20.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 236/29

1)

Onko siviilituomioistuimen lakisääteisessä mahdollisuudessa ratkaista riita-asia, jossa vanhemmat kiistelevät lapsensa matkustamisesta ulkomaille ja henkilöllisyystodistusten myöntämisestä ja sovellettavassa aineellisessa oikeudessa säädetään näiden lapseen liittyvien vanhempainoikeuksien käyttämisestä yhdessä, kyseessä tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 (1) 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa, luettuna yhdessä 2 artiklan 7 alakohdan kanssa, tarkoitettuun ”vanhempainvastuun myöntämiseen, käyttämiseen, siirtämiseen, rajoittamiseen tai lopettamiseen” liittyvä asia, johon voidaan soveltaa asetuksen N:o 2201/2003 8 artiklan 1 kohtaa?

2)

Ovatko perusteet kansainvälisen toimivallan syntymiselle vanhempainvastuuta koskevissa siviiliriita-asioissa olemassa, jos ratkaisulla korvataan oikeudellinen toimi, joka on merkityksellinen lasta koskevan hallintomenettelyn kannalta, ja sovellettavassa lainsäädännössä säädetään, että kyseinen menettely on toteutettava tietyssä Euroopan unionin jäsenvaltiossa?

3)

Onko katsottava, että kyseessä on asetuksen N:o 2201/2003 12 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen oikeuspaikkasopimus, kun vastapuolen edustaja kassaatiomenettelyssä ei ole kiistänyt tuomioistuimen toimivaltaa, mutta edustajaa ei ole valtuutettu tehtävään vaan tuomioistuin on nimennyt hänet edustajaksi tiedoksiantoon vastapuolelle liittyvien vaikeuksien vuoksi, kun hän ei osallistu riita-asian käsittelyyn henkilökohtaisesti tai valtuutetun edustajan välityksellä?