Asia C-390/15
Rzecznik Praw Obywatelskichin (RPO) vireille saattama asia
(Trybunał Konstytucyjnyn esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Ennakkoratkaisupyyntö – Verotus – Arvonlisävero – Direktiivi 2006/112/EY – Liitteessä III oleva 6 kohta – Pätevyys – Menettely – Ehdotusta neuvoston direktiiviksi muutettiin parlamentin antaman lausunnon jälkeen – Parlamenttia ei kuultu uudelleen – 98 artiklan 2 kohta – Pätevyys – Digitaalisten kirjojen sähköisten toimitusten sulkeminen alennetun arvonlisäverokannan soveltamisen ulkopuolelle – Yhdenvertaisen kohtelun periaate – Kahden tilanteen rinnastettavuus – Digitaalisten kirjojen toimitukset sähköisesti ja kaikenlaisilla fyysisillä alustoilla
Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 7.3.2017
Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet–Valmistelumenettely–Parlamentin sääntöjenmukainen kuuleminen–Pakollinen uudelleen kuuleminen siinä tapauksessa, että alkuperäistä ehdotusta muutetaan sisällöllisesti–Velvollisuuden laajuus
(SEUT 113 artikla; neuvoston direktiivin 2006/112, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/47, liitteessä III oleva 6 kohta)
Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen–Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä–Jäsenvaltioiden oikeus soveltaa alennettua verokantaa tiettyihin tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin–Alennetun verokannan soveltaminen digitaalisten tai sähköisten kirjojen toimituksiin–Sen hyväksyttävyys, että digitaalisten kirjojen sähköiset toimitukset suljetaan alennetun arvonlisäverokannan soveltamisen ulkopuolelle
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 20 artikla; neuvoston direktiivin 2006/112, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/47, 98 artiklan 2 kohta ja liitteessä III oleva 6 kohta)
Velvollisuus kuulla lainsäädäntömenettelyn kuluessa parlamenttia perustamissopimuksessa määrätyissä tapauksissa merkitsee, että parlamenttia on kuultava uudelleen aina, kun lopulta hyväksytty teksti kokonaisuutena tarkasteltuna poikkeaa keskeiseltä sisällöltään siitä tekstistä, josta parlamenttia on jo kuultu, paitsi jos tehdyt muutokset ovat olennaisilta osiltaan parlamentin itsensä esittämien toiveiden mukaisia (ks. vastaavasti tuomio 5.10.1994, Saksa v. neuvosto, C-280/93, EU:C:1994:367, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
Direktiiviehdotuksen ja direktiivin 2006/112, sellaisena kuin se on muutettuna, liitteessä III olevan 6 kohdan sanamuotojen vertailusta seuraa, että tämä kohta eroaa edellä mainitusta ehdotuksesta siinä, että – toisin kuin ehdotuksessa – siinä ei mainita niiden fyysisten alustojen lajeina, joiden osalta alennettua verokantaa voidaan soveltaa, ehdotuksessa mainittuja ”äänikirjoja, CD-levyjä, CD-ROM-levyjä” eikä täsmennetä – toisin kuin ehdotuksessa – sen koskevan ainoastaan kirjoja, ”joilla on pääasiassa samanlainen tietosisältö kuin painetuissa kirjoissa”, vaan mainitaan sen sijaan sitä sovellettavan ”kaikenlaisilla fyysisillä alustoilla” luovutettaviin kirjoihin.
Näistä eroista ei voida kuitenkaan johtaa, että direktiivin 2006/112, sellaisena kuin se on muutettuna, liitteessä III oleva 6 kohta poikkeaa keskeiseltä sisällöltään direktiiviehdotuksessa olleesta tekstistä.
Koska direktiiviehdotuksessa mainittiin myös painettuja kirjoja, äänikirjoja, CD-levyjä ja CD-ROM-levyjä ”vastaavilla muilla fyysisillä tallennusvälineillä” luovutetut kirjat, direktiiviehdotuksessa olevaa luetteloa ei ole katsottava tyhjentäväksi, vaan sen tarkoituksena on havainnollistaa, että sillä katettiin kaikenlaiset ajateltavissa olevat fyysiset alustat, mikä käy yksiin sen kanssa, minkä sanamuodon neuvosto sitten lopulta antoi direktiivin 2006/112, sellaisena kuin se on muutettuna, liitteessä III olevalle 6 kohdalle.
Näin ollen on todettava – kuten unionin tuomioistuin on todennut 5.3.2015 antamansa tuomion komissio v. Luxemburg (C-502/13, EU:C:2015:143) 53 kohdassa –, että direktiivin 2006/112, sellaisena kuin se on muutettuna, liitteessä III olevan 6 kohdan teksti on pelkästään toimituksellinen yksinkertaistus direktiivisehdotuksessa olevasta tekstistä, jonka keskeinen sisältö on säilytetty kokonaisuudessaan.
Tästä seuraa, että direktiivin 2006/112, sellaisena kuin se on muutettuna, liitteessä III oleva 6 kohta ei ole pätemätön siitä syystä, että sen antamiseen johtaneessa lainsäätämismenettelyssä olisi rikottu olennaista menettelymääräystä.
(ks. 26, 30–32, 34 ja 36 kohta)
Ennakkoratkaisukysymysten tutkinnassa ei ole tullut esille sellaisia seikkoja, jotka vaikuttaisivat yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112, sellaisena kuin se on muutettuna 5.5.2009 annetulla neuvoston direktiivillä 2009/47/EY, liitteessä III olevan 6 kohdan tai tämän direktiivin 98 artiklan 2 kohdan, luettuna yhdessä direktiivin liitteessä III olevan 6 kohdan kanssa, pätevyyteen.
Aluksi on palautettava mieleen, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tilanteita ei kohdella eri tavalla ja että erilaisia tilanteita ei kohdella samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella (tuomio 12.11.2014, Guardian Industries ja Guardian Europe v. komissio, C-580/12 P, EU:C:2014:2363, 51 kohta ja tuomio 4.5.2016, Pillbox 38, C-477/14, EU:C:2016:324, 35 kohta).
Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että eri tilanteita erottavat seikat ja se, ovatko ne mahdollisesti rinnastettavissa toisiinsa, on määritettävä ja niitä on arvioitava kyseisten säännösten kohteen ja sen päämäärän valossa, joihin näillä säännöksillä pyritään, ja tässä yhteydessä on otettava huomioon kyseisen alan periaatteet ja tavoitteet (ks. vastaavasti tuomio 16.12.2008, Arcelor Atlantique et Lorraine ym., C-127/07, EU:C:2008:728, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
Näin ollen on todettava, että kun otetaan huomioon direktiivin 2006/112, sellaisena kuin se on muutettuna, 98 artiklan 2 kohdan, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin liitteessä III olevan 6 kohdan kanssa, tavoite, yhtäältä kaikenlaisilla fyysisillä alustoilla olevien digitaalisten kirjojen toimittaminen ja toisaalta digitaalisten kirjojen toimittaminen sähköisesti ovat toisiinsa rinnastettavia tilanteita.
Koska direktiivin 2006/112, sellaisena kuin se on muutettuna, 98 artiklan 2 kohdasta, luettuna yhdessä direktiivin liitteessä III olevan 6 kohdan kanssa, seuraa, että siinä suljetaan alennetun arvonlisäverokannan soveltamisen ulkopuolelle digitaalisten kirjojen toimittaminen sähköisesti mutta samalla sallitaan sen soveltaminen kaikenlaisilla fyysisillä alustoilla olevien digitaalisten kirjojen toimituksiin, on näin ollen katsottava, että näillä säännöksillä kohdellaan eri tavalla kahta sellaista tilannetta, jotka kuitenkin ovat rinnastettavissa toisiinsa sen tavoitteen kannalta, johon unionin lainsäätäjä pyrkii.
Silloin kun kahta toisiinsa rinnastettavaa tilannetta on todettu kohdellun eri tavalla, yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei ole loukattu, jos erilainen kohtelu on asianmukaisesti oikeutettua (ks. vastaavasti tuomio 16.12.2008, Arcelor Atlantique et Lorraine ym., C-127/07, EU:C:2008:728, 46 kohta).
Näin on unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan silloin, kun erilainen kohtelu vastaa toimella, josta erilainen kohtelu seuraa, oikeudellisesti hyväksyttävästi tavoiteltua tavoitetta ja erilainen kohtelu on oikeassa suhteessa tähän tavoitteeseen nähden (ks. vastaavasti tuomio 17.10.2013, Schaible, C-101/12, EU:C:2013:661, 77 kohta ja tuomio 22.5.2014, Glatzel, C-356/12, EU:C:2014:350, 43 kohta).
Tässä tilanteessa on katsottava, että unionin lainsäätäjän on verotukseen liittyvän toimenpiteen toteuttamisen yhteydessä tehtävä poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia valintoja ja asetettava erilaisia intressejä järjestykseen tai suoritettava monitahoisia arviointeja. Näin ollen lainsäätäjälle on tässä yhteydessä tunnustettava laaja harkintavalta, minkä vuoksi tämän tuomion edellisessä kohdassa mainittujen edellytysten noudattamista koskevan tuomioistuinvalvonnan on rajoituttava ilmeistä virhettä koskevaan valvontaan (ks. vastaavasti tuomio 10.12.2002, British American Tobacco (Investments) ja Imperial Tobacco, C-491/01, EU:C:2002:741, 123 kohta ja tuomio 17.10.2013, Billerud Karlsborg ja Billerud Skärblacka, C-203/12, EU:C:2013:664, 35 kohta).
Kuten neuvosto ja komissio ovat selittäneet vastauksessaan unionin tuomioistuimen esittämään kirjalliseen kysymykseen ja istunnossa, direktiivin 2006/112, sellaisena kuin se on muutettuna, 98 artiklan 2 kohdassa oleva digitaalisten kirjojen sähköisten toimitusten sulkeminen alennetun arvonlisäverokannan soveltamisen ulkopuolelle on nähtävä sähköistä kauppaa koskevan erityisen arvonlisäverojärjestelmän osana. Kyseisten toimielinten esittämistä selityksistä ilmenee nimittäin, että selvien, yksinkertaisten ja yhdenmukaisten sääntöjen soveltaminen sähköisesti suoritettaviin palveluihin katsottiin välttämättömäksi, jotta näihin palveluihin sovellettava arvonlisäverokanta voidaan määrittää varmuudella ja jotta voidaan helpottaa siten verovelvollisten ja kansallisten veroviranomaisten suorittamaa arvonlisäveron hallinnointia.
Edellä mainitun tavoitteen taustalla oleva oikeusvarmuuden periaate edellyttää nimittäin, että ne, joita asia koskee, voivat unionin säännösten perusteella saada yksiselitteisesti selville oikeuksiensa ja velvollisuuksiensa laajuuden, jotta he pystyvät – asian tuntien – ryhtymään toimenpiteisiin sen johdosta (ks. vastaavasti tuomio 15.7.2010, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, C-582/08, EU:C:2010:429, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
Lisäksi unionin tuomioistuin on jo tunnustanut lailliseksi tavoitteen, jossa on kyse siitä, että lainsäätäjä vahvistaa sellaisia yleisiä sääntöjä, joita talouden toimijat voivat helposti soveltaa ja toimivaltaiset viranomaiset helposti valvoa (ks. vastaavasti tuomio 24.2.2015, Sopora, C-512/13, EU:C:2015:108, 33 kohta).
Tältä osin sen hyväksymisellä, että jäsenvaltioilla olisi mahdollisuus soveltaa alennettua arvonlisäverokantaa digitaalisten kirjojen sähköisiin toimituksiin, kuten ne saavat tehdä kaikenlaisilla fyysisillä alustoilla olevien digitaalisten kirjojen toimituksissa, vaarannettaisiin unionin lainsäätäjän tavoitteleman sen toimenpiteen yhtenäisyys, jolla mahdollisuus alennetun arvonlisäverokannan soveltamiseen on suljettu pois kaikkien sähköisten palveluiden osalta.
Näin ollen on katsottava, että direktiivin 2006/112, sellaisena kuin se on muutettuna, 98 artiklan 2 kohdasta, luettuna yhdessä direktiivin liitteessä III olevan 6 kohdan kanssa, seuraava erilainen kohtelu digitaalisten kirjojen sähköisten toimitusten ja kaikenlaisilla fyysisillä alustoilla olevien kirjojen toimitusten välillä on asianmukaisesti oikeutettua.
(ks. 41, 42, 49, 51–54, 57, 59, 60, 66, 70 ja 72 kohta sekä tuomiolauselma)