1

Kantajat Automobile club des avocats (ACDA), Organisation des transporteurs routiers européens (OTRE), Fédération française des motards en colère (FFMC), Fédération française de motocyclisme ja Union nationale des automobile clubs ovat yhdistyksiä, joiden tehtävänä on tienkäyttäjien puolustaminen.

2

Ranskan viranomaiset ilmoittivat 16.5.2014 Euroopan komissiolle moottoriteiden parantamista koskevasta suunnitelmasta, jonka mukaan tiettyjä moottoriteitä koskevia toimilupia pidennetään sitä vastaan, että kyseessä olevat yhtiöt rahoittavat toimilupa-alueellaan suoritettavia töitä.

3

Komissio antoi 28.10.2014 päätöksen C(2014) 7850 final, joka liittyy valtiontukeen SA.2014/N 38271 – Ranska – moottoriteiden parantamista koskeva suunnitelma (jäljempänä riidanalainen päätös).

4

Komissio totesi riidanalaisessa päätöksessä, että kyseinen toimi on SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtiontuki, mutta se voidaan katsoa SEUT 106 artiklan 2 kohdan nojalla sisämarkkinoille soveltuvaksi. Näin ollen se päätti olla vastustamatta mainittua toimea. Päätöstä annettaessa otettiin huomioon muun muassa Ranskan viranomaisten antamat sitoumukset.

5

Kantajat nostivat nyt käsiteltävänä olevan kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 18.5.2015 toimittamallaan kannekirjelmällä.

6

Komissio esitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 3.8.2015 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla oikeudenkäyntiväitteen unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 130 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

7

Ranskan tasavalta jätti 7.9.2015 väliintulohakemuksen tukeakseen komission vaatimuksia.

8

Kantajat eivät ole esittäneet huomautuksia oikeudenkäyntiväitteestä.

9

Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin kumoaa riidanalaisen päätöksen.

10

Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

11

Komissio väittää oikeudenkäyntiväitteensä tueksi ensisijaisesti, että kantajia edustavaa asianajajaa ei voida käsiteltävässä asiassa katsoa itsenäiseksi kolmanneksi henkilöksi yhden kantajan osalta, koska kyseinen asianajaja on ACDA:n hallintoneuvoston varapuheenjohtaja. Näin ollen kannetta ei ole nostettu Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan kolmannen ja neljännen kohdan ja 21 artiklan ensimmäisen kohdan eikä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 73 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

12

Toissijaisesti komissio väittää, ettei kantajilla ja niiden jäsenillä ole SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettua asiavaltuutta, koska yhtäältä riidanalainen päätös ei koske niitä erikseen ja toisaalta se ei ole sääntelytoimi, joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä.

13

Unionin yleinen tuomioistuin voi työjärjestyksensä 130 artiklan 1 ja 7 kohdan mukaan lausua tutkimatta jättämisestä tai toimivallan puuttumisesta pääasian käsittelyä aloittamatta, jos vastaaja pyytää sitä.

14

Käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin katsoo saaneensa asiakirjoista riittävät tiedot ja päättää ratkaista asian käsittelyä jatkamatta.

15

Koska komission ensisijaisesti esittämä väite voisi, vaikka se hyväksyttäisiin, johtaa kanteen tutkimatta jättämiseen vain yhden kantajan osalta, unionin yleinen tuomioistuin katsoo tarkoituksenmukaiseksi tarkastella aluksi komission toissijaisesti esittämää oikeudenkäyntiväitettä.

16

SEUT 263 artiklan neljännen kohdan mukaan ”luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi ensimmäisessä ja toisessa kohdassa määrätyin edellytyksin nostaa kanteen hänelle osoitetusta säädöksestä tai säädöksestä, joka koskee häntä suoraan ja erikseen, sekä sääntelytoimesta, joka koskee häntä suoraan ja joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä”.

17

SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa erotetaan näin ollen toisistaan kolme tilannetta, joissa luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostama kumoamiskanne voidaan ottaa tutkittavaksi, joten on tarkasteltava, onko käsiteltävässä asiassa kyse jostakin niistä, jotta komission esittämään väitteeseen voidaan ottaa kantaa.

18

Koska on selvää, että riidanalainen päätös on osoitettu Ranskan viranomaisille eikä kantajille, käsiteltävänä olevaa kannetta ei voida ottaa tutkittavaksi SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrätyn ensimmäisen tilanteen nojalla. Näin ollen mainitun kanteen tutkittavaksi ottamista on vielä tarkasteltava tämän artiklan neljännessä kohdassa määrätyn kahden muun tilanteen osalta.

19

Näin ollen käsiteltävänä oleva kanne voidaan ottaa tutkittavaksi SEUT 263 artiklan neljännen kohdan toisen ja kolmannen tilanteen nojalla vain, jos riidanalainen päätös koskee kantajia suoraan ja erikseen tai jos riidanalainen päätös koskee niitä suoraan ja se on sääntelytoimi, joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä.

20

SEUT 263 artiklan neljännen kohdan mukaan luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt voivat nostaa kumoamiskanteen muun muassa Euroopan unionin toimesta, jota ei ole osoitettu niille, jos tämä toimi koskee niitä suoraan ja erikseen.

21

Oikeuskäytännön mukaan päätös voi koskea erikseen muita subjekteja kuin niitä, joille se on osoitettu, vain, jos päätös vaikuttaa niihin niille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella ne erottuvat kaikista muista ja ne voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu (tuomio 15.7.1963, Plaumann v. komissio, 25/62, EU:C:1963:17, s. 223).

22

Siitä, koskeeko toimi henkilöitä erikseen, on todettu, että valtiontukea koskevan komission lopullisen päätöksen voidaan katsoa koskevan erikseen jäsentensä kollektiivisia etuja ajavaa yhteenliittymää kahdessa tapauksessa, nimittäin ensiksi tilanteessa, jossa yhteenliittymä voi vedota omaan etuunsa, erityisesti koska kumoamisvaatimuksen kohteena oleva toimi on vaikuttanut sen asemaan neuvottelijana, tai toiseksi tilanteessa, jossa sen jäsenillä tai eräillä niistä on erikseen asiavaltuus (ks. määräys 29.3.2012, Asociación Española de Banca v. komissio, T-236/10, EU:T:2012:176, 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

23

Käsiteltävässä asiassa kantajat ovat tienkäyttäjien yhteenliittymiä, joiden tehtäväksi tienkäyttäjät antavat oikeuksiensa puolustamisen:

24

Kantajat ovat lisäksi todenneet, että ne toimivat omaan lukuunsa ja jäsentensä edun mukaisesti.

25

Kantajat eivät kuitenkaan ole esittäneet mitään seikkaa, joka osoittaisi, että niiden omaan etuun on vaikutettu. Asiakirjoista ei nimittäin ilmene, että ne olisivat olleet osallisia menettelyssä, joka johti riidanalaisen päätöksen antamiseen. Unionin yleisellä tuomioistuimella ei ole yleisesti hallussaan tietoja, joiden perusteella voitaisiin todeta, että mainittu päätös on vaikuttanut kantajien asemaan jossakin neuvottelussa.

26

Se, koskeeko toimi kantajia erikseen, riippuu siis siitä kysymyksestä, voisivatko kantajien jäsenet vaatia riidanalaisen päätöksen kumoamista.

27

Tästä on todettava, etteivät kantajat esitä käsiteltävässä asiassa mitään seikkaa, joka osoittaisi, että niiden jäsenet voidaan yksilöidä riidanalaisessa päätöksessä samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu.

28

Sitä vastoin asiakirjoista ilmenee, että riidanalaisen päätöksen väitetään koskevan kantajien jäseniä yleisesti teiden ja moottoriteiden käyttäjinä.

29

Kantajat nimittäin ilmoittavat kannekirjelmässä, että moottoriteitä hallinnoivien yhtiöiden Ranskassa perimät hinnat ovat liiallisia ja että kantajien jäsenet katsovat tämän koskevan niitä kyseisten teiden käyttäjinä.

30

Erityisesti kantajat väittävät, että moottoriteitä hallinnoivat yhtiöt kompensoivat Ranskassa kaikki veronkorotukset, käyttömaksut tai niistä perittävät verot tietullien hinnan korotuksella ja toteuttavat yleisesti hinnankorotuksia, jotka ovat käyttäjille kohtuuttomia ja suoritettuun palveluun nähden suhteettomia.

31

Kantajat väittävät myös, että moottoriteitä hallinnoivien yhtiöiden Ranskassa tietulleista sitä vastaan, että ne sitoutuvat rakentamaan, rahoittamaan ja ylläpitämään toimilupaan sisältyvää moottoritieverkostoa, saamat liialliset voitot johtavat kohtuuttomien korvausten järjestelmiin.

32

Kantajat väittävät, että tilanne tulee jatkumaan tällaisena, koska komissio pidensi riidanalaisella päätöksellä toimilupasopimusten voimassaoloaikaa.

33

Tästä on todettava, ettei vaikutus, johon kantajat vetoavat jäsentensä osalta, poikkea siitä, johon kaikki kyseisten moottoriteiden käyttäjät voivat vedota erityisesti siltä osin, että moottoriteitä hallinnoivien yhtiöiden Ranskassa perimät tietullit ovat liiallisia ja voivat nousta toimilupasopimusten voimassaoloajan pidentämisen aikana.

34

Tästä johtuu, ettei riidanalainen päätös vaikuta kantajien jäseniin niille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella ne voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu.

35

Tästä on todettava, ettei riidanalainen päätös koske kantajia erikseen, eivätkä ne näin ollen täytä SEUT 263 artiklan neljännen kohdan toisessa tilanteessa määrättyä tutkittavaksi ottamisen edellytystä.

36

Ei siis ole tarpeellista määritellä, koskeeko riidanalainen päätös kantajia lisäksi suoraan.

37

SEUT 263 artiklan neljännen kohdan viimeisen osan mukaan luonnolliset tai oikeushenkilöt voivat nostaa kumoamiskanteen sääntelytoimesta, joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä ja joka koskee niitä suoraan.

38

SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettua käsitettä ”sääntelytoimi, – – joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä”, on tulkittava sen kyseisen määräyksen tavoitteen valossa, jona on välttää se, että yksityisen olisi rikottava lakia voidakseen saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Kun sääntelytoimella on välittömiä vaikutuksia luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön oikeusasemaan eikä täytäntöönpanotoimenpiteitä tarvita, kyseinen henkilö voisi jäädä ilman tehokasta tuomioistuimen tarjoamaa oikeussuojaa, jos sillä ei olisi suoraa oikeussuojakeinoa unionin tuomioistuimissa edellä mainitun sääntelytoimen laillisuuden kyseenalaistamiseksi. Tällaisessa tilanteessa oleva luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voisi näet – vaikka kyseessä oleva toimi koskee häntä suoraan – saattaa kyseisen toimen tuomioistuinvalvonnan piiriin vasta rikottuaan ensin mainitun toimen säännöksiä ja vetoamalla sitten niiden lainvastaisuuteen menettelyissä, jotka on pantu sitä vastaan vireille kansallisissa tuomioistuimissa (tuomio 19.12.2013, Telefónica v. komissio, C‑274/12 P, EU:C:2013:852, 27 kohta).

39

Tuomioistuinvalvonta sen sijaan varmistetaan, kun sääntelytoimi edellyttää täytäntöönpanotoimenpiteitä (ks. vastaavasti tuomio 23.4.1986, Les Verts v. parlamentti, C-294/83, EU:C:1986:166, 23 kohta; tuomio 3.10.2013, Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto, C‑583/11 P, EU:C:2013:625, 93 kohta ja tuomio 19.12.2013, Telefónica v. komissio, C‑274/12 P, EU:C:2013:852, 28 kohta).

40

Jos sääntelytoimen täytäntöönpano kuuluu unionin toimielimille, elimille tai laitoksille, luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt voivat nostaa unionin tuomioistuimissa suoran kanteen soveltamistoimista SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetuin edellytyksin ja vedota kyseisen kanteen tueksi SEUT 277 artiklan nojalla kyseessä olevan perustoimen lainvastaisuuteen (tuomio 23.4.1986, Les Verts v. parlamentti, C-294/83, EU:C:1986:166, 23 kohta; tuomio 3.10.2013, Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto, C‑583/11 P, EU:C:2013:625, 93 kohta ja tuomio 19.12.2013, Telefónica v. komissio, C‑274/12 P, EU:C:2013:852, 29 kohta).

41

Jos sääntelytoimen täytäntöönpano kuuluu jäsenvaltioille, luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt voivat riitauttaa kyseisen perustoimen pätevyyden kansallisissa tuomioistuimissa ja saada nämä tässä kansallisessa menettelyssä esittämään tarvittaessa SEUT 267 artiklan mukaisesti unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksiä (tuomio 23.4.1986, Les Verts v. parlamentti, C-294/83, EU:C:1986:166, 23 kohta; tuomio 3.10.2013, Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto, C‑583/11 P, EU:C:2013:625, 93 kohta ja tuomio 19.12.2013, Telefónica v. komissio, C‑274/12 P, EU:C:2013:852, 29 kohta).

42

Käsiteltävässä asiassa on todettava, että komissio ei määrittele riidanalaisen päätöksen päätösosassa tuen saajille tai muille henkilöille, joihin kyseinen toimi voisi jollakin tavalla vaikuttaa, siitä, että kyseinen tuki katsotaan sisämarkkinoille soveltuvaksi, aiheutuvia erityisiä ja konkreettisia seurauksia.

43

Riidanalaisesta päätöksestä ilmenee kuitenkin, että Ranskan valtion ja kyseisten moottoriteitä hallinnoivien yhtiöiden välillä tehtyjä toimilupasopimuksia on täydennettävä asetuksella, jotta niihin lisätään parantamissuunnitelman yksityiskohdat eli muun muassa suoritettavat työt, toimilupien voimassaoloajan pidentäminen, toimenpiteet, joiden tarkoituksena on varmistaa töiden valvonta ja välttää kohtuuttomat korvaukset, sekä Ranskan viranomaisten kyseisen toimen arviointia koskevassa menettelyssä komissiolle antamat sitoumukset.

44

Riidanalaisen päätöksen erityiset ja konkreettiset seuraukset kantajille ja niiden jäsenille konkretisoituvat näin ollen kansallisissa toimissa, jotka siis ovat luonteeltaan mainitun päätöksen täytäntöönpanotoimia SEUT 263 artiklan neljännen kohdan viimeisessä osassa tarkoitetulla tavalla (ks. vastaavasti määräys 21.4.2016, Royal Scandinavian Casino Århus v. komissio, C‑541/14 P, ei julkaistu, EU:C:2016:302, 47 kohta).

45

Oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltioiden on taattava luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden mahdollisuus riitauttaa unionin toimen kansalliset täytäntöönpanotoimet kansallisissa tuomioistuimissa. Unionin tuomioistuin on näin ollen huomauttanut, että jäsenvaltioiden on luotava oikeussuojakeinojen ja menettelyjen järjestelmä, jolla voidaan taata perusoikeus tehokkaaseen oikeussuojaan (tuomio 3.10.2013, Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto, C‑583/11 P, EU:C:2013:625, 100 kohta ja määräys 21.4.2016, Royal Scandinavian Casino Århus v. komissio, C‑541/14 P, ei julkaistu, EU:C:2016:302, 51 kohta).

46

SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaan jäsenvaltiot nimittäin säätävät tarvittavista muutoksenhakukeinoista tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla (ks. vastaavasti tuomio 3.10.2013, Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto, C‑583/11 P, EU:C:2013:625, 101 kohta).

47

Kun lisäksi unioni ei ole antanut asiaa koskevia säännöksiä, kunkin jäsenvaltion asiana on määrittää unionin oikeudesta ilmeneviä vaatimuksia noudattaen toimivaltaiset tuomioistuimet ja antaa menettelysäännöt sellaisia oikeussuojakeinoja varten, joilla pyritään turvaamaan yksityisillä unionin oikeuden perusteella olevat oikeudet (tuomio 3.10.2013, Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto, C‑583/11 P, EU:C:2013:625, 102 kohta).

48

Riippumatta siitä kysymyksestä, onko riidanalainen päätös SEUT 263 artiklassa tarkoitettu sääntelytoimi, on näin ollen todettava, ettei täytäntöönpanotoimenpiteiden puuttumisen edellytys, josta kanteen tutkittavaksi ottaminen riippuu tässä määräyksessä määrätyssä kolmannessa tilanteessa, täyty kanteen osalta.

49

Edellä esitetyillä perusteilla käsiteltävä kanne on näin ollen jätettävä kokonaisuudessaan tutkimatta, eikä ole tarpeen lausua komission väitteistä, joiden mukaan edustaja ei ole kantajiin nähden itsenäisenä kolmantena henkilönä toimiva asianajaja.

50

Työjärjestyksen 142 artiklan 2 kohdan mukaisesti Ranska tasavallan väliintulohakemuksesta ei ole tarpeen lausua.

51

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

52

Koska kantajat ovat hävinneet asian, ne on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut sen vaatimusten mukaisesti.

53

Lisäksi työjärjestyksen 144 artiklan 10 kohdan mukaisesti Ranskan tasavalta vastaa väliintulohakemukseen liittyvistä omista kuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)

on määrännyt seuraavaa: