomioon tehokkaimmat tekniikat, korvaavat ratkaisut, vaihtoehtoiset tuotantomenetelmät, tehokas yhteistuotanto, prosessikaasujen energian tehokas talteenotto, biomassan käyttö sekä hiilidioksidin talteenotto ja varastointi, jos tällaisia laitoksia on käytettävissä, ja ettei jaolla kannusteta päästöjen lisäämiseen. Maksuttomia päästöoikeuksia ei saa jakaa sähköntuotannolle lukuun ottamatta tapauksia, jotka kuuluvat 10 c artiklan soveltamisalaan, ja prosessikaasuista tuotettua sähköä.

Kullakin toimialalla ja toimialan osalla vertailuarvot lasketaan periaatteessa tuotteille eikä tuotantopanoksille, jotta kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset ja energiatehokkuudesta saatavat säästöt kunkin tuotantoprosessin aikana kyseisellä toimialalla tai toimialan osalla ovat mahdollisimman suuret.

Määritellessään periaatteita yksittäisiä toimialoja ja toimialojen osia koskevien ennakolta asetettujen vertailuarvojen asettamista varten komissio kuulee asianomaisia sidosryhmiä, mukaan lukien kyseisten toimialojen ja toimialojen osien edustajat.

Jos yhteisö hyväksyy kansainvälisen ilmastonmuutossopimuksen, joka johtaa kasvihuonekaasupäästöjen yhteisön vähennysten kanssa vertailukelpoisiin pakollisiin vähennyksiin, komissio tarkastelee edellä tarkoitettuja toimenpiteitä uudelleen varmistaakseen, että päästöoikeuksia jaetaan maksutta ainoastaan, jos se on tämän sopimuksen mukaisesti täysin perusteltua.

2.   Määriteltäessä vertailuarvojen ennakolta asettamista koskevia periaatteita yksittäisillä toimialoilla tai toimialojen osilla lähtökohtana on käytettävä tehokkaimpaan 10 prosentin joukkoon kuuluvien laitosten keskimääräistä tehokkuutta tietyllä toimialalla tai toimialan osalla yhteisössä vuosina 2007–2008. Komissio kuulee asianomaisia sidosryhmiä, mukaan lukien kyseisten toimialojen ja toimialojen osien edustajat.

Jäljempänä olevien 14 ja 15 artiklan mukaisesti annettavissa asetuksissa säädetään tuotantoon sidoksissa olevien kasvihuonekaasupäästöjen seurantaa, raportointia ja todentamista koskevat säännöt ennakolta asetettavien vertailuarvojen määrittämiseksi.

3.   Ellei 4 ja 8 kohdasta muuta johdu, ja sen estämättä, mitä 10 c artiklassa säädetään, päästöoikeuksia ei jaeta maksutta sähköntuottajille eikä hiilidioksidin talteenottolaitoksille, sen kuljetusputkistoille tai varastointipaikoille.

– –

6.   Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön myös taloudellisia toimenpiteitä sellaisten toimialojen tai toimialojen osien hyväksi, joihin todennäköisesti kohdistuu huomattava hiilivuodon riski, joka johtuu kasvihuonekaasupäästöihin liittyvien kustannusten siirtymisestä sähkön hintoihin, näiden kustannusten kompensoimiseksi silloin, kun tämä on tällä alalla sovellettavien ja hyväksyttävien valtion tukea koskevien sääntöjen mukaista. – –

– –

12.   – – sellaisilla toimialoilla tai toimialojen osilla toimiville laitoksille, jotka ovat alttiita merkittävälle hiilivuotoriskille, jaetaan vuonna 2013 ja jokaisena sitä seuraavana vuonna vuoteen 2020 asti 1 kohdan mukaisesti maksutta päästöoikeuksia 100 prosenttia 1 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden mukaisesti määritellystä määrästä.”

6.

Komissio on asettanut direktiivin 2003/87 10 a artiklassa tarkoitetut tuotteen vertailuarvot päätöksessä 2011/278. Riidanalaisten sintratun malmin ja kuuman metallin vertailuarvojen määrittämisessä käytetyn menetelmän ymmärtämiseksi erityisen merkityksellisiä ovat seuraavat päätöksen johdanto-osan perustelukappaleet. Ne kuuluvat (alaviitteet pois lukien) seuraavasti:

– –

– –

– –

– –

7.

Sintratun malmin ja kuuman metallin vertailuarvot esitetään päätöksen liitteessä I. Sintratun malmin vertailuarvo on 0,171 päästöoikeutta/tonni ja kuuman metallin vertailuarvo 1,328 päästöoikeutta/tonni.

8.

Tribunal administratif de Montreuil’ssa (Montreuil’n hallintotuomioistuin) vireillä olevassa pääasiassa ArcelorMittal Atlantique et Lorraine ‑niminen yhtiö (jäljempänä ArcelorMittal) vaatii tuomioistuinta kumoamaan Ministre de l’Écologie, du Développement durable et de l’Énergien (ekologiasta, kestävästä kehityksestä ja energia-asioista vastaava ministeri, jäljempänä ministeri) 24.1.2014 tekemän päätöksen, jossa vahvistettiin sellaisten toimijoiden luettelo, joille jaettiin kasvihuonekaasujen päästöoikeuksia, ja maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrä ajanjaksolle 2013–2020. ( 8 ) Se vaatii lisäksi tuomioistuinta kumoamaan ministerin 11.6.2014 tekemän päätöksen, jolla hylättiin sen esittämä vaatimus kyseisen päätöksen peruuttamisesta.

9.

Riidanalainen päätös tehtiin päätöksen 2011/278 mukaisesti. ArcelorMittal väittää lähinnä, että riidanalainen päätös ja ministerin päätös ovat lainvastaisia, koska ne perustuvat päätökseen 2011/278, joka puolestaan on ristiriidassa direktiivin 2003/87 kanssa. Näin on sen mukaan siksi, että yhtäältä komissio ei ole ottanut huomioon päästöjä, jotka liittyvät sähköntuotantoon käytettyihin prosessikaasuihin, kuuman metallin vertailuarvoa laskettaessa ja että toisaalta kyseisen vertailuarvon määrittämisessä ei käytetty parhaita käytettävissä olevia tietoja. ArcelorMittal väittää lisäksi, ettei sintratun malmin vertailuarvo ole oikea, koska sen laskemiseen sisällytettiin myös pellettejä tuottavan laitoksen päästöt.

10.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin myöntää, että direktiivin 2003/87 10 a artiklan mukaisesti komissiolla on laaja harkintavalta määrittäessään vertailuarvoja päästöoikeuksien maksutta tapahtuvaa jakoa varten. Se on tästä huolimatta epävarma siitä, ovatko kuuman metallin ja sintratun malmin vertailuarvot kyseisen direktiivin mukaisia. Tässä tilanteessa Tribunal administratif de Montreuil päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

11.

Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet ArcelorMittal, Ranskan ja Saksan hallitukset sekä komissio. ArcelorMittal, Ranskan ja Ruotsin hallitukset sekä komissio esittivät suullisia huomautuksia 26.1.2017 pidetyssä istunnossa.

12.

Käsiteltävänä olevan ennakkoratkaisupyynnön asiayhteyden ymmärtämiseksi on hyödyllistä aloittaa kartoittamalla unionin päästökauppajärjestelmän perusperiaatteet.

13.

Unionin päästökauppajärjestelmä, joka oli ennennäkemättömän kunnianhimoinen ja laaja, aloitti toimintansa tammikuussa 2005. Se on suunniteltu edistämään kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä kustannustehokkaasti ja talouden kannalta tehokkaalla tavalla. Järjestelmän tavoitteena oli alun alkaen varmistaa, että Kioton pöytäkirjaan perustuvat unionin jäsenvaltioiden yhteiset kasvihuonekaasupäästöjä koskevat sitoumukset täytetään. ( 9 ) Nämä sitoumukset ovat kehittyneet ajan mittaan. Samoin on tehnyt unionin päästökauppajärjestelmä.

14.

Päästökauppajärjestelmän kahdessa ensimmäisessä vaiheessa (1.1.2005–31.12.2007 ja 1.1.2008–31.12.2012) jäsenvaltiot olivat vastuussa päästöoikeuksien jakamisesta kansallisten jakosuunnitelmien mukaisesti. Kyseisenä ajanjaksona suurin osa päästöoikeuksista jaettiin maksutta.

15.

Direktiivin 2009/29 voimaantulon seurauksena direktiiviin 2003/87 tehtiin merkittäviä muutoksia. Nämä muutokset koskevat päästökauppajärjestelmän kolmatta vaihetta (1.1.2013–31.12.2020). ( 10 ) Järjestelmä ulotettiin koskemaan uusia taloudenaloja, ja siihen tehtiin muita merkittäviä muutoksia, minkä tarkoituksena oli mukauttaa järjestelmää kansainvälisiin sitoumuksiin, jotka perustuvat ajantasaiseen ilmastonmuutostutkimukseen ja sitä kuvastaviin, muuttuviin vähennystavoitteisiin. ( 11 )

16.

Toisin kuin kahdessa ensimmäisessä vaiheessa tapahtui, menettely päästöoikeuksien jakamiseksi on nyt yhdenmukaistettu unionin tasolla. Komissio vahvistaa unionissa käytettävissä olevien päästöoikeuksien kokonaismäärän. Tämä määrä pienenee 1,74 prosenttia vuosittain vuodesta 2010 alkaen. Vaikka pitkällä aikavälillä on tarkoitus päästä tilanteeseen, jossa kaikki päästöoikeudet huutokaupataan, muille kuin sähköntuotantoalalle otettiin käyttöön siirtymäjärjestelmä. Siinä päästöoikeuksien maksutta tapahtuvan jaon on tarkoitus vähentyä valmistusteollisuudessa asteittain 80 prosentista vuonna 2013 30 prosenttiin vuonna 2020. Tavoitteena on, ettei päästöoikeuksia jaeta enää maksutta vuonna 2027.

17.

Kun tarkastellaan aloja, joilla katsotaan olevan merkittävä hiilivuotoriski, ( 12 ) kuten terästeollisuus, nämä alat saavat maksuttomia päästöoikeuksia 100 prosenttia maksutta jaettavaksi vahvistetusta määrästä. Tämä määrä määritetään lähtökohtaisesti käyttäen perustana laitoksen tuotosta (mitattuna tonneina valmistettua tuotetta), joka kerrotaan kyseisen tuotteen vertailuarvolla.

18.

Komissiolla on avainasema siirtymäjärjestelmässä.

19.

Kolmannen vaiheen alussa komissio tarkasti, että kunkin jäsenvaltion direktiivin 2003/87 soveltamisalaan kuuluvista laitoksista ja niille myönnettävien maksuttomien päästöoikeuksien määrästä toimittamat luettelot olivat täydellisiä ja asiaa koskevien oikeussääntöjen mukaisia. ( 13 ) Tämän perusteella jäsenvaltiot tekivät lopulliset jakopäätökset kaudelle 2013–2020. Koska kaikille laitoksille unionissa pyydetyt päästöoikeudet ylittivät maksutta tapahtuvaan jakoon käytettävissä olevien päästöoikeuksien kokonaismäärän, komissio alensi laitoskohtaista jaettavaa määrää. Tästä käytetään nimitystä ”monialainen korjauskerroin”, ja myös sitä on käsitelty viime aikoina unionin tuomioistuimessa vireillä olleiden asioiden yhteydessä. ( 14 )

20.

Päästökauppajärjestelmän tavoitteiden saavuttamiseksi maksutta tapahtuvaa jakoa koskevat säännöt ovat erityisen merkittäviä. On nimittäin äärimmäisen tärkeää, ettei päästöoikeuksia jaeta maksutta enempää kuin on tarpeen. Komissio on vahvistanut nämä säännöt, joita sovelletaan koko Euroopan unionissa, päätöksessä 2011/278.

21.

Komissio määritti kyseisessä päätöksessä vertailuarvot, joiden perusteella päästöoikeuksia jaetaan maksutta kullekin laitokselle. Yleisesti ottaen tuotteen vertailuarvo perustuu asianomaista tuotetta unionissa tuottavien tehokkaimpaan 10 prosentin joukkoon kuuluvien laitosten keskimääräisiin kasvihuonekaasupäästöihin. Perusteena tähän on se, että laitokset, jotka eivät saavuta näitä vertailuarvoja, saavat vähemmän päästöoikeuksia maksutta kuin ne tosiasiallisesti tarvitsisivat.

22.

Käsiteltävässä ennakkoratkaisupyynnössä tarkastellaan useista näkökulmista sen menetelmän laillisuutta, jota komissio on käyttänyt määrittäessään asiaa koskevat tuotteen vertailuarvot. Tarkastelen seuraavaksi esitettyjä ennakkoratkaisukysymyksiä yksityiskohtaisemmin.

23.

Aluksi on syytä huomauttaa, että komissiolla on laaja harkintavalta määrittäessään tuotteen vertailuarvoja unionin päästökauppajärjestelmän yhteydessä. Direktiivin 2003/87 10 a artiklan 1 kohdasta seuraa, että komission on tarkasteltava hyvin moninaisia parametreja asettaessaan tuotteen vertailuarvot, jotka muodostavat perustan päästöoikeuksien maksutta tapahtuvalle jakamiselle. Samassa kohdassa täsmennetään, että nämä parametrit on otettava huomioon ”siinä määrin kuin se on toteutettavissa”. Vertailuarvojen määrittämisen tekninen luonne huomioon ottaen unionin tuomioistuimen harjoittama tuomioistuinvalvonta rajoittuukin sen tarkastamiseen, ettei toimenpide ole ilmeisen soveltumaton. ( 15 )

24.

Unionin tuomioistuimelle esitettyjä kysymyksiä on tarkasteltava tässä valossa.

25.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään, onko menetelmä, jota komissio on käyttänyt asettaakseen vertailuarvon kuumalle metallille päätöksen 2011/278 mukaisesti, yhteensopiva direktiivin 2003/87 10 a artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan kanssa.

26.

Direktiivin 2003/87 10 a artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetään muun muassa, että prosessikaasujen energian tehokas talteenotto on otettava huomioon vertailuarvojen määrittelyssä. Tällä pyritään varmistamaan, että oikeudet jaetaan tavalla, joka tarjoaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen ja energiatehokkaisiin tekniikkoihin liittyviä kannustimia. Samassa alakohdassa myös todetaan, että maksuttomia päästöoikeuksia ei saa jakaa sähköntuotannolle lukuun ottamatta prosessikaasuista tuotettua sähköä.

27.

Tämä säännös huomioon ottaen ArcelorMittal väittää, että asettaessaan kuuman metallin vertailuarvon komission olisi pitänyt ottaa huomioon kaikki päästöt, jotka liittyvät prosessikaasujen käyttöön sähköntuotannossa.

28.

Tämän väitteen vuoksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on epävarma päätöksen 2011/278 yhteensopivuudesta direktiivin 2003/87 kanssa. Se tiedustelee, voidaanko komission kuuman metallin vertailuarvon asettamisessa käyttämä menetelmä sovittaa yhteen yhtäältä prosessikaasujen energian tehokasta talteenottoa koskevan tavoitteen kanssa ja toisaalta sen poikkeuksen kanssa, joka koskee maksuttomien päästöoikeuksien jakamista prosessikaasuista tuotetulle sähkölle.

29.

Huomautuksia esittäneet osapuolet ovat ensinnäkin yhtä mieltä siitä, ettei oikeuksia saa jakaa maksutta sähköntuotannolle. Tämä ilmenee selvästi direktiivin 2003/87 10 a artiklan 1 ja 3 kohdasta. Kun otetaan huomioon 10 a artiklan 1 kohdassa säädetty poikkeus, joka koskee oikeuksien maksutonta jakamista prosessikaasuista tuotetulle sähkölle, osapuolet ovat kuitenkin erimielisiä siitä, miten prosessikaasuista tuotettua sähköä olisi käsiteltävä ja edistääkö komission valinta näiden prosessikaasujen energian tehokasta talteenottoa.

30.

Ennen kuin siirryn käsittelemään tätä kysymystä, voi olla hyödyllistä huomauttaa, että prosessikaasut ovat koksin ja teräksen valmistuksen väistämätön sivutuote. Prosessikaasut otetaan talteen, ja niitä käytetään lähinnä sähköntuotannossa mutta vähemmässä määrin myös masuunien kuivausuuneissa, koksipatterien lämmitykseen, sintrausnauhojen sytytykseen ja uunien uudelleenlämmitykseen. Sähkö tuotetaan joko laitoksessa itsessään, tai kolmas osapuoli tuottaa sen laitoksen ulkopuolella. Sekä talouden että ympäristön kannalta tarkasteltuna prosessikaasujen talteenotto ja uudelleenkäyttö polttoaineena on paljon järkevämpää kuin niiden vapauttaminen ilmaan tai soihduttaminen ilman hyötytarkoitusta. ( 16 )

31.

Prosessikaasujen käyttö polttoaineena selittää osaltaan sen, miksi direktiivin 2003/87 10 a artiklan 1 kohdassa mainitaan prosessikaasujen käytön edistäminen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen ja energiatehokkaisiin tekniikkoihin liittyvien kannustimien joukossa. Se selittää myös, miksi samassa säännöksessä säädetään poikkeuksesta, jonka mukaan maksuttomia päästöoikeuksia saa jakaa prosessikaasuista tuotetulle sähkölle, vaikka sähköntuotanto on muutoin jätetty sen ulkopuolelle. ( 17 )

32.

Toisin kuin ArcelorMittal väittää, en kuitenkaan löydä direktiivistä tukea näkemykselle, jonka mukaan prosessikaasujen palamisesta syntyvien kaikkien kasvihuonekaasupäästöjen pitäisi automaattisesti johtaa päästöoikeuksien jakamiseen maksutta vertailuarvojen perusteella.

33.

Mikään direktiivin 2003/87 10 a artiklan 1 kohdassa ei viittaa siihen, missä laajuudessa sähköntuotanto prosessikaasuista olisi otettava huomioon vertailuarvoja määritettäessä. Direktiivin 2003/87 10 a artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa, kun sitä luetaan kokonaisuudessaan, sallitaan eittämättä prosessikaasuista saatavan sähköntuotannon huomioon ottaminen. Siinä kuitenkin sallitaan tämä ainoastaan siinä määrin kuin se on toteutettavissa, kun otetaan huomioon tarve edistää prosessikaasujen tehokasta talteenottoa ja direktiivin kokonaistavoite vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. ( 18 )

34.

Tästä pääsenkin kysymykseen prosessikaasujen tehokkaasta talteenotosta ja direktiivin kokonaistavoitteeseen.

35.

Päätöksen 2011/278 johdanto-osan 32 perustelukappaleessa selitetään, että määrittäessään kuuman metallin vertailuarvoa komissio todellakin otti huomioon jätekaasujen energian tehokkaan talteenoton. Komissio otti huomioon sen, että prosessikaasuja poltetaan sähkön (tai lämmön) tuottamiseksi teräsalalla. Tästä syystä muun muassa kuuman metallin vertailuarvoa tarkistettiin ylöspäin, jotta siihen sisältyvät paitsi kuuman metallin tuotantoon liittyvät päästöt myös prosessikaasujen käyttöön liittyvät päästöt.

36.

Kuuman metallin vertailuarvossa ei kuitenkaan oteta huomioon päästöjä, jotka liittyvät prosessikaasujen käyttöön sähköntuotannossa, kokonaisuudessaan (vaan noin 75–80-prosenttisesti). ( 19 )

37.

Syy tähän käy ilmi tutkittaessa asiakirja-aineistoa. Prosessikaasujen käyttö sähköntuotannossa tarkoittaa itse asiassa, että näitä kaasuja käytetään toisen polttoaineen korvikkeena. Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna tämä vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, koska sen sijaan että käytettäisiin hiiltä terästuotannossa ja jotain toista polttoainetta (toisin sanoen maakaasua) sähköntuotannossa, sekä sähkön että teräksen tuottamiseksi tarvitaan ainoastaan hiiltä.

38.

Sen määrittämiseksi, missä määrin kuuman metallin vertailuarvossa olisi otettava huomioon sähköntuotannossa käytettävien prosessikaasujen hiilipitoisuus, komissio käytti vertailupolttoaineena maakaasua. Prosessikaasujen kierrätys ja niiden käyttö polttoaineena sähköntuotannossa maakaasun sijasta tarkoittaa, että kyseinen laitos päästää enemmän kasvihuonekaasupäästöjä. Kuten huomautuksia esittäneet osapuolet ovat selittäneet, prosessikaasujen kierrätys lisää kasvihuonekaasuja noin 75 prosenttia verrattuna tilanteeseen, jossa polttoaineena sähköntuotannossa käytetään maakaasua. Prosessikaasujen talteenoton ja käytön edistämiseksi päästöoikeuksien maksutta tapahtuvassa jaossa on otettava huomioon tämä lisäys, jotta prosessikaasujen uudelleenkäytöstä ei rangaista. Koska päästöoikeudet jaetaan tuottajalle prosessikaasun ja maakaasun päästöintensiteetin erotuksen perusteella, sähköntuotantoa prosessikaasuista ei aseteta edullisempaan tai epäedullisempaan asemaan sellaiseen laitokseen verrattuna, joka tuottaa sähköä maakaasusta.

39.

Päästöoikeuksien maksutta tapahtuva jako sellaisen vertailuarvon perusteella, jossa otetaan huomioon prosessikaasujen käytöstä sähköntuotannosta johtuva päästöjen lisääntyminen, vaikuttaisi kannustavan prosessikaasujen tehokkaaseen talteenottoon.

40.

Unionin tuomioistuin myönsi tämän tuomiossa Borealis Polyolefine ym., ( 20 ) jossa oli kyse monialaisesta korjauskertoimesta. Mainitussa asiassa unionin tuomioistuin huomautti, että komission lähestymistavassa todellakin otettiin huomioon prosessikaasujen tehokas talteenotto. Unionin tuomioistuin selitti, että ottamalla prosessikaasujen käytön laajalti huomioon määrittäessään muun muassa kuuman metallin vertailuarvon komissio pyrki rohkaisemaan yrityksiä käyttämään uudelleen tai myymään prosessikaasut, jotka syntyvät kyseisten tuotteiden valmistamisen yhteydessä. ( 21 ) Unionin tuomioistuin on toistanut tämän näkemyksen myöhemmässä tuomiossaan. ( 22 )

41.

On totta, että komission valitsema metodologia on epäsymmetrinen: ylimääräisiä maksuttomia päästöoikeuksia voidaan jakaa prosessikaasujen käyttöön, jos prosessikaasut viedään ja poltetaan lämmön tuottamiseksi. Siinä tapauksessa lisäpäästöoikeuksia jaetaan lämmön tai polttoaineen vertailuarvon perusteella lämmön kuluttajalle. Tällaisia lisäpäästöoikeuksia ei ole käytettävissä prosessikaasuista tuotetulle sähkölle.

42.

Se, ettei komissio pitänyt tarkoituksenmukaisena ulottaa maksuttomien lisäpäästöoikeuksien jakamista koskemaan sähköntuotantoa, jossa käytetään sähkögeneraattoria, kuvastaa direktiivin 2003/87 10 a artiklan 3 kohdassa säädettyä yleissääntöä. Kuten edellä todettiin, kyseisen säännöksen mukaan maksuttomia päästöoikeuksia ei saa jakaa sähköntuotannolle. Tältä osin komissio selittää päätöksen 2011/278 johdanto-osan 32 perustelukappaleessa, että tällainen sääntö on myös tarpeen kilpailun kohtuuttoman vääristymisen välttämiseksi teollisuuslaitoksille toimitettavan sähkön markkinoilla ja sähköön sisältyvä hiilen hinnan huomioon ottamiseksi.

43.

Minun on tunnustettava, että ymmärrän jossain määrin ArcelorMittalin perustelun. En ole itse asiassa vakuuttunut siitä, että lämmön- ja sähköntuotannon epäsymmetrinen kohtelu on tarpeen kilpailun vääristymisen välttämiseksi sähkön markkinoilla. Tällaisen epäsymmetrisen kohtelun tarpeellisuus vaikuttaa kyseenalaiselta, sikäli kuin teräsala on sähkön nettokuluttaja ja sähköntuotanto prosessikaasuista edustaa ilmeisesti ainoastaan 1:tä prosenttia sähkön kokonaistuotannosta Euroopan unionissa. Komission valinta vaikuttaa kuitenkin olevan täysin linjassa direktiivin 10 a artiklan 3 kohdan kanssa, eikä se voi siten vaikuttaa päätöksen 2011/278 pätevyyteen.

44.

Tässä yhteydessä on tarpeen tarkastella myös ArcelorMittalin väitettä, joka koskee hiilivuotoriskiä teräsalalla. Se väittää lähinnä, että tapa, jolla komissio asetti kuuman metallin vertailuarvon, lisää vuotoriskiä teollisuudenalalla, jolla käytetään paljon energiaa, direktiivin 2003/87 tavoitteen vastaisesti.

45.

Voi hyvinkin olla, että toisessa vertailumetodologiassa tätä kysymystä ( 23 ) olisi voitu käsitellä tarkoituksenmukaisemmalla tavalla, kuten ArcelorMittal väittää. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että direktiivissä 2003/87 käsitellään vuotoriskiä sen 10 a artiklan 6 kohdassa säädetyllä kompensointimekanismilla. Sen mukaan jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön taloudellisia toimenpiteitä kyseisten toimialojen tai toimialojen osien hyväksi. Tukea voidaan myöntää valtiontukea koskevien unionin sääntöjen mukaisesti, jos toimialaan tai sen osaan kohdistuu huomattava hiilivuodon riski, joka johtuu kasvihuonekaasupäästöihin liittyvien kustannusten siirtymisestä sähkön hintoihin. Toisin sanoen sen lisäksi, että teräsala saa päästöoikeuksia maksutta, se voi myös olla oikeutettu tämän säännöksen mukaiseen tukeen.

46.

Mikä vieläkin tärkeämpää, ArcelorMittalin lausumista (tai ennakkoratkaisupyynnöstä) ei käy vaivatta ilmi, millä tavalla komission käyttämä menetelmä saattaisi lisätä hiilivuotoriskiä.

47.

Direktiivin 2003/87 10 a artiklasta ei ole tässä suhteessa apua ArcelorMittalille. Kyseisen artiklan 12 kohdassa pelkästään todetaan, että sellaisilla toimialoilla tai toimialojen osilla toimiville laitoksille, jotka ovat alttiita merkittävälle hiilivuotoriskille, jaetaan maksutta päästöoikeuksia 100 prosenttia 1 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden mukaisesti määritellystä määrästä. On selvää, ettei direktiivissä säädetä, että sellaisten toimialojen, jotka ovat alttiita merkittävälle hiilivuotoriskille, pitäisi kaikissa tilanteissa saada maksutta päästöoikeuksia niiden kaikkia kasvihuonekaasupäästöjä vastaava määrä.

48.

Edellä esitetyn perusteella katson, ettei ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelussa ole ilmennyt mitään sellaista, mikä vaikuttaisi päätöksen 2011/278 pätevyyteen sen menetelmän osalta, jota komissio on käyttänyt asettaakseen kuuman metallin vertailuarvon.

49.

Toinen ennakkoratkaisukysymys koskee niiden tietojen laatua, joita komissio on käyttänyt asettaessaan kuuman metallin vertailuarvon päätöksen 2011/278 mukaisesti. Siinä tiedustellaan etenkin, saattoiko komissio käyttää rauta- ja terästuotantoa koskevaan BREF-viiteasiakirjaan ja päätökseen 2007/589 perustuvia tietoja laskiessaan kuuman metallin vertailuarvoa rikkomatta direktiivin 2003/87 10 a artiklan 2 kohtaa ja loukkaamatta hyvän hallinnon periaatetta.

50.

Komission päätöstä käyttää tällaisia tietoja ei pitäisi mielestäni moittia.

51.

On totta, kuten ArcelorMittal väittää, että direktiivin 2003/87 10 a artiklan 2 kohdan mukaisesti määritellessään periaatteita yksittäisiä toimialoja ja toimialojen osia koskevien ennakolta asetettujen vertailuarvojen asettamista varten komissio kuulee asianomaista toimialaa. Samoin on niin, että direktiivin 2003/87 14 artiklan 2 kohdassa edellytetään, että antaessaan päästöjen tarkkailua ja raportointia koskevan asetuksen komission on otettava huomioon ”uusin ja ajantasaisin tieteellinen tieto, jota on saatavissa erityisesti hallitustenväliseltä ilmastonmuutospaneelilta”.

52.

Näistä säännöksistä ei kuitenkaan voida päätellä, että komissiolla on myös velvollisuus käyttää kyseisen toimialan toimittamia tietoja. Direktiiviin 2003/87 ei sisälly tällaista velvollisuutta.

53.

Kuten edellä todettiin, vertailuarvojen asettamisprosessi on monimutkainen ja tekninen. Unionin lainsäätäjä on siten pelkästään määritellyt päätavoitteet vertailuarvojen asettamiselle ja jättänyt komissiolle paljon harkintavaltaa sen suhteen, miten nämä tavoitteet saavutetaan. Laajemmin tarkasteltuna komissiolla on oltava tiettyä harkintavaltaa myös niiden tietojen valinnassa, joita käytetään vertailuarvojen määrittämisessä, kunhan nämä tiedot eivät ole ilmeisen soveltumattomia sen varmistamiseen, että direktiivin 2003/87 10 a artiklan tavoitteet (kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen ja energiatehokkaiden tekniikoiden käyttö) saavutetaan.

54.

Käänteisesti näitä tietoja ei voida valita mielivaltaisesti. Tämä on eittämättä syy siihen, miksi direktiivissä 2003/87 edellytetään päästöjen tarkkailun ja raportoinnin osalta uusimman ja ajantasaisimman tieteellisen tiedon käyttämistä.

55.

Päätöksen 2011/278 johdanto-osan 11 perustelukappaleessa selitetään, miksi komissio käytti asettaessaan kuuman metallin vertailuarvon BREF-viiteasiakirjaan ja päätökseen 2007/589 perustuvia tietoja eikä kyseisen toimialan toimittamia tietoja. Kyseisiä asiakirjoja käytettiin vertailuarvojen määritykseen, ellei saatavilla ole ollut tietoja tai vertailumenetelmän mukaisesti kerättyjä tietoja. Samassa perustelukappaleessa selitetään lisäksi kuuman metallin vertailuarvon asettamisessa kohdattuja erityisiä ongelmia: koska jätekaasujen käsittelystä, lämmön viennistä ja sähkön tuotannosta ei ollut saatavilla tietoja, kuuman metallin tuotevertailuarvo on saatu suoria ja epäsuoria päästöjä koskevista laskelmista, jotka perustuvat olennaisia energiavirtoja koskeviin tietoihin, jotka on saatu asiaankuuluvasta BREF-asiakirjasta, sekä päästöjä koskeviin oletuskertoimiin, jotka vahvistetaan päätöksessä 2007/589.

56.

Komissio selitti lisäksi kirjallisissa huomautuksissaan, että Euroopan terästeollisuutta edustavan järjestön (European Steel Association ((Eurofer)) toimittamat tiedot eivät sisältäneet kuuman metallin osalta tietoja jätekaasujen käsittelystä, lämmön viennistä ja sähkön tuotannosta. Vaikka toimialan toimittamat tiedot ovat saattaneet olla kattavampia asianomaisten laitosten määrän osalta, näitä tietoja ei voitu käyttää komission metodologian mukaan.

57.

Tässä tilanteessa komission oli mielestäni aiheellista turvautua muista lähteistä peräisin oleviin tietoihin.

58.

Unionin tuomioistuin on tuomiossa Borealis ym. ja tuomiossa Yara Suomi ym. jo todennut, ettei komissio ylittänyt harkintavaltansa rajoja nojautumalla käsiteltävässä asiassa kyseessä oleviin lähteisiin määrittäessään vertailuarvot direktiivin 2003/87 10 a artiklan nojalla. ( 24 )

59.

Komission valinta nojautua rauta- ja terästuotantoa koskevaan BREF-viiteasiakirjaan ja päätökseen 2007/589 ei vaikuta ilmeisen soveltumattomalta kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä ja energiatehokkaiden tekniikoiden käytön edistämistä koskeviin tarkoituksiin. Molemmat asiakirjat ovat päästöjä, energiankäyttöä sekä alan tehokkaimpia tekniikoita käsittelevän tiedon lähteitä.

60.

Toisaalta (nykyisin) direktiivin 2010/75 ( 25 ) 13 artiklan mukaan BREF-viiteasiakirjat laaditaan ja julkaistaan kutakin alaa varten komission, jäsenvaltioiden, kyseisen teollisuuden ja ympäristönsuojelujärjestöjen välisen tietojenvaihdon perusteella. Kuten BREF-viiteasiakirjojen nimestäkin voi päätellä, ne ovat tietyllä alalla parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevia vertailuasiakirjoja. Komission käyttämä, rauta- ja terästuotantoa vuonna 2001 koskeva BREF-viiteasiakirja oli alalla saatavilla olevista viiteasiakirjoista kaikkein ajantasaisin. ( 26 )

61.

Toisaalta päätöksessä 2007/589 tarkoitetut päästöjä koskevat oletuskertoimet perustuvat pitkälti IPCC:n suuntaviivoihin. Näitä oletuskertoimia käytetään ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen mukaisten kansallisten kasvihuonekaasuja koskevien inventaarioiden laatimisessa.

62.

Edellä esitetyn perusteella katson, ettei toisen ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelussa ole ilmennyt mitään sellaista, mikä vaikuttaisi päätöksen 2011/278 pätevyyteen niiden tietojen osalta, joita komissio on käyttänyt asettaakseen kuuman metallin vertailuarvon.

63.

Kolmannessa ennakkoratkaisukysymyksessä käsitellään tietojenkeruuta. Se koskee harkintavaltaa, joka komissiolla on valitessaan laitoksia kyseisen tuotteen vertailuarvon määrittämiseksi. Kyse on tarkemmin ottaen siitä, saattoiko komissio ottaa tässä yhteydessä huomioon laitoksen, joka tuottaa sekä sintrattua malmia että pellettejä, tehokkaimpaan 10 prosentin joukkoon kuuluvana laitoksena sintratun malmin vertailuarvon asettamiseksi ilman, että se rikkoi näin direktiivin 2003/87 10 a artiklaa.

64.

Direktiivin 2003/87 10 a artiklan 2 kohdan mukaan määriteltäessä vertailuarvoja lähtökohtana on käytettävä tehokkaimpaan 10 prosentin joukkoon kuuluvien laitosten keskimääräistä tehokkuutta tietyllä toimialalla tai toimialan osalla unionissa vuosina 2007–2008. Sama ajatus toistetaan päätöksen 2011/278 johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa. Toisaalta päätöksen 2011/278 johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa esitetään se periaate, että kun jokin tuote korvaa suoraan toisen tuotteen, kumpaankin pitäisi soveltaa samaa vertailuarvoa ja siihen liittyvää tuotteen määritelmää.

65.

Asiakirja-aineistosta ja istunnossa esitetyistä lausumista ilmenee, että pelletit ja sintrattu malmi eivät korvaa suoraan toisiaan eivätkä siten kuulu saman tuotteen vertailuarvon piiriin. Näin on lähinnä siksi, että pellettien koostumus ja tuotteen ominaispiirteet eroavat merkittävästi sintratun malmin vastaavista.

66.

ArcelorMittalin esittämä ja ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toistama moite perustuu siihen olettamaan, että komissio on sintratun malmin vertailuarvon määrittäessään ottanut huomioon laitoksen, joka tuottaa sekä pellettejä että sintrattua malmia, direktiivin 2003/87 10 a artiklan 1 kohdan ja päätöksen 2011/278 johdanto-osan neljännen perustelukappaleen vastaisesti. Sintratun malmin vertailuarvo on siten ArcelorMittalin näkemyksen mukaan vääristynyt, koska sen määrittämisessä on käytetty pellettien tuotantoon liittyviä tietoja.

67.

Istunnossa esitettiin tältä osin tärkeitä selvennyksiä. Vaikka komission kirjalliset huomautukset eivät suinkaan ole malliesimerkki selkeydestä tässä suhteessa, sen esittämien suullisten lausumien perusteella olen vakuuttunut siitä, ettei laitosten valinta voi vaikuttaa päätöksen 2011/278 pätevyyteen sintratun malmin vertailuarvon osalta.

68.

Komissio selitti, että kyseinen laitos on ainutlaatuinen Euroopan unionissa. Se tuottaa pellettien ja sintratun malmin sekoitusta, jota – kun tarkastellaan sen ominaisuuksia ja käyttöä – käytetään korvaamaan suoraan sintrattu malmi integroidun teräslaitoksen masuuneissa. Vaikka kyseiseen integroituun teräslaitokseen sisältyy pelletin tuotantoyksikkö ja sintterin tuotantoyksikkö, nämä yksiköt ovat yhteydessä toisiinsa ja toimivat samanaikaisesti tuottaakseen sekoitusta, joka syötetään suoraan masuuniin. Tältä osin komissio myös huomautti, että pellettilaitos liittyy suoraan sintteriyksikköön päätöksen 2011/278 liitteessä I olevan sintratun malmin määritelmän mukaisesti. ( 27 ) Komission kuulemien asianomaisten sidosryhmien ja asiantuntijoiden näkemyksen mukaan kyseisen sekoituksen tuotantoprosessia voidaan pitää samankaltaisena kuin sintratun malmin tuotantoprosessia. Toisin sanoen lopputuotteella on samankaltaiset ominaisuudet kuin sintratulla malmilla, ja sitä käytetään korvaamaan suoraan sintrattu malmi masuunissa. ( 28 )

69.

Näistä selvennyksistä huolimatta ArcelorMittal piti kiinni kannastaan istunnossa. Se huomautti etenkin, että kaikissa virallisissa asiakirjoissa mainitaan, että kyseisellä laitoksella on erilliset tuotantoyksiköt pellettejä ja sintrattua malmia varten. Se myös totesi, ettei ole mitenkään epätavallista sekoittaa pellettejä sintrattuun malmiin masuunissa.

70.

Tässä yhteydessä on syytä korostaa kahta seikkaa. Ensinnäkin unionin toimia koskee lainmukaisuusolettama. ( 29 ) Toiseksi, kuten edellä huomautettiin, kyse on monimutkaisista teknisistä arvioinneista, joissa komissiolla on laaja harkintavalta.

71.

Käytettävissä olevien tietojen perusteella ei ole ilmeistä, että komissio olisi tehnyt ilmeisen arviointivirheen ottaessaan kyseisen laitoksen huomioon. Päinvastoin komissio saattoi harkintavaltansa perusteella päättää, että kyseistä laitosta vodaan pitää yhtenä vertailulaitoksena sintratun malmin vertailuarvon asettamista varten. Vaikuttaa nimittäin siltä, että laitoksen erityisominaisuuksista (jotka liittyvät etenkin laitokseen sisältyvään pellettiyksikköön edellä kuvatun sintratun malmin ja pellettien sekoituksen tuottamista varten) huolimatta näin syntyvä lopputuote korvaa suoraan sintratun malmin.

72.

On selvää, että sen ratkaiseminen, vaikuttavatko tietyn laitoksen erityisominaisuudet tai pikemminkin näiden ominaisuuksien ainutlaatuisuus unionissa sen sisällyttämiseen vertailulaitoksena, kuuluu selvästi monimutkaisten teknisten arviointien alaan. Komissiolla on paljon paremmat edellytykset arvioida tätä kuin unionin tuomioistuimella.

73.

Yleisesti ottaen komission lähestymistapa vaikuttaa nähdäkseni perustellulta. Jos kyseistä laitosta ei otettaisi huomioon yhtenä vertailulaitoksena sen erityisominaisuuksien vuoksi, näin rajoitettaisiin keinotekoisesti tietojenkeruuta ja jätettäisiin siten arvioinnin ulkopuolelle yksi alan tehokkaimmista laitoksista. Tämän seurauksena saatava vertailuarvo olisi huomattavasti suurempi. ( 30 ) Se ei selvästikään vastaisi direktiivin 2003/87 kokonaistavoitetta vähentää kasvihuonekaasupäästöjä taloudellisesti tehokkaalla tavalla. Vaikuttaa nimittäin siltä, että kyseinen laitos pystyy optimoimaan päästönsä juuri näiden ominaisuuksien ansiosta.

74.

Kuten komissio on huomauttanut, sintratun malmin korvaavaa tuotetta tuottavan laitoksen huomioon ottaminen vastaa direktiivin 2003/87 10 a artiklan 1 kohdan tavoitetta kannustaa vähiten päästöjä tuottavien menetelmien käyttöön. Vertailuarvojen asettamisen pitäisi perustua alan tehokkaimpiin laitoksiin, eikä siinä pitäisi ottaa huomioon käytettyä teknologiaa, käytettyä polttoainesekoitusta ja muita tekijöitä, kuten sääoloja tai käytettyjä raaka-aineita. Ellei näin tehdä, tavoite vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vesittyisi huomattavasti.

75.

Edellä esitetyn perusteella katson, ettei kolmannen ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelussa ole ilmennyt mitään sellaista, mikä vaikuttaisi päätöksen 2011/278 pätevyyteen sintratun malmin vertailuarvon asettamista varten valittujen vertailulaitosten osalta.

76.

Neljännessä ennakkoratkaisukysymyksessä tiedustellaan, noudattiko komissio päätöksessä 2011/278 SEUT 296 artiklan mukaista perusteluvelvollisuuttaan sintratun malmin vertailuarvon asettamisen osalta. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy etenkin, onko tämä velvollisuus täytetty valittaessa vertailulaitoksia sintratun malmin vertailuarvon asettamista varten.

77.

Yleisesti ottaen vakiintuneessa oikeuskäytännössä katsotaan, että SEUT 296 artiklassa edellytetyistä perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä riidanalaisen toimenpiteen tehneen unionin toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että unionin tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden. Riidanalaisen toimen antaneen unionin toimielimen ei kuitenkaan tarvitse esittää perusteluissa kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia. ( 31 )

78.

Perusteluvelvollisuus määräytyy hyvin pitkälti asiayhteyden perusteella: SEUT 296 artiklan mukaisen perusteluvelvollisuuden noudattamista arvioitaessa on otettava huomioon sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki kyseistä asiaa koskevat oikeussäännöt. Unionin tuomioistuin on katsonut, että jos riitautetusta toimesta selvästi ilmenee, mihin tavoitteeseen toimielin pääasiallisesti pyrkii, on tarpeetonta vaatia erityisiä perusteluja jokaisesta sen tekemästä teknisestä valinnasta. ( 32 ) Yksittäistapausta koskevista toimista poiketen ja kun kyseessä on yleisesti sovellettavaksi tarkoitettu toimi, kuten päätös 2011/278, riittää, kun perusteluissa osoitetaan yhtäältä kokonaistilanne, joka johti toimen antamiseen, ja toisaalta ne yleiset tavoitteet, joihin toimella pyritään. ( 33 )

79.

Kuten tästä oikeuskäytännöstä selviää, komissiolla ei ole velvollisuutta esittää erityisiä perusteluja sen tekemistä teknisistä valinnoista. Koska komissiolla on laaja harkintavalta ja tähän harkintavaltaan voidaan kohdistaa ainoastaan hyvin rajallista tuomioistuinvalvontaa, perustelujen tarvitsee sisältää ainoastaan tällaisen rajatun valvonnan tueksi tarvittavat tekijät. ( 34 )

80.

Unionin tuomioistuimen on tästä huolimatta voitava harjoittaa valvontaansa, ja elleivät perustelut mahdollista sitä, niitä ei voida pitää riittävinä.

81.

Käsiteltävässä asiassa katson, että laitosten valintaa koskevat perustelut esitetään riittävän selkeästi päätöksessä 2011/278. Syyt päätöksen 2011/278 antamiseen ja sen tavoite käyvät ilmi päätöksen johdanto-osan perustelukappaleista. Päätöksen johdanto-osan perustelukappaleisiin sisältyy lisäksi useita teknisiä yksityiskohtia, joilla selvennetään komission vertailuarvojen asettamisessa käyttämää menetelmää, laitosten valinta mukaan luettuna.

82.

On totta, ettei komissio ole selittänyt yksityiskohtaisesti teknisiä syitä, joiden perusteella se esimerkiksi katsoi, että sekä pellettejä että sintrattua malmia tuottava laitos voidaan ottaa huomioon laskettaessa sintratun malmin vertailuarvoa. Jos komission kuitenkin edellytettäisiin tekevän näin, sen perusteluvelvollisuutta laajennettaisiin siten, että johdanto-osaan olisi sisällytettävä selvitys monimutkaisista teknisistä valinnoista, joita sen on täytynyt tehdä.

83.

Kun pidetään mielessä käsiteltävän toimen tyyppi ja sen johdanto-osassa esitetyt, vertailuarvojen asettamiseen liittyvät sekä tosiseikkoja että oikeudellisia seikkoja koskevat näkökohdat, komissiolla ei ole velvollisuutta antaa tällaista selvitystä. Päätöksen 2011/278 johdanto-osan perustelukappaleista etenkin ilmenee, että päätös tehtiin direktiivin 2003/87 mukaisesti päästöoikeuksien yhdenmukaistettua maksutta tapahtuvaa jakoa koskevien unionin laajuisten siirtymäsäännösten vahvistamiseksi. On selvää, että komissio on pyrkinyt laatimaan nämä säännökset siten, että varmistetaan kasvihuonekaasupäästöjen väheneminen.

84.

Mikä tärkeintä, komissio selittää päätöksen johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa, että vertailuarvon laskennan lähtökohtana käytetään tehokkaimpaan 10 prosentin joukkoon kuuluvien laitosten keskimääräistä tehokkuutta tietyllä toimialalla tai toimialan osalla. Johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa selitetään lisäksi, että kun jokin tuote korvaa suoraan toisen tuotteen, kumpaankin pitäisi soveltaa samaa vertailuarvoa ja siihen liittyvää tuotteen määritelmää. Johdanto-osan kuudennessa, seitsemännessä ja kahdeksannessa perustelukappaleessa selitetään, minkälaisia tietoja on otettu huomioon vertailuarvoja laskettaessa. Johdanto-osan 11 perustelukappaleessa kuvataan lisäksi komission lähestymistapaa tapauksissa, joissa saatavilla ei ole ollut tietoja tai riittävästi tietoja, ja 12 perustelukappaleessa selitetään, miten komissio on menetellyt, kun tuotteen vertailuarvoa ei voitu määrittää.

85.

Johdanto-osaan sisältyvät tiedot ovat riittäviä, jotta unionin tuomioistuin voi harjoittaa valvontaansa. Etenkään käytännön syistä komission ei voida edellyttää selittävän kunkin vertailulaitoksen ominaisuuksia ja esittävän eksplisiittisesti tekniset syyt siihen, miksi tiettyjen laitosten katsottiin soveltuvan vertailuarvojen määrittämiseen ja toisten taas ei. Sen ratkaisemiseksi, rasittaako kyseessä olevaa tuotteen vertailuarvoa ilmeinen arviointivirhe, riittää, että ymmärretään kyseisen toimen tavoite ja komission näiden vertailuarvojen asettamisessa käyttämä yleinen menetelmä (mukaan lukien vertailulaitosten valinnassa ja korvaavien tuotteiden kohtelussa sovellettava yleissääntö). Nämä seikat käyvät selvästi ilmi päätöksen 2011/278 johdanto-osan perustelukappaleista.

86.

Edellä esitetyn perusteella katson, ettei neljännen ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelussa ole ilmennyt mitään sellaista, mikä vaikuttaisi päätöksen 2011/278 pätevyyteen, kun kyse on komission perusteluvelvollisuudesta sintratun malmin vertailuarvon asettamisen osalta.

87.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Tribunal administratif de Montreuil’n esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelussa ei ole tullut esiin mitään sellaista, mikä voisi vaikuttaa päästöoikeuksien yhdenmukaistettua maksutta tapahtuvaa jakoa koskevien unionin laajuisten siirtymäsäännösten vahvistamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan mukaisesti 27.4.2011 annetun komission päätöksen 2011/278/EU pätevyyteen kuuman metallin ja sintratun malmin vertailuarvojen asettamisen osalta.