—

Ensimmäisessä kanneperusteessa väitetään, että päätöksellä loukataan yhdenvertaisen kohtelun ja luottamuksensuojan yleisiä periaatteita ja siinä on tehty oikeudellinen virhe, koska siinä poiketaan luvattomasti yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistamiseksi annetuista sitovista suuntaviivoista, vaikka suuntaviivoissa ei määrätä tällaisesta poikkeamisesta. Perustelu, jonka mukaan vapautuksilla ei tähdätä siihen, että tehottomia yrityksiä pidetään keinotekoisesti markkinoilla, on virheellinen, koska siinä (i) tehdään ero tehokkaiden ja tehottomien yritysten välillä, vaikka suuntaviivoissa ei tätä tehdä, ja (ii) sen taustalla oleva komission näkemys tehokkuudesta ei ole yhteensoveltuva tukia koskevan oikeuden perusperiaatteiden kanssa.

—

Toisessa kanneperusteessa väitetään, että päätöstä, joka itse perustuu olettamaan siitä, että komissio voi määrittää vapautukset SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan perusteella, rasittaa joukko oikeudellisia virheitä ja ilmeisiä arviointivirheitä, koska siinä ei määritellä tarkasti tukien tavoitetta, eikä sitten ilmaista, minkä vuoksi tuet ovat tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen. Kantaja katsoo, että komissio on erityisesti jättänyt huomiotta, että vaikeuksissa oleville yrityksille myönnetyt toimintatuet ovat oikeuskäytännön mukaan lähtökohtaisesti soveltumattomia yhteisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseen ja että vapautuksilla ei ole mitään kannustavaa vaikutusta.

—

Kolmannessa kanneperusteessa väitetään, että riidanalaisessa päätöksessä mennään huomattavasti yli sen, mitä menettelyn aloittamista koskeneessa päätöksessä esitettyihin kysymyksiin vastaaminen edellyttää, mikä merkitsee kuulluksi tulemista koskevan oikeuden ja asetuksen (EY) N:o 659/1999 (2) 6 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen menettelyllisten takeiden loukkaamista. Ensiksikin riidanalaisessa päätöksessä tehdään päätelmä siitä, että tukia ei ole asianmukaista määrittää yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistamiseksi annettujen suuntaviivojen perusteella, kun taas menettelyn aloittamista koskeneen päätöksen mukaan suuntaviivat ovat ainoa oikeudellinen perusta yhteismarkkinoille soveltumisen kannalta. Toiseksi riidanalaisessa päätöksessä katsotaan, että poikkeuksellisesti on asianmukaista tutkia tukien soveltuvuutta suoraan SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan perusteella, vaikka menettelyn aloittamista koskeneessa päätöksessä ei lainkaan viitattu tällaiseen mahdollisuuteen. Tämä on vienyt kantajalta mahdollisuuden lausua tästä kysymyksestä, joka on komission kannalta viime kädessä ratkaiseva.

—

Neljännessä kanneperusteessa väitetään, että riidanalainen päätös on hyvin puutteellisesti perusteltu, koska siinä on lukuisia kohtia, joiden osalta komissio ei ole esittänyt mitään ymmärrettäviä pohdintoja. Ymmärrettävät perustelut puuttuvat erityisesti siltä osin kuin kyse on (i) SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan poikkeusmääräyksen soveltamisesta ja (ii) poikkeuksellisista olosuhteista, jotka oikeuttavat käsiteltävänä olevassa asiassa kyseessä olevien kaltaisten toimintatukien myöntämisen.