25.1.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/59

—

velvoittamaan Euroopan unionin neuvoston maksamaan kantajalle korvauksen siitä aineellisesta ja aineettomasta vahingosta, joka kantajalle on aiheutunut siitä, että neuvosto määräsi lainvastaisesti rajoittavia toimenpiteitä kantajaa vastaan seuraavien lainvastaisten toimien mukaisesti: i) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta tehdyn päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 25.10.2010 annettu neuvoston päätös 2010/644/YUTP (1); ii) 25.10.2010 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 961/2010 (2); iii) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 1.12.2011 annettu neuvoston päätös 2011/783/YUTP (3); iv) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 961/2010 täytäntöönpanosta 1.12.2011 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1245/2011 (4); v) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EU) N:o 961/2010 kumoamisesta 23.3.2012 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 267/2012 (5);

—

määräämään vahingonkorvauksena 203 695 040 euron kokonaismäärän, joka kattaa kantajan neuvoston lainvastaisten toimien vuoksi kärsimän sekä aineettoman että aineellisen vahingon;

—

velvoittamaan neuvoston maksamaan kantajalle tästä kanteesta aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.

1)

Kantaja väittää, että SEUT 340 artiklan mukaan se, jolle unionin toimielin on aiheuttanut vahinkoa, voi vaatia tältä toimielimeltä vahingonkorvausta. Edellytykset tällaiselle vahingonkorvausvaatimukselle täsmennettiin oikeuskäytännössä, jonka unionin yleinen tuomioistuin esittää kantajan mukaan tiivistetysti 25.11.2014 antamassaan tuomiossa Safa Nicu Sepahan vastaan neuvosto (T-384/11, Kok., EU:T:2014:986): a) toimielimen toiminnan on oltava lainvastaista; b) aiheutuneen vahingon on oltava tosiasiallista; ja c) moititun menettelyn ja korvattavaksi vaaditun vahingon välillä on oltava syy-yhteys.

2)

Kantaja katsoo, että edellä mainitut kolme edellytystä täyttyvät kantajan tilanteessa: neuvosto ”on rikkonut oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla vakavasti oikeussääntöä, jonka tarkoituksena on antaa yksityisille oikeuksia”, kuten unionin yleinen tuomioistuin 6.9.2013 antamassaan tuomiossa Post Bank Iran vastaan neuvosto (T-13/11, EU:T:2013:402) totesi; kantajalle on aiheutunut huomattavaa aineetonta ja aineellista vahinkoa; tällainen vahinko on suora seuraus lainvastaisista seuraamuksista.

3)

Kantaja toteaa lisäksi, että kuten kanteessa tarkemmin selvitetään, kantajalle aiheutunen aineettoman vahingon määräksi on arvioitu 1 000 000 euroa; aineellinen vahinko, jonka määrän ulkopuoliset tarkastajat ovat arvioineet, on määrältään 202 695 040 euroa.