Asia C‑270/15 P

Belgian kuningaskunta

vastaan

Euroopan komissio

”Muutoksenhaku — Belgian viranomaisten myöntämät tuet nautaeläinten tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden seulontatestien rahoittamiseksi — Valikoiva etu — Päätös, jossa kyseiset tuet todettiin osittain sisämarkkinoille soveltumattomiksi”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 30.6.2016

1. Valtiontuki – Käsite – Valtion toimenpide, joka alentaa tavallisesti yrityksen vastattaviksi kuuluvia kustannuksia – Kustannukset. jotka johtuvat kansallisen lainsäädännön noudattamisesta, kuuluvat näihin kustannuksiin – Sillä, että kustannukset liittyvät valtion julkisen vallan valtaoikeuksien käyttämiseen, ei ole merkitystä – Sillä, että jäsenvaltio on toteuttanut toimenpiteitä aloilla, joilla ei ole suoritettu yhdenmukaistamista Euroopan unionissa, ei ole merkitystä)

   (SEUT 107 artiklan 1 kohta)

2. Valtiontuki – Käsite – Kansanterveyden suojelua koskevalla tavoitteella ei ole merkitystä luokiteltaessa toimenpidettä valtiontueksi

   (SEUT 107 artiklan 1 kohta)

3. Valtiontuki – Käsite – Toimenpiteen valikoivuus – Eron tekeminen valikoivuutta koskevan vaatimuksen ja siihen liittyvän taloudellisen edun havaitsemisen välillä sekä tukijärjestelmän ja yksittäisen tuen välillä

   (SEUT 107 artiklan 1 kohta)

4. Valtiontuki – Käsite – Toimenpiteen valikoivuus – Toisiinsa rinnastettavassa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa olevien yritysten erilainen kohtelu – Sellaisen tuotantoalan, joka kuuluu seulontatutkimusten piiriin, tilanteen rinnastettavuus kaikkien sellaisten yritysten tilanteeseen, jotka kuuluvat pakollisten tarkastusten piiriin – Edellytykset

   (SEUT 107 artiklan 1 kohta)

1.  Arvioitaessa käsitettä kustannukset, jotka kuuluvat tavallisesti yrityksen vastattavaksi, ja näin ollen arvioitaessa toimenpiteen valikoivuutta toimenpiteen valtiontueksi luokittelemista varten, lisäkustannukset, joista yritysten on vastattava lakiin, asetukseen tai sopimukseen perustuvien velvoitteiden vuoksi ja jotka kuuluvat erottamattomalla tavalla säännellyn taloudellisen toiminnan harjoittamiseen, ovat luonnostaan tällaisia kustannuksia. Sillä seikalla, että viranomaiset ovat asettaneet nämä velvoitteet, ei voi näin ollen olla sellaisenaan merkitystä sen kannalta, miten samojen viranomaisten suorittamien toisten toimenpiteiden luonnetta on arvioitava silloin, kun ratkaistaan, suositaanko niillä yrityksiä markkinaolosuhteissa, jotka eivät ole tavanomaisia.

   Sillä, että kustannukset, joista yritysten on tavallisesti vastattava, johtuvat viranomaisten toimenpiteistä niiden käyttäessä julkisen vallan valtaoikeuksiaan tai että jäsenvaltiot saavat vapaasti ottaa vastattavakseen näistä kustannuksista silloin, kun kyseistä alaa ei ole yhdenmukaistettu, ei ole merkitystä näiden kustannusten luokittelun kannalta.

   Lisäksi sillä seikalla, ettei kyseisten toimenpiteiden rahoituksen osalta ole suoritettu lainkaan yhdenmukaistamista, ei joka tapauksessa ole merkitystä taloudellisen edun, jota tällainen rahoittaminen voi merkitä, luokittelun kannalta. Jäsenvaltioiden on nimittäin noudatettava jopa niillä aloilla, joilla ne ovat toimivaltaisia, unionin oikeutta ja erityisesti SEUT 107 artiklasta ja 108 artiklasta seuraavia vaatimuksia.

   (ks. 35, 36, 38 ja 39 kohta)

2.  Kansanterveyden tavoite, johon tietyn tuotantoalan yrityksille asetetulla sairauden seulontatestien tekemisvelvollisuudella pyritään, ei riitä estämään sitä, että se, että valtio rahoittaa nämä testit, luokitellaan valtiontueksi. SEUT 107 artiklan 1 kohdassa ei nimittäin tehdä eroa asianomaisten toimenpiteiden syiden tai tavoitteiden perusteella vaan määritellään toimenpiteet niiden vaikutusten perusteella.

   (ks. 40 kohta)

3.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 48 ja 49 kohta)

4.  Arvioitaessa toimenpiteen valikoivuutta toimenpiteen valtiontueksi luokittelemista varten komission tehtävänä on selvittää, tuottaako toimenpide siitä huolimatta, että sen todetaan tuottavan yleistä etua, sitä yksinomaan tietyille yrityksille tai tietyille toimialoille. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin ei tee oikeudellista virhettä katsoessaan, että komissio on pätevästi katsonut, että se, että jäsenvaltion rahoittaa kansanterveyden suojelemiseksi tehdyt seulontatestit, on SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla valikoivaa, silloin kun sen tuotantoalan, jota rahoittaminen koski, toimijoiden tilanne oli implisiittisesti mutta väistämättä rinnastettavissa kaikkien sellaisten yritysten tilanteeseen, joiden on niiden tavoin pakko suorittaa tarkastuksia ennen kuin ne saattavat tuotteitaan markkinoille tai pitävät niitä kaupan.

   Se seikka, että tuotteiden – jopa elintarvikkeiden – laadun valvomiseksi suoritettavat testit ovat niiden luonteen, päämäärän, kustannusten ja ajoittamisen mukaan erilaisia eri toimialoilla, voi mahdollisesti vaikuttaa näiden eri toimialojen rinnastettavuuteen, ei ole merkitystä suoritettaessa valtiontueksi luokittelua, jossa ei ole kysymys itse testeistä vaan niiden rahoittamisesta valtion varoilla, minkä seurauksena edunsaajien maksettavina olevat kustannukset alenevat. Tällainen kysymys on otettava esille erillisellä kanneperusteella unionin yleisessä tuomioistuimessa.

   (ks. 50 kohta ja 53–55 kohta)