UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kuudes jaosto)

15 päivänä kesäkuuta 2017 ( 1 )

”Ennakkoratkaisupyyntö — Direktiivi 97/67/EY — 9 artikla — Palvelujen tarjoamisen vapaus — Postipalvelut — Käsitteet ”yleispalvelu” ja ”olennaiset vaatimukset” — Yleisvaltuutukset ja yksittäiset toimiluvat — Valtuutus postipalvelujen tarjoamiseen erikseen neuvoteltujen sopimusten nojalla — Asetetut ehdot”

Asiassa C-368/15,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka korkein hallinto-oikeus (Suomi) on esittänyt 10.7.2015 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 14.7.2015, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa, jonka on pannut vireille

Ilves Jakelu Oy,

Liikenne- ja viestintäministeriön

osallistuessa asian käsittelyyn,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja E. Regan sekä tuomarit A. Arabadjiev (esittelevä tuomari) ja C. G. Fernlund,

julkisasiamies: P. Mengozzi,

kirjaaja: A. Calot Escobar,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

—	Ilves Jakelu Oy, edustajinaan H. Piekkala ja I. Aalto-Setälä, asianajajat,

—	Suomen hallitus, asiamiehenään H. Leppo,

—	Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan S. Fiorentino, avvocato dello Stato,

—	Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,

—	Norjan hallitus, asiamiehinään I. Thue ja C. Rydning,

—	Euroopan komissio, asiamiehinään P. Costa de Oliveira ja P. Aalto,

päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,

on antanut seuraavan

tuomion

Ennakkoratkaisupyyntö koskee yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä ja palvelun laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä 15.12.1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/67/EY (EYVL 1998, L 15, s. 14), sellaisena kuin se on muutettuna 20.2.2008 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2008/6/EY (EUVL 2008, L 52, s. 3; jäljempänä direktiivi 97/67), tulkintaa.

2	Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa Ilves Jakelu Oy on valittanut valtioneuvoston (Suomi) 30.1.2017 tekemästä päätöksestä, jossa postitoimiluvan edellytykseksi on asetettu tiettyjen vaatimusten noudattaminen.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Unionin oikeus

3	Direktiivin 97/67 johdanto-osan 15 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa: ”yleispalvelun tarjoamista koskevat tämän direktiivin säännökset eivät rajoita yleispalvelun tarjoajien oikeutta neuvotella sopimuksia erikseen kunkin asiakkaan kanssa”.

Kyseisen direktiivin 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

– –

13)	’yleispalvelujen tarjoajalla’ julkista tai yksityistä postipalvelun tarjoajaa, joka huolehtii jäsenvaltion alueella kokonaan tai osittain postin yleispalveluista ja joka on 4 artiklan mukaisesti ilmoitettu komissiolle,

14)

’valtuutuksella’ mitä tahansa lupaa, jossa määritellään erityisesti postialaa koskevia oikeuksia ja velvoitteita ja jonka nojalla yritykset voivat tarjota postipalveluja sekä tarvittaessa perustaa ja/tai käyttää verkkojaan tällaisten palveluiden tarjoamiseen joko yleisvaltuutuksen tai yksittäisten toimilupien muodossa, sellaisina kuin ne ovat seuraavasti määriteltyinä:

—

’yleisvaltuutuksella’ tarkoitetaan valtuutusta, jota voidaan säännellä joko yleisellä toimiluvalla tai yleisellä lainsäädännöllä, jolloin ei ole merkitystä, edellyttääkö tämä sääntely rekisteröinti- tai ilmoitusmenettelyä, ja joka ei edellytä, että kyseisen postipalvelujen tarjoajan olisi saatava kansalliselta sääntelyviranomaiselta nimenomainen päätös ennen tästä valtuutuksesta johtuvien oikeuksien käyttämistä,

—

’yksittäisellä toimiluvalla’ kansallisen sääntelyviranomaisen myöntämää valtuutusta, jolla annetaan postipalvelujen tarjoajalle erityisiä oikeuksia tai jolla mahdollisesti sovellettavan yleisvaltuutuksen lisäksi tarvittaessa asetetaan yrityksen toiminnalle erityisiä velvoitteita, jolloin postipalvelujen tarjoajalla ei ole oikeutta käyttää kyseisiä oikeuksia ennen kuin se on saanut kansallisen sääntelyviranomaisen päätöksen asiasta,

– –

’olennaisilla vaatimuksilla’ yleistä etua koskevia, muita kuin taloudellisia syitä, joiden vuoksi jäsenvaltio saattaa joutua säätämään postipalvelujen tarjoamista koskevia ehtoja. Näitä syitä ovat kirjesalaisuus, verkon turvallisuus vaarallista tavaraa kuljetettaessa, lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin ja/tai kansallisten työmarkkinaosapuolten neuvottelemiin työehtosopimuksiin perustuvien työehtojen ja työolojen ja sosiaaliturvajärjestelmien noudattaminen yhteisön ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti, ja perustelluissa tapauksissa tietosuoja, ympäristön suojelu ja aluesuunnittelu. Tietosuoja voi käsittää henkilötietojen suojaamisen, välitettyjen tai talletettujen tietojen luottamuksellisuuden sekä yksityiselämän suojaamisen,

– –”

Direktiivin 97/67 2 luku käsittelee yleispalvelua. Kyseisen direktiivin 3 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että käyttäjillä on oikeus yleispalveluun, johon sisältyy tietyn laatuisten postipalvelujen pysyvä tarjonta kaikille käyttäjille kohtuullisin hinnoin jäsenvaltioiden koko alueella.

– –

4. Kunkin jäsenvaltion on annettava tarvittavat toimenpiteet huolehtiakseen siitä, että yleispalveluun kuuluvat vähintään seuraavat palvelut:

—	enintään kahden kilogramman painoisten postilähetysten keräily, lajittelu, kuljetus ja jakelu,

—	enintään kymmenen kilogramman painoisten postipakettien keräily, lajittelu, kuljetus ja jakelu,

—	kirjattuja ja vakuutettuja lähetyksiä koskevat palvelut.”

Kyseisen direktiivin 9 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Jäsenvaltiot voivat ottaa yleispalvelun piiriin kuulumattomia palveluja varten käyttöön yleisvaltuutuksia, siinä laajuudessa kuin se on tarpeen olennaisten vaatimusten noudattamisen takaamiseksi.

2. Jäsenvaltiot voivat ottaa yleispalvelun piiriin kuuluvia palveluja varten käyttöön valtuutusmenettelyjä, yksittäiset toimiluvat mukaan lukien, siinä laajuudessa kuin se on tarpeen olennaisten vaatimusten noudattamisen takaamiseksi ja yleispalvelun tarjoamisen turvaamiseksi.

Valtuutusten myöntämisen ehdoksi voidaan

—	määrätä yleispalveluvelvoitteita,

—	tarvittaessa ja jos se on perusteltua asettaa kyseisten palvelujen laatua, saatavuutta ja tehokkuutta koskevia vaatimuksia,

—	tarvittaessa määrätä velvoite maksaa tukiosuus 7 artiklassa tarkoitettuihin rahoitusjärjestelmiin, jos yleispalvelun tarjoaminen aiheuttaa nettokustannuksia ja kohtuuttoman rasituksen 4 artiklan mukaisesti nimetylle yleispalvelun tarjoajalle tai tarjoajille,

—	tarvittaessa määrätä velvoite maksaa tukiosuus 22 artiklassa tarkoitettuihin kansallisten sääntelyviranomaisten toimintakustannuksiin,

—	tarvittaessa velvoittaa tai määrätä noudattamaan kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä työehtoja.

Ensimmäisessä luetelmakohdassa ja 3 artiklassa tarkoitettuja velvoitteita ja vaatimuksia voidaan asettaa vain nimetyille yleispalvelun tarjoajille.

Lukuun ottamatta yrityksiä, jotka on nimetty yleispalvelun tarjoajiksi 4 artiklan mukaisesti, valtuutukset eivät saa

—	olla määrällisesti rajoitettuja,

—	edellyttää sekä yleispalveluvelvoitteita että velvollisuutta maksaa tukiosuus kustannustenjakomekanismiin samojen yleispalvelun osatekijöiden tai valtion alueen osien osalta,

—	johtaa rinnakkaisiin ehtoihin, jotka ovat sovellettavissa yrityksiin muun kuin alakohtaisen kansallisen lainsäädännön perusteella,

—	asettaa muita teknisiä tai toiminnallisia ehtoja kuin sellaisia, jotka ovat tarpeen tämän direktiivin mukaisten velvoitteiden täyttämiseksi.

3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen menettelyjen, velvoitteiden ja vaatimusten on oltava avoimia, saatavilla, syrjimättömiä, oikeasuhteisia, täsmällisiä ja yksiselitteisiä, ne on julkistettava etukäteen ja niiden on perustuttava objektiivisiin perusteisiin. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että perusteet, joilla valtuutus on kokonaan tai osittain evätty tai peruttu, saatetaan hakijan tietoon, ja niiden on luotava muutoksenhakumenettely.”

7	Direktiivin 2008/6 johdanto-osan 33 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa: ”Jäsenvaltioiden olisi voitava myöntää yleisvaltuutuksia ja yksittäisiä toimilupia, kun se on perusteltua ja tavoitteeseen nähden oikeasuhtaista – –”

Suomen oikeus

8	Postilain (415/2011), sellaisena kuin se oli voimassa pääasian tosiseikkojen tapahtumahetkellä (jäljempänä postilaki (415/2011)), 1 §:n 1 momentin mukaan lain tarkoituksena on turvata postipalveluiden ja erityisesti yleispalvelun saatavuus tasapuolisin ehdoin koko maassa.

9	Postilain (415/2011) 3 §:n mukaan kirjelähetyksiä koskeva postitoiminta edellyttää toimilupaa. Lain 4 §:n 1 momentin mukaan toimilupaa postipalvelun tarjoamiseen haetaan valtioneuvostolta. Toimilupia ei julisteta haettaviksi.

Postilain (415/2011) 6 §:n mukaan toimilupa on myönnettävä, jos:

”1)	hakija on yritys tai yhteisö, jolla on riittävät taloudelliset voimavarat huolehtia postiyrityksen velvollisuuksista;

2)	hakijan kykyä noudattaa postitoimintaa koskevia säännöksiä ja määräyksiä ei ole perustellusti syytä epäillä;

3)	hakijalla on kyky säännölliseen toimiluvan mukaiseen toimintaan;

4)	alue, jolle toimilupaa haetaan, täyttää 7 §:n mukaiset edellytykset; sekä

5)	valtioneuvostolla ei ole erityisen painavia perusteita epäillä toimiluvan myöntämisen vaarantavan ilmeisesti kansallista turvallisuutta.”

Postilain (415/2011) 9 §:ssä säädetään toimiluvan sisällöstä. Kyseisen 9 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaan valtioneuvoston tulee asettaa toimiluvassa ehtoja, jotka täydentävät tämän lain säännöksiä tai sen nojalla annettuja säädöksiä ja jotka koskevat muita mainitun 9 §:n 2 momentin 1–4 kohdassa lueteltuihin palveluihin verrattavia palvelujen laadun, saatavuuden tai tehokkuuden turvaamiseksi välttämättömiä ehtoja.

Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

Valtioneuvosto myönsi 30.1.2014 tekemällään päätöksellä Ilves Jakelulle postilain (415/2011) 3 §:ssä tarkoitetun toimiluvan kirjelähetyksiä koskevaan postitoimintaan. Lupaehdossa 1 on lueteltu haetun toimiluvan toimilupa-alueeseen kuuluvat kunnat. Toiminnan laajuutta koskevan lupaehdon 2 mukaan Ilves Jakelulla on oikeus harjoittaa tällä toimilupa-alueella sopimusasiakkaille suunnattua rajoituksetonta postitoimintaa.

Kyseistä toimilupaa koskevien lupaehtojen 4–8 tarkoituksena on turvata palvelujen laatu, saatavuus ja tehokkuus. Lupaehdon 4 mukaan Ilves Jakelun tulee laatia toimitusehdot ennen toimiluvanvaraisen jakelutoiminnan aloittamista. Edellä mainitulla 30.1.2014 tehdyllä päätöksellä myönnetyn toimiluvan lupaehdon 5 mukaan Ilves Jakelun tulee huolehtia palvelujensa järjestämisestä siten, että jaeltavaksi jätetyt lähetykset jaetaan vähintään kerran viikossa arkipyhiä lukuun ottamatta. Lupaehdon 6 mukaan Ilves Jakelun tulee järjestää osoitteenmuutos- ja jakelunkeskeytyspalvelu. Lupaehdon 7 mukaan Ilves Jakelun tulee merkitä lähetyksensä siten, että ne ovat tunnistettavissa ja erotettavissa muiden toimiluvanhaltijoiden vastaavista lähetyksistä. Kyseisen toimiluvan lupaehdon 8 mukaan Ilves Jakelun on järjestettävä virheellisesti jaettujen lähetysten palauttamista ja postilain (415/2011) 47 §:ssä tarkoitettujen kirjelähetysten noutamista varten vähintään yksi keräilypiste kussakin toimilupa-alueensa kunnassa.

14	Ilves Jakelun mukaan postilain (415/2011) 9 § on direktiivin 97/67 vastainen, koska siinä ei säädetä yleisvaltuutusmenettelystä ja koska sen nojalla yleispalvelun piiriin kuulumattomia palveluja koskevien toimilupien myöntämiselle voidaan asettaa muita kuin olennaisten vaatimusten mukaisia ehtoja.

Pääasia koskee kysymystä siitä, voiko Suomen valtioneuvosto asettaa Ilves Jakelulle myönnettävän toimiluvan edellytykseksi toimiluvan lupaehdon 4–8 noudattamisen. Valtioneuvoston mukaan nämä ehdot ovat tarpeen toimiluvan kohteena olevien postipalvelujen laadun, saatavuuden ja tehokkuuden turvaamiseksi.

Korkein hallinto-oikeus on näin ollen päättänyt lykätä asian ratkaisua ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)

Onko [direktiivin 97/67] 9 artiklaa tulkittaessa sopimusasiakkaiden postilähetysten jakelua pidettävä mainitun artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna yleispalvelun piiriin kuulumattomana palveluna vai [tämän artiklan] 2 kohdassa tarkoitettuna yleispalvelun piiriin kuuluvana palveluna tilanteessa, jossa postiyritys sopii asiakkaidensa kanssa postilähetysten jakelun ehdoista ja laskuttaa erikseen sovittavan maksun asiakkailta?

Jos edellä tarkoitettu sopimusasiakkaiden postilähetysten jakelu on yleispalvelun piiriin kuulumaton palvelu, onko [direktiivin 97/67] 9 artiklan 1 kohtaa ja 2 artiklan 14 [ala]kohtaa tulkittava siten, että tällaisten postipalvelujen tarjoamisen edellytykseksi voidaan pääasian kaltaisissa olosuhteissa asettaa postilaissa [(415/2011)] säädetyn mukainen yksittäinen toimilupa?

Jos edellä tarkoitettu sopimusasiakkaiden postilähetysten jakelu on yleispalvelun piiriin kuulumaton palvelu, onko 9 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että kyseisiä palveluja koskevassa toimiluvassa voidaan asettaa lupaehtoja ainoastaan [direktiivin 97/67] 2 artiklan 19 [ala]kohdassa tarkoitettujen olennaisten vaatimusten noudattamisen takaamiseksi ja ettei direktiivin 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja palvelujen laatua, saatavuutta ja tehokkuutta koskevia lupaehtoja voida asettaa kyseisiä palveluja koskeviin toimilupiin?

Jos – – sopimusasiakkaiden postilähetysten jakelua koskeviin toimilupiin voidaan asettaa lupaehtoja ainoastaan olennaisten vaatimusten noudattamisen takaamiseksi, voidaanko pääasiassa kyseessä olevan kaltaisia lupaehtoja postipalvelun toimitusehdoista, lähetysten jakelukerroista, osoitteenmuutos- ja jakelunkeskeytyspalvelusta, lähetysten merkitsemisestä sekä keräilypisteistä pitää [direktiivin 97/67] 2 artiklan 19 [ala]kohdassa tarkoitettujen olennaisten vaatimusten mukaisina ja [kyseisen direktiivin] 9 artiklan 1 kohdan tarkoittamalla tavalla tarpeellisina olennaisten vaatimusten noudattamisen takaamiseksi?”

Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

Ensimmäinen ja toinen kysymys

Ensimmäisellä ja toisella kysymyksellään, joita on syytä tarkastella yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 97/67 9 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, ettei pääasiassa kyseessä olevan kaltainen postipalvelu kuulu yleispalvelun piiriin tilanteessa, jossa kyseisen palvelun suorittava postiyritys sopii asiakkaidensa kanssa jakelun ehdoista ja laskuttaa niiltä erikseen sovittavan maksun. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee myös, voidaanko postipalvelujen tarjoamisen edellytykseksi pääasian olosuhteiden kaltaisissa olosuhteissa tarvittaessa asettaa yksittäisen toimiluvan myöntäminen.

Ensinnäkin sen määrittämiseksi, kuuluuko pääasiassa kyseessä olevan kaltainen sopimusasiakkaiden postilähetysten jakelupalvelun suorittaminen tämän säännöksen alaan vai päinvastoin kyseisen direktiivin 9 artiklan 2 kohdan alaan, on aluksi selvitettävä, kuuluuko tämä palvelu direktiivin 3 artiklassa tarkoitetun yleispalvelun käsitteen alaan. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on siten tutkia, vastaako toiminta, jota Ilves Jakelun toimilupahakemus koskee, direktiivissä 97/67 tältä osin asetettuja kriteerejä.

19	Kyseisen direktiivin 2 artiklan 13 alakohdasta ilmenee yhtäältä, että yleispalvelujen tarjoajalla tarkoitetaan julkista tai yksityistä yksikköä, joka huolehtii jäsenvaltion alueella kokonaan tai osittain postin yleispalveluista ja joka on ilmoitettu komissiolle.

20	Toisaalta direktiivin 97/67 3 artiklan 1 kohdan mukaan yleispalvelu tarkoittaa tietynlaatuisten postipalvelujen pysyvää tarjontaa kaikille käyttäjille kohtuullisin hinnoin jäsenvaltion koko alueella.

Se ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mainitsema seikka, ettei Ilves Jakelulle ole asetettu velvollisuutta yleispalvelun tarjoamiseen, kuuluu seikkoihin, jotka voidaan tässä yhteydessä ottaa huomioon. Tämä toteamus käy ilmi myös Suomen hallituksen kirjallisista huomautuksista, joiden mukaan Ilves Jakelu ei ole direktiivin 97/67 2 artiklan 13 alakohdassa tarkoitettu yleispalvelun tarjoaja, jonka nimi on ilmoitettu komissiolle.

22	Sama pätee siihen seikkaan, että Ilves Jakelu haki postitoimilupaa postipalveluihin tiettyjen kuntien alueella. Kuten edellä 20 kohdassa muistutetaan, yleispalvelu tulee näet tarjota jäsenvaltion koko alueella.

23	Suomen hallitus huomautti lisäksi, että Ilves Jakelu tarjoaa palvelujaan vain sopimusasiakkaille, joiden kanssa se on tehnyt kaupalliset sopimukset. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että maksu kyseisen yhtiön tarjoamista postipalveluista sovitaan erikseen ja suoritetaan laskulla.

Tältä osin on muistutettava, että pikalähetyspalvelut eroavat yleispalvelusta kyseisten asiakkaiden saaman sellaisen lisäarvon perusteella, josta nämä asiakkaat ovat valmiita maksamaan enemmän. Tällaiset palvelut ovat yleishyödyllisistä palveluista erotettavissa olevia erityispalveluja, jotka vastaavat taloudellisten toimijoiden erityisiin tarpeisiin ja edellyttävät tiettyjä lisäsuorituksia, joita perinteinen postipalvelu ei tarjoa (ks. vastaavasti tuomio 19.5.1993, Corbeau, C-320/91, EU:C:1993:198, 19 kohta).

25	Direktiivin 97/67 johdanto-osan 15 perustelukappaleesta ilmenee lisäksi, että mahdollisuus neuvotella sopimuksia erikseen asiakkaiden kanssa ei lähtökohtaisesti vastaa yleispalvelun tarjoamisen käsitettä (tuomio 23.4.2009, TNT Post UK, C-357/07, EU:C:2009:248, 48 kohta).

Näin ollen kyseisen direktiivin 9 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaista postitoimintaa on pidettävä yleispalvelun piiriin kuulumattomana palveluna, jos tämä palvelu ei vastaa tietynlaatuisten postipalvelujen pysyvää tarjontaa kaikille käyttäjille kohtuullisin hinnoin jäsenvaltion koko alueella, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava.

Toiseksi siitä, voidaanko pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen toiminnan edellytykseksi asettaa yksittäisen toimiluvan myöntäminen, on muistutettava, että kyseisen direktiivin 9 artiklan 1 kohdan nojalla jäsenvaltiot voivat velvoittaa postialan yritykset hankkimaan yleisvaltuutuksia yleispalvelun piiriin kuulumattomia palveluja varten, kun taas kyseisen artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat ottaa yleispalvelun piiriin kuuluvia palveluja varten käyttöön valtuutusmenettelyjä, yksittäiset toimiluvat mukaan lukien (ks. vastaavasti tuomio 16.11.2016, DHL Express (Austria), C-2/15, EU:C:2016:880, 20 kohta).

On todettava, että vaikka direktiivin 2008/6 johdanto-osan 33 perustelukappaleesta ilmenee, että jäsenvaltioiden olisi voitava myöntää yleisvaltuutuksia ja yksittäisiä toimilupia, kun se on perusteltua ja tavoitteeseen nähden oikeasuhteista, direktiivin 97/67 9 artiklan 1 kohdassa – päinvastoin kuin tämän artiklan 2 kohdassa – ei kuitenkaan säädetä mahdollisuudesta asettaa postipalvelujen tarjoamisen edellytykseksi yksittäisen toimiluvan myöntämistä.

29	Näin ollen on todettava, että tällaisten palvelujen tarjoamisen edellytykseksi voidaan asettaa ainoastaan kyseisen direktiivin 2 artiklan 14 alakohdassa tarkoitetun yleisvaltuutuksen myöntäminen.

Kun otetaan huomioon edellä todettu, ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 97/67 9 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen postipalvelu ei kuulu yleispalvelun piiriin, jos tämä palvelu ei vastaa tietynlaatuisten postipalvelujen pysyvää tarjontaa kaikille käyttäjille kohtuullisin hinnoin jäsenvaltion koko alueella. Yleispalvelun piiriin kuulumattomien postipalvelujen tarjoamisen edellytykseksi voidaan asettaa ainoastaan yleisvaltuutuksen myöntäminen.

Kolmas kysymys

Kolmannella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 97/67 9 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että yleispalvelun piiriin kuulumattomien palvelujen tarjoamisen edellytykseksi voidaan asettaa kyseisen direktiivin 9 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettujen vaatimusten kaltaisia ehtoja.

32	Unionin tuomioistuin on jo lausunut tästä kysymyksestä 16.11.2016 antamassaan tuomiossa DHL Express (Austria) (C-2/15, EU:C:2016:880), ja sen kyseisessä tuomiossa antama vastaus pätee myös nyt käsiteltävään asiaan.

Unionin tuomioistuin nimittäin totesi mainitun tuomion 26 kohdassa, että kyseisen direktiivin 9 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan toisen luetelmakohdan nojalla jäsenvaltiot voivat asettaa valtuutusten myöntämisen ehdoksi palvelujen laatua, saatavuutta ja tehokkuutta koskevia vaatimuksia. Unionin tuomioistuin katsoi, että koska ei ole säädetty tarkemmin siitä, mitä palveluja tämä velvoite koskee, todettakoon, että direktiivin 2008/6 valmisteluasiakirjoista käy ilmi, että unionin lainsäätäjä on halunnut poistaa niin viimeiset esteet markkinoiden täydelliseltä avaamiselta tietyille yleispalvelun tarjoajille kuin kaikki muutkin postipalvelujen tarjoamisen esteet. Unionin tuomioistuin päätteli tästä, että vastakkaisten mainintojen puuttuessa ja ottaen huomioon kyseessä olevan velvoitteen luonne on näin todettava, että direktiivin 97/67 9 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettu velvoite voidaan asettaa kaikille postipalvelujen tarjoajille.

Kolmanteen kysymykseen on näin ollen vastattava, että direktiivin 97/67 9 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että yleispalvelun piiriin kuulumattomien palvelujen tarjoamiselle voidaan asettaa kyseisen direktiivin 9 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettujen vaatimusten kaltaisia ehtoja.

Neljäs kysymys

Neljäs kysymys on ymmärrettävä siten, että se on esitetty ainoastaan siinä tapauksessa, että direktiivin 97/67 9 artiklan 1 kohtaa olisi tulkittava siten, että yleispalvelun piiriin kuulumattomien postipalvelujen tarjoamista koskevalle toimiluvalle voidaan asettaa vain kyseisen direktiivin 2 artiklan 19 alakohdassa tarkoitettujen olennaisten vaatimusten noudattamisen takaamiseksi tarkoitettuja ehtoja. Kun otetaan huomioon kolmanteen kysymykseen annettu vastaus, neljänteen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.

Oikeudenkäyntikulut

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä ja palvelun laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä 15.12.1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/67/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 20.2.2008 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2008/6/EY, 9 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen postipalvelu ei kuulu yleispalvelun piiriin, jos tämä palvelu ei vastaa tietynlaatuisten postipalvelujen pysyvää tarjontaa kaikille käyttäjille kohtuullisin hinnoin jäsenvaltion koko alueella. Yleispalvelun piiriin kuulumattomien postipalvelujen tarjoamisen edellytykseksi voidaan asettaa ainoastaan yleisvaltuutuksen myöntäminen.

Direktiivin 97/67, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2008/6, 9 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että yleispalvelun piiriin kuulumattomien palvelujen tarjoamiselle voidaan asettaa kyseisen direktiivin, sellaisena kuin se on muutettuna, 9 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettujen vaatimusten kaltaisia ehtoja.

Regan

Arabadjiev

Fernlund

Julistettiin Luxemburgissa 15 päivänä kesäkuuta 2017.

A. Calot Escobar

kirjaaja

E. Regan

jaoston puheenjohtaja

( 1 ) Oikeudenkäyntikieli: suomi.