22.2.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 68/34

—

kumoamaan Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä 5.3.2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/119 muuttamisesta 5.10.2015 annetun neuvoston päätöksen 2015/1781/YUTP ja Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä 5.3.2014 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 208/2014 täytäntöönpanosta annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 2015/1777 kantajaa koskevilta osin

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

1.

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan neuvosto ei yksilöinyt asianmukaista oikeudellista perustaa. SEU 29 artikla ei ollut asianmukainen oikeudellinen perusta riidanalaiselle päätökselle, koska kantajasta esitetyssä väitteessä kantajan ei todettu olevan henkilö, joka on vaarantanut oikeusvaltion tai ihmisoikeuksia Ukrainassa (SEU 21 artiklan 2 kohdassa ja SEU 23 artiklassa tarkoitetulla tavalla). Koska päätös oli pätemätön, neuvosto ei voinut antaa riidanalaista asetusta SEUT 215 artiklan 2 kohdan nojalla. Ajankohtana, jona rajoittavista toimenpiteistä päätettiin, kantajaan ei kohdistunut mitään syytteitä tuomioistuinmenettelyssä siitä, että hänen toimintansa uhkasi vaarantaa oikeusvaltion tai loukkasi mitään ihmisoikeuksia Ukrainassa. Rajoittavilla toimenpiteillä itse asiassa hyväksytään se, että Ukrainan viranomaiset loukkaavat oikeusvaltion periaatetta siinä, miten ne kohtelevat kantajaa.

2.

Toisen kanneperusteen mukaan neuvosto teki ilmeisen arviointivirheen todetessaan kantajan täyttäneen perusteet luetteloon sisällyttämiselle. Valtakunnansyyttäjänviraston neuvostolle esittämät väitteet olivat hyvin yleisluonteisia, eikä niiden tueksi esitetty mitään (varsinkaan ”konkreettisia”) todisteita mistään kantajaa vastaan aloitetusta oikeudenkäyntimenettelystä. Kantaja huomautti väitteisiin sisältyvistä virheistä ennen kuin rajoittavista toimenpiteistä päätettiin, eikä neuvosto saanut vastauksia ja tarvittavia todisteita Ukrainan viranomaisilta. Neuvosto teki virheen hyväksyessään väitteet sellaisinaan etenkin siitä syystä, että Ukrainasta puuttuu eurooppalaiset standardit täyttävä oikeudenkäyntimenettely.

3.

Kolmannen kanneperusteen mukaan neuvosto loukkasi kantajan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan. Neuvostolla on uudelleen nimeämistä koskevassa asiassa korostunut velvollisuus tehdä täydellisiä tiedusteluja luetteloon sisällyttämistä pyytävistä viranomaisista ja toimittaa nämä tiedot asianomaiselle henkilölle. Tätä velvollisuutta rikottiin tässä asiassa.

4.

Neljännen kanneperusteen mukaan neuvosto ei esittänyt kantajalle riittäviä perusteluja tämän sisällyttämisestä luetteloon. Nämä annetut perusteet eivät olleet riittävän yksityiskohtaisia ja täsmällisiä.

5.

Viidennen kanneperusteen mukaan neuvosto loukkasi vakavasti kantajan omaisuudensuojaa ja mainetta koskevia perusoikeuksia. Rajoittavat toimenpiteet päätettiin ottaa käyttöön ilman asianmukaisia suojamekanismeja, joilla annetaan kantajalle mahdollisuus tosiasiallisesti esittää asiansa neuvostolle. Rajoittavia toimenpiteitä ei ole rajoitettu koskemaan vain tiettyä omaisuutta, jonka väitetään edustavan väärin käytettyjä valtion varoja, eikä niitä ole edes rajoitettu koskemaan vain väitetysti väärinkäytettyjen varojen määrää vastaavaa varallisuusmäärää.

6.

Kuudennen kanneperusteen mukaan luetteloon nimeämisen perusteet ovat kohtuuttomia ja lainvastaisia siltä osin kuin neuvosto on oikeassa siinä, että perusteet voidaan ulottaa mihin tahansa tutkintaan, joka ei liity oikeudenkäyntimenettelyyn.