1)

SEUT 49 ja SEUT 54 artiklaa on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kaupan suuryksiköiltä kannettavalle verolle.

2)

Sellainen pääasiassa kyseessä olevan kaltainen vero ei ole SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, joka kannetaan kaupan suuryksiköiltä pääosin niiden myyntipinta-alan mukaan, siltä osin kuin siitä on vapautettu yksiköt, joiden myyntipinta-ala on alle 2500 m2. Tällainen vero ei ole kyseisessä määräyksessä tarkoitettua valtiontukea myöskään siltä osin kuin siitä on vapautettu yksiköt, jotka toimivat puutarha-alalla taikka ajoneuvojen, rakennusmateriaalien, koneiden tai teollisuustarvikkeiden kaupan alalla, eikä siltä osin kuin yksiköiden, jotka harjoittavat huonekalujen, saniteettituotteiden, ovien ja ikkunoiden tai rautakauppatavaroiden kauppaa, veron määräytymisperusteesta tehdään 60 prosentin suuruinen vähennys, koska kyseisistä yksiköistä ei aiheudu yhtä suuria vaikutuksia ympäristöön ja maankäytön suunnitteluun kuin muista yksiköistä, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava.

Tällainen vero on sitä vastoin tuossa samassa määräyksessä tarkoitettua valtiontukea siltä osin kuin siitä on vapautettu kollektiiviset kaupan suuryksiköt, joiden myyntipinta-ala on vähintään 2500 m2.

3)

Pääasiassa kyseessä olevan kaltaista veroa koskevasta järjestelmästä seuraavaa valtiontukea ei voida ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kuvaaman kaltaisissa olosuhteissa pitää Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdassa, jonka sanamuoto on toistettu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 13.7.2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1589 1 artiklan b alakohdassa, tarkoitettuna voimassa olevana tukena.