Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 17.12.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-689/13, Bilbaína de Alquitranes ym. v. komissio, 7.10.2015 antamasta tuomiosta

(Asia C-691/15 P)

(2016/C 106/21)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: P.J. Loewenthal ja K. Talabér-Ritz)

Muut osapuolet: Bilbaína de Alquitranes, SA, Deza, a.s., Industrial Química del Nalón, SA, Koppers Denmark A/S, Koppers UK Ltd, Koppers Netherlands BV, Rütgers basic aromatics GmbH, Rütgers Belgium NV, Rütgers Poland Sp. z o.o., Bawtry Carbon International Ltd, Grupo Ferroatlántica, SA, SGL Carbon GmbH, SGL Carbon GmbH, SGL Carbon, SGL Carbon, SA, SGL Carbon Polska S.A., ThyssenKrupp Steel Europe AG, Tokai erftcarbon GmbH, Euroopan kemikaalivirasto (ECHA) ja GrafTech Iberica, SL

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksenalaisessa tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin kumosi osittain aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1272/2008 muuttamisesta sen mukauttamiseksi tekniseen ja tieteelliseen kehitykseen 2.10.2013 annetun komission asetuksen (EU) N:o 944/2013. (1)

Komissio esittää kolme perustetta valituksenalaista tuomiota koskevan valituksensa tueksi.

Komissio väittää ensiksi, että unionin yleinen tuomioistuin laiminlöi Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklan ja 53 artiklan 1 kohdan mukaista perusteluvelvollisuuttaan. Valituksenalaisessa tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että komissio teki ilmeisen arviointivirheen, koska kun se luokitteli aineen piki, kivihiiliterva, korkealämpötilainen (jäljempänä CTPHT) sen ainesosien mukaan yhteenlaskumenetelmällä haitallisuusluokitusta varten, se laiminlöi velvollisuuttaan ottaa huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset tekijät ja seikat sen huomioimiseksi asianmukaisesti, missä suhteessa kyseiset ainesosat esiintyvät CTPHT:ssä, sekä niiden kemialliset vaikutukset ja erityisesti sen, että CTPHT kokonaisuutena tarkasteltuna on heikosti liukeneva. Valituksenalaisen tuomion perusteella ei kuitenkaan ole selvää, kumosiko unionin yleinen tuomioistuin osittain asianomaisen asetuksen tämän vuoksi, koska komissio teki virheen soveltaessaan yhteenlaskumenetelmää luokitusta varten ja sen olisi pitänyt soveltaa jotain muuta luokitusmenetelmää, vai koska komissio sovelsi virheellisesti yhteenlaskumenetelmää.

Komissio väittää toiseksi, että unionin yleinen tuomioistuin rikkoi CLP-asetusta, kun se katsoi, että komissio oli tehnyt ilmeisen arviointivirheen hyväksymällä riidanalaisen luokituksen tarkastelematta sitä, miten liukeneva aine kokonaisuudessaan on. Tämän valitusperusteen ensimmäinen osa perustuu olettamaan siitä, että unionin yleinen tuomioistuin kumosi osittain kyseessä olevan asetuksen siksi, että se katsoi, että komissio teki virheen soveltaessaan yhteenlaskumenetelmää luokitellakseen CTPHT:n vesiympäristölle vaaralliseksi, missä tapauksessa unionin yleinen tuomioistuin rikkoi CLP-asetusta, koska CTPHT:ta koskevat olemassa olevat testitulokset katsottiin soveltumattomiksi siihen, että aine luokitellaan suoraan CLP-asetuksen perusteella. Tämä yhdessä sen kanssa, että päättelysääntöjä ei voitu soveltaa, merkitsi sitä, että komission oli käytettävä yhteenlaskumenetelmää käsiteltävässä asiassa. Tämän valitusperusteen toinen osa perustuu olettamaan siitä, että unionin yleinen tuomioistuin kumosi osittain kyseessä olevan asetuksen siksi, että se katsoi, että komissio oli soveltanut yhteenlaskumenetelmää virheellisesti, missä tapauksessa unionin yleinen tuomioistuin rikkoi CLP-asetusta, koska kyseisessä asetuksessa ei edellytetä, että sitä, miten liukeneva aine kokonaisuudessaan on, tarkastellaan kyseistä menetelmää sovellettaessa.

Komissio katsoo kolmanneksi, että unionin yleinen tuomioistuin rikkoi unionin oikeutta ylittämällä riidanalaisen asetuksen laillisuutta koskevat tutkintavaltuutensa ja että se vääristi todisteita, joiden perusteella kyseessä oleva asetus annettiin.

(1)  EUVL L 261, s. 5