Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 4.10.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Administrativen sad Varna – Bulgaria) – Nikolay Kantarev v. Balgarska Narodna Banka

(Asia C-571/16) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Talletusten vakuusjärjestelmät - Direktiivi 94/19/EY - 1 artiklan 3 alakohdan i alakohta - 10 artiklan 1 kohta - Käsite ”talletus, jota ei kyetä maksamaan” - Jäsenvaltion vastuu unionin oikeuden rikkomisesta yksityisille aiheutuneista vahingoista - Unionin oikeuden riittävän ilmeinen rikkominen - Jäsenvaltioiden menettelyllinen itsemääräämisoikeus - Vilpittömän yhteistyön periaate - SEU 4 artiklan 3 kohta - Vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteet))

(2018/C 436/03)

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Administrativen sad Varna

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Nikolay Kantarev

Vastaaja: Balgarska Narodna Banka

Tuomiolauselma

Talletusten vakuusjärjestelmistä 30.5.1994 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/19/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 11.3.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/14/EY, 1 artiklan 3 alakohtaa ja 10 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä yhtäältä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan sen määrittäminen, ettei talletuksia kyetä maksamaan, riippuu luottolaitoksen maksukyvyttömyydestä ja sen pankkitoimiluvan peruuttamisesta, ja toisaalta sille, että kyseisten säännösten mukaisista määräajoista sen määrittämiselle, ettei talletuksia kyetä maksamaan, ja talletusten palauttamiselle poiketaan sillä perusteella, että luottolaitoksen asettaminen erityisvalvontaan on välttämätöntä.

Direktiivin 94/19, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/14, 1 artiklan 3 alakohdan i alakohtaa on tulkittava siten, että talletukset on määritettävä kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla sellaisiksi, joita ei kyetä maksamaan, toimivaltaisten viranomaisten nimenomaisella päätöksellä eikä tätä voida päätellä kyseisten viranomaisten muista toimista, kuten Balgarska Narodna Bankan (Bulgarian keskuspankki) päätöksestä asettaa Korporativna Targovska Banka erityisvalvontaan, tai pääasian olosuhteiden kaltaisista olosuhteista.

Direktiivin 94/19, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/14, 1 artiklan 3 alakohdan i alakohtaa on tulkittava siten, että pankkitalletuksen määrittäminen kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla sellaiseksi, jota ei kyetä maksamaan, ei voi edellyttää sitä, että tallettaja on etukäteen pyytänyt luottolaitosta suorittamaan maksun, mutta pyyntöä ei ole noudatettu.

Direktiivin 94/19, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/14, 1 artiklan 3 alakohdan i alakohdalla on välitön oikeusvaikutus ja se on oikeussääntö, jolla on tarkoitus antaa yksityisille oikeuksia, jotka mahdollistavat sen, että tallettajat nostavat kanteita, joilla vaaditaan talletusten liian myöhäisen palauttamisen seurauksena kärsityn vahingon korvaamista. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava yhtäältä, onko sen, ettei talletuksia kyetä maksamaan, jättäminen määrittämättä – huolimatta mainitussa säännöksessä selkeästi ilmaistujen edellytysten täyttymisestä – kyseisen säännöksen mukaisessa viiden työpäivän määräajassa pääasian olosuhteissa unionin oikeudessa tarkoitettu riittävän ilmeinen rikkominen ja toisaalta, onko kyseisen rikkomisen ja Nikolay Kantarevin kaltaisen tallettajan kärsimän vahingon välillä välitön syy-yhteys.

SEU 4 artiklan 3 kohtaa sekä vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteita on tulkittava siten, että tilanteessa, jossa Bulgariassa ei ole erillistä menettelyä kyseisen jäsenvaltion saattamiseksi vastuuseen siitä, että kansallinen viranomainen rikkoo unionin oikeutta, aiheutuneista vahingoista,

—

ne eivät ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään kahdesta erillisestä oikeussuojakeinosta, jotka kuuluvat eri tuomioistuinten toimivaltaan ja joihin sovelletaan eri edellytyksiä, kunhan ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ratkaisee, onko Bulgarian keskuspankin kaltainen kansallinen viranomainen saatettava kansallisen oikeuden mukaan vastuuseen valtion ja kuntien vahingonkorvausvastuusta annetun lain (Zakon za otgovornostta na darzhavata i obshtinite za vredi) vai sopimusvelvoitteista ja sopimuksista annetun lain (Zakon za zadalzheniata i dogovorite) perusteella, ja ovatko molemmat oikeussuojakeinot vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteiden mukaisia

—	ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa asetetaan yksityisten korvauksensaamisoikeudelle lisäedellytys, joka koskee sitä, että kyseessä oleva kansallinen viranomainen on aiheuttanut vahingon tahallisesti

—

ne eivät ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa asetetaan yksityisten korvauksensaamisoikeuden edellytykseksi heitä koskeva velvoite esittää näyttö tuottamuksesta, kunhan tuottamuksen käsitteeseen perustuva edellytys ei ole ankarampi kuin riittävän ilmeisen rikkomisen käsitteeseen perustuva edellytys, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava

—

ne eivät ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään kertaluonteisesta tai oikeudenkäynnin intressiin suhteutetusta oikeudenkäyntimaksusta, kunhan maksun maksaminen ei ole tehokkuusperiaatteen vastaista, kun otetaan huomioon maksun määrä, se, aiheutuuko siitä mahdollisesti ylivoimainen este asian saattamiselle tuomioistuimen käsiteltäväksi, sen pakollisuus sekä mahdollisuudet vapautua siitä, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuin on tutkittava, ja

—

ne eivät ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa asetetaan yksityisten korvauksensaamisoikeuden edellytykseksi vahingon taustalla olevan hallintotoimen etukäteinen kumoaminen, kunhan vahinkoa kärsineelle henkilölle voidaan kohtuudella asettaa tällainen vaatimus, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava.

(1) EUVL C 38, 6.2.2017.