Asia C‑13/15

Rikosoikeudenkäynti

Cdiscount SA:ta vastaan

(Cour de cassationin (Ranska) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artikla — Direktiivi 2005/29/EY — Kuluttajansuoja — Sopimattomat kaupalliset menettelyt — Hinnanalennus — Viitehinnan merkitseminen tai ilmoittaminen”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen määräys (kuudes jaosto) 8.9.2015

1. Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Kansallisen oikeuden tulkitseminen ei kuulu unionin tuomioistuimen toimivaltaan

   (SEUT 267 artikla)

2. Kuluttajansuoja – Sopimattomat elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien väliset kaupalliset menettelyt – Direktiivi 2005/29 – Soveltamisala – Hinnanalennusten, joilla on tavoitteena houkutella kuluttajia ostamaan tavaroita verkkomyyntisivustolla, kuuluminen kyseisen direktiivin soveltamisalaan

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29 2 artiklan d alakohta)

3. Kuluttajansuoja – Sopimattomat elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien väliset kaupalliset menettelyt – Direktiivi 2005/29 – Sopimaton kaupallinen menettely – Käsite – Kansallinen säännöstö, jossa säädetään sellaisia hinnanalennusilmoituksia, joista ei käy ilmi viitehintaa, koskevasta yleisestä kiellosta – Sitä, ettei mainittujen ilmoitusten sopimattomuutta arvioida tapauskohtaisesti, ei voida hyväksyä

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 28 ja 29 kohta)

2.  Hinnanalennukset, joilla on tavoitteena houkutella kuluttajia ostamaan tavaroita verkkomyyntisivustolla, ovat sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla annetun direktiivin 2005/29 2 artiklan d alakohdassa tarkoitettuja kaupallisia menettelyjä ja kuuluvat näin ollen sen aineelliseen soveltamisalaan.

   Tällaiset hinnanalennukset ovat selvästikin osa toimijan kaupallista strategiaa, ja niillä pyritään välittömästi kyseessä olevien tavaroiden myynnin edistämiseen ja myymiseen.

   (ks. 32 kohta)

3.  Sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla annettua direktiiviä 2005/29 on tulkittava siten, että se on esteenä kansallisille oikeussäännöille, joissa asetetaan sellaisten hinnanalennusilmoitusten, joista ei hinnan merkitsemisen tai ilmoittamisen yhteydessä käy ilmi viitehintaa, yleinen kielto ilman tapauskohtaista arviointia, jonka perusteella voitaisiin todeta niiden sopimattomuus, jos kyseisillä oikeussäännöillä tavoitellaan kuluttajansuojaan liittyviä päämääriä, mikä kansallisen tuomioistuimen on arvioitava.

   Koska direktiivillä 2005/29 yhdenmukaistetaan täysin säännöt, jotka koskevat elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiä sopimattomia kaupallisia menettelyjä, jäsenvaltiot eivät voi toteuttaa, kuten direktiivin 4 artiklassa nimenomaisesti säädetään, mainitussa direktiivissä säädettyjä toimenpiteitä tiukempia toimenpiteitä edes silloin, kun ne haluavat saavuttaa korkeammantasoisen kuluttajansuojan.

   Saman direktiivin liitteessä I luetellaan tyhjentävästi 31 sellaista kaupallista menettelyä, joita kyseisen direktiivin 5 artiklan 5 kohdan perusteella pidetään sopimattomina kaikissa olosuhteissa. Kuten direktiivin johdanto-osan 17 perustelukappaleessa nimenomaisesti täsmennetään, nämä ovat näin ollen ainoat kaupalliset menettelyt, joita voidaan pitää sopimattomina ilman sopimattomista kaupallisista menettelyistä annetun direktiivin 5–9 artiklan säännöksiin perustuvaa tapauskohtaista arviointia.

   Menettelyt, joissa kuluttajille ilmoitetaan hinnanalennuksista siten, ettei hintojen merkitsemisen tai ilmoittamisen yhteydessä käy ilmi viitehintaa, eivät sisälly direktiivin liitteeseen I. Näin ollen ne eivät voi olla kaikissa olosuhteissa kiellettyjä vaan ainoastaan sellaisen erityisen analyysin jälkeen, jonka avulla on mahdollista todeta näiden menettelyjen sopimattomuus.

   (ks. 34, 38, 39 ja 41 kohta sekä tuomiolauselma)