—

ottamaan kumoamiskanteen tutkittavaksi

—

kumoamaan komission 6.11.2014 antaman päätöksen Ares (2014) 3694540 sikäli kuin siinä kieltäydyttiin antamasta kantajalle oikeutta tutustua täysimääräisesti pyydettyihin asiakirjoihin niihin sisältyviä muokattuja henkilötietoja kuitenkin lukuun ottamatta

—

velvoittamaan komissio korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan komissio rikkoi SEUT 15 artiklan 3 kohtaa ja asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (avoimuusasetus) (2) 4 artiklan toisen kohdan toista luetelmakohtaa, koska se ei osoittanut, että se, että kantaja saisi tutustua täysimääräisesti pyydettyihin asiakirjoihin, vahingoittaisi ”konkreettisesti ja tosiasiallisesti” tiettyjen ”tuomioistuinkäsittelyjen” suojaa ja koska se ei arvioinut asianmukaisesti, voitaisiinko kyseisten asiakirjojen täysimääräinen tutustuttavaksi antaminen kuitenkin perustella ylivoimaisella yleisellä edulla. Kantaja väittää, että komissio ei osoittanut, että se, että kantaja saisi tutustua täysimääräisesti pyydettyihin asiakirjoihin, vahingoittaisi ”konkreettisesti ja tosiasiallisesti” tiettyjen ”tuomioistuinkäsittelyjen” suojaa, koska ensinnäkään pyydettyihin asiakirjoihin ei voida soveltaa olettamaa ”tuomioistuinkäsittelyjen” suojasta, toiseksi komission abstraktilla viittauksella asianosaisten prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatteeseen ei voida perustella kyseisen olettaman laajentamista muihin kuin oikeudenkäyntiasiakirjoihin ja kolmanneksi komission abstraktit viittaukset vireillä oleviin menettelyihin, asianosaisten prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatteeseen ja oikeudellisen yksikön kykyyn puolustaa tupakkatuotedirektiivin pätevyyttä eivät riitä osoittamaan, että tämän asian tosiseikkojen perusteella asiakirjojen täysimääräinen tutustuttavaksi antaminen vahingoittaisi konkreettisesti ja tosiasiallisesti ”tuomioistuinkäsittelyjä”.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan komissio rikkoi SEUT 15 artiklan 3 kohtaa ja avoimuusasetuksen 4 artiklan 3 kohdan toista alakohtaa, koska se ei osoittanut, että se, että kantaja saisi tutustua täysimääräisesti pyydettyyn asiakirjaan, vahingoittaisi ”konkreettisesti ja tosiasiallisesti” sen päätöksentekomenettelyä. Kantaja väittää, että komissio esitti epämääräisiä väitteitä vahingosta, joka yksiköiden väliselle yhteistyölle väitetysti aiheutuisi, muttei osoittanut minkäänlaista merkittävää ulkoista painostusta, joka saattaisi vahingoittaa vakavasti päätöksentekomenettelyä. Komissio teki niin ikään ilmeisen virheen ylivoimaista yleistä etua arvioidessaan, koska se yksilöi virheellisen intressin, jota on verrattava sen päätöksentekomenettelyn suojaan.