1

Kantajana oleva Biofa AG on yhtiö, joka valmistaa ja myy kasvinsuojeluaineita ja jolla on lupa myydä VitiSan‑nimistä kaliumvetykarbonaattipohjaista sienitautien torjunta‑ainetta.

2

Kaliumvetykarbonaatti on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 täytäntöönpanosta hyväksyttyjen tehoaineiden luettelon osalta 25.5.2011 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 (EUVL 2011, L 153, s. 1) liitteessä lueteltu ”tehoaine”.

3

Euroopan komissio antoi Tanskan ympäristönsuojeluviraston hakemuksesta 17.11.2015 täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2069 perusaineen natriumvetykarbonaatti hyväksymisestä kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaisesti ja komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 liitteen muuttamisesta (EUVL 2015, L 301, s. 42; jäljempänä riidanalainen asetus).

4

Saatuaan Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) teknisen raportin kyseessä olevasta aineesta komissio hyväksyi riidanalaisella asetuksella natriumvetykarbonaatin kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta 21.10.2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1107/2009 (EUVL 2009, L 309, s. 1) tarkoitetuksi ”perusaineeksi”.

5

Natriumvetykarbonaattia myydään markkinoilla elintarvikelisäaineena, sellaisena kuin siihen viitataan 11.11.2011 annetussa komission asetuksessa (EU) N:o 1130/2011 (EUVL 2011, L 295, s. 178), joka koskee elintarvikelisäaineista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1333/2008 liitteen III muuttamista laatimalla unionissa elintarvikelisäaineissa, elintarvike-entsyymeissä, elintarvikearomeissa ja ravintoaineissa käytettäväksi hyväksyttyjen elintarvikelisäaineiden luettelo. Tämän aineen hyväksyminen ”perusaineeksi” merkitsee siten sitä, että tätä ainetta, jota käytetään yleisesti mitä moninaisimpiin tarkoituksiin, voidaan myös käyttää kasvinsuojelutarkoituksiin.

6

Kantaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 22.12.2015 toimittamallaan kannekirjelmällä nyt esillä olevan kanteen.

7

Kantaja esitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon samana päivänä toimittamallaan erillisellä asiakirjalla välitoimihakemuksen. Kyseinen hakemus hylättiin 18.1.2016 annetulla unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräyksellä, ja oikeudenkäyntikuluista määrättiin päätettäväksi myöhemmin.

8

Komissio teki unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 5.2.2016 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla oikeudenkäyntiväitteen unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 130 artiklan nojalla. Kantaja toimitti huomautuksensa tästä väitteestä 31.3.2016.

9

Tanskan kuningaskunta pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 7.4.2016 toimittamallaan asiakirjalla saada osallistua esillä olevaan oikeudenkäyntiin tukeakseen komission vaatimuksia.

10

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

11

Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

12

Kantaja vaatii oikeudenkäyntiväitteestä tekemissään huomautuksissa, että unionin yleinen tuomioistuin

13

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 130 artiklan 1 kohdan mukaan unionin yleinen tuomioistuin voi vastaajan hakemuksesta ratkaista pääasian käsittelyä aloittamatta sen, onko kanne jätettävä tutkimatta. Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin katsoo saaneensa asiakirjoista riittävät tiedot ja päättää ratkaista asian menettelyä jatkamatta ja siirtämättä oikeudenkäyntiväitettä ratkaistavaksi pääasian yhteydessä.

14

Komissio esittää kaksi oikeudenkäyntiväitettä, joista ensimmäinen perustuu siihen, ettei toimi koske kantajaa suoraan, ja toinen siihen, ettei kantajalla ole oikeussuojan tarvetta.

15

Aluksi on tutkittava komission esittämä ensimmäinen oikeudenkäyntiväite.

16

SEUT 263 artiklan neljännen kohdan mukaan luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi kyseisen artiklan ensimmäisessä ja toisessa kohdassa määrätyin edellytyksin nostaa kanteen hänelle osoitetusta toimesta tai toimesta, joka koskee häntä suoraan ja erikseen, sekä sääntelytoimesta, joka koskee häntä suoraan ja joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä.

17

Nyt käsiteltävässä asiassa on kiistatonta, ettei riidanalaista asetusta ollut osoitettu kantajalle, eikä kantaja siis ole kyseisen toimen adressaatti. Kantaja voi näin ollen nostaa kanteen mainitun asetuksen kumoamiseksi ainoastaan sillä edellytyksellä, että yhtäältä asetus koskee kantajaa suoraan ja että toisaalta se koskee kantajaa erikseen SEUT 263 artiklan neljännen kohdan toisessa vaihtoehdossa mainitulla tavalla tai että se on katsottava sääntelytoimeksi, joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä kyseisen kohdan kolmannessa vaihtoehdossa tarkoitetulla tavalla.

18

Kantaja väittää riidanalaisen asetuksen koskevan sitä suoraan kahden väitteen perusteella, joista ensimmäinen perustuu asetuksen N:o 1107/2009 59 artiklan 1 kohtaan ja toinen niihin taloudellisiin vaikutuksiin, joita riidanalaisella asetuksella on kantajan markkinatilanteeseen.

19

Kantaja väittää ensimmäisessä väitteessä, että teknisessä raportissa, jonka EFSA toimitti komissiolle natriumvetykarbonaatin perusaineeksi hyväksymisen yhteydessä, EFSA tukeutui ilman kantajan suostumusta tutkimustuloksiin, jotka kantaja oli esittänyt kaliumvetykarbonaatin hyväksymiseksi tehoaineeksi. Tarkemmin sanottuna EFSA oli todennut kyseessä olevassa teknisessä raportissa, ettei natriumvetykarbonaatilla voi olla negatiivisia vaikutuksia tarhamehiläisiin, koska kaliumvetykarbonaatilla ei ollut todettu olevan näitä vaikutuksia myönnettäessä kyseistä ainetta koskeva lupa VitiSanille ja eräälle toiselle tuotteelle.

20

Kantaja väittää tässä yhteydessä, että asetuksen N:o 1107/2009 59 artiklan 1 kohdassa säädetään muun muassa, että mainitun asetuksen mukaisesti kirjattuja tehoaineita koskevat testi- ja tutkimusraportit ovat tietosuojan alaisia tietyin edellytyksin, jotka täyttyvät käsiteltävässä asiassa. Kantaja muistuttaa etenkin tässä säännöksessä täsmennettävän, että jäsenvaltio, joka on vastaanottanut tietosuojatun raportin, ei saa käyttää raporttia muita kasvinsuojeluaineille lupia hakeneita hyödyttävällä tavalla, lukuun ottamatta kyseisessä asetuksessa mainittuja tiettyjä tilanteita, jotka eivät ole merkityksellisiä käsiteltävässä asiassa.

21

Kantajan mukaan on ensinnäkin niin, että kyseisessä säännöksessä sille annetaan subjektiivinen oikeus, jota komissio on loukannut, koska hyväksyessään natriumvetykarbonaatin perusaineeksi komissio tukeutui kantajan kaliumvetykarbonaatin tehoaineeksi hyväksymistä varten antamiin tietoihin ilman tämän suostumusta ja ennen näihin tietoihin sovellettavan kymmenen vuoden suoja‑ajan päättymistä.

22

Toiseksi kantajan mukaan se, ettei asetuksen N:o 1107/2009 59 artiklan 1 kohdan sanamuodossa säädetä tietosuojasta perusaineeksi hyväksymistä koskevassa yksinkertaistetussa menettelyssä, ei ole esteenä näille päätelmille, sillä kolmannet osapuolet voivat aineen hyväksymistä perusaineeksi koskevan päätöksen nojalla – tehoainetta koskevan lupapäätöksen tavoin – myydä kantajan tuotteen kanssa kilpailevaa kasvinsuojeluainetta. On sitäkin ilmeisempää, että perusaineen hyväksymisellä on huomattavampia kilpailuvaikutuksia, sillä rajoittamaton määrä henkilöitä voi myydä kyseistä perusainetta kasvinsuojeluaineena Euroopan unionin alueella ilman ajallisia rajoituksia.

23

Kolmanneksi kantajan päätelmän vahvistaa se, että asetuksen N:o 1107/2009 23 artiklan 1 kohdassa, jossa säädetään poikkeuksista mainitun asetuksen tiettyihin artikloihin, ei mainita kyseisen asetuksen 59 artiklan 1 kohtaa.

24

Kantaja vetoaa neljänneksi toissijaisuusperiaatteen loukkaamiseen. Asetuksen N:o 1107/2009 23 artiklan mukaan perusaineisiin sovellettavaa erityissääntelyä voidaan soveltaa ainoastaan, kun tarvetta käyttää kyseisiä aineita ei voida täyttää jo olemassa olevilla kasvinsuojeluaineilla, jotta vältettäisiin se, että muut markkinoiden toimijat saisivat luvanhaltijoihin nähden kilpailuedun saattamalla markkinoille kasvinsuojeluaineita, jotka eivät edellytä lupaa.

25

Tässä yhteydessä komissio pitää natriumvetykarbonaattia kasvinsuojeluaineiden tehoaineena, eikä luvan saamiseksi tälle tehoaineelle ole kaupallista intressiä, koska sen käyttö kasvinsuojelutarkoituksiin on jo sallittu tietyissä jäsenvaltioissa kansallisten säännösten perusteella.

26

Lisäksi on niin, ettei natriumvetykarbonaatin hyväksyminen perusaineeksi ole tarpeen kasvinsuojelutarkoituksiin, koska kemiallisesti vastaavanlainen tai samanlainen tehoaine on olemassa etenkin luokittelu- ja merkintösääntöjen osalta sekä aineiden valmistusmenetelmien, käytön ja sienitautien torjuntaan liittyvän toimintatavan osalta, kuten EFSA:n teknisessä raportissa ja kansainvälisissä asiakirjoissa ja julkaisuissa vahvistetaan.

27

Viidenneksi kantajan mukaan on niin, että tehoaineeksi hyväksymisellä estetään ”ensisijaisuuden periaatteen” nojalla kaikkien vireillä olevien hakemusten, jotka koskevat saman aineen hyväksymistä perusaineeksi, käsittelyn jatkuminen. Koska kantaja on hakenut natriumvetykarbonaatin hyväksymistä tehoaineeksi, kyseisen aineen hyväksyminen perusaineeksi on peruttava.

28

Kantaja väittää toisessa väitteessä, että riidanalaisen asetuksen antamisella on suoria taloudellisia vaikutuksia sen markkinatilanteeseen, sillä komission perusaineeksi hyväksymä natriumvetykarbonaatti on kaliumvetykarbonaattipohjaisten kasvinsuojeluaineiden korvike ja se on siten kantajan VitiSan‑tuotteen kanssa kilpaileva aine.

29

Aluksi on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan se, että toimi koskee yksityistä suoraan, perustuu kahteen kumulatiiviseen edellytykseen. Se edellyttää ensinnäkin, että riidanalaisella unionin toimella on välittömiä vaikutuksia yksityisen oikeusasemaan, ja toiseksi, ettei se jätä niille, joille toimi on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen toimeenpano, ollenkaan harkintavaltaa, jolloin toimeenpano on täysin automaattista ja perustuu yksinomaan unionin lainsäädäntöön eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista (määräys 6.9.2011, Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto, T‑18/10, EU:T:2011:419, 71 kohta ja tuomio 25.10.2011, Microban International ja Microban (Europe) v. komissio, T‑262/10, EU:T:2011:623, 27 kohta).

30

Käsiteltävässä asiassa on todettava, ettei kantajan esittämän ensimmäisen väitteen perusteella, joka perustuu asetuksen N:o 1107/2009 59 artiklan 1 kohtaan, voida osoittaa, että riidanalainen asetus koskee kantajaa suoraan.

31

EFSA nimittäin mainitsi teknisessä raportissa, jonka se toimitti komissiolle natriumvetykarbonaatin perusaineeksi hyväksymisen yhteydessä, hyvin yleisesti kantajan esittämät tutkimustulokset kaliumvetykarbonaatin hyväksymiseksi tehoaineeksi. EFSA totesi mainitussa teknisessä raportissa, ettei natriumvetykarbonaatilla voi olla negatiivisia vaikutuksia tarhamehiläisiin, koska kaliumvetykarbonaatilla ei ollut todettu olevan näitä vaikutuksia myönnettäessä kyseistä ainetta koskeva lupa VitiSanille ja eräälle toiselle tuotteelle.

32

Asetuksen N:o 1107/2009 59 artiklan 1 kohdassa kuitenkin säädetään, että tietosuojan perusteella, jota sovelletaan tehoainetta sisältävän kasvinsuojeluaineen markkinoille saattamista tai sen käyttöä koskevan luvan hakijaan, joka on toimittanut tätä ainetta koskevan testi‑ tai tutkimusraportin, jäsenvaltio, joka on vastaanottanut tämän raportin, ei saa käyttää sitä muita lupia hakeneita hyödyttävällä tavalla, lukuun ottamatta mainitussa asetuksessa säädettyjä tilanteita.

33

Tämän säännöksen tarkoituksena on, kuten asetuksen N:o 1107/2009 johdanto‑osan 39 perustelukappaleesta ilmenee, suojata merkittävää investointia, jonka kyseessä olevan raportin toimittanut luvanhakija on saattanut tehdä, toisen kilpailevan hakijan mahdollisesti suorittamalta käytöltä.

34

Säännöstä ei siten voida tulkita niin, että sillä suojataan kyseistä luvanhakijaa kyseisen raportin sisältämiin huomautuksiin nähden, joita EFSA on tehnyt komission hyväksyessä aineen perusaineeksi. Asetuksen N:o 1107/2009 johdanto‑osan 18 perustelukappaleesta nimittäin ilmenee, että ”aineet, joita ei yleensä käytetä kasvinsuojeluaineina, saattavat olla hyödyllisiä kasvinsuojelussa, [vaikka] taloudelliset kannustimet niiden hyväksymisen hakemiselle saattavat olla rajalliset”. Täten ainetta ei hyväksytä perusaineeksi yksityisten hakijoiden hyödyksi vaan kaikkien käyttäjien hyödyksi, eikä aineen hyväksyminen perusaineeksi siten kuulu asetuksen N:o 1107/2009 59 artiklan 1 kohdassa säädetyn suojan soveltamisalaan. Lisäksi on todettava, kuten mainitun asetuksen 28 artiklan 2 kohdan a alakohdasta ilmenee, että aineen hyväksyminen perusaineeksi mahdollistaa ainoastaan tämän aineen ”käytön” kasvinsuojelutarkoituksiin eikä tämän aineen markkinoille saattamista kasvinsuojeluaineena, mikä vahvistaa sen, ettei tällaisella hyväksymisellä ole yksittäiselle hakijalle taloudellista intressiä.

35

Joka tapauksessa on niin, ettei kantaja osoita, miten riidanalaisella asetuksella – vaikka sen tarkoituksena onkin ainoastaan natriumvetykarbonaatin käytön eikä sen markkinoille saattamisen salliminen kasvinsuojelutarkoituksiin – voitaisiin vaikuttaa suoraan kantajan tilanteeseen ja loukata mahdollista oikeutta kantajan toimittamissa testi‑ tai tutkimusraporteissa olevien tietojen kaupalliseen suojaan, jonka kantaja perustaa asetuksen N:o 1107/2009 59 artiklan 1 kohdan säännöksiin.

36

Kantajan esittämästä toisesta väitteestä, joka perustuu taloudellisiin vaikutuksiin, joita riidanalaisella asetuksella on kantajan markkinatilanteeseen, on todettava, että kantaja mainitsee huomautuksissaan ainoastaan hyvin yleisesti sen, että on mahdollista, että natriumvetykarbonaatin käytöstä sen VitiSan‑tuotteen sijaan aiheutuu tappiota, mutta ei esitä seikkoja, joilla voidaan osoittaa, että riidanalainen asetus vaikuttaa suoraan sen oikeudelliseen tilanteeseen.

37

Vaikkei nimittäin ole mahdotonta, että riidanalaisella asetuksella voisi olla vaikutuksia kantajan tuotteen myyntimahdollisuuksiin, kuten komissio itsekin myöntää kirjelmissään, kyseiseen asetukseen perustuvat tällaiset taloudelliset seuraukset eivät kuitenkaan koske kantajan oikeudellista tilannetta vaan ainoastaan sen tosiasiallista tilannetta (ks. vastaavasti tuomio 28.4.2015, T & L Sugars ja Sidul Açúcares v. komissio, C‑456/13 P, EU:C:2015:284, 37 kohta ja määräys 6.9.2011, Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto, T‑18/10, EU:T:2011:419, 75 kohta).

38

Tässä yhteydessä pelkästään sillä perusteella, että toimi voi vaikuttaa kantajan aineelliseen asemaan, sen ei voida katsoa koskevan kantajaa suoraan (määräys 18.2.1998, Comité d’entreprise de la Société française de production ym. v. komissio, T‑189/97, EU:T:1998:38, 48 kohta ja määräys 21.9.2011, Etimine ja Etiproducts v. ECHA, T‑343/10, EU:T:2011:509, 41 kohta; ks. vastaavasti tuomio 10.12.1969, Eridania ym. v. komissio, 10/68 ja 18/68, EU:C:1969:66, 7 kohta).

39

Edellä esitetyn perusteella on todettava, ettei riidanalaisella asetuksella ole välittömiä vaikutuksia kantajan oikeudelliseen asemaan, sillä mainitussa asetuksessa rajoitutaan hyväksymään kantajan myymästä tuotteesta eroavan tuotteen käyttö kasvinsuojelutarkoituksiin. Koska ensimmäinen edellytys sille, että toimi koskee yksityistä suoraan, ei täyty, on todettava, ettei riidanalainen asetus koske kantajaa suoraan eikä kantajalla siten ole asiavaltuutta kyseisen asetuksen osalta, ilman että on tarpeen lausua siitä, koskeeko toimi mahdollisesti kantajaa erikseen SEUT 263 artiklan neljännen kohdan toisessa vaihtoehdossa tarkoitetulla tavalla ja voidaanko riidanalaista asetusta pitää sääntelytoimena, joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä kyseisen kohdan kolmannessa vaihtoehdossa tarkoitetulla tavalla.

40

Komission esittämä ensimmäinen oikeudenkäyntiväite on näin ollen hyväksyttävä ja kanne on jätettävä tutkimatta, ilman että on tarpeen tutkia toista oikeudenkäyntiväitettä.

41

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 144 artiklan 3 kohdan mukaan on niin, että jos vastaaja tekee mainitun työjärjestyksen 130 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun oikeudenkäyntiväitteen kanteen tutkimisen edellytysten tai tuomioistuimen toimivallan puuttumisesta, väliintulohakemus ratkaistaan vasta sen jälkeen, kun oikeudenkäyntiväite on hylätty tai lykätty ratkaistavaksi pääasian yhteydessä.

42

Koska kanne hylätään käsiteltävänä olevassa asiassa kokonaisuudessaan, lausunnon antaminen väliintulohakemuksesta raukeaa.

43

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut komission vaatimusten mukaisesti, mukaan lukien välitoimimenettelyyn liittyvät kulut.

44

Lisäksi työjärjestyksen 144 artiklan 10 kohdan mukaisesti Tanskan kuningaskunta vastaa väliintulohakemukseen liittyvistä omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto)

on määrännyt seuraavaa:

Annettiin Luxemburgissa 9 päivänä marraskuuta 2016.