3.8.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 254/11

Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 29.5.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-413/13, City Cycle Industries v. Euroopan unionin neuvosto, 19.3.2015 antamasta tuomiosta

(Asia C-254/15 P)

(2015/C 254/15)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: J.-F. Brakeland ja M. Franca)

Muut osapuolet: City Cycle Industries, Euroopan unionin neuvosto ja Maxcom Ltd

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-413/13, City Cycle Industries v. Euroopan unionin neuvosto, 19.3.2015 antaman, komissiolle 23.3.2015 tiedoksi annetun tuomion, hylkää kyseisessä tuomioistuimessa nostetun kanteen ja määrää Euroopan unionin neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut;

tai vaihtoehtoisesti

—

palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen uudelleen ratkaistavaksi; määrää, että molemmissa oikeusasteissa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komission tekemä valitus koskee unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-413/13, City Cycle Industries v. Euroopan unionin neuvosto, 19.3.2015 antamaa tuomiota. Yleinen tuomioistuin kumosi kyseisellä tuomiolla Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien polkupyörien tuonnissa täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 990/2011 käyttöön otetun lopullisen polkumyyntitullin laajentamisesta koskemaan Indonesiasta, Malesiasta, Sri Lankasta ja Tunisiasta lähtöisin olevien polkupyörien tuontia riippumatta siitä, onko alkuperämaaksi ilmoitettu Indonesia, Malesia, Sri Lanka tai Tunisia 29.5.2013 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 501/2013 (1) 1 artiklan 1 kohdan ja 3 artiklan Chin Haur Indonesia, PT:tä koskevilta osiltaan.

Komissio esittää valituksensa tueksi neljä valitusperustetta. Ensiksi komissio väittää, ettei yleinen tuomioistuin tutkinut viran puolesta, voitiinko kanne SEUT 263 artiklan 4 kohdan nojalla ottaa tutkittavaksi. Toiseksi yleinen tuomioistuin voinut laillisesti katsoen päätellä, että neuvosto oli rikkonut polkumyyntiä koskevan perusasetuksen (2) 13 artiklan 1 kohtaa, koska tällainen tulkinta perustui riidanalaisen asetuksen asian kannalta merkityksellisen perustelukappaleen ja polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan väärään tulkintaan. Kolmanneksi komissio väittää, ettei yleinen tuomioistuin esittänyt riittäviä perusteluja päätelmälleen ja rikkoi näin Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklaa. Neljänneksi komissio katsoo, että yleinen tuomioistuin loukkasi komission Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklaan perustuvia menettelyllisiä oikeuksia.

(1)  EUVL L 153, s. 1.

(2)  Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1225/2009 (EUVL L 343, s. 51).