1. 

Tämä ennakkoratkaisupyyntö koskee vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta rikosasioissa annettuihin tuomioihin, joissa määrätään vapausrangaistus tai vapauden menetyksen käsittävä toimenpide, niiden täytäntöön panemiseksi Euroopan unionissa 27.11.2008 annetun neuvoston puitepäätöksen 2008/909/YOS ( 2 ) 28 artiklan 2 kohdan tulkintaa.

2. 

Ennakkoratkaisupyyntö liittyy menettelyyn, jossa on esitetty pyyntö luvan antamiseksi hof van beroep Antwerpenin (Antwerpenin toisen asteen tuomioistuin, Belgia) tuomion, jossa muun muassa määrätään Gerrit van Vemdelle kolmen vuoden vapausrangaistus, täytäntöönpanolle Alankomaissa.

3.

Puitepäätöksen johdanto-osan ensimmäisessä ja toisessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

4.

Puitepäätöksen 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”Tässä puitepäätöksessä tarkoitetaan:

5.

Puitepäätöksen 26 artiklan, jonka otsikko on ”Suhde muihin sopimuksiin ja järjestelyihin”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tällä puitepäätöksellä korvataan 5 päivästä joulukuuta 2011 alkaen seuraavien, jäsenvaltioiden välisiin suhteisiin sovellettavien yleissopimusten vastaavat määräykset, sanotun vaikuttamatta niiden soveltamiseen jäsenvaltioiden ja kolmansien valtioiden välillä ja väliaikaiseen soveltamiseen 28 artiklan mukaisesti:

6.

Puitepäätöksen 28 artiklassa, jonka otsikko on ”Siirtymäsäännös”, säädetään seuraavaa:

”1.   Ennen 5 päivää joulukuuta 2011 vastaanotettuihin pyyntöihin sovelletaan edelleen tuomittujen siirtämistä koskevia voimassa olevia säädöksiä. Pyyntöihin, jotka on otettu vastaan mainitusta päivästä alkaen, sovelletaan jäsenvaltioiden tämän puitepäätöksen mukaisesti hyväksymiä sääntöjä.

2.   Jäsenvaltio voi kuitenkin tätä puitepäätöstä tehtäessä antaa ilmoituksen, jonka mukaan se tuomion antaneena jäsenvaltiona ja täytäntöönpanojäsenvaltiona jatkaa sellaisissa tapauksissa, joissa lainvoimainen tuomio on annettu ennen sen ilmoittamaa päivämäärää, niiden voimassa olevien säädösten soveltamista, joita tuomittujen siirtämiseen sovelletaan [ennen] 5 päivää joulukuuta 2011. Jos tällainen ilmoitus on annettu, mainittuja säädöksiä sovelletaan tällöin kaikkiin muihin jäsenvaltioihin riippumatta siitä, ovatko ne antaneet samanlaisen ilmoituksen. Kyseinen päivä ei voi olla myöhäisempi kuin 5 päivä joulukuuta 2011. Mainittu ilmoitus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Se voidaan peruuttaa milloin tahansa.”

7.

Alankomaiden kuningaskunta antoi puitepäätöksen 28 artiklan perusteella seuraavan ilmoituksen: ( 3 )

”Alankomaat ilmoittaa 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti, että se tuomion antaneena jäsenvaltiona ja täytäntöönpanojäsenvaltiona jatkaa sellaisissa tapauksissa, joissa lainvoimainen tuomio on annettu kolmen vuoden kuluessa puitepäätöksen voimaantulopäivästä, niiden tuomittujen siirtämistä koskevien säädösten soveltamista, joita sovellettiin ennen tämän puitepäätöksen tekemistä.”

8.

Vapausrangaistusten ja ehdollisten rangaistusten vastavuoroisesta tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta annetun lain (Wet wederzijdse erkenning en tenuitvoerlegging vrijheidsbenemende en voorwaardelijke sancties, jäljempänä WETS), jolla puitepäätös pannaan täytäntöön, 2:11 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   [Turvallisuus- ja oikeus]ministeri toimittaa tuomioistuimen ratkaisun – – toisen asteen tuomioistuimen yleiselle syyttäjälle.

2.   Syyttäjä esittelee tuomioistuimen ratkaisun – – välittömästi Arnhem-Leeuwardenin toisen asteen tuomioistuimen asianomaiselle jaostolle – –

– –

8.   Toisen asteen tuomioistuimen asianomainen jaosto toimittaa [turvallisuus- ja oikeus]ministerille perustellun kirjallisen arvioinnin kuuden viikon kuluessa siitä, kun tuomioistuimen ratkaisu – – toimitettiin sille – –”

9.

WETS:n 2:12 §:n mukaisesti turvallisuus- ja oikeusministeri päättää tuomioistuimen ratkaisun tunnustamisesta toisen asteen tuomioistuimen asianomaisen jaoston arvioinnin perusteella.

10.

WETS:n 5:2 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Tämä laki korvaa rikosasioissa annettujen tuomioiden täytäntöönpanon siirtämisestä annetun lain (Wet overdracht tenuitvoerlegging strafvonnissen, jäljempänä WOTS) suhteissa Euroopan unionin jäsenvaltioihin.

– –

3.   Tätä lakia ei sovelleta tuomioistuimen ratkaisuihin – –, joista on tullut lainvoimaisia ennen 5 päivää joulukuuta 2011.

– –”

11.

WOTS:n 2 §:n mukaisesti ”ulkomaisten tuomioistuinten ratkaisut voidaan panna täytäntöön Alankomaissa ainoastaan yleissopimuksen nojalla”. WOTS:n 31 §:n 1 momentissa säädetään lisäksi, että ”jos ulkomaisen tuomioistuimen ratkaisu voidaan [Amsterdamin] alioikeuden mukaan panna täytäntöön, se antaa siihen luvan ja ottaen huomioon, mitä sovellettavassa yleissopimuksessa tältä osin määrätään, määrää rangaistuksen tai toimenpiteen, joka Alankomaiden oikeudessa on säädetty vastaavasta rikoksesta”.

12.

Van Vemde otettiin 27.10.2009 Alankomaissa kiinni Belgian oikeusviranomaisen syytetoimia varten antaman eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella. Luovuttamisen jälkeen hänet otettiin säilöön Belgiassa. Belgian rikosoikeudellisen menettelyn aikana van Vemde vapautettiin takuita vastaan, ja hän palasi omatoimisesti Alankomaihin ennen tuomion antamista.

13.

Hof van beroep Antwerpen määräsi 28.2.2011 van Vemdelle kolmen vuoden vapausrangaistuksen. Hof van Cassatie (kassaatiotuomioistuin, Belgia) hylkäsi 6.12.2011 kyseisestä tuomioista tehdyn kassaatiovalituksen, ja hof van beroep Antwerpenin tuomio sai kyseisenä päivänä lainvoiman. Procureur Generaal in Antwerpenin (Antwerpenin syyttäjäviranomainen, Belgia) antama vangitsemismääräys annettiin tuomitulle tiedoksi 13.2.2012.

14.

Belgian viranomaiset pyysivät 23.7.2013 Alankomaita ottamaan vastattavakseen hof van beroep Antwerpenin määräämän vapausrangaistuksen täytäntöönpanon. Belgian syyttäjäviranomainen pyysi 10.10.2013 ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta rechtbank Amsterdamia (Amsterdamin alioikeus, Alankomaat) myöntämään luvan hof van beroep Antwerpenin määräämän vapausrangaistuksen täytäntöönpanoon.

15.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii edellä mainitun pyynnön johdosta, sovelletaanko asiassa WOTS:n vai sen korvanneen WETS:n säännöksiä. Yhtäältä WETS:ää ei sen 5:2 §:n 3 momentin mukaan sovelleta tuomioistuimen ratkaisuihin, joista on tullut lainvoimaisia ennen 5.12.2011. Koska hof van beroep Antwerpenin tuomiosta tuli lainvoimainen 5.12.2011 jälkeen, siihen sovellettaisiin siis lähtökohtaisesti WETS:ää.

16.

Toisaalta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin epäilee, onko kyseinen säännös yhdenmukainen puitepäätöksen 28 artiklan kanssa. Kyseisen artiklan 1 kohdan mukaan vapausrangaistuksen täytäntöönpanon vastattavaksi ottamista koskeviin pyyntöihin, jotka on otettu vastaan 5.12.2011 jälkeen, sovelletaan jäsenvaltioiden tämän puitepäätöksen täytäntöön panemiseksi hyväksymiä sääntöjä. Kyseisen artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltio saattoi kuitenkin puitepäätöstä tehtäessä antaa ilmoituksen, jonka mukaan se tuomion antaneena jäsenvaltiona ja täytäntöönpanojäsenvaltiona jatkaa sellaisissa tapauksissa, joissa lainvoimainen tuomio on annettu ennen sen ilmoittamaa päivämäärää, niiden voimassa olevien oikeudellisten asiakirjojen soveltamista, joita tuomittujen siirtämiseen sovelletaan ennen 5.12.2011. Alankomaiden kuningaskunta antoi puitepäätöksen soveltamisesta tällaisen ilmoituksen, joka noudattaa sisällöllisesti puitepäätöksen 28 artiklan 2 kohtaa.

17.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, että Hoge Raad der Nederlandenin (Alankomaiden ylimmän oikeusasteen tuomioistuin) oikeuskäytännön mukaan WETS:n 5:2 §:n 3 momenttia on tulkittava puitepäätöksen 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti siten, että kyseinen tuomio on täytynyt antaa ennen 5.12.2011, riippumatta siitä, milloin se on saanut lainvoiman, joten käsiteltävässä asiassa sovellettaisiin edelleen WOTS:n säännöksiä. Jos puitepäätöksen 28 artiklan 2 kohtaa on sen sijaan tulkittava siten, että tuomiosta on täytynyt tulla lainvoimainen ennen 5.12.2011, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo WETS:n säännösten perusteella, ettei se olisi toimivaltainen lausumaan pyynnöstä, joka koskee luvan myöntämistä tuomitulle määrätyn vapausrangaistuksen täytäntöönpanolle.

18.

Tässä tilanteessa rechtbank Amsterdam päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko puitepäätöksen – – 28 artiklan 2 kohdan ensimmäistä virkettä tulkittava siten, että siinä tarkoitettu ilmoitus voi koskea ainoastaan tuomioita, jotka on annettu ennen 5.12.2011, riippumatta siitä, milloin kyseiset tuomiot ovat saaneet lainvoiman, vai onko kyseistä säännöstä tulkittava siten, että ilmoitus voi koskea ainoastaan tuomioita, jotka ovat saaneet lainvoiman ennen 5.12.2011?”

19.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii kysymyksellään selvittämään, määritelläänkö tilanteessa, jossa jäsenvaltio on antanut puitepäätöksen 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen, vapausrangaistukseen tuomittujen henkilöiden siirtämiseen sovellettava oikeusjärjestys tuomion antamisen päivämäärän vai sen lainvoimaiseksi tulemisen päivämäärän perusteella.

20.

Ennen tähän kysymykseen vastaamista on ensiksi selvitettävä, kuten Itävallan hallitus ja Euroopan komissio kehottavat tekemään, voiko Alankomaiden kuningaskunnan puitepäätöksen 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti antamalla ilmoituksella olla oikeusvaikutuksia.

21.

On korostettava, että puitepäätöksen 28 artiklan 2 kohdassa todetaan täysin yksiselitteisesti, milloin tällainen ilmoitus voidaan antaa.

22.

Kyseisen säännöksen sanamuodon mukaan jäsenvaltio saattoi antaa puitepäätöksen soveltamista lykkäävän ilmoituksen ”puitepäätöstä tehtäessä”.

23.

Unionin tuomioistuimelle toimitettujen tietojen mukaan ja kuten Alankomaiden hallitus totesi istunnossa, Alankomaiden kuningaskunnan ilmoitus kuitenkin lähetettiin neuvostolle 24.3.2009, minkä jälkeen se jaettiin neuvoston asiakirjana 30.4.2009 ennen kuin se julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 9.10.2009. ( 4 ) Näiden tietojen perusteella Alankomaiden hallitus myöntää, että ilmoitus annettiin muodollisesti vasta puitepäätöksen tekemisen jälkeen.

24.

Kuten Alankomaiden kuningaskunta totesi istunnossa, se oli kuitenkin huomauttanut ilmoitukseen liittämässään kirjeessä, että se oli toistuvasti vaatinut puitepäätösehdotuksesta käytyjen keskustelujen aikana, että puitepäätöstä sovellettaisiin ainoastaan tuleviin tilanteisiin. Alankomaat selitti, että puitepäätöksen 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu vaihtoehto oli lisätty muun muassa sen vaatimuksesta ja että se oli sille tärkeä osa puitepäätöstä koskevassa poliittisessa sopimuksessa, joka saatiin aikaan oikeus- ja sisäasioiden neuvoston 4.12.2006 ja 15.2.2007 pidetyissä istunnoissa. Alankomaiden kuningaskunta täsmensi myös, että puitepäätös sisällytettiin esityslistan A-kohtien luetteloon niin myöhäisessä vaiheessa ennen oikeus- ja sisäasioiden neuvoston 27.11.2008 pidettyä istuntoa, ettei neuvoston sisäistä valmisteluprosessia ollut mahdollista seurata siltä osin. Tämän vuoksi Alankomaiden kuningaskunta ei antanut puitepäätöksen 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua ilmoitusta, kun puitepäätös tehtiin oikeus- ja sisäasioiden neuvoston 27.11.2008 pidetyssä istunnossa. Se täsmentää kuitenkin ilmoittaneensa aikomuksestaan antaa kyseinen ilmoitus, kun oikeus- ja sisäasioiden neuvostossa päästiin poliittiseen yhteisymmärrykseen 4.12.2006. Sen mukaan voidaan katsoa, että ilmoituksen vaikutukset alkoivat puitepäätöksen tekohetkellä 27.11.2008.

25.

Katson komission tavoin kuitenkin, ettei tällaista ilmoitusta voida rinnastaa puitepäätöksen 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun, ”puitepäätöstä tehtäessä” annettuun ilmoitukseen. Pelkkä ilmoituksen antamista koskevasta aikomuksesta ilmoittaminen ei nimittäin riitä. Puitepäätöksen 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu ilmoitus on annettava millä tahansa keinolla puitepäätöstä tehtäessä, ja siitä on ilmettävä tarkkaan, mikä on kyseisen jäsenvaltion valitsema lainvoimaisten tuomioiden antamisen päivämäärä, jota ennen puitepäätöstä ei sovelleta. Puitepäätöksen 28 artiklan 2 kohdassa annetaan nimittäin jäsenvaltioille tiettyä harkintavaltaa kyseisen päivämäärän vahvistamisessa, kunhan se ei ole myöhäisempi kuin 5.12.2011.

26.

Koska Alankomaiden kuningaskunta ei muotoillut mitään täsmällistä virallista ilmoitusta ennen 24.3.2009 lähettämäänsä asiakirjaa, katson siis, ettei se antanut ilmoitustaan pätevästi, koska sitä ei annettu määräajassa.

27.

Komission tavoin totean lisäksi, että puitepäätöksessä täsmennetään erittäin selvästi ne tapaukset, joissa jäsenvaltiot voivat puitepäätöksen mukaisesti antaa ilmoituksen puitepäätöksen tekohetken lisäksi myös sen jälkeen. Viittaan puitepäätöksen 4 artiklan 7 kohtaan ja 7 artiklan 4 kohtaan.

28.

Edellä esitetystä seuraa, ettei Alankomaiden kuningaskunnan ilmoituksella voi olla oikeusvaikutuksia.

29.

Koska puitepäätöksen 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen edellytysten mukaista ilmoitusta ei ole annettu, puitepäätökseen sisältyvien sääntöjen ajallinen soveltamisala määräytyy sen 28 artiklan 1 kohdan nojalla, eli niitä sovelletaan 5.12.2011 jälkeen esitettyihin pyyntöihin.

30.

Belgian viranomaiset esittivät pyynnön Alankomaiden viranomaisille 10.10.2013, joten on täysin selvää, että käsiteltävässä asiassa puitepäätöksen sääntöjä sovelletaan täysimääräisesti.

31.

Jos unionin tuomioistuin ei ole samaa mieltä analyysistäni, jonka perusteella Alankomaiden kuningaskunnan antamaa ilmoitusta ei pidä ottaa huomioon, tarkastelen ainoastaan toissijaisesti ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämää kysymystä puitepäätöksen 28 artiklan 2 kohdan tulkinnasta.

32.

Katson komission sekä Alankomaiden ja Itävallan hallitusten ja Openbaar Ministerien tavoin, että puitepäätöksen 28 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanossa huomioon otettava päivämäärä on se, jona tuomio sai lainvoiman.

33.

Puitepäätöksen 26 artiklan 1 kohdasta seuraa, että aiempi yleissopimuksiin perustunut järjestelmä korvataan puitepäätöksessä säädetyllä yhdenmukaisella menettelyllä 5.12.2011 alkaen.

34.

Puitepäätöksen 28 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa: ”Ennen 5 päivää joulukuuta 2011 vastaanotettuihin pyyntöihin sovelletaan edelleen tuomittujen siirtämistä koskevia voimassa olevia säädöksiä. Pyyntöihin, jotka on otettu vastaan mainitusta päivästä alkaen, sovelletaan jäsenvaltioiden tämän puitepäätöksen mukaisesti hyväksymiä sääntöjä.”

35.

Puitepäätöksen 28 artiklan 2 kohdan mukaan on kuitenkin niin, että jos jäsenvaltiot ovat antaneet vaaditun ilmoituksen puitepäätöstä tehtäessä, ne voivat käyttää puitepäätöksen soveltamisen perusteena pyynnön esittämispäivän sijasta sitä päivämäärää, jona lainvoimainen tuomio on annettu.

36.

Poikkeuksena puitepäätöksen 28 artiklan 1 kohtaan, jossa viitepäivänä on pyynnön vastaanottamisen päivämäärä, sen 2 kohdassa viitepäiväksi asetetaan siis lainvoimaisen tuomion antamisen päivämäärä.

37.

Alankomaiden kuningaskunnan antamassa ilmoituksessa todetaan viimeksi mainitun säännöksen mukaisesti, että ”tuomion antaneena jäsenvaltiona ja täytäntöönpanojäsenvaltiona [se] jatkaa sellaisissa tapauksissa, joissa lainvoimainen tuomio on annettu kolmen vuoden kuluessa puitepäätöksen voimaantulopäivästä, niiden tuomittujen siirtämistä koskevien säädösten soveltamista, joita sovellettiin ennen tämän puitepäätöksen tekemistä”. ( 5 )

38.

Kyseinen ilmoitus on konkretisoitu kansallisessa oikeudessa WETS:n 5:2 §:n 3 momentissa, jossa säädetään, että ”tätä lakia ei sovelleta tuomioistuimen ratkaisuihin – –, joista on tullut lainvoimaisia ennen 5 päivää joulukuuta 2011”. ( 6 )

39.

Käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö perustuu suurelta osin eroon, joka on yhtäältä puitepäätöksen 28 artiklan 2 kohdan ja Alankomaiden kuningaskunnan antaman ilmoituksen sanamuodon, joissa viitataan päivämäärään, jolloin ”lainvoimainen tuomio on annettu”, ja toisaalta WETS:n 5:2 §:n 3 momentin sanamuodon välillä, jossa viitataan päivämäärään, jolloin tuomioistuimen päätöksistä on ”tullut lainvoimaisia”.

40.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen, pääasian vastaajan ja Puolan hallituksen kannasta poiketen katson, että vaikka nämä säännöt on muotoiltu eri tavoin, niillä kaikilla tarkoitetaan samaa oikeudellista tapahtumaa eli hetkeä, jolloin tuomiosta on tullut lainvoimainen. Alankomaiden lainsäätäjä pani siis WETS:n 5:2 §:n 3 momentilla täytäntöön täysimääräisesti puitepäätöksen 28 artiklan 2 kohdan ja Alankomaiden kuningaskunnan antaman ilmoituksen.

41.

Tulkinta, jonka mukaan puitepäätöksen 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitetaan hetkeä, jolloin tuomiosta on tullut lainvoimainen, perustuu sekä puitepäätöksen sanamuotoon ja rakenteeseen että sen tavoitteeseen.

42.

Huomautan, ettei puitepäätöksen 28 artiklan 2 kohdan sanamuodossa viitata ainoastaan hetkeen, jona tuomio on annettu, vaan siinä viitataan lainvoimaiseen tuomioon. Tämä tuomion lainvoimaisuutta koskeva täsmennys tehdään puitepäätöksen ranskankielisen version lisäksi myös muissa kieliversioissa. ( 7 )

43.

Tämä täsmennys on yhdenmukainen puitepäätöksen rakenteen kanssa, sillä unionin lainsäätäjän puitepäätöksen 1 artiklan a alakohdassa esittämän tuomion määritelmän mukaisesti puitepäätökseen perustuva pyyntö voidaan joka tapauksessa esittää vasta silloin, kun tuomio on saanut lainvoiman.

44.

Kuten puitepäätöksen johdanto-osan ensimmäisestä ja toisesta perustelukappaleesta ilmenee, puitepäätöksen tarkoituksena on panna täytäntöön vastavuoroisen tunnustamisen periaate rikosasioissa vapausrangaistuksen käsittävien lainvoimaisten tuomioiden täytäntöön panemiseksi. Täytäntöönpano edellyttää yhteistyömekanismia, joka on aiemmassa yleissopimuksiin perustuvassa järjestelmässä sallittua nykyaikaisempi ja kattavampi.

45.

Kun otetaan huomioon vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen perustava merkitys vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen luomisen kannalta ja se, että puitepäätöksen 28 artiklan 2 kohta sisältää poikkeuksen, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat jatkaa aiemman yleissopimuksiin perustuvan järjestelmän soveltamista pidempään kuin puitepäätöksen 28 artiklan 1 kohdan mukaisessa yleisessä järjestelmässä sallitaan, ensin mainittua kohtaa on tulkittava suppeasti.

46.

Puitepäätöksellä tavoitellun tavoitteen saavuttaminen voidaan parhaiten taata noudattamalla suppeaa tulkintaa, jossa rajataan niiden tapauksien määrää, jotka kuuluvat aiemman yleissopimuksiin perustuvan järjestelmän piiriin, ja sitä kautta lisätään puitepäätöksen sääntöjen soveltamisalaan kuuluvien tapausten määrää.

47.

Täsmennän tästä, että puitepäätöksen päätavoitteena on helpottaa vapausrangaistukseen tuomittujen sosiaalista kuntoutusta antamalla rangaistuksen määräämisen johdosta vapautensa menettäneelle mahdollisuus suorittaa rangaistuksensa tai sen jäljellä oleva osa siinä sosiaalisessa ympäristössä, josta hän on lähtöisin. Tämä käy selvästi ilmi puitepäätöksen johdanto-osan yhdeksännestä perustelukappaleesta ja 3 artiklan 1 kohdasta.

48.

Tämä merkitsee sitä, että oikeusviranomaisten on määrättävä yksilökohtaisesti kaikki rangaistusten täytäntöönpano- ja järjestämistoimenpiteet siten, että yhteiskunnan etu ja uhrien oikeudet huomioon ottaen paitsi ehkäistään rikosten uusimista myös edistetään tuomitun sopeutumista tai sosiaalista kuntoutusta. ( 8 )

49.

Van Vemdelle määrätystä langettavasta tuomiosta tuli lainvoimainen 6.12.2011, joten hänelle määrätyn rangaistuksen täytäntöönpanon vastattavaksi ottamista on edellä esitetyn perusteella arvioitava puitepäätökseen sisältyvien sääntöjen näkökulmasta.

50.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa rechtbank Amsterdamille seuraavasti:

Ensisijaisesti: koska vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta rikosasioissa annettuihin tuomioihin, joissa määrätään vapausrangaistus tai vapauden menetyksen käsittävä toimenpide, niiden täytäntöön panemiseksi Euroopan unionissa 27.11.2008 annetun neuvoston puitepäätöksen 2008/909/YOS 28 artiklaa koskeva Alankomaiden kuningaskunnan ilmoitus annettiin kyseisen puitepäätöksen tekemisen jälkeen ja siten vastoin puitepäätöksen 28 artiklan 2 kohdan edellytyksiä, sillä ei voi olla oikeusvaikutuksia.

Toissijaisesti: jos ilmoituksella katsotaan voivan olla oikeusvaikutuksia, puitepäätöksen 2008/909 28 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että siinä tarkoitettu ilmoitus voi koskea ainoastaan tuomioita, jotka ovat tulleet lainvoimaisiksi ennen 5.12.2011.