80

Ennen kuin tarkastellaan komission esittämää oikeudenkäyntiväitettä, on palautettava mieleen, että SEUT 299 artiklan nojalla komission säädös, jossa määrätään maksuvelvollisuus muulle kuin valtiolle, on täytäntöönpanokelpoinen. Täytäntöönpanoon sovelletaan sen valtion säännöksiä lainkäytöstä riita-asioissa, jonka alueella täytäntöönpano tapahtuu. Täytäntöönpanomääräyksen antaa, tutkimatta muuta kuin täytäntöönpanoasiakirjan oikeaperäisyyden, kansallinen viranomainen, jonka kunkin jäsenvaltion hallitus määrää tähän tehtävään ja josta se ilmoittaa komissiolle ja Euroopan unionin tuomioistuimelle. Kun nämä muodollisuudet on hakijan vaatimuksesta täytetty, tämä voi hakea täytäntöönpanoa kansallisen lainsäädännön mukaisesti saattamalla asian suoraan toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi. Täytäntöönpanoa voidaan lykätä vain Euroopan unionin tuomioistuimen päätöksellä. Kansallisten tuomioistuinten valvontaan kuuluu kuitenkin tutkia, onko päätös pantu täytäntöön oikeassa järjestyksessä.

81

Unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25.10.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (EUVL 2012, L 298, s. 1, jäljempänä varainhoitoasetus) 79 artiklan 2 kohdassa säädetään lisäksi, että toimielin voi määrätä saamisen maksuvelvollisuuden myös muille kuin jäsenvaltioille SEUT-sopimuksen 299 artiklassa tarkoitetulla täytäntöönpanokelpoisella päätöksellä.

82

Komissio väittää lähinnä, että riidanalainen päätös on pelkästään sellaisten aikaisempien päätösten vahvistava päätös, joissa hylätään kantajan vaatimat maksuhelpotukset.

83

Aluksi on palautettava mieleen, että kumoamiskanteen kohteena voivat olla luonteestaan tai muodostaan riippumatta kaikki toimielinten antamat säännökset ja määräykset, joilla on tarkoitus saada aikaan oikeusvaikutuksia (ks. tuomio 6.4.2000, Espanja v. komissio, C‑443/97, EU:C:2000:190, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), eli jotka aiheuttavat muutoksia ennen niiden antamista olemassa olleeseen oikeudelliseen asemaan (ks. vastaavasti tuomio 29.6.1995, Espanja v. komissio, C‑135/93, EU:C:1995:201, 21 kohta).

84

Toimella, jolla pelkästään vahvistetaan alkuperäinen päätös, ei muuteta sen, jota asia koskee, asemaa, joten se ei ole päätös, josta voidaan nostaa kumoamiskanne (ks. vastaavasti tuomio 25.5.1993, Foyer culturel du Sart-Tilman v. komissio, C‑199/91, EU:C:1993:205, 23 kohta; tuomio 9.12.2004, komissio v. Greencore, C‑123/03 P, EU:C:2004:783, 39 kohta ja määräys 27.11.2015, Italia v. komissio, T‑809/14, ei julkaistu, EU:T:2015:970, 29 kohta). Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kanne, joka kohdistuu sellaiseen toimeen, jolla ainoastaan vahvistetaan aiemmin tehty päätös, josta on tullut lopullinen, on jätettävä tutkimatta. Toimi on pelkkä aiemman päätöksen vahvistava päätös, jos se ei sisällä aiempaan päätökseen verrattuna mitään uutta ja jos sen, jolle aikaisempi päätös on osoitettu, tilannetta ei ole tutkittu uudelleen ennen myöhemmän päätöksen tekemistä (tuomio 7.2.2001, Inpesca v. komissio, T‑186/98, EU:T:2001:42, 44 kohta; tuomio 22.5.2012, Sviluppo Globale v. komissio, T‑6/10, ei julkaistu, EU:T:2012:245, 22 kohta ja tuomio 2.6.2016, Moreda-Riviere Trefilerías ym. v. komissio, T‑426/10–T‑429/10 ja T‑438/12–T‑441/12, EU:T:2016:335, 545 kohta). Sitä, onko toimi luonteeltaan vahvistava, ei näin ollen voida arvioida pelkästään vertaamalla sen sisältöä sen aiemman päätöksen sisältöön, jonka se vahvistaa. Riidanalaisen toimen luonnetta on näet syytä arvioida myös sen vaatimuksen luonteen pohjalta, johon se on annettu vastauksena (ks. tuomio 7.2.2001, Inpesca v. komissio, T‑186/98, EU:T:2001:42, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

85

Pelkästään vahvistavia toimia koskevan oikeuskäytännön systematiikalla ja tarkoituksella pyritään varmistamaan kanteiden määräaikojen noudattaminen sekä oikeusvoima (ks. vastaavasti tuomio 18.12.2007, Weißenfels v. parlamentti, C‑135/06 P, EU:C:2007:812, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 19.2.2009, Gorostiaga Atxalandabaso v. parlamentti, C‑308/07 P, EU:C:2009:103, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja suojelemaan näin ollen oikeusvarmuuden periaatetta (ks. vastaavasti tuomio 18.1.2007, PKK ja KNK v. neuvosto, C‑229/05 P, EU:C:2007:32, 101 kohta; tuomio 18.10.2007, komissio v. parlamentti ja neuvosto, C‑299/05, EU:C:2007:608, 29 kohta ja määräys 29.6.2009, Cofra v. komissio, C‑295/08 P, ei julkaistu, EU:C:2009:407, 53 ja 54 kohta). On näin ollen katsottu, että oikeuskäytännöllä, jonka mukaan kumoamiskanne, joka on nostettu päätöksestä, jolla pelkästään vahvistetaan aikaisempi päätös, jota ei ole riitautettu säädetyssä määräajassa, on jätettävä tutkimatta, pyritään välttämään se, että kantaja voisi välillisesti kyseenalaistaa sellaisen päätöksen laillisuuden, jota se ei ole riitauttanut määräajassa ja joka on näin ollen saanut lainvoiman (tuomio 4.3.2015, Yhdistynyt kuningaskunta v. EKP, T‑496/11, EU:T:2015:133, 59 kohta).

86

On lisäksi palautettava mieleen, että unionin tuomioistuinten toimivaltaa tulkita ja soveltaa perussopimuksen määräyksiä SEUT 263 artiklan perusteella nostetussa kumoamiskanteessa ei sovelleta silloin, kun kantajan oikeudellinen asema kuuluu sellaisten sopimussuhteiden yhteyteen, joita koskevaan oikeudelliseen järjestelmään sovelletaan sopimuspuolten nimeämää kansallista lakia (tuomio 9.9.2015, Lito Maieftiko Gynaikologiko kai Cheirourgiko Kentro v. komissio, C‑506/13 P, EU:C:2015:562, 18 kohta).

87

Jos unionin tuomioistuimet nimittäin katsoisivat, että niillä on toimivalta lausua sellaisten toimenpiteiden kumoamisesta, jotka kuuluvat vain sopimukseen perustuvaan asiayhteyteen, olisi vaarana paitsi se, että SEUT 272 artikla, jossa sallitaan toimivallan myöntäminen unionin tuomioistuimille välityslausekkeessa, menettäisi merkityksensä, mutta myös se, että tilanteissa, joissa sopimus ei sisällä tällaista lauseketta, unionin tuomioistuinten tuomiovaltaa laajennettaisiin yli SEUT 274 artiklassa, jossa annetaan jäsenvaltioiden tuomioistuimille yleinen toimivalta ratkaista riidat, joissa unioni on asianosainen, määritettyjen rajojen (ks. tuomio 9.9.2015, Lito Maieftiko Gynaikologiko kai Cheirourgiko Kentro v. komissio, C‑506/13 P, EU:C:2015:562, 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

88

Tästä seuraa, että sellaisen sopimuksen tapauksessa, joka on tehty kantajan ja jonkin toimielimen välillä, unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi voidaan saattaa kanne SEUT 263 artiklan nojalla vain, jos riidanalaisella toimenpiteellä on tarkoitus saada aikaan sitovia oikeusvaikutuksia, jotka jäävät asianosaisten välisen sopimussuhteen ulkopuolelle ja edellyttävät sopimuspuolena olevalle toimielimelle sen hallintoviranomaisen asemassa myönnetyn julkisen vallan valtaoikeuksien käyttämistä (tuomio 9.9.2015, Lito Maieftiko Gynaikologiko kai Cheirourgiko Kentro v. komissio, C‑506/13 P, EU:C:2015:562, 20 kohta).

89

On näin ollen katsottu, että kumoamiskanne on jätettävä tutkimatta, kun se on nostettu veloitusilmoituksesta tai maksuvaatimuksesta, joka kuuluu sellaisen sopimuksen asiayhteyteen, joka liittää komission kantajaan, ja jolla pyritään perimään saatava, joka perustuu kyseisen sopimuksen määräyksiin (ks. vastaavasti määräys 6.1.2015, St'art ym. v. komissio, T‑93/14, ei julkaistu, EU:T:2015:11, 31–33 kohta).

90

Sen sijaan SEUT 299 artiklassa tarkoitettu täytäntöönpanokelpoinen päätös on SEUT 263 artiklassa tarkoitettu kannekelpoinen toimi, koska kyseinen päätös kuuluu SEUT 288 artiklassa tarkoitettuihin päätöksiin, jollei EUT-sopimuksessa muuta määrätä. Tällaisen täytäntöönpanokelpoisen päätöksen paikkansapitävyys voidaan näin ollen riitauttaa vain kumoamiskanteen tutkivassa tuomioistuimessa SEUT 263 artiklan perusteella (määräys 13.9.2011, CEVA v. komissio, T‑224/09, ei julkaistu, EU:T:2011:462, 59 kohta ja tuomio 27.9.2012, Applied Microengineering v. komissio, T‑387/09, EU:T:2012:501, 38 kohta).

91

Unionin yleinen tuomioistuin on myös katsonut, että tilanne on tämä erityisesti, kun täytäntöönpanokelpoinen päätös oli tehty toimielimen tekemään sopimukseen perustuvan saatavan perimiseksi. Vaikka tämäntyyppinen sopimus mahdollistaa nimenomaisesti tällaisten päätösten tekemisen, päätösten oikeudellista luonnetta ei määritetä sopimuksessa tai siihen sovellettavassa kansallisessa oikeudessa vaan SEUT 299 artiklassa. Viimeksi mainitussa artiklassa ei nimittäin määrätä poikkeusjärjestelmästä sellaisia täytäntöönpanokelpoisia päätöksiä varten, jotka on tehty sopimusperusteisen saatavan perimiseksi (ks. vastaavasti tuomio 27.9.2012, Applied Microengineering v. komissio, T‑387/09, EU:T:2012:501, 39 kohta). Koska täytäntöönpanokelpoisen päätöksen oikeusvaikutukset perustuvat julkisen vallan valtaoikeuksien käyttöön, tällaisen päätöksen tekeminen on osoitus siitä, että komissio käyttää julkisen vallan valtaoikeuksiaan. On lisäksi korostettava, että komission toteuttamalla toimella, joka on SEUT 299 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetulla tavalla täytäntöönpanokelpoinen, vahvistetaan lopullisesti sen tahto jatkaa saataviensa perimistä (ks. vastaavasti määräys 8.5.2013, Talanton v. komissio, T‑165/13 R, ei julkaistu, EU:T:2013:235, 18 kohta).

92

Käsiteltävässä asiassa on niin, että jotta riidanalaisen päätöksen voitaisiin katsoa olevan pelkästään vahvistava, muun muassa komission aikaisemmin toteuttamat toimet on voitava luokitella päätöksiksi, joista voidaan nostaa kumoamiskanne (ks. edellä 84 ja 85 kohta). Jotta riidanalaista päätöstä edeltävät toimet voitaisiin luokitella päätöksiksi, joista voidaan nostaa kumoamiskanne, niillä on lisäksi oltava sitovia oikeusvaikutuksia, jotka jäävät asianosaisten välisen sopimussuhteen ulkopuolelle ja edellyttävät toimielimelle hallintoviranomaisen asemassa myönnetyn julkisen vallan valtaoikeuksien käyttämistä (ks. edellä 88 kohta).

93

Riidanalaista päätöstä edeltävät toimet ovat PlayMancer-hankkeen osalta komission 31.7.2013 päivätyssä kirjeessä ilmaistu kieltäytyminen kantajan velan maksun porrastamisesta seitsemän vuoden ajalle ja komission implisiittinen kieltäytyminen kantajan velan maksuajan pidentämisestä kantajan 2.6.2014 esittämän pyynnön jälkeen, Mobiserv-hankkeen osalta komission kieltäytyminen 6.3.2013 kantajan velan maksuajan pidentämisestä ja PowerUp-hankkeen osalta komission kieltäytyminen 19.8.2014 lisäajan myöntämisestä kantajan velan maksamiselle.

94

Tämä komission kieltäytyminen maksuhelpotusten myöntämisestä kantajalle ei kuitenkaan saa aikaan sitovia oikeusvaikutuksia, jotka jäisivät komission ja kantajan välisen sopimussuhteen ulkopuolelle PlayMancer-, Mobiserv- ja PowerUp-hankkeiden yhteydessä. Nämä kieltäytymiset eivät myöskään edellytä komissiolle hallintoviranomaisen asemassa myönnetyn julkisen vallan valtaoikeuksien käyttämistä. Lopuksi on todettava, että kyseessä ei voi olla kumoamiskanteen määräajan kiertäminen, koska kyseessä olevat kieltäytymiset kuuluvat komission ja kantajan väliseen sopimussuhteeseen ja koska sopimusoikeuksien ja ‑velvoitteiden riitauttamiseen unionin tuomioistuimissa SEUT 272 artiklan nojalla ei sovelleta samaa kanteen nostamisen määräaikaa.

95

Komissio väittää näin ollen virheellisesti, että kantajan nostama kanne on jätettävä tutkimatta, koska riidanalainen päätös on vahvistava päätös suhteessa komission aikaisempiin kieltäytymisiin myöntää maksuhelpotuksia kantajalle.

[– –]

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti: