—

ITV Broadcasting Limited, ITV2 Limited, ITV Digital Channels Limited, Channel Four Television Corporation, 4 Ventures Limited, Channel 5 Broadcasting Limited, ITV Studios Limited, edustajinaan J. Mellor, QC, ja M. Q. Cregan, barrister, jotka ovat valtuuttaneet P. Stevens ja J. Vertes, solicitors,

—

TVCatchup (UK) Limited ja Media Resources Limited, edustajanaan M. Howe, QC, jonka on valtuuttanut L. Gilmore, solicitor,

—

Virgin Media Limited, edustajanaan T. de la Mare, QC, jonka on valtuuttanut B. Allgrove, solicitor,

—

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehenään aluksi V. Kaye, avustajinaan C. May, QC, ja J. Riordan, barrister, sittemmin asiamiehenään J. Kraehling, avustajanaan A. Robertson, QC,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään T. Scharf ja J. Samnadda,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY (EYVL 2001, L 167, s. 10) 9 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa valittajina ovat ITV Broadcasting Limited, ITV2 Limited, ITV Digital Channels Limited, Channel Four Television Corporation, 4 Ventures Limited, Channel 5 Broadcasting Limited ja ITV Studios Limited ja niiden vastapuolina TVCatchup Limited, selvitystilassa (jäljempänä TVC), TVCatchup (UK) Limited (jäljempänä TVC UK) ja Media Resources Limited ja joka koskee sitä, että viimeksi mainitut ovat lähettäneet internetin välityksellä pääasian valittajien televisio-ohjelmia.

3

Direktiivin 2001/29 johdanto-osan 4, 20, 23, 32 ja 60 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

– –

– –

4

Direktiivin 2001/29 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, säädetään seuraavaa:

”1.   Tämä direktiivi koskee tekijänoikeuden ja lähioikeuksien oikeudellista suojaa sisämarkkinoilla ja erityisesti tietoyhteiskunnassa.

2.   Muissa kuin 11 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa tämä direktiivi ei aiheuta muutoksia eikä millään tavoin vaikuta voimassa oleviin yhteisön säädöksiin, jotka koskevat:

– –

– –”

5

Direktiivin 2 artikla, jonka otsikko on ”Kappaleen valmistamista koskeva oikeus”, kuuluu seuraavasti:

”Jäsenvaltioiden on säädettävä, että yksinoikeus sallia tai kieltää suoraan tai välillisesti, tilapäisesti tai pysyvästi, millä keinolla ja missä muodossa tahansa kokonaan tai osittain tapahtuva kappaleen valmistaminen on:

– –

6

Direktiivin 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikeus välittää yleisölle teoksia ja oikeus saattaa muu aineisto yleisön saataviin”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä, että tekijöillä on yksinoikeus sallia tai kieltää teostensa langallinen tai langaton välittäminen yleisölle, mukaan lukien teosten saattaminen yleisön saataviin siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada teokset saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana.

2.   Jäsenvaltioiden on säädettävä, että yksinoikeus sallia tai kieltää langallinen tai langaton yleisön saataviin saattaminen siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada suojattu aineisto saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana, on:

– –

– –”

7

Direktiivin 2001/29 5 artiklan otsikkona on ”Poikkeukset ja rajoitukset”, ja siinä säädetään seuraavaa:

”3.   Jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksista tai rajoituksista 2 ja 3 artiklassa säädettyihin oikeuksiin seuraavissa tapauksissa:

– –

5.   Tämän artiklan 1, 2, 3 ja 4 kohdan mukaisia poikkeuksia ja rajoituksia sovelletaan vain tietyissä erityistapauksissa, jotka eivät ole ristiriidassa teoksen tai muun aineiston tavanomaisen hyödyntämisen kanssa eivätkä kohtuuttomasti haittaa oikeudenhaltijan oikeutettuja etuja.”

8

Mainitun direktiivin 9 artiklassa, jonka otsikko on ”Muiden säännösten edelleen soveltaminen”, säädetään seuraavaa:

”Tämän direktiivin säännökset eivät vaikuta säännöksiin, jotka koskevat erityisesti patentteja, tavaramerkkejä, malleja, hyödyllisyysmalleja, puolijohdetuotteiden piirimalleja, typografisia merkkejä, ehdollista pääsyä, yleisradiopalvelujen pääsyä kaapeliverkkoihin, kansallisaarteiden suojaa, aineistojen tallentamis- tai luovuttamisvaatimuksia, kilpailun rajoituksia ja vilpillistä kilpailua koskevaa oikeutta, liikesalaisuutta, turvallisuutta, luottamuksellisuutta, tietosuojaa ja yksityisyyden suojaa, julkisten asiakirjojen saatavuutta tai sopimusoikeutta.”

9

Vuoden 1988 tekijänoikeus-, malli- ja patenttilailla (Copyright, Designs and Patents Act 1988) – sellaisena kuin se on muutettuna tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista vuonna 2003 annetulla asetuksella (Copyright and Related Rights Regulations 2003) (jäljempänä CDPA) – saatettiin direktiivi 2001/29 osaksi kansallista oikeusjärjestystä, ja mainitun lain 73 §:ssä, jonka otsikko on ”Yleisradiolähetyksen vastaanotto ja edelleenlähetys kaapeleitse”, säädetään seuraavaa:

”(1)   Tätä pykälää sovelletaan, jos Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitsevasta paikasta lähetetty yleisradiolähetys vastaanotetaan ja lähetetään välittömästi edelleen kaapeleitse.

(2)   Tekijänoikeutta lähetykseen ei loukata,

(3)   Tekijänoikeutta lähetykseen sisältyvään mihin tahansa teokseen ei loukata, jos ja siinä määrin kuin lähetys on tehty vastaanotettavaksi alueella, jolla se lähetetään edelleen kaapeleitse. – –”

10

Pääasian valittajat ovat kaupallisen televisiolähetystoiminnan harjoittajia, joilla on kansallisen oikeuden mukaisia tekijänoikeuksia televisiolähetyksiinsä sekä lähetyksiinsä sisältyviin elokuviin ja muihin niiden osatekijöihin. Niiden toiminta rahoitetaan lähetyksiin sisältyvillä mainoksilla.

11

TVC tarjosi internetissä televisiolähetysten välityspalveluja, joiden avulla käyttäjät saattoivat vastaanottaa internetin välityksellä ”suorana” toistettavia maksuttomia televisiolähetyksiä, pääasian valittajien lähettämät televisiolähetykset mukaan lukien. Koska TVC asetettiin selvitystilaan, sen liiketoimintaa ja palveluja harjoittaa nykyään TVC UK lisenssillä, jonka Media Resources Limited on sille myöntänyt.

12

Pääasian valittajat nostivat kanteen TVC:tä vastaan High Court of Justice (England & Wales), Chancery Divisionissa (Englannin ja Walesin alioikeus, Chancery-osasto, Yhdistynyt kuningaskunta) niiden tekijänoikeuksien loukkaamisen vuoksi. Kyseinen tuomioistuin esitti unionin tuomioistuimelle ensimmäisen ennakkoratkaisupyynnön, joka koski direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yleisölle välittämisen käsitteen tulkintaa.

13

Kun unionin tuomioistuin oli 7.3.2013 antanut tuomion ITV Broadcasting ym. (C‑607/11, EU:C:2013:147), High Court of Justice (England & Wales), Chancery Division totesi TVC:n loukanneen pääasian valittajien tekijänoikeutta yleisölle välittämisellä. Kyseinen tuomioistuin katsoi kuitenkin, että TVC saattoi kolmen televisiokanavan eli ITV:n, Channel 4:n ja Channel 5:n osalta vedota CDPA:n 73 §:n 2 momentin b kohtaan ja 3 momenttiin perustuvaan puolustautumisperusteeseen.

14

Pääasian valittajat valittivat ratkaisusta ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen. TVC UK ja Media Resources Limited lisättiin vastapuoliksi mainitussa tuomioistuimessa.

15

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että CDPA:n 73 §:ssä säädetään puolustautumisperusteesta sellaista tekijänoikeuden loukkausta vastaan, joka koskee yleisradiolähetystä tai yleisradiolähetykseen sisältyvää teosta, ja puolustautumisperustetta sovelletaan, ”jos Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitsevasta paikasta lähetetty yleisradiolähetys vastaanotetaan ja lähetetään välittömästi edelleen kaapeleitse”. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, että sen käsiteltävänä oleva puolustautumisperuste ei koske CDPA:n 73 §:n 2 momentin a kohtaa ja 3 momenttia, joissa säädetään erityisesti, että tekijänoikeutta lähetykseen ei loukata ”jos kaapeleitse tapahtuva edelleenlähetys toteutetaan asiaankuuluvien vaatimusten mukaisesti”, vaan ainoastaan tämän lain 73 §:n 2 momentin b kohtaa ja 3 momenttia, joiden mukaan tätä oikeutta ei loukata, ”jos ja siinä määrin kuin lähetys on tehty vastaanotettavaksi alueella, jolla se lähetetään edelleen kaapeleitse, ja muodostaa osan määritelmän mukaista palvelua”.

16

Koska Court of Appeal (England & Wales) (Civil Division) katsoi, että CDPA:n 73 §:ää on tulkittava direktiivin 2001/29 9 artiklan valossa, se päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”[Direktiivin 2001/29] 9 artiklan ja erityisesti ilmaisun ”tämän direktiivin säännökset eivät vaikuta säännöksiin, jotka koskevat erityisesti – – yleisradiopalvelujen pääsyä kaapeliverkkoihin” tulkinnasta:

17

Kolmannella kysymyksellään, joka on käsiteltävä ensin, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy, onko direktiivin 2001/29 9 artiklaa ja erityisesti käsitettä ”yleisradiopalvelujen pääsy kaapeliverkkoihin” tulkittava siten, että tämä säännös kattaa ja sallii kansallisen säännöstön, jonka mukaan tekijänoikeutta ei loukata, kun on kyse sellaisten televisiokanavien, joita koskevat julkisen palvelun velvoitteet, yleisradiolähetysten välittömästä kaapeleitse, mukaan lukien mahdollisesti internetin välityksellä, tapahtuvasta edelleen lähettämisestä alkuperäisellä lähetysalueella.

18

Tästä on todettava, että koska jäsenvaltioiden oikeuteen ei ole nimenomaisesti viitattu, direktiivin 2001/29 9 artiklassa mainittua käsitettä ”yleisradiopalvelujen pääsy kaapeliverkkoihin” on tulkittava koko unionissa itsenäisesti ja yhtenäisesti siten, että tulkinnassa otetaan huomioon kyseisen säännöksen sanamuoto ja asiayhteys sekä säännöstöllä, jonka osa säännös on, tavoiteltu päämäärä (ks. vastaavasti tuomio 21.10.2010, Padawan, C‑467/08, EU:C:2010:620, 32 kohta ja tuomio 10.11.2016, Private Equity Insurance Group, C‑156/15, EU:C:2016:851, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

19

Ensinnäkin sanoista ”pääsy kaapeliverkkoihin” itsessään käy ilmi, että tämä käsite eroaa kaapeleitse tapahtuvan edelleen lähettämisen käsitteestä, koska vain viimeksi mainittu määritelmä käsittää direktiivin 2001/29 puitteissa audiovisuaalisen sisällön siirtämisen.

20

Toiseksi on todettava direktiivin 2001/29 9 artiklan asiayhteydestä, että kuten julkisasiamies on katsonut ratkaisuehdotuksensa 55 kohdassa, direktiivin 1 artiklan 2 kohdan c alakohtaan sisältyy jo säännös, joka koskee nimenomaisesti ”kaapeleitse tapahtuvaa edelleen lähettämistä” ja jolla suljetaan näin tämän direktiivin ulkopuolelle tätä kysymystä sääntelevät unionin oikeuden säännökset ja tässä tapauksessa direktiivin 93/83 säännökset.

21

Täydentävästi on todettava, että direktiivin 93/83 säännökset ovat vailla merkitystä pääasian oikeusriidassa. Viimeksi mainittu koskee nimittäin edelleen lähettämistä yhdessä ainoassa jäsenvaltiossa, kun taas direktiivissä 93/83 säädetään ainoastaan yhdenmukaistamisen vähimmäissäännöistä tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan suojan tiettyjen piirteiden osalta silloin, kun muista jäsenvaltioista peräisin olevia lähetyksiä välitetään yleisölle satelliitin välityksellä tai lähetetään edelleen kaapeleitse (tuomio 7.12.2006, SGAE, C‑306/05, EU:2006:764, 30 kohta).

22

Kolmanneksi on todettava direktiivin 2001/29 tarkoituksesta, että direktiivin päätavoitteena on suojan saattaminen korkealle tasolle tekijöiden hyväksi, mikä mahdollistaa sen, että nämä saavat teostensa käytöstä asianmukaisen korvauksen erityisesti silloin, kun teoksia välitetään yleisölle (ks. vastaavasti tuomio 4.10.2011, Football Association Premier League ym., C‑403/08 ja C‑429/08, EU:C:2011:631, 186 kohta).

23

Kun otetaan huomioon tämä tekijöiden suojan korkea taso, unionin tuomioistuin, jolle esitettiin pääsiassa ennakkoratkaisukysymys jo ensimmäisessä oikeusasteessa, on katsonut, että direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdassa oleva yleisölle välittämisen käsite on, kuten direktiivin johdanto-osan 23 perustelukappaleessa nimenomaisesti todetaan, ymmärrettävä laajasti ja että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen internetissä tapahtuvan toiston välityksellä toteuttava edelleen lähettäminen on tällaista välittämistä (ks. vastaavasti tuomio 7.3.2013, ITV Broadcasting ym., C‑607/11, EU:C:2013:147, 20 ja 40 kohta).

24

Tästä seuraa, että tällainen edelleen lähettäminen ilman kyseessä olevan tekijän suostumusta ei ole lähtökohtaisesti sallittua, ellei se kuulu tämän direktiivin 5 artiklan, joka – kuten direktiivin johdanto-osan 32 perustelukappaleessa vahvistetaan – sisältää tyhjentävän luettelon poikkeuksista ja rajoituksista mainitun direktiivin 3 artiklassa säädettyyn yleisölle välittämistä koskevaan oikeuteen, soveltamisalaan.

25

Nyt käsiteltävässä asiassa on kiistatonta, että pääasiassa kyseessä oleva edelleen lähettäminen ei kuulu yhdenkään direktiivin 2001/29 5 artiklan tyhjentävässä luettelossa mainitun poikkeuksen tai rajoituksen piiriin.

26

Direktiivin 2001/29 9 artiklasta on todettava, että – kuten julkisasiamies on katsonut ratkaisuehdotuksensa 37 ja 38 kohdassa – tästä säännöksestä, luettuna yhdessä direktiivin johdanto-osan 60 perustelukappaleen kanssa, käy ilmi, että direktiivin tarkoituksena on säilyttää muilla aloilla kuin mainitulla direktiivillä harmonisoiduilla aloilla sovellettavat säännökset.

27

Direktiivin 2001/29 9 artiklan tulkinta, jonka mukaan tässä artiklassa sallitaan pääasiassa kyseessä olevan kaltainen edelleen lähettäminen ilman tekijöiden suostumusta muissa kuin tämän direktiivin 5 artiklassa säädetyissä tapauksissa, olisi kuitenkin vastoin tämän 9 artiklan tavoitetta mutta myös vastoin kyseisen 5 artiklan tyhjentävää luonnetta ja vaarantaisi näin kyseisen direktiivin päätavoitteen – eli suojan saattamisen korkealle tasolle tekijöiden hyväksi – toteutumisen.

28

Tältä osin on vailla merkitystä se, onko suojattujen teosten alkuperäinen levittäminen tapahtunut sellaisten televisiokanavien välityksellä, joita koskevat julkisen palvelun velvoitteet. Direktiivissä 2001/29 ei nimittäin ole perustetta, joka oikeuttaisi antamaan näiden kanavien ohjelmasisällöille heikompaa suojaa.

29

Kaiken edellä esitetyn perusteella kolmanteen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2001/29 9 artiklaa ja erityisesti käsitettä ”yleisradiopalvelujen pääsy kaapeliverkkoihin” on tulkittava siten, että tämä säännös ei kata eikä siinä sallita kansallista säännöstöä, jonka mukaan tekijänoikeutta ei loukata, kun on kyse sellaisten televisiokanavien, joita koskevat julkisen palvelun velvoitteet, yleisradiolähetysten välittömästä kaapeleitse, mukaan lukien mahdollisesti internetin välityksellä, tapahtuvasta edelleen lähettämisestä alkuperäisellä lähetysalueella.

30

Kun otetaan huomioon kolmanteen kysymykseen annettu vastaus, ensimmäiseen, toiseen, neljänteen ja viidenteen kysymykseen ei ole syytä vastata.

31

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY 9 artiklaa ja erityisesti käsitettä ”yleisradiopalvelujen pääsy kaapeliverkkoihin” on tulkittava siten, että tämä säännös ei kata eikä siinä sallita kansallista säännöstöä, jonka mukaan tekijänoikeutta ei loukata, kun on kyse sellaisten televisiokanavien, joita koskevat julkisen palvelun velvoitteet, yleisradiolähetysten välittömästä kaapeleitse, mukaan lukien mahdollisesti internetin välityksellä, tapahtuvasta edelleen lähettämisestä alkuperäisellä lähetysalueella.