Asia C‑325/15

Z.Ś. ym.

vastaan

X

(Sąd Rejonowy dla Wrocławia-Śródmieścia we Wrocławiun esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 53 artiklan 2 kohta ja 99 artikla — Maantiekuljetukset — Kuljettajan lepoaika — Jäsenvaltion säännöstö, jolla evätään työmatkalla olevalta työntekijältä oikeus kiinteämääräisiin majoituskorvauksiin työnantajan taatessa majoituksen omalla kustannuksellaan — Kuorma-auton kuljettajan majoituksen ajoneuvossa mahdollinen sisällyttäminen tähän”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen määräys (kymmenes jaosto) 18.2.2016

1. Liikenne — Maantiekuljetukset — Sosiaalilainsäädäntö — Lepoaika — Kansallinen säännöstö, jossa säädetään edellytyksistä, joiden täyttyessä ajoneuvon kuljettajat voivat vaatia ammattitoimintaansa liittyvien majoituskustannusten korvaamista, on sallittu

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 561/2006 8 artiklan 8 kohta)

2. Ennakkoratkaisukysymykset — Tutkittavaksi ottaminen — Pyyntö, jossa ei täsmennetä asiaan liittyviä tosiasioita ja oikeudellisia seikkoja eikä esitetä syitä, joihin ennakkoratkaisupyynnön esittäminen unionin tuomioistuimelle perustuu — Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen

   (SEUT 267 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artikla; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 53 artiklan 2 kohta ja 94 artikla)

1.  Tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja asetusten N:o 3821/85 ja N:o 2135/98 muuttamisesta sekä asetuksen N:o 3820/85 kumoamisesta annettua asetusta N:o 561/2006 ja erityisesti sen 8 artiklan 8 kohtaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa säädetään edellytyksistä, joiden täyttyessä ajoneuvon kuljettaja voi vaatia ammattitoimintaansa liittyvien majoituskulujen korvaamista.

   Asetus N:o 561/2006, jolla yhdenmukaistetaan erityisesti ajoaikojen, taukojen ja lepoaikojen pituutta koskevia sääntöjä, joita tavaroiden ja matkustajien kuljettamisesta vastaavien kuljettajien on noudatettava, ja jossa annetaan kansalliselle lainsäätäjälle mahdollisuus säätää kyseisille kuljettajille edullisemmista säännöksistä, ei sisällä mitään säännöstä korvauksista, joita tällaiset kuljettajat voisivat saada ammattitoimintaansa harjoittaessaan.

   (ks. 20 ja 21 kohta sekä tuomiolauselma)

2.  Ks. määräyksen teksti.

   (ks. 25–30 kohta)