4.5.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 146/18

—

Kumoaa 9.12.2014 annetun tuomion T-70/10, jolla hylättiin Feralpin nostama kanne, kokonaan tai osittain, ja näin ollen

—

Toissijaisesti kumoaa 9.12.2014 annetun tuomion T-70/10, jolla hylättiin Feralpin nostama kanne, kokonaan tai osittain, ja palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, jotta tämä ratkaisisi pääasian niiden ohjeiden mukaisesti, jotka unionin tuomioistuin haluaa sille antaa;

—

Joka tapauksessa alentaa valittajalle päätöksellä määrättyä sakkoa sen vuoksi, että asian käsittely unionin yleisessä tuomioistuimessa kesti kohtuuttoman kauan;

—

Velvoittaa komission korvaamaan molemmissa oikeusasteissa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

—

yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, ettei päätöstä tehtäessä ollut loukattu kollegiaalisuutta koskevaa periaatetta;

—

yleinen tuomioistuin on rikkonut asetuksen N:o 773/2004 (1) 10 artiklaa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa katsoessaan, että päätös voitiin tehdä lähettämättä valittajalle väitetiedoksiantoa ja jättämällä varmistamatta, että tämä voisi käyttää puolustautumisoikeuksiaan;

—

yleinen tuomioistuin on rikkonut ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklaa katsoessaan, että asiassa T-77/03 25.10.2007 annetun tuomion antamisen ja päätöksen tekemisen välillä ei ollut kulunut kohtuuttoman pitkää aikaa;

—

yleinen tuomioistuin on erheellisesti soveltanut EHTY 65 artiklaa ja siinä määrättyjä yhdenmukaistettujen sopimusten ja menettelytapojen käsitteitä sekä asian kannalta merkityksellistä todistustaakan periaatetta katsoessaan, että Italian pyöreän teräsbetonin markkinoilla oli vuosina 1989–1992 ja 1993–1995 ollut olemassa yksi jatkettu kartelli ja että valittaja oli siihen osallistunut. Yleinen tuomioistuin ei tältä osin ole ottanut huomioon EHTY-sopimuksen mukaista, pyöreän teräsbetonin alalla sovellettavaa erityistä oikeudellista kehystä. Se on myös selvästi vääristellyt olennaisten todisteiden merkitystä ja ulottuvuutta. Perustelut ovat tältä osin puutteellisia ja epäjohdonmukaisia;

—

yleinen tuomioistuin on loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta, koska se ei ole käyttänyt täyttä tuomiovaltaansa korjatakseen virheen, jonka komissio oli tehnyt, kun se oli sakon perusmäärää määrittäessään arvioinut itse valittajan ja kaikkien muiden kartelliin osallistuneiden yritysten osallisuutta;

—

yleinen tuomioistuin on rikkonut perusoikeuskirjan 47 artiklan määräyksiä, koska se ei tutkinut valittajan asiaa kohtuullisessa ajassa.