Asia T-11/15

Internet Consulting GmbH

vastaan

Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto

”EU-tavaramerkki — Mitättömyysmenettely — EU-tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki SUEDTIROL — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 52 artiklan 1 kohdan a alakohta — Ehdoton hylkäysperuste — Maantieteellinen alkuperämerkintä — Kuvailevuus”

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 20.7.2016

1. EU-tavaramerkki – Luopuminen, menettäminen ja mitättömyys – Mitättömyysvaatimus – Tutkittavaksi ottaminen – Edellytykset – Oikeussuojan tarve

   (Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 5 artikla, 52 artikla ja 56 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohta)

2. EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Tavaramerkit, jotka muodostuvat yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä, joita voidaan käyttää osoittamaan tavaran tai palvelun ominaisuuksia – Merkin kuvailevuuden arvioiminen – Maantieteelliset nimet

   (Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 66 artiklan 2 kohta; neuvoston asetus N:o 2081/82)

3. EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Tavaramerkit, jotka muodostuvat yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä, joita voidaan käyttää osoittamaan tavaran tai palvelun ominaisuuksia – Sanamerkki SUEDTIROL

   (Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohta)

4. EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Tavaramerkit, jotka muodostuvat yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä, joita voidaan käyttää osoittamaan tavaran tai palvelun ominaisuuksia – Tavoite – Vapaana pitämisen tarve – Maantieteellisen alkuperämerkinnän ja tavaroiden tai palvelujen välinen yhteys – EUIPOn tutkinnan ulottuvuus

   (Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohta)

5. EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin vaikutukset – Rajoitukset – Asetuksen N:o 207/2009 12 artiklan b alakohta – Kohde – Liittyminen mainitun asetuksen 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaan

   (Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 12 artiklan b alakohta)

1.  EU-tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 5 artiklassa määritellään yleisesti henkilöt, jotka voivat olla EU-tavaramerkin haltijoina. Siinä täsmennetään, että ”[EU-]tavaramerkin haltijana voivat olla luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, mukaan lukien julkisoikeudelliset yhteisöt”.

   Tästä ilmenee, että julkisoikeudelliset yhteisöt esitetään siinä esimerkkeinä oikeushenkilöistä, jotka voivat olla tällaisen tavaramerkin haltijoina, ja että kyseiset henkilöt voivat käyttää oikeuksiaan asetuksen N:o 207/2009 56 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti. Missään ei sitä vastoin ole ilmaistu, että saman asetuksen 56 artiklan 1 kohdan a alakohtaa, jossa tuon asetuksen 5 artiklasta poiketen vain mainitaan muun muassa ”jokainen luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö”, olisi tulkittava siten, etteivät julkisoikeudelliset yhteisöt kuulu sen piiriin. Menettämis- ja mitättömyysperusteisiin ja erityisesti asetuksen N:o 207/2009 52 artiklassa tarkoitettuihin ehdottomiin mitättömyysperusteisiin voi näet vedota jokainen henkilö siitä riippumatta, onko hän yksityinen vai julkinen, minkä vuoksi saman asetuksen 56 artiklan 1 kohdan a alakohdan lopussa vain vaaditaan, että mainittu henkilö ”voi esiintyä kantajana tai vastaajana oikeudenkäynneissä”. Sitä, ettei asetuksen N:o 207/2009 56 artiklan 1 kohdan a alakohdassa mainita nimenomaisesti julkisoikeudellisia yhteisöjä, ei voida tulkita siten, että ne olisi tarkoitus jättää kyseisen säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle.

   (ks. 18 ja 19 kohta)

2.  Oikeuskäytännöstä ilmenee, että EU-tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdalla pyritään yleisen edun mukaiseen tavoitteeseen, joka edellyttää, että jokaisen on saatava käyttää vapaasti merkkejä tai merkintöjä, joilla kuvaillaan sentyyppisten tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksia, joita varten rekisteröintiä haetaan. Tällä säännöksellä estetään siis se, että ainoastaan yksi yritys saisi käyttää tällaisia merkkejä tai ilmauksia sen vuoksi, että ne on rekisteröity tavaramerkiksi.

   Silloin kun on erityisesti kyse merkeistä tai merkinnöistä, joita voidaan käyttää sen tyyppisten tavaroiden maantieteellisen alkuperän ilmaisemiseen, joita varten tavaramerkin rekisteröintiä haetaan, eli erityisesti maantieteellisistä nimistä, on olemassa yleinen intressi siihen, että ne ovat vapaasti käytettävissä, muun muassa sen vuoksi, että näillä merkeillä tai merkinnöillä voidaan ilmaista tämän tyyppisten tavaroiden laatua ja muita ominaisuuksia ja koska tämän lisäksi näillä voidaan vaikuttaa eri tavoin kuluttajien mieltymyksiin esimerkiksi niin, että kuluttajat yhdistävät tavarat miellyttäväksi kokemaansa paikkaan. Kyseistä oikeuskäytäntöä voidaan soveltaa myös palveluihin.

   Lisäksi on huomattava, että tavaramerkeiksi ei voida rekisteröidä yhtäältä maantieteellisiä nimiä silloin, kun ne ovat sellaisten täsmällisesti määriteltyjen maantieteellisten paikkojen nimiä, jotka ovat jo kuuluisia tai tunnettuja tämän tyyppisistä tavaroista tai palveluista ja jotka asianomainen kohderyhmä yhdistää näihin tavaroihin tai palveluihin, eikä toisaalta maantieteellisiä nimiä, joita yritykset mahdollisesti käyttävät vastaisuudessa ja jotka myös on jätettävä tällaisten yritysten vapaaseen käyttöön, jotta nämä yritykset voisivat ilmaista tämän tyyppisten tavaroiden tai palvelujen maantieteellisen alkuperän.

   Tältä osin on korostettava, että unionin lainsäätäjä on asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaan sisältyvällä poikkeuksella varannut mahdollisuuden rekisteröidä merkit, joita voidaan käyttää osoittamaan maantieteellistä alkuperää, mainitun asetuksen 66 artiklan 2 kohdan perusteella yhteismerkiksi ja tiettyjen tavaroiden osalta silloin, kun ne täyttävät tarpeelliset edellytykset, suojatuiksi maantieteellisiksi alkuperämerkinnöiksi ja alkuperänimityksiksi maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetun asetuksen N:o 2081/92 säännösten perusteella.

   On kuitenkin korostettava, että asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohta ei lähtökohtaisesti ole esteenä sellaisten maantieteellisten nimien rekisteröimiselle, jotka eivät ole asianomaisessa kohderyhmässä tunnettuja tai joiden ei ainakaan katsota viittaavan maantieteelliseen paikkaan, eikä myöskään sellaisten nimien rekisteröimiselle, jotka ovat sellaisten paikkojen nimiä, joiden ominaispiirteiden vuoksi on epätodennäköistä, että tämän tyyppisten tavaroiden tai palvelujen katsottaisiin asianomaisessa kohderyhmässä olevan peräisin tästä paikasta.

   (ks. 29–34 kohta)

3.  Sanamerkki SUEDTIROL, joka on rekisteröity Nizzan sopimukseen pohjautuvan luokituksen luokkiin 35, 39 ja 42 kuuluvia palveluja ”Liikkeenjohto; yrityshallinto; toimistotehtävät”, ”Tavaroiden pakkaus ja varastointi” ja ”Tieteelliset ja teknologiset palvelut sekä niihin liittyvä tutkimus ja suunnittelu; teolliset analyysi- ja tutkimuspalvelut; tietokonelaitteistojen ja ohjelmien suunnittelu ja kehittäminen; oikeudelliset palvelut” varten, on Italian ja unionin saksankielisen yleisön sekä Italian italiankielisen yleisön, joiden tarkkaavaisuusaste on pikemminkin korkea, mielestä kyseessä olevia palveluja kuvaileva EU-tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

   Kohdeyleisö ymmärtää näet sanamerkillä SUEDTIROL viitattavan paitsi maantieteelliseen alueeseen, joka herättää myönteisiä tuntemuksia, mutta myös – kun otetaan huomioon mainitun alueen vauraus ja sen talouden dynaaminen kehittyminen – siihen, että tavaramerkin kattamat palvelut ovat peräisin kyseiseltä alueelta. Lisäksi lukuisat kyseiselle alueelle sijoittautuneet yritykset tarjoavat todellakin samanluonteisia palveluja kuin sanamerkin SUEDTIROL kattamat palvelut, joten kun tällaisia palveluja markkinoidaan kyseisellä sanamerkillä, kohdeyleisö käsittää kyseisen tavaramerkin ilmaisevan niiden alkuperää.

   Riidanalaisen tavaramerkin kohteena olevilla palveluilla ei ole myöskään mitään tunnusomaista erityispiirrettä, jonka johdosta kohdeyleisö voisi olla mieltämättä maantieteellistä merkintää mainittujen palvelujen maantieteelliseen alkuperään. On siis katsottava, että asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohta on esteenä sen kyseessä olevan maantieteellisen merkinnän, jonka katsotaan asianomaisessa kohderyhmässä viittaavan maantieteelliseen alueeseen, rekisteröimiselle siltä osin kuin on todennäköistä, että kyseisten palvelujen katsotaan asianomaisessa kohderyhmässä olevan peräisin kyseiseltä alueelta.

   (ks. 38, 43 ja 48 kohta)

4.  EU-tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan tarkoituksena on välttää se, että talouden toimija käyttää yksinoikeudella maantieteellistä alkuperämerkintää kilpailijoidensa vahingoksi. Vaikka on totta, että valituslautakunta on lähtökohtaisesti velvollinen tutkimaan maantieteellisen alkuperämerkinnän merkityksellisyyden näiden kilpailusuhteiden kannalta tutkimalla kyseisen alkuperän sekä niiden tavaroiden ja palvelujen, joita varten tavaramerkkiä haetaan, välisen yhteyden ennen kuin se voi evätä sen rekisteröimisen asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla, kyseisen velvollisuuden tiukkuus voi kuitenkin vaihdella useiden sellaisten tekijöiden mukaan, joita ovat esimerkiksi kyseessä olevan maantieteellisen alkuperämerkinnän laajuus, maine tai luonne. Todennäköisyys siitä, että maantieteellistä alkuperää ilmaiseva merkintä voi vaikuttaa kilpailusuhteisiin, on näet suuri silloin, kun on kyse suuresta alueesta, joka on kuuluisa useiden tavaroiden ja palvelujen laadusta, ja se on pieni silloin, kun on kyse tarkkaan määritetystä paikasta, joka on kuuluisa vain muutamista tavaroista tai palveluista.

   Silloin kun on kyse maantieteellisestä alkuperämerkinnästä, joka on jo tunnettu tai jolla on hyvä maine, Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto voi vain todeta tällaisen yhteyden olemassaolon eikä sen tarvitse tutkia konkreettisesti kyseisen yhteyden olemassaoloa.

   (ks. 44–46 kohta)

5.  EU-tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 12 artiklan, joka koskee tavaramerkin vaikutuksiin kohdistuvia rajoituksia, b alakohdalla pyritään saman asetuksen 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan yhteydessä erityisesti sellaisten tavaramerkkien osalta, jotka eivät kuulu kyseisen säännöksen soveltamisalaan sen vuoksi, että ne eivät ole yksinomaan kuvailevia, mahdollistamaan muun muassa se, ettei sellaisen maantieteellistä alkuperää koskevan merkinnän käyttö, joka muodostaa lisäksi yhdistelmämerkin osan, kuulu sen kiellon alaan, jota tällaisen tavaramerkin haltija voisi vaatia mainitun asetuksen 9 artiklan nojalla, kun tällaista merkintää käytetään hyvää liiketapaa noudattaen.

   Oikeuskäytäntöön perustuva periaate, joka koskee asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan taustalla olevaa yleistä intressiä siihen, että maantieteelliset alkuperämerkinnät ovat vapaasti käytettävissä ja jota osoittaa myös kyseisen asetuksen 66 artiklan 2 kohdassa oleva mahdollisuus siitä, että mainitusta 7 artiklan 1 kohdan c alakohdasta poiketen merkit tai merkinnät, joita voidaan käyttää osoittamaan tavaroiden maantieteellistä alkuperää, voivat olla yhteismerkkejä, ei ole kuitenkaan ristiriidassa mainitun asetuksen 12 artiklan b alakohdan kanssa, joka ei vaikuta myöskään merkittävästi ensimmäiseksi mainitun säännöksen tulkintaan. Asetuksen N:o 207/2009 12 artiklan b alakohdalla, jolla pyritään muun muassa ratkaisemaan ne ongelmat, joita aiheutuu siitä, että osittain tai pelkästään maantieteellisestä nimestä koostuva tavaramerkki on rekisteröity, ei näet anneta kolmansille oikeutta käyttää tällaista nimeä tavaramerkkinä, vaan sillä ainoastaan turvataan kolmansille mahdollisuus käyttää tällaista nimeä deskriptiivisesti eli maantieteellisen alkuperän ilmaisemiseen sillä edellytyksellä, että nimeä käytetään hyvää liiketapaa noudattaen.

   Intressiä siihen, että maantieteelliset alkuperämerkinnät ovat vapaasti käytettävissä, ei siis suojella riittävästi asetuksen N:o 207/2009 12 artiklan b alakohdan sisällöllä.

   (ks. 53–56 kohta)