|
4.9.2017 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 293/9 |
Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 13.7.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Arbeitsgericht Verden – Saksa) – Ute Kleinsteuber v. Mars GmbH
(Asia C-354/16) (1)
((Ennakkoratkaisupyyntö - Sosiaalipolitiikka - Direktiivi 2000/78 - 1, 2 ja 6 artikla - Yhdenvertainen kohtelu - Kaikenlaisen sukupuoleen perustuvan syrjinnän kielto - Yrityskohtainen lisäeläke - Direktiivi 97/81/EY - Osa-aikatyötä koskeva puitesopimus - 4 lausekkeen 1 ja 2 kohta - Kertyneiden eläkeoikeuksien laskemisessa sovellettavat menetelmät - Jäsenvaltion säännöstö - Osa-aikaisten työntekijöiden erilainen kohtelu))
(2017/C 293/12)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Arbeitsgericht Verden
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Ute Kleinsteuber
Vastaaja: Mars GmbH
Tuomiolauselma
|
1) |
Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE), julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) ja Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY) tekemästä osa-aikatyötä koskevasta puitesopimuksesta 15.12.1997 annetun neuvoston direktiivin 97/81/EY, sellaisena kuin se on muutettuna, liitteenä olevan, 6.6.1997 tehdyn osa-aikatyötä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 ja 2 kohtaa ja miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5.7.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY 4 artiklaa on tulkittava siten, eivät ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa työnantajan lisäeläkkeen määrää laskettaessa toisistaan erotetaan palkkatulo, joka jää lakisääteisten eläkevakuutusmaksujen laskennassa sovelletun ylärajan alapuolelle, ja palkkatulo, joka ylittää tämän rajan, ja jossa osa-aikatyöstä saatua palkkatuloa ei käsitellä siten, että laskettaisiin ensin vastaavasta työstä kokoaikaisena maksettava palkka, määritettäisiin tämän jälkeen vakuutusmaksujen laskennassa sovellettavan ylärajan ala- ja yläpuolelle jäävät osuudet ja sovellettaisiin lopuksi tätä suhdetta osa-aikaisesta työstä saatavaan pienempään palkkatuloon. |
|
2) |
Kyseisen puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 ja 2 kohtaa sekä direktiivin 2006/54 4 artiklaa on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa naispuolisen työntekijän, joka on työskennellyt sekä kokoaikaisesti että osa-aikaisesti, työnantajan lisäeläkkeen määrän laskemista varten määritetään työsuhteen kokonaispituuteen sovellettava yhtenäinen työskentelyaste, siltä osin kuin tällä vanhuuseläkkeen laskentamenetelmällä ei rikota pro rata temporis -sääntöä. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä, onko tilanne on tämä. |
|
3) |
Yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY 1 ja 2 artiklaa sekä 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa säädetään työnantajan lisäeläkkeestä, jonka määrä vastaa työuran pituuden ja sen ajanjakson välistä suhdetta, joka alkaa henkilön tulosta työnantajan palvelukseen ja päättyy lakisääteisen eläkevakuutuksen mukaiseen yleiseen eläkeikään, ja jossa huomioon otettaville työskentelyvuosille on vahvistettu enimmäismäärä. |