Asia C-691/15 P

Euroopan komissio

vastaan

Bilbaína de Alquitranes SA ym.

Muutoksenhaku – Ympäristö – Asetus (EY) N:o 1272/2008 – Tiettyjen aineiden ja seosten luokitus, merkinnät ja pakkaaminen – Asetus (EU) N:o 944/2013 – Aineen ”piki, kivihiiliterva, korkealämpötilainen” luokittelu – Kategoriat ”Aquatic Acute 1” (H400) ja ”Aquatic Chronic 1” (H410) – Huolellisuusvelvoite – Ilmeinen arviointivirhe

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 22.11.2017

1. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen–Aineiden ja seosten luokitus, merkinnät ja pakkaaminen–Asetus N:o 1272/2008–Mukautuminen tekniseen ja tieteelliseen kehitykseen–Aineen ”piki, kivihiiliterva, korkealämpötilainen” luokitteleminen vesiympäristölle vaaralliseksi aineeksi–Unionin viranomaisten harkintavalta–Ulottuvuus–Tuomioistuinvalvonta–Rajat

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 1272/2008, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 944/2013)

2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen–Aineiden ja seosten luokitus, merkinnät ja pakkaaminen–Asetus N:o 1272/2008–Mukautuminen tekniseen ja tieteelliseen kehitykseen–Vesiympäristölle aiheutuvien vaarojen luokittelussa käytettävä menettelyllinen lähestymistapa–Huomioon voidaan ottaa sellaisia merkityksellisiä seikkoja, joita asetuksessa ei mainita nimenomaisesti

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1272/2008, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 944/2013, liitteessä I oleva 4.1.3.5.5 kohta)

3. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen–Aineiden ja seosten luokitus, merkinnät ja pakkaaminen–Asetus N:o 1272/2008–Mukautuminen tekniseen ja tieteelliseen kehitykseen–Aineen ”piki, kivihiiliterva, korkealämpötilainen” luokitteleminen vesiympäristölle vaaralliseksi aineeksi–Luokittelu voi perustua ainesosien ominaisuuksiin–Edellytys–Kyseessä olevien ainesosien esiintyvyyden ja niiden kemiallisten vaikutusten huomioon ottaminen–Rajat–Ainesosien hypoteettisen liukoisuusasteen huomioon ottaminen

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1272/2008, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 944/2013, liitteessä I oleva 4.1.3.5.5 kohta)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 34 ja 35 kohta)

2.  Koostumukseltaan tuntemattoman tai vaihtelevan aineen, kompleksisen reaktiotuotteen tai biologisen materiaalin (UVCB) luokittelu siitä vesiympäristölle aiheutuvien vaarojen kannalta on suoritettava aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta annetussa asetuksessa N:o 1272/2008 säännösten mukaisesti. Kyseisen asetuksen liitteen I mukaan tällaisessa luokituksessa käytetään vaiheittaista lähestymistapaa, joka riippuu saatavilla olevista seosta ja sen aineosia koskevista tiedoista. Vaiheittaisen lähestymistavan tekijöitä ovat seoksilla tehtyihin testeihin perustuva luokitus, päättelysääntöihin perustuva luokitus ja luokiteltujen aineosien yhteenlasku ja/tai yhteenlaskukaava.

   Asetuksen N:o 1272/2008 liitteessä I olevassa 4.1.3.5.5 kohdassa ei tarkastella muiden kuin kyseisessä säännöksessä nimenomaisesti tarkoitettujen kriteerien soveltamista. Missään säännöksessä ei kuitenkaan nimenomaisesti kielletä UVCB-aineen luokittelun kannalta mahdollisesti merkityksellisten muiden seikkojen huomioon ottamista.

   Asetuksessa tarkoitettu menettelyllinen lähestymistapa on herkkä muun muassa siksi, että ilmaisu ”aine” kattaa laajan joukon kemianteollisuuden tuotteita, joista suuri osa on hyvin vaikea luokitella joustamattomiin kriteereihin perustuvan järjestelmän avulla. Kyseisessä asiakirjassa korostetaan luokittelusta jopa asiantuntijoille seuraavia vaikeita monitahoisia tulkintaongelmia erityisesti niin sanottujen ”kompleksisten tai monia ainesosia sisältävien aineiden” osalta, joiden biohajoavuus-, bioakkumulaatio-, jakautumiskerroin- ja vesiliukoisuusominaisuudet aiheuttavat tulkintaongelmia, koska seoksen kaikki ainesosat voivat käyttäytyä eri tavalla.

   Unionin lainsäätäjä on sisällyttänyt kemikaalien maailmanlaajuisesti yhdenmukaistetun luokitus- ja merkintäjärjestelmän (GHS) säännökset asetuksen N:o 1272/2008 liitteeseen I ilmaisematta aikomusta poiketa kyseisestä lähestymistavasta. Tässä tilanteessa ei voida katsoa, että unionin lainsäätäjä olisi sivuuttanut kyseisiä menettelyllisiä rajoituksia, kun se sisällytti GHS:n asetukseen N:o 1272/2008.

   Yhteenlaskumenetelmän joustamaton ja automaattinen soveltaminen kaikissa tilanteissa voi johtaa siihen, että sellaisen UVCB-aineen, jonka ainesosista vain harvat ovat tunnettuja, vaarallisuutta vesiympäristölle aliarvioidaan. Tällaista lopputulosta ei voida pitää asetuksella N:o 1272/2008 tavoitellun ympäristön ja kansanterveyden suojelua koskevan päämäärän mukaisena.

   Niinpä on katsottava, että kun komissio soveltaa yhteenlaskumenetelmää ratkaistakseen, onko UVCB-aine vesiympäristölle välittömästi ja kroonisesti myrkyllinen, sen ei tarvitse rajoittaa arviointiaan pelkästään asetuksen N:o 1272/2008 liitteessä I olevassa 4.1.3.5.5 kohdassa nimenomaisesti mainittuihin seikkoihin siten, että muut seikat sivuutetaan. Komission on huolellisuusvelvoitteensa mukaisesti tutkittava huolellisesti ja puolueettomasti muut seikat, joilla on merkitystä, vaikka niistä ei nimenomaisesti säädetä mainituissa säännöksissä.

   (ks. 36, 39, 43 ja 45–47 kohta)

3.  Aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta annetun asetuksen N:o 1272/2008 liitteessä I olevassa 4.1.3.5.5 kohdassa tarkoitettu luokittelumenetelmä perustuu olettamaan, jonka mukaan huomioon otettavat ainesosat ovat 100-prosenttisesti liukenevia. Kyseisen olettaman perusteella yhteenlaskumenetelmään kuuluu, ettei ainesosien pitoisuus ylitä 25 prosentin raja-arvoa, ja siinä lasketaan näin ollen välittömän ja kroonisen myrkyllisyyden kategorioihin kuuluvien ainesosien pitoisuuksien – painotettuna kunkin niistä myrkyllisyysprofiilia vastaavalla M-kertoimella – summa.

   Kyseiseen menetelmään kuuluu kuitenkin erottamattomasti se, että sen luotettavuus kärsii tilanteissa, joissa ainesosien painotettu summa ylittää 25 prosentin raja-arvoa vastaavan pitoisuustason vähemmässä määrin kuin kyseessä olevan aineen havaitun, kokonaisuutena tarkasteltavan liukoisuusasteen ja hypoteettisen 100 prosentin liukoisuusasteen suhde. Tällaisissa tilanteissa nimittäin on mahdollista, että yhteenlaskumenetelmä johtaa yksittäistapauksissa lainsäädännön mukaista 25 prosentin raja-arvoa suurempaan tai pienempään tulokseen sen mukaan, otetaanko huomioon ainesosien vai kokonaisuutena tarkasteltavan aineen hypoteettinen liukenevuusaste.

   (ks. 51 ja 52 kohta)