Valitus, jonka Ranskan tasavalta on tehnyt 3.7.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-402/12, Schlyter v. komissio, 16.4.2015 antamasta tuomiosta

(Asia C-331/15 P)

(2015/C 311/33)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Ranskan tasavalta (asiamiehet: G. de Bergues, D. Colas ja F. Fize)

Muut osapuolet: Carl Schlyter, Euroopan komissio, Suomen tasavalta ja Ruotsin kuningaskunta

Vaatimukset

Ranskan hallitus vaatii, että unionin tuomioistuin

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ranskan hallitus vaatii 3.7.2015 jättämässään valituskirjelmässä Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan nojalla unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen neljännen jaoston 16.4.2015 asiassa T-402/12, Carl Schlyter v. komissio, antaman tuomion (jäljempänä valituksenalainen tuomio).

Ranskan hallitus esittää valituksensa tueksi yhden valitusperusteen.

Ranskan hallitus katsoo tämän perusteen tueksi, että unionin yleinen tuomioistuin teki useita oikeudellisia virheitä, kun se luokitteli menettelyn, josta säädetään teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22.6.1998 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY (jäljempänä direktiivi 98/34), ja siltä osin kuin kyse on Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (2) (jäljempänä asetus N:o 1049/2001) 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädetyn tutkintatoimien tarkoitusten suojaa koskevan poikkeuksen soveltamisesta.

Ranskan hallitus väittää ensiksi, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se kieltäytyi luokittelemasta direktiivissä 98/34 säädettyä menettelyä asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetuksi tutkintatoimeksi.

Ranskan hallitus toteaa tältä osin ensinnäkin, että unionin yleisen tuomioistuin valituksenalaisessa tuomioistuimessa tutkinnalle antama määritelmä ei perustu mihinkään asetuksessa N:o 1049/2001, direktiivissä 98/34 tai oikeuskäytännössä vahvistettuun määritelmään.

Tämä määritelmä ei myöskään ole johdonmukainen unionin yleisen tuomioistuimen 25.9.2014 tuomiossa Spirlea v. komissio, T-306/12, antaman ratkaisun kanssa. Kyseisessä tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin näet totesi, että ns. EU Pilot -menettelyä voitiin pitää asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettuna tutkintatoimena. Ranskan hallituksen mukaan mainitun EU Pilot -menettelyn tarkoituksissa ja kulussa on huomattavia yhdenmukaisuuksia direktiivissä 98/34 säädetyn menettelyn tarkoitusten ja kulun kanssa.

Siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin omaksuisi valituksenalaisessa tuomioistuimessa esitetyn tutkintatoimen määritelmän, Ranskan hallitus katsoo, että direktiivissä 98/34 säädetty menettely on joka tapauksessa tämän määritelmän mukainen, kun otetaan huomioon sen tarkoitukset ja kulku.

Toiseksi Ranskan hallitus katsoo ensinnäkin, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi toissijaisesti, että vaikka komission antama yksityiskohtainen lausunto kuuluisikin asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettuihin tutkintatoimiin, asiakirjan ilmaiseminen ei välttämättä vaaranna direktiivissä 98/34 säädetyn menettelyn tarkoitusta.

Ranskan hallitus toteaa tältä osin, että kantaja ei missään vaiheessa alkuperäisessä kannekirjelmässään, vastauksessaan tai väliintulokirjelmistä esittämissään huomautuksissa väittänyt, että jos direktiivissä 98/34 säädetty menettely on tutkintatoimi, riidanalaisen asiakirjan ilmaiseminen ei vaarantaisi tämän tutkintatoimen tarkoitusta.

Koska kantaja ei ollut tuonut esiin unionin yleisen tuomioistuimen toissijaisesti esiin tuomaa perustetta ja koska peruste koskee riidanalaisen päätöksen aineellista lainmukaisuutta, Ranskan hallitus katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin teki valituksenalaisen tuomion 84–88 kohdassa oikeudellisen virheen, kun se toi tämän perusteen esiin omasta aloitteestaan.

Edelleen unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisessa tuomiossa, että direktiivissä 98/34 säädetyn menettelyn tarkoituksena on sen estäminen, että kansallinen lainsäätäjä hyväksyisi teknisen määräyksen, joka luo esteitä tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle, palvelujen vapaalle liikkuvuudelle tai palvelujen tarjoajien sijoittautumisvapaudelle sisämarkkinoilla (valituksenalaisen tuomion 85 kohta).

Ranskan hallitus katsoo kuitenkin, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi näin direktiivissä 98/34 säädetyn menettelyn tarkoitusta suppeasti.

Ranskan hallitus katsoo, että kansallisten sääntöjen yhdenmukaisuuden tavoitteen lisäksi direktiivissä 98/34 säädetyllä menettelyllä on myös tarkoitus, joka liittyy komission ja asianomaisen jäsenvaltion välisen vuoropuhelun laatuun.

(1)  EYVL L 204 s. 37.

(2)  EYVL L 145, s. 43.