27.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 245/32

—

kumoamaan Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 12.2.2015 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2015/236 (EUVL L 39, s. 18) ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 267/2012 täytäntöönpanosta 12.2.2015 annetun täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/230 (EUVL L 39, s. 3) siltä osin kuin niitä sovelletaan kantajaan

—

toissijaisesti toteamaan, että 26.7.2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP (sellaisena kuin se on muutettuna; jäljempänä päätös) 20 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 23.3.2012 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan d alakohta eivät ole sovellettavissa siltä osin kuin ne koskevat kantajaa, koska ne ovat lainvastaisia, ja

—

velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan neuvosto on nimeämällä kantajan uudelleen niiden samojen tosiseikkoihin perustuvien väitteiden nojalla, jotka unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi tuomiossa T-565/12, NITC v. neuvosto, 3.7.2014 (jäljempänä NITC v. neuvosto), loukannut res judicata –periaatetta, oikeusvarmuuden periaatetta, luottamuksensuojan periaatetta ja menettelyn lopullisuuden periaatetta ja rikkonut kantajan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaista oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan neuvosto ei ole noudattanut luetteloon merkitsemisen merkityksellistä arviointiperustetta eli sitä, että kantaja antaa taloudellista tai logistista tukea Iranin hallitukselle. Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi taloudellista tukea koskevan väitteen tuomiossa NITC v. neuvosto. Kantaja ei toimita mitään taloudellista etua Iranin hallitukselle eikä Iranin hallitus saa mitään taloudellista etua kantajalta sen osakkaiden kautta tai muutoin. Kuten tuomiossa NITC v. neuvosto todettiin, välillinen taloudellinen tuki ei riitä tämän edellytyksen täyttämiseksi. Logistista tukea koskevassa väitteessä pelkästään muotoillaan uudelleen väitteet, jotka esitettiin jo asiassa NITC v. neuvosto. Joka tapauksessa on niin, että kantajan toiminnan ja ydinaseiden levittämisen välillä ei ole vaadittavaa syy-yhteyttä, ja jos kantaja toimittaa jotakin tukea, se on korkeintaan välillistä logistista tukea.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan neuvosto loukkasi kantajan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta hyvään hallintoon sekä tehokkaaseen tuomioistuinvalvontaan. Erityisesti neuvosto jätti (a) ilmoittamatta kantajalle, millä tosiasiallisilla perusteilla se nimesi kantajan uudelleen, eikä esittänyt näyttöä kantajaa vastaan, ja/tai (b) antamatta kantajalle tilaisuutta esittää kantansa tosiasiallisista perusteista ja/tai sitä vastaan esitetystä näytöstä ennen kuin se nimettiin uudelleen.

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan neuvosto loukkasi perusteettomasti ja suhteettomalla tavalla kantajan perusoikeuksia, mukaan lukien sen oikeutta omaisuudensuojaan, liikesalaisuuksien suojaan ja goodwillin suojaan. Riidanalaisilla toimilla on pitkälle menevä vaikutus kantajaan sekä sen liiketoiminnan, maineen että goodwillin kannalta maailmanlaajuisesti. Kantajan nimeämisellä on myös mahdollisesti tuhoisia vaikutuksia kantajan osakkaiden eläkerahastojen edunsaajiin, jotka kaikki ovat syyttömiä Iranin kansalaisia, joista useat ovat eläkkeellä. Neuvosto ei ole näyttänyt, että kantajan varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisellä olisi hyväksyttävä tarkoitus tai että se olisi perusteltu tällaisella tarkoituksella, ja vielä vähemmän, että jäädyttäminen olisi oikeasuhteinen toimenpide tällaiseen tarkoitukseen nähden.

5)

Viides kanneperuste, joka esitetään sen vaatimuksen tueksi, jonka mukaan on todettava, että jos vastoin toisessa kanneperusteessa esitettyjä argumentteja katsottaisiin, että päätöksen 20 artiklan 1 kohdan c alakohtaa ja asetuksen 23 artiklan 2 kohdan d alakohtaa on tulkittava siten, että ne kattavat (a) välillisen taloudellisen tuen ja/tai (b) logistisen tuen, jolla ei ole mitään yhteyttä ydinaseiden levittämiseen, nämä kriteerit olisivat lainvastaisia ja suhteettomia päätöksen ja asetuksen tavoitteisiin nähden. Tästä laajemmasta tulkinnasta seuraavien kriteerien mielivaltainen laajuus menisi yli sen, mikä on asianmukaista ja tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Säännös olisi tämän vuoksi lainvastainen.