1

Kantaja eli VM Vermögens-Management GmbH jätti 18.12.2009 EU-tavaramerkin rekisteröintihakemuksen Euroopan unionin teollisoikeuksien virastolle (EUIPO) Euroopan unionin tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (EUVL 2009, L 78, s. 1) nojalla.

2

Tavaramerkki, jonka rekisteröintiä haettiin, on sanamerkki Vermögensmanufaktur.

3

Palvelut, joita varten tavaramerkin rekisteröintiä haettiin, kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan, 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkiin 35 ja 36 ja vastaavat näiden luokkien osalta seuraavaa kuvausta:

4

EU-tavaramerkkiä koskeva hakemus julkaistiin 8.2.2011 ilmestyneessä Yhteisön tavaramerkkilehdessä nro 26/2011. Kyseessä oleva tavaramerkki rekisteröitiin 18.5.2011 numerolla 8770042.

5

Väliintulija eli DAT Vermögensmanagement GmbH jätti 30.7.2012 EUIPO:lle riidanalaisen tavaramerkin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen kaikkien niiden palvelujen osalta, joita varten se oli rekisteröity. Vaatimuksensa tueksi väliintulija esitti 29.4.2015 tehdyn päätöksen (jäljempänä riidanalainen päätös), jolla EUIPO:n viides valituslautakunta oli hyväksynyt sen tekemän valituksen, 3 kohdassa mainitut liitteet 1–6.

6

Kyseisen vaatimuksen tueksi esitetty mitättömyysperuste oli asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan a alakohdassa, tarkasteltuna yhdessä kyseisen asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan kanssa, tarkoitettu peruste.

7

Kantaja esitti 15.1.2013 huomautuksensa, jotka oli päivätty 9.1.2013, ja vaati mitättömyysvaatimuksen hylkäämistä kokonaisuudessaan. Se esitti tässä yhteydessä riidanalaisen päätöksen 5 kohdassa mainitut liitteet 1–17.

8

Väliintulija esitti 7.6.2013 huomautuksensa kantajan 15.1.2013 esittämistä huomautuksista (jäljempänä 7.6.2013 esitetyt huomautukset) sekä riidanalaisen päätöksen 3 kohdassa mainitut liitteet 7–25. Se pyysi myös määräajan pidentämistä esittääkseen lisätodisteita, joihin se oli pyytänyt saada tutustua Deutsches Patent- und Markenamtissa (Saksan patentti- ja tavaramerkkivirasto) mutta joita se ei ollut vielä saanut.

[– –]

10

Väliintulija esitti 23.8.2013 uusia huomautuksia (jäljempänä 23.8.2013 esitetyt huomautukset), joihin oli liitetty riidanalaisen päätöksen 3 kohdassa mainitut liitteet 26–30. Mitättömyysosasto luokitteli virheellisesti nämä väliintulijan huomautukset kantajan huomautuksiksi ja antoi ne 2.9.2013 tällaisina tiedoksi väliintulijalle. Se ilmoitti niin ikään molemmille osapuolille, että menettelyn kontradiktorinen vaihe oli päättynyt. Virheensä huomattuaan mitättömyysosasto kumosi aiemman samana päivänä päivätyn tiedoksiantonsa kantajan osalta.

11

EUIPO ilmoitti 14.10.2013 kantajalle, että väliintulijan 7.6.2013 tekemä määräajan pidentämistä koskeva pyyntö oli hylätty, koska viimeksi mainittu ei ollut perustellut sitä, ja että 23.8.2013 esitettyjä huomautuksia ei otettaisi huomioon. EUIPO täsmensi, että jäljennös väliintulijan 23.8.2013 päivätystä kirjeestä toimitettiin kantajalle yksinomaan tiedoksi

14

Mitättömyysosasto hylkäsi 10.12.2013 mitättömyysvaatimuksen kokonaisuudessaan. Se perusti päätöksensä muun muassa siihen, että saksan kielen sanalla ”Manufaktur” ei voi olla konkreettista merkitystä kyseessä olevien palvelujen osalta, koska ne ovat aineettomia. Se katsoi näin ollen, että saksan kielen sanan ”Vermögen” ja saksan kielen sanan ”Manufaktur” yhdistelmä oli riidanalaisen tavaramerkin rekisteröintihakemuksen jättämispäivänä (jäljempänä asian kannalta merkityksellinen päivä) erottamiskykyinen eikä sillä voitu kuvailla palveluja.

15

Väliintulija teki 5.2.2014 mitättömyysosaston päätöksestä EUIPO:lle valituksen asetuksen N:o 207/2009 58–64 artiklan nojalla. Se toimitti 10.4.2014 kirjelmän, jossa se esitti valitusperusteet, ja esitti riidanalaisen päätöksen 8 kohdassa mainitut asiakirjat. Kantaja esitti 25.6.2014 huomautuksensa ja riidanalaisen päätöksen 9 kohdassa mainitut asiakirjat.

16

EUIPO:n viides valituslautakunta hyväksyi riidanalaisella päätöksellä väliintulijan valituksen. Se katsoi ensiksi, että kantajan ja väliintulijan sille toimittamat asiakirjat olivat yksinomaan todisteita, joilla täydennettiin ja konkretisoitiin jo esitettyjä todisteita, ja että se otti ne näin ollen tutkittavaksi harkintavaltaansa käyttäen. Se katsoi toiseksi, että riidanalainen tavaramerkki oli kuvaileva ja erottamiskyvytön. Se kumosi näin ollen mitättömyysosaston päätöksen ja julisti riidanalaisen tavaramerkin mitättömäksi.

18

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

20

EUIPO vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

21

Väliintulija ei esittänyt muodollisesti vaatimuksia vastineessa.

24

Kantaja väittää lähinnä, että valituslautakunta katsoi virheellisesti, että riidanalaisella tavaramerkillä kuvailtiin kyseessä olevia palveluja asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Sen argumentit perustuvat ensinnäkin virheeseen kohdeyleisön määrittämisessä ja toiseksi arviointivirheeseen, joka koskee sitä, miten riidanalainen tavaramerkki kokonaisuutena tarkasteltuna ja yksittäisissä osatekijöissään tarkasteltuna mielletään.

25

EUIPO ja väliintulija kiistävät kantajan väitteet.

40

Valituslautakunta totesi riidanalaisen päätöksen 25 kohdassa lähinnä saksan kielen sanakirjan Duden verkkoversioon viitaten ja jättäen toistamatta sanan ”korkea” ilmeisen kirjoitusvirheen vuoksi, että saksan kielen sana ”Manufaktur” on peräisin latinankielisistä sanoista ”manus” (käsi) ja ”facere” (tehdä) ja että se kuvaa pientä teollisuusyritystä tai kaupallista yritystä, jossa valmistetaan pitkälle erikoistuneita tavaroita kokonaan tai osittain käsin, minkä vuoksi ne ovat korkealaatuisia.

41

Kantajan mukaan on kiistatonta, että saksan kielen sana ”Manufaktur” liittyy tavaroiden valmistuspaikkaan, mutta se kiistää sen, että se saattoi asian kannalta merkityksellisenä päivänä merkitä yhtäältä myös palveluja tarjoavaa yritystä ja toisaalta viitata yksilöityihin ja korkealaatuisiin palveluihin.

42

Saksan kielen sanan ”Manufaktur” käytöstä palvelujen yhteydessä valituslautakunta katsoi riidanalaisen päätöksen 27 kohdassa, että väliintulija oli osoittanut vakuuttavasti tällaisen käytön mahdollisuuden asian kannalta merkityksellisenä päivänä muun muassa rahoituspalvelujen osalta. Se mainitsi näin ollen saksan kielen sanayhdistelmät ”Finanzmanufaktur” ja ”Kreditmanufaktur” (jäljempänä Finanzmanufaktur-yhdistelmä ja Kreditmanufaktur-yhdistelmä).

43

On todettava, että väliintulija esitti 7.6.2013 esitettyjen huomautustensa liitteenä eri seikkoja, jotka mainitaan riidanalaisen päätöksen 3 kohdassa ja jotka osoittavat, että asian kannalta merkityksellisenä päivänä saksan kielen sanaa ”Manufaktur” käytettiin palvelujen ja erityisesti rahoituspalvelujen yhteydessä. Väliintulija esitti näin ollen liitteet 10, 11 ja 18–21, joista ilmenee, että Finanzmanufaktur-yhdistelmää ja Kreditmanufaktur-yhdistelmää käytettiin jo paljon ennen kyseistä päivää.

44

Kantaja väittää kuitenkin, että on otettava huomioon se, että kohdeyleisö muodostuu suuresta yleisöstä, kun taas 7.6.2013 esitettyjen huomautusten liitteet 10, 11 ja 20 ovat peräisin rahoitusalaan erikoistuneesta lehdistöstä ja liitteet 18 ja 19 ovat peräisin saksaksi käännetyistä englanninkielisistä erityisjulkaisuista. Tästä on katsottava yhtäältä, että se, että saksan kielen sana ”Manufaktur” esiintyy erikoisalan lehdistössä, ei merkitse sitä, ettei kohdeyleisö kykenisi ymmärtämään kyseisen sanan ja palvelujen välistä yhteyttä. Tarkoitetut luokkiin 35 ja 36 kuuluvat palvelut huomioiden kohdeyleisö – vaikka se koostuisi osittain suuresta yleisöstä (ks. edellä 36 ja 37 kohta) – on taipuvainen lukemaan erikoisalojen ja erityisesti rahoitusalan lehdistöä. Toisaalta on todettava, ettei 7.6.2013 esitettyjen huomautusten liitteistä 18 ja 19 ilmene, että kyseessä ovat käännökset. On joka tapauksessa niin, että kyseisissä saksaksi laadituissa asiakirjoissa sanaa ”Manufaktur” käytetään palvelujen yhteydessä.

45

Kantajan argumentti, jonka mukaan Finanzmanufaktur-yhdistelmää käytettiin 7.6.2013 esitettyjen huomautusten liitteissä 11 ja 17 lainausmerkeissä tai toiminimenä, millä ei kantajan mukaan voida osoittaa sen kuvailevuutta, on lisäksi merkityksetön. On nimittäin kyse siitä, voitiinko saksan kielen sanaa ”Manufaktur” käyttää asian kannalta merkityksellisenä päivänä palvelujen yhteydessä. Edellä mainituista liitteistä ilmenee, että näin oli erityisesti rahoituspalvelujen osalta. Samasta syystä argumentti, jonka mukaan saksan kielen sanayhdistelmää ”Vermögensmanufaktur” (jäljempänä Vermögensmanufaktur-yhdistelmä) ei esiinny mainituissa esimerkeissä, ja argumentti, jonka mukaan saksan kielen sanan ”Manufaktur” kanssa käytettyjen sanojen ”Finanz” ja ”Kredit” merkitys on konkreettisempi kuin ensiksi mainitun sanan kanssa käytetyn saksan kielen sanan ”Vermögen” merkitys, on merkityksetön.

46

On näin ollen katsottava, että valituslautakunta saattoi katsoa perustellusti riidanalaisen päätöksen 27 kohdassa, että asian kannalta merkityksellisenä päivänä saksan kielen sana ”Manufaktur” voitiin yhdistää palveluihin.

47

Saksan kielen sanan ”Manufaktur” käytöstä yksilöityjen ja korkealaatuisten palvelujen yhteydessä valituslautakunta katsoi riidanalaisen päätöksen 27 kohdassa, että väliintulija oli osoittanut vakuuttavasti tällaisen käytön olemassaolon asian kannalta merkityksellisenä päivänä.

48

Kantaja katsoo, ettei ole näytetty toteen, että saksan kielen sana ”Manufaktur” olisi lupaus yksilöidyistä ja korkealaatuisista palveluista. Nämä väitteet on kuitenkin hylättävä.

49

Ensinnäkin viittauksesta korkeaan laatuun riidanalaisen päätöksen 25 kohdassa valituslautakunta täsmensi lähinnä saksan kielen sanakirjan Duden verkkoversioon viitaten, että saksan kielen sana ”Manufaktur” merkitsee pientä yritystä, jossa valmistetaan pitkälle erikoistuneita tavaroita kokonaan tai osittain käsin, minkä vuoksi ne ovat korkealaatuisia (ks. edellä 40 kohta). Kantaja ei kyseenalaista tätä edellä mainittuun sanakirjaan perustuvaa määritelmää. Vaikka valituslautakunta ei täsmentänyt, että kyseinen määritelmä oli olemassa asian kannalta merkityksellisenä päivänä, on todettava, että sekä kantaja että väliintulija esittivät saksan kielen sanakirjan Duden verkkoversion otteita, jotka ovat peräisin vuodelta 2012 ja joissa on sama määritelmä saksan kielen sanasta ”Manufaktur” kuin se, jonka valituslautakunta hyväksyi, sanan ”korkea” kera. Saksan kielen sanakirjan Duden paperiversion kuudennen ja seitsemännen laitoksen, jotka ovat peräisin vuosilta 2006 ja 2011, vertailusta ilmenee lisäksi, että viittaus korkeaan laatuun lisättiin jälkimmäiseen näistä laitoksista. Näin ollen kun otetaan EUIPO:n tavoin huomioon se, että sanan merkityksen kehittyminen tapahtuu ajan myötä ja että sanakirjan uusi laitos edellyttää valmistelu- ja toimitusaikaa, on katsottava, että saksan kielen sanan ”Manufaktur” merkityksen kehittymisen on väistämättä pitänyt tapahtua hyvissä ajoin ennen vuotta 2011.

50

Viittauksesta yksilöityihin tavaroihin on todettava toiseksi, että koska on kiistatonta, että asian kannalta merkityksellisenä päivänä saksan kielen sana ”Manufaktur” viittasi ajatukseen manuaalisesta työstä, se ilmaisi ajatuksen siitä, että tuotanto oli yksilöidympää kuin tehdastuotannossa ja liukuhihnalla. On lisäksi todettava, että 7.6.2013 esitettyjen huomautusten liitteessä 10, joka muodostuu 15.6.2009 julkaistusta lehtiartikkelista, saksankielinen sanayhdistelmä ”Finanzmanufakturen” mainitaan sellaisen konnotaation kera, joka viittaa yhtäältä tehdas- ja liukuhihnatuotannon ja toisaalta manuaalisen tuotannon väliseen eroon. Ajatus kehityksestä manuaalisesta tuotannosta tehdastuotantoon ja siis liukuhihnatuotantoon ja vähemmän yksilölliseen tuotantoon ilmenee myös 7.6.2013 esitettyjen huomautusten liitteestä 21, joka on peräisin vuodelta 2007 ja jossa mainitaan saksankieliset ilmaisut ”Industrialisierung der Kreditprozesse (krediittiprosessien teollistuminen), ”Die Kreditmanufaktur als Ausgangbasis” (krediittimanufaktuuri lähtökohtana) ja ”Von der Kreditmanufaktur zur Kreditfabrik” (krediittimanufaktuurista krediittitehtaaseen). Lopuksi on todettava, että ajatus pankeilta edellytetystä yksilöllisemmästä tuotannosta ilmenee 7.6.2013 esitettyjen huomautusten liitteistä 18 ja 19, jotka sisältävät tietoja, jotka ovat peräisin vuosilta 1927 ja 1981 ja joiden mukaan on lähinnä niin, että pankkien ei pidä olla rahoituksen välityskeskuksia vaan krediittimanufaktuureja.

51

Edellä esitetyn perusteella on katsottava, että sekä asian kannalta merkityksellistä päivää edeltävät että sen jälkeiset seikat vahvistavat saksan kielen sanan ”Manufaktur” määritelmän, joka riidanalaisessa päätöksessä hyväksyttiin. Tämän osalta on palautettava mieleen, että unionin tuomioistuin on katsonut useaan otteeseen, että seikat, jotka siitä huolimatta, että ne ovat rekisteröintihakemuksen tekopäivää myöhäisemmältä ajalta, mahdollistavat johtopäätösten tekemisen tilanteesta sellaisena kuin se kyseisenä päivänä oli, voidaan oikeudellista virhettä tekemättä ottaa huomioon (ks. tuomio 6.3.2014, Pi-Design ym. v. Yoshida Metal Industry, C‑337/12 P–C‑340/12 P, ei julkaistu, EU:C:2014:129, 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; ks. myös vastaavasti määräys 5.10.2004, Alcon v. SMHV, C‑192/03 P, EU:C:2004:587, 41 kohta).

52

Valituslautakunta saattoi näin ollen arviointivirhettä tekemättä katsoa lähinnä, että vaikka saksan kielen sana ”Manufaktur” toki merkitsi alun perin yritystä, jossa tavaroita valmistettiin manuaalisesti, asian kannalta merkityksellisenä päivänä se ilmensi myös ajatusta yksilöllisestä tuotannosta ja korkeasta laadusta ja sitä voitiin käyttää palveluista.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti: