21.9.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 311/17


Valitus, jonka Sea Handling SpA on tehnyt 8.6.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-456/13, Sea Handling v. komissio, 25.3.2015 antamasta tuomiosta

(Asia C-271/15 P)

(2015/C 311/22)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Sea Handling SpA, selvitystilassa, aikaisemmin Sea Handling SpA (edustajat: avvocato B. Nascimbene ja avvocato M. Merola)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-455/13 antama tuomio on kumottava

Euroopan komission 12.6.2013 antama päätös Ref. Ares(2013)2028929, jolla hylätään SEA Handlingin pyyntö saada tutustua tiettyihin valtiontukimenettelyä SA.21420 – Italia/SEA Handling koskeviin asiakirjoihin, on kumottava

Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

1.

Ensimmäinen valitusperuste: oikeudellinen virhe, valituksenalaisen tuomion ristiriitaisuus ja perustelujen puutteellisuus siltä osin kuin on kyse asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (1) 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetusta tutkintatoimien tarkoitusten suojaa koskevasta poikkeuksesta.

Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, koska se on katsonut, että komissio oli oikeutetusti soveltanut yleistä luottamuksellisuusolettamaa, kun kyse oli pyynnöstä saada tutustua tiettyihin nimenomaisiin asiakirjoihin. Tulkinta, jonka unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädetystä tutkintatoimien tarkoitusten suojaa koskevasta poikkeuksesta, asettaa asiakirjoihin tutustumista koskevalle oikeudelle uuden rajoituksen, joka on i) suhteeton asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan tavoitteisiin nähden ja ii) riittämättömästi perusteltu.

Ensimmäinen väite koskee sitä, ettei unionin yleinen tuomioistuin voi valittajan mukaan sallia komission käyttävän yleistä olettamaa sellaisen valtiontukimenettelyä koskevan asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön torjumiseksi, jossa on täsmällisesti ja yksityiskohtaisesti yksilöity pyydetyt asiakirjat. Asia on näin sitä suuremmallakin syyllä silloin, kun tällainen toimenpide sellaisessa asiayhteydessä, josta nyt on kyse ja jolle ovat ominaisia komission valitettavat menettelylliset virheet, johtaa siihen, että yleinen luottamuksellisuusolettama muuttuu olettamaksi, jota on mahdotonta kumota, ilman, että henkilö, joka pyytää oikeutta saada tutustua asiakirjoihin, voi riitauttaa sitä, mikä on asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan tarkoituksen vastaista.

Toinen väite koskee sitä, ettei valituksenalaista tuomiota ole valittajan mukaan perusteltu asianmukaisesti, koska siinä ei ilmoiteta, millä perusteella unionin yleinen tuomioistuin pitää mahdollisena sellaisen oikeudellisen periaatteen soveltamista, joka on ilmaistu unionin tuomioistuimen 29.6.2010 antamassa tuomiossa komissio v. Technische Glaswerke Illmenau (C-139/07 P, EU:C:2010:376), tapauksiin, joille on ominaista pyyntö saada tutustua ei koko asiakirja-aineistoon, vaan tiettyihin täsmällisesti ilmoitettuihin asiakirjoihin.

2.

Toinen valitusperuste: oikeudellinen virhe valituksenalaisessa tuomiossa, koska siinä suljetaan pois mahdollisuus tutustua asiakirjoihin osittain.

Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että yleisen olettaman soveltaminen oikeutti kieltäytymään paljastamasta pyydettyjä asiakirjoja, mikä merkitsi sen sallimista, ettei komissio antanut oikeutta tutustua kyseisiin asiakirjoihin osittain. Nyt käsiteltävässä asiassa ne edellytykset, jotka aikaisemmin olivat johtaneet siihen, että unionin tuomioistuin epäsi oikeuden saada tutustua osittain asiakirjoihin, joihin sovellettiin yleisiä luottamuksellisuusolettamia, eivät täyttyneet, eikä komissio voinut näin ollen perustellusti evätä oikeutta tutustua asiakirjoin osittain sillä perusteella, että asiakirjat olivat osa hallinnollista asiakirjakokonaisuutta valtiontukien valvontaa koskevassa menettelyssä.

3.

Kolmas valitusperuste: oikeudellinen virhe valituksenalaisessa tuomiossa, koska unionin yleinen tuomioistuin ei ole täyttänyt velvollisuuttaan tutkia asiakirjoja, joihin tutustumista koskeva pyyntö on evätty.

Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, koska se ei ole täyttänyt velvollisuuttaan tutkia asiakirjoja, joihin tutustumista koskeva pyyntö on evätty, ja koska se on katsonut, että se voi valvoa komission mainittua toimenpidettä tutustumatta kyseisiin asiakirjoihin.

4.

Neljäs valitusperuste: ristiriitaisuus ja oikeudellinen virhe, koska unionin tuomioistuin ei ottanut asianmukaisesti huomioon, kuinka merkittäviä valituksenalaisen päätöksen tekomenettelyssä esiintyneet sääntöjenvastaisuudet olivat.

Valituksenalaista tuomiota rasittaa oikeudellinen virhe, koska siinä kiistetään se, että komission tekemät menettelylliset virheet vaikuttivat valittajan kykyyn esittää näkemyksensä luottamuksellisuusolettaman soveltamisesta käsiteltävänä olevassa asiassa. Unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon sitä, että kyseiset virheet olivat vaarantaneet tutustumisoikeuden pyytäjän menettelylliset oikeudet muuttamalla näin ollen tutkintatoimiin kohdistuvaa haittaa koskeva yleinen olettama, joka on suhteellinen olettama, olettamaksi, joka on mahdotonta kumota.

5.

Viides valitusperuste: oikeudellinen virhe, koska unionin yleinen tuomioistuin on kiistänyt ylivoimainen yleisen edun olemassaolon.

Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, koska se on katsonut, ettei asiassa voinut asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdassa säädettyjen poikkeusten vastapainoksi vedota minkäänlaiseen ylivoimaiseen yleiseen etuun, ottamatta asianmukaisesti huomioon valittajan tältä osin esittämiä argumentteja.


(1)  Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EYVL L 145, s. 43).