29.3.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 111/26

Valitus, jonka DD on tehnyt 16.12.2015 virkamiestuomioistuimen yhdistetyissä asioissa F-106/13 ja F-25/14, DD v. FRA, 8.10.2015 antamasta tuomiosta

(Asia T-742/15 P)

(2016/C 111/32)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: DD (Wien, Itävalta) (edustajat: asianajajat L. Levi ja M. Vandenbussche)

Muu osapuoli: Euroopan unionin perusoikeusvirasto (FRA)

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan osittain yhdistetyissä asioissa F-106/13 ja F-25/14 8.10.2015 annetun tuomion

—

ja täten

—

kumoamaan molemmat FRA:n päätökset (oikeusriidan kohteena olevat varoitus ja sopimuksen päättäminen) ei ainoastaan menettelyllisin perustein vaan myös ensimmäisessä oikeusasteessa kanneperusteissa esitettyjen muiden perusteiden nojalla

—

myöntämään kantajalle asianmukaisen korvauksen hallinnollisen tutkinnan räikeän lainvastaisuuden ja sääntöjenvastaisuuden sekä päätöksen, jolla varoitus annettiin, johdosta aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä; tämän henkisen kärsimyksen kohtuulliseksi määräksi arvioidaan 15 000 euroa

—

myöntämään kantajalle asianmukaisen korvauksen sääntöjenvastaisen menettelyn ja päätöksen, jolla sopimus päätettiin, johdosta aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä; tämän henkisen kärsimyksen kohtuulliseksi määräksi arvioidaan 50 000 euroa

—

velvoittamaan FRA:n korvaamaan kaikki tästä muutoksenhausta aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa kahteen valitusperusteeseen.

1)

Ensimmäisen valitusperusteen mukaan virkamiestuomioistuin teki oikeudellisia virheitä tutkiessaan ainoastaan menettelyyn liittyvää, kuulematta jättämistä koskevaa perustetta, jonka perusteella molemmat päätökset varoituksen antamisesta ja sopimuksen päättämisestä kumottiin, ja kieltäytyessään tutkimasta muita ensimmäisessä oikeusasteessa esitettyjä kanneperusteita. Valittaja väittää, että virkamiestuomioistuin teki oikeudellisen virheen eikä tutkinut tosiseikkoja kunnolla ja rikkoi perusoikeuskirjan 47 artiklaa sekä perusteluvelvollisuuttaan ja loukkasi asianmukaisen oikeudenkäytön sekä luottamuksensuojan periaatetta sekä teki ilmeisen arviointivirheen.

2)

Toisen valitusperusteen mukaan virkamiestuomioistuin teki oikeudellisia virheitä hylätessään aineettomiin vahinkoihin liittyvät valittajan vaatimukset päätöksen, jolla varoitus annettiin, sekä sopimuksen päättämistä koskevan päätöksen osalta.

—

Virkamiestuomioistuin teki oikeudellisia virheitä hylätessään vaatimuksen aineettomista vahingoista, joita aiheutui hallinnollisesta tutkinnasta, todisteiden ottamisesta huomioon vääristyneellä tavalla, tosiseikkojen jättämisestä tutkimatta kunnolla, ilmeisestä arviointivirheestä, todisteiden käsitteen huomiotta jättämisestä sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun edellytyksenä olevan vahingon olemassaolon osalta, puolustautumisoikeuden periaatteen sekä unionin virkamiehiin ja muuhun henkilöstöön sovellettavien henkilöstösääntöjen 86 artiklan 2 kohdan virheellisestä soveltamisesta, perusteluvelvollisuuden rikkomisesta, luottamuksensuojan periaatteen loukkaamisesta ja direktiivin 2000/43/EY (1) 15 artiklan rikkomisesta.

—

Virkamiestuomioistuin teki oikeudellisen virheen hylätessään vaatimuksen aineettomista vahingoista, joita aiheutui päätöksestä, jolla varoitus annettiin, todisteiden ottamisesta huomioon vääristyneellä tavalla, ilmeisestä arviointivirheestä, tosiseikkojen jättämisestä tutkimatta kunnolla, oikeudellisesta virheestä arvioitaessa vahinkoa, perusteluvelvollisuuden rikkomisesta ja direktiivin 2000/43/EY 15 artiklan rikkomisesta.

—

Virkamiestuomioistuin teki oikeudellisen virheen hylätessään vaatimuksen aineettomista vahingoista, joita aiheutui sopimuksen päättämistä koskevasta päätöksestä, todisteiden ottamisesta huomioon vääristyneellä tavalla, tosiseikkojen jättämisestä tutkimatta kunnolla, ilmeisestä arviointivirheestä, oikeudellisesta virheestä arvioitaessa vahinkoa, perusteluvelvollisuuden rikkomisesta, luottamuksensuojan periaatteen loukkaamisesta ja direktiivin 2000/43/EY 15 artiklan rikkomisesta.

(1)  Rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29.6.2000 annettu neuvoston direktiivi 2000/43/EY (EYVL L 180, s. 22).