Asia C-298/15

”Borta” UAB

vastaan

Klaipėdos valstybinio jūrų uosto direkcija VĮ

(Lietuvos Aukščiausiasis Teismasin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Julkiset hankinnat – Direktiivi 2004/17/EY – Hankintasopimus, jonka arvo alittaa kyseisessä direktiivissä säädetyn kynnysarvon – SEUT 49 ja SEUT 56 artikla – Alihankintaan turvautumista koskeva rajoitus – Yhteisen tarjouksen jättäminen – Tarjoajien ammatilliset voimavarat – Tarjouspyyntöasiakirjoja koskevat muutokset

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 5.4.2017

  1. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen–Vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyt–Direktiivi 2014/25–Ajallinen soveltamisala–Hankintaviranomaisen ennen mainitun direktiivin täytäntöönpanolle varatun määräajan päättymistä tekemä päätös hankinnassa noudatettavan menettelytyypin valitsemisesta–Direktiiviä ei voida soveltaa

    (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/25 106 artiklan 1 kohta)

  2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen–Vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyt–Direktiivi 2004/17–Soveltamisala–Hankintasopimus, jonka arvo alittaa direktiivissä vahvistetun kynnysarvon mutta johon liittyy varma rajat ylittävä intressi, ei kuulu soveltamisalaan–Velvollisuus noudattaa EUT-sopimuksen perustavanlaatuisia sääntöjä ja yleisiä periaatteita–Sellaista kansallista säännöstöä, jolla rajoitetaan alihankintaan turvautumista edellyttämällä, että sopimuspuoleksi valitun on itse suoritettava päätyöt, ei voida hyväksyä–Oikeuttamisperustetta ei ole

    (SEUT 49 ja SEUT 56 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/17, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1336/2013)

  3. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen–Vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyt–Direktiivi 2004/17–Soveltamisala–Hankintasopimus, jonka arvo alittaa direktiivissä vahvistetun kynnysarvon mutta johon liittyy varma rajat ylittävä intressi, ei kuulu direktiivin soveltamisalaan–Velvollisuus noudattaa EUT-sopimuksen perustavanlaatuisia sääntöjä ja yleisiä periaatteita–Sen hyväksyttävyys, että hankintaviranomainen muuttaa tarjouspyyntöasiakirjojen lauseketta hankintailmoituksen julkaisemisen jälkeen–Edellytykset

    (SEUT 49 ja SEUT 56 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/17, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1336/2013))

  4. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen–Vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyt–Direktiivi 2004/17–Hankintasopimusten sopimuspuolien valinta–Laadulliset valintaperusteet–Tekniset ja ammatilliset voimavarat–Mahdollisuus turvautua muiden yksiköiden voimavaroihin–Rajat–Vaatimusta siitä, että tarjoajan voimavarat ja sen osuus toteutettavasta urakasta vastaavat toisiaan, ei voida hyväksyä

    (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/17, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1336/2013, 54 artiklan 6 kohta)

  1.  Ks. tuomion teksti.

    (ks. 27 kohta)

  2.  Sellaisen julkista hankintaa koskevan sopimuksen osalta, joka ei kuulu vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/17/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 13.12.2013 annetulla komission asetuksella (EU) N:o 1336/2013, soveltamisalaan mutta johon liittyy varma rajat ylittävä intressi, SEUT 49 ja SEUT 56 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä julkisia hankintoja koskevan Liettuan lain (Lietuvos Respublikos viešųjų pirkimų įstatymas) 24 §:n 5 momentin kaltaiselle kansallisen säännöstön säännökselle, jonka mukaan siinä tapauksessa, että urakkasopimuksen toteuttamisessa turvaudutaan aliurakoitsijoihin, sopimuspuoleksi valitun on itse suoritettava työt, jotka hankintayksikkö on määritellyt päätöiksi.

    Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee pääasiassa yhtäältä, että julkisia hankintoja koskevan lain 24 §:n 5 momentilla pyritään varmistamaan urakan asianmukainen toteuttaminen. Vaikkei voidakaan sulkea pois sitä, että tällainen tavoite voi oikeuttaa tiettyjä alihankintaan turvautumista koskevia rajoituksia (ks. vastaavasti tuomio 18.3.2004, Siemens ja ARGE Telekom, C-314/01, EU:C:2004:159, 45 kohta ja tuomio 14.7.2016, Wrocław – Miasto na prawach powiatu, C-406/14, EU:C:2016:562, 34 kohta), on kuitenkin katsottava, että julkisia hankintoja koskevan lain 24 §:n 5 momentin kaltaisella kansallisen säännöstön säännöksellä ylitetään se, mikä on tarpeen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi, koska siinä kielletään yleisesti alihankintaan turvautuminen hankintayksikön pääurakaksi luokittelemien töiden osalta. Kyseistä kieltoa sovelletaan näet siitä talouselämän sektorista, josta kyseessä olevassa hankintasopimuksessa on kyse, urakan luonteesta ja alihankkijoiden pätevyydestä riippumatta. Tällainen yleinen kielto ei anna myöskään mahdollisuutta mainitun yksikön suorittamalle tapauskohtaiselle arvioinnille. Kuten julkisasiamies on huomauttanut ratkaisuehdotuksensa 51 kohdassa, vaihtoehtoisena vähemmän rajoittavana toimenpiteenä, jolla taataan tavoitellun päämäärän saavuttaminen, olisi voinut olla se, että tarjoajia vaaditaan ilmoittamaan tarjouksessaan se osa hankintasopimuksesta ja ne työt, jotka ne aikovat antaa aliurakoitsijoille, ehdotetut aliurakoitsijat ja näiden voimavarat. Voitaisiin myös harkita muun muassa hankintayksiköllä olevaa mahdollisuutta kieltää tarjoajia vaihtamasta aliurakoitsijoita, jos kyseinen yksikkö ei ole voinut etukäteen tarkastaa aliurakoitsijoiden henkilöllisyyttä ja pätevyyttä.

    (ks. 52, 54, 55, 57 ja 61 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

  3.  Tällaisen julkista hankintaa koskevan sopimuksen osalta erityisesti SEUT 49 ja SEUT 56 artiklasta ilmeneviä syrjintäkiellon ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteita sekä avoimuusvelvollisuutta on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä sille, että hankintayksikkö muuttaa hankintailmoituksen julkaisemisen jälkeen pääasiassa kyseessä olevan lausekkeen 4.3 kaltaista ammatillisten voimavarojen yhdistämistä koskeviin edellytyksiin ja yksityiskohtaisiin sääntöihin liittyvää tarjouspyyntöasiakirjojen lauseketta, sillä varauksella ensimmäiseksi, että muutokset eivät ole siinä määrin olennaisia, että ne olisivat houkutelleet potentiaalisia tarjoajia, jotka eivät ilman näitä muutoksia voisi jättää tarjousta, toiseksi, että mainituista muutoksista tiedotetaan riittävästi, ja kolmanneksi, että muutokset tehdään ennen kuin tarjoajat jättävät tarjouksensa, että näiden tarjousten jättämiselle asetettua määräaikaa pidennetään silloin, kun kyseiset muutokset ovat tärkeitä, että määräajan pidennyksen kesto riippuu mainittujen muutosten tärkeydestä ja että kyseinen kesto on riittävä, jotta asianomaiset taloudelliset toimijat voivat mukauttaa tarjoustaan muutosten johdosta, ja ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava tämä.

    (ks. 77 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)

  4.  Direktiivin 2004/17, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1336/2013, 54 artiklan 6 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan lausekkeen 4.3 kaltaiselle tarjouspyyntöasiakirjojen lausekkeelle, jossa edellytetään siinä tapauksessa, että useat tarjoajat jättävät yhteisen tarjouksen, että niiden kunkin panos ammatillisten voimavarojen osalta sovellettavien vaatimusten täyttämiseksi vastaa suhteellisesti sitä osuutta rakennusurakasta, jonka se todellakin toteuttaa, jos yhteinen tarjous hyväksytään.

    Tältä osin ei voida tosin pitää mahdottomana, että kun otetaan huomioon pääasiassa kyseessä olevan rakennusurakan teknisyys ja tärkeys, sen asianmukainen toteuttaminen edellyttää sitä, että silloin, kun useat tarjoajat ovat jättäneet yhteisen tarjouksen, kukin niistä toteuttaa erityistehtävät, jotka vastaavat – kun otetaan huomioon näiden töiden tai tehtävien kohde tai luonne – sen omia ammatillisia voimavaroja. Pääasiassa kyseessä olevien tarjouspyyntöasiakirjojen 4.3 lauseke ei näytä kuitenkaan olevan ulottuvuudeltaan tällainen. Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 63 ja 64 kohdassa olennaisilta osin huomauttanut, kyseinen lauseke edellyttää, että kunkin asianomaisen tarjoajan panos ammatillisten voimavarojen osalta sovellettavien vaatimusten täyttämiseksi ja se osuus rakennusurakasta, jonka kyseinen tarjoaja sitoutuu suorittamaan ja jonka se todellakin toteuttaa, jos yhteinen tarjous hyväksytään, vastaavat puhtaasti laskennallisesti toisiaan. Kyseisessä lausekkeessa ei sitä vastoin oteta huomioon niiden tehtävien luonnetta, jotka kunkin tarjoajan on suoritettava, eikä kunkin tarjoajan omia teknisiä voimavaroja. Tämän perusteella mainittu lauseke 4.3 ei estä sitä, että joku asianomaisista tarjoajista täyttää erityisiä tehtäviä, joiden osalta sillä ei ole todellisuudessa vaadittua kokemusta tai vaadittuja voimavaroja.

    (ks. 91, 92 ja 96 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)