8.2.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 48/23

Valitus, jonka TV2/Danmark A/S on tehnyt 3.12.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-674/11, TV2/Danmark v. komissio, 24.9.2015 antamasta tuomiosta

(Asia C-649/15 P)

(2016/C 048/29)

Oikeudenkäyntikieli: tanska

Asianosaiset

Valittaja: TV2/Danmark A/S (edustaja: advokat O. Koktvedgaard)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, Tanskan kuningaskunta ja Viasat Broadcasting UK Ltd

Vaatimukset

—

Valituksenalainen tuomio on kumottava siltä osin kuin siinä asetutaan komission puolelle TV2:n pääasiallisen vaatimuksen osalta. Unionin tuomioistuimen on ratkaistava asia ja kumottava riidanalainen päätös siltä osin kuin siinä todetaan, että tutkittavat toimenpiteet ovat SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Toissijaisesti asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen uudelleen käsittelyä varten.

—

Valituksenalainen tuomio on kumottava siltä osin kuin siinä asetutaan komission puolelle TV2:n toissijaisen vaatimuksen toisen osan osalta. Unionin tuomioistuimen on ratkaistava asia ja kumottava riidanalainen päätös siltä osin kuin siinä todetaan, että lupamaksuun perustuvat tulot, jotka siirrettiin TV2:lle vuosina 1997–2002 ja jotka ohjattiin tämän jälkeen aluetoimituksille, ovat TV2:lle myönnettyä valtiontukea. Toissijaisesti asian tämä osa on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen uudelleen käsittelyä varten.

—

Valituksenalainen tuomio on kumottava siltä osin kuin siinä velvoitetaan TV2 vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kolme neljäsosaa komission oikeudenkäyntikuluista. Komissio on velvoitettava maksamaan TV2:lle asian käsittelystä unionin yleisessä tuomioistuimessa ja unionin tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut. Jos asia palautetaan unionin yleiseen tuomioistuimeen, unionin yleisen tuomioistuimen on päätettävä myös palautetun asian osalta aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

1.

TV2 väittää, että valituksenalaisen tuomion se osa, jossa hylätään TV2:n ensimmäinen kanneperuste ja näin ollen TV2:n pääasiallinen vaatimus, on ristiriidassa SEUT 107 artiklan 1 kohdassa vahvistetun valtiontuen käsitteen kanssa, ja kyseisessä tuomiossa on sen johdosta tehty oikeudellinen virhe. TV2 esittää tämän tueksi seuraavat väitteet:

—

Se, ettei valituksenalaisessa tuomiossa hyväksytä sitä, että Rigsrevisionenin suorittama valvonta riitti täyttämään neljännen Altmark-edellytyksen, perustuu kyseisen edellytyksen mukaista kustannusten vertailua koskevan vaatimuksen tiukkaan ja sananmukaiseen soveltamiseen. Tähän liittyy oikeudellinen virhe.

—

Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin toteaa valituksenalaisessa tuomiossa, TV2:n julkisen palvelun velvoitteiden erityisluonne ja Altmark-edellytysten taannehtiva soveltaminen johtavat siihen, että kyseistä edellytystä olisi pitänyt soveltaa tarkoituksenmukaisesti: ks. periaate unionin yleisen tuomioistuimen 12.2.2008 antamassa tuomiossa BUPA, T-289/03, Kok., EU:T:2008:29, jne.

—

Rigsrevisionenin jatkuvalla valvonnalla, joka koski sitä, että TV2 on taloudellisesti hyvin johdettu yritys, varmistettiin, että neljännen Altmark-edellytyksen perustavoite oli saavutettu, ja sen perusteella voitiin katsoa TV2:n tapaukseen liittyvissä erityisissä olosuhteissa ja kyseisen edellytyksen tarkoituksenmukaisen soveltamisen valossa, että neljäs Altmark-edellytys oli täyttynyt.

2.

TV2 väittää lisäksi, että valituksenalaisen tuomion sitä osaa, jossa tarkastellaan asiakysymystä ja hylätään TV2:n toissijaisen vaatimuksen toinen osa, rasittaa oikeudellinen virhe, koska se on ristiriidassa perustavanlaatuisten menettelyä koskevien periaatteiden kanssa. TV2 nojautuu seuraaviin väitteisiin:

—

Komissio oli todennut vastineessaan olevansa TV2:n kanssa samaa mieltä siitä, että lupamaksutulot, jotka TV2 ohjasi aluetoimituksilleen vuosina 1997–2002, eivät olleet TV2:lle myönnettyä valtiontukea. Unionin yleinen tuomioistuin lausui siis kanteen ulkopuolelta (ultra petita), koska se tutki aineellisesti TV2:n toissijaisen vaatimuksen toisen osan ja hylkäsi sen. Valituksenalaisessa tuomiossa on näin ollen tehty oikeudellinen virhe.

—

Unionin yleinen tuomioistuin lausui lisäksi asiakysymyksestä omien perustelujensa pohjalta. TV2 tai komissio eivät ole asian käsittelyn missään vaiheessa esittäneet valituksenalaisen tuomion 165–174 kohtaan sisältyviä unionin yleisen tuomioistuimen oletuksia, eikä niitä ole mainittu myöskään riidanalaisessa päätöksessä. Unionin yleinen tuomioistuin ylitti näin ollen laillisuusvalvontansa rajat.

—

Unionin yleinen tuomioistuin loukkasi samalla kontradiktorista periaatetta – ks. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla –, kun se nojautui ratkaisussaan sellaisiin perusteisiin ja väitteisiin, joista asian osapuolet eivät olleet lausuneet.

3.

TV2 väittää lopuksi, että valituksenalaisen tuomion siihen osaan, jossa tutkitaan asiakysymystä ja hylätään TV2:n toissijaisen vaatimuksen toinen osa (165–174 kohta), sisältyy oikeudellinen virhe, koska se perustuu Tanskan lainsäädännöstä omaksuttuun selvästi virheelliseen tulkintaan ja on ristiriidassa SEUT 107 artiklan 1 kohdassa vahvistetun valtiontuen käsitteen kanssa. TV2 esittää tämän tueksi seuraavat ensisijaiset väitteet:

—

Unionin yleinen tuomioistuin tarkastelee – ja antaa sille ratkaisevan painoarvon – sitä seikkaa, että TV2 sai hoitaessaan velvoitteitaan lähettää alueellisia ohjelmia palveluja aluetoimituksilta alueellisten ohjelmien tarjoamisen muodossa ja että lupamaksuihin perustuvien tulojen ohjaaminen merkitsi vastiketta kyseisistä ohjelmista. Tätä ei voida johtaa unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltävänä olleen asian asiakirja-aineistosta ja se on selvästi ristiriidassa Tanskan lainsäädännön kanssa. Oikeudellinen testi, joka voidaan johtaa valituksenalaisen tuomion 166, 167 ja 171 kohdasta, on siis aineellisesti täyttynyt.

—

Unionin yleinen tuomioistuin viittaa valituksenalaisen tuomion 166 ja 167 kohdassa sekä 173 kohdan ensimmäisessä virkkeessä hypoteettiseen skenaarioon osana valtiontuesta tekemäänsä arviointia. Kyseinen skenaario on käytännössä mahdoton eikä sillä ole merkitystä valtiontukea koskevan arvioinnin kannalta. TV2:n tapauksessa ratkaisevana tekijänä on näet se, ettei TV2 ole saanut mitään taloudellista etua ohjatuista lupamaksuun perustuvista tuloista. TV2 oli julkisoikeuden nojalla velvollinen siirtämään lupamaksuun perustuvat tulot aluetoimituksille ja se täytti kyseisen velvollisuuden myös käytännössä. Unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisu on siis ristiriidassa SEUT 107 artiklan 1 kohdassa vahvistetun valtiontuen käsitteen kanssa.