1.

Tässä ennakkoratkaisumenettelyssä kyse on lähinnä asianajajapalkkioiden yksinkertaistettua perintää koskevan kansallisen menettelyn (jäljempänä maksamattomien palkkioiden perimistä koskeva menettely) yhteensopivuudesta kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun direktiivin 93/13 ( 2 ) kanssa.

2.

Tällä kysymyksellä, joka on esillä myös monissa muissa unionin tuomioistuimessa vireillä olevissa asioissa, on suuri merkitys Espanjalle, sillä maassa on lykätty useita maksamattomien palkkioiden perimistä koskevia menettelyjä, kunnes unionin tuomioistuin antaa ratkaisunsa. ( 3 )

3.

Ennen kuin unionin tuomioistuin voi ryhtyä käsittelemään tätä kysymystä, sen on tutkittava, onko ennakkoratkaisua pyytänyt, kyseisen menettelyn täytäntöönpanosta vastaava Secretario judicial (tuomioistuimen kirjaaja) SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin.

4.

Jos unionin tuomioistuin vahvistaa tämän, tämä menettely antaa sille tilaisuuden kehittää edelleen oikeuskäytäntöään, joka koskee konkreettisia vaatimuksia unionin oikeudessa taattujen kuluttajansuojaoikeuksien turvaamiseksi tehokkaasti kansallisissa nopeutetuissa täytäntöönpanomenettelyissä ja pakkotäytäntöönpanomenettelyissä. Tässä yhteydessä unionin tuomioistuinta pyydetään lausumaan sekä direktiivistä 93/13 että sopimattomista kaupallisista menettelyistä annetusta direktiivistä 2005/29 ( 4 ) ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklasta.

5.

Direktiivin 93/13 4 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Sopimusehdon kohtuuttomuutta arvioidaan – – viitaten sopimuksentekohetkellä kaikkiin sopimuksen tekoon liittyviin olosuhteisiin – –

2.   Sopimusehtojen kohtuuttoman luonteen arviointi ei saa koskea sopimuksen pääkohteen määrittelyä, hinnan tai korvauksen riittävyyttä eikä vastineena toimitettavia palveluja – –, jos ehdot on laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi.”

6.

Direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä, että elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen kohtuuttomat ehdot eivät sido kuluttajia niiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja että sopimus jää muilta osin osapuolia sitovaksi, jos sopimus voi olla olemassa ilman kohtuuttomia ehtoja.”

7.

Direktiivin 93/13 7 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on kuluttajien ja kilpailevien elinkeinonharjoittajien edun vuoksi varmistettava, että on olemassa riittäviä ja tehokkaita keinoja kohtuuttomien ehtojen käytön lopettamiseksi elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisissä sopimuksissa.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut keinot sisältävät säännöksiä, joiden mukaisesti henkilöt ja järjestöt, joilla on kansallisen lainsäädännön mukaisesti laillinen etu suojella kuluttajia, voivat kansallisen lainsäädännön mukaisesti saattaa asian käsiteltäväksi tuomioistuimessa tai toimivaltaisessa viranomaisessa, jotka voivat päättää, ovatko yleiseen käyttöön laaditut sopimusehdot luonteeltaan kohtuuttomia ja käyttää riittäviä ja tehokkaita keinoja tällaisten ehtojen käytön lopettamiseksi.

– –”

8.

Direktiivin 93/13 3 artiklan 3 kohdan mukaan liitteessä on ohjeellinen luettelo, joka ei ole tyhjentävä, niistä ehdoista, joita voidaan pitää kohtuuttomina. Tämän liitteen 1 kohdan q alakohdassa mainitaan

”ehdot, joiden tarkoituksena tai seurauksena on – – kuluttajan oikeuden nostaa kanne tai käyttää muita oikeuskeinoja poissulkeminen tai rajoittaminen, erityisesti vaatimalla kuluttajaa viemään riitatapaukset yksinomaisesti välitysmenettelyyn, jota oikeudelliset säännökset eivät koske, rajoittamalla sopimattomasti kuluttajan saatavilla olevia todisteita tai määräämällä kuluttajalle todistustaakka, jonka olisi sovellettavan lainsäädännön mukaan oltava sopimuksen toisella osapuolella.”

9.

Direktiivin 2005/29 3 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”2.   Tällä direktiivillä ei rajoiteta sopimusoikeutta eikä erityisesti sopimuksen pätevyyttä, tekemistä tai vaikutusta koskevia sääntöjä.”

10.

Direktiivin 2005/29 6 artiklan 1 kohdan d alakohdassa ”harhaanjohtavat toimet” määritellään seuraavasti:

”1.   Kaupallista menettelyä pidetään harhaanjohtavana, jos se sisältää virheellistä tietoa ja on siten totuuden vastainen tai jos se millään tavoin, yleinen esitystapa mukaan luettuna, harhauttaa tai on omiaan harhauttamaan keskivertokuluttajaa, vaikka tieto olisikin tosiasiallisesti virheetön jonkin seuraavassa esitetyn seikan osalta, ja jos se joka tapauksessa saa tai todennäköisesti saa hänet tekemään kaupallisen ratkaisun, jota hän ei muuten olisi tehnyt:

11.

Direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa määritellään ”harhaanjohtavat mainitsematta jättämiset” seuraavasti:

”1.   Kaupallista menettelyä pidetään harhaanjohtavana, jos sen asiayhteydessä, kun otetaan huomioon kaikki seikat ja olosuhteet sekä viestintävälineen rajoitukset, jätetään mainitsematta olennaisia tietoja, joita keskivertokuluttaja tarvitsee asiayhteyden mukaan perustellun kaupallisen ratkaisun tekemiseen, ja jos se näin saa tai todennäköisesti saa keskivertokuluttajan tekemään kaupallisen ratkaisun, jota hän ei muuten olisi tehnyt.”

12.

Direktiivin 7 artiklan 4 kohdan c alakohdan mukaan

”4.   ostokehotuksissa pidetään olennaisina seuraavia tietoja, jolleivät ne ilmene asiayhteydestä:

13.

Direktiivin 2005/29 11 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että käytettävissä on riittävät ja tehokkaat keinot sopimattomien kaupallisten menettelyjen torjumiseksi, jotta tämän direktiivin säännöksiä noudatetaan kuluttajien edun edellyttämällä tavalla.

Näihin keinoihin kuuluvat säännökset, joiden mukaisesti sellaiset henkilöt tai yhteisöt, joiden etua sopimattomien kaupallisten menettelyjen torjuminen kansallisen lainsäädännön mukaisesti koskee, kilpailijat mukaan luettuina, voivat

– –”

14.

Direktiivin 2005/29 12 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on annettava tuomioistuimille tai hallintoviranomaisille 11 artiklassa tarkoitetuissa riita-asioissa tai hallintomenettelyissä toimivalta

15.

Koska sen arvioiminen, onko Secretario judicial tuomioistuin, ja Espanjan lainsäädännön unionin oikeuden mukaisuutta koskevien ennakkoratkaisukysymysten tarkasteleminen edellyttävät Espanjan lainsäädännön asiaa koskevien säännösten tarkastelua, kyseiset säännökset esitetään jäljempänä.

16.

Oikeuslaitoslain 6/1985 (Ley Orgánica 6/1985 del Poder Judicial, jäljempänä LOPJ) ( 5 ) V osaston II luvussa (440–469 bis §), jonka otsikko on ”Secretario judicialin ammattiryhmä”, säädetään Secretario judicialin oikeudellisesta asemasta ja tehtävistä.

17.

Menettelyn taustalla olevan hakemuksen toimittamisen jälkeen LOPJ:tä muutettiin lailla 7/2015, ( 6 ) ja nimitys ”Secretarios judiciales” muutettiin muotoon ”Letrados de la Administración de Justicia”. Yhdenmukaisesti lain 7/2015 siirtymäsäännösten ja asianosaisten käsiteltävässä asiassa esittämän lausuman kanssa, joissa lähdetään siitä, että mainitulla lailla tehtyjä muutoksia voidaan soveltaa välittömästi, jäljempänä viitataan LOPJ:n säännöksiin, sellaisina kuin ne ovat muutettuina lailla 7/2015. Ymmärrettävyyden parantamiseksi ennakkoratkaisua pyytäneestä elimestä käytetään kuitenkin edelleen nimitystä ”Secretario judicial”. ( 7 )

18.

LOPJ:n 440 §:n mukaan Secretario judicial on oikeusministeriön alainen oikeuslaitoksen virkamies. LOPJ:n 442 ja 450 §:ssä säädetään, että ehdokkaat Secretario judicialin virkaan valitaan ja nimetään valintamenettelyssä. LOPJ:n 443 §:n 2 momentissa esitetään tyhjentävästi ne tilanteet, joissa Secretario judicial menettää virkansa. Tällaisia tilanteita ovat etenkin rikosoikeudelliset tuomiot tai virasta erottaminen kurinpitoseuraamuksena. Lisäksi LOPJ:n 468 quater §:n 2 momentin 2 kohdassa, luettuna yhdessä 468 bis §:n 1 momentin kanssa, säädetään, että Secretario judicial voidaan erottaa virastaan vain erikseen luetelluissa tapauksissa hyvin vakavan virkavirheen vuoksi. Lopuksi LOPJ:n 446 §:ssä esitetään Secretario judicialin pidättäytymistä ja jääviyttä koskevat säännökset, jotka vastaavat pitkälti tuomareihin sovellettavia vastaavia säännöksiä.

19.

LOPJ:n 452 §:n 1 momentin ensimmäisessä virkkeessä säädetään myös, että Secretario judicial noudattaa virkaa hoitaessaan aina laillisuus- ja puolueettomuusperiaatteita, että hän hoitaa oikeaksi vahvistamiseen liittyviä tehtäviään itsenäisesti ja riippumattomasti ja että hän noudattaa yleisiä ohjeita. LOPJ:n 452 §:n 1 momentin toisessa virkkeessä säädetään, että Secretario judicialin tehtäviä ei voida delegoida LOPJ:n 451 §:n 3 momentissa mainittuja oikeaksi vahvistamiseen liittyviä tehtäviä lukuun ottamatta.

20.

Lopuksi LOPJ:n 465 §:n 8 kohdassa säädetään, että Secretario judicialin esimiehet eivät voi antaa hänelle ohjeita vireillä olevissa menettelyissä, joihin hän on toimivaltainen:

”Secretario de Gobiernolla on seuraava toimivalta:

21.

Myös Secretario judicialia koskevan asetuksen hyväksymisestä annetussa kuninkaan asetuksessa 1608/2005 (Real Decreto 1608/2005 por el que se aprueba el Reglamento Orgánico del Cuerpo de Secretarios Judiciales, jäljempänä Real Decreto 1608/2005) ( 8 ) säädetään Secretario judicialiin sovellettavasta säännöstöstä.

22.

Real Decreton 1608/2005 16 §:n h kohdassa ja 21 §:n 2 kohdassa vahvistetaan toistamiseen, että Secretario judicialin esimiehet eivät voi antaa hänelle ohjeita vireillä olevissa menettelyissä, joihin hän on toimivaltainen. Real Decreton 1608/2005 16 §:n h kohdassa säädetään seuraavaa:

”Secretario de Gobiernolla on seuraava toimivalta kullakin konkreettisella tehtäväalallaan:

23.

Real Decreton 1608/2005 21 §:n 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Secretario General de la Administración de Justicialla on seuraava toimivalta:

24.

Real Decreton 1608/2005 81 §:n 1 momentin a kohdan mukaan Secretario judicialin henkilökohtaisiin oikeuksiin kuuluvat virka-aseman säilyttäminen, hänen ammattiryhmälleen osoitettujen tehtävien tosiasiallinen hoitaminen ja se, että hänet voidaan erottaa virastaan vain laissa säädetyissä tapauksissa ja laissa vahvistetuin ehdoin.

25.

Pääasiassa kyseessä olevasta maksamattomien palkkioiden perimistä koskevasta menettelystä säädetään siviiliprosessilaissa 1/2000 (Ley 1/2000 de Enjuiciamento Civil, jäljempänä LEC). ( 9 ) Lailla 13/2009 ( 10 ) LEC:hen tehdyillä muutoksilla siirrettiin tätä alun perin tuomioistuinten vastuulle kuulunutta menettelyä koskeva yksinomainen toimivalta Secretario judicialille tuomarien työtaakan keventämiseksi. ( 11 ) Menettelyn kulkua koskevat säännökset eivät muuttuneet.

26.

Käsiteltävän menettelyn perustana olevan hakemuksen esittämisen jälkeen LEC:tä muutettiin lailla 42/2015. ( 12 ) Lain 42/2015 siirtymäsäännösten mukaan tuolloin tehtyjä muutoksia ei kuitenkaan sovelleta vireillä olevaan menettelyyn. Jäljempänä esitetään näin ollen vireillä olevaan menettelyyn sovellettavat LEC:n säännökset, sellaisina kuin ne olivat ennen lailla 42/2015 tehtyjä muutoksia. ( 13 )

27.

LEC:n 34 §:ssä säädetään oikeudenkäyntiasiamiehen laskun perimistä koskevasta menettelystä, ja sen 2 momentin toisessa ja kolmannessa kohdassa säädetään seuraavaa:

”2.   – –

Jos toimeksiantaja vastustaa laskua määräajan kuluessa, Secretario judicial tutkii laskun ja menettelyyn liittyvät asiakirjat sekä toimitetun asiakirja-aineiston ja antaa kymmenen päivän kuluessa päätöksen, jossa määritellään määrä, joka oikeudenkäyntiasiamiehelle on maksettava täytäntöönpanon uhalla viiden päivän kuluessa päätöksen tiedoksiantamisesta.

Edellisessä kohdassa viitattuun päätökseen ei voida hakea muutosta, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta edes osittain tuomioon, joka voidaan antaa myöhemmin yleisessä oikeudenkäyntimenettelyssä.”

28.

LEC:n 35 §:ssä säädetään asianajajien maksamattomien palkkioiden perimistä koskevasta menettelystä seuraavaa:

”1.   Asianajaja voi vaatia puolustamaansa asianosaista maksamaan ne palkkiot, joita asiassa on kertynyt, esittämällä yksityiskohtaisen laskun ja osoittamalla muodollisesti, että nämä palkkiot kuuluvat hänelle ja ettei niitä ole maksettu.

2.   Vaatimuksen esittämisen jälkeen Secretario judicial vaatii velallista maksamaan ilmoitetun määrän kuluineen tai riitauttamaan laskun kymmenen päivän kuluessa; tässä yhteydessä hän ilmoittaa, että jos velallinen ei maksa laskua eikä riitauta sitä, vaatimus pannaan täytäntöön.

Jos palkkiot riitautetaan mainitun määräajan kuluessa aiheettomina, noudatetaan edellisen pykälän 2 momentin toisen ja kolmannen kohdan säännöksiä.

Jos palkkiot riitautetaan kohtuuttomina, menetellään ennen niiden määräämistä 241 §:n ja sitä seuraavien pykälien mukaisesti, ellei asianajaja todista, että etukäteen on laadittu kirjallinen kustannusarvio, jonka palkkion riitauttanut osapuoli on hyväksynyt, ja annetaan päätös, jossa vahvistetaan määrä, joka on maksettava täytäntöönpanon uhalla viiden päivän kuluessa päätöksen tiedoksiantamisesta.

Mainittuun päätökseen ei voida hakea muutosta, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta edes osittain tuomioon, joka voidaan antaa myöhemmin yleisessä oikeudenkäyntimenettelyssä.

3.   Jos velallinen, jonka on maksettava palkkiot, ei vastusta päätöstä määräajan kuluessa, laskussa ilmoitettu määrä peritään ulosottoteitse kuluineen.”

29.

LEC:n 206 §:n otsikko on ”Ratkaisutyypit”, ja sen 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”2.   Secretario judicialin ratkaisut luokitellaan toimiksi ja päätöksiksi.”

30.

LEC:n 207 §:ssä, jonka otsikko on ”Lopulliset ratkaisut. Ratkaisut, joihin ei ole muutoksenhakuoikeutta. Lainvoima”, säädetään seuraavaa:

”1.   Lopullisia ratkaisuja ovat ne, joilla päätetään asian käsittely ensimmäisessä asteessa, ja ne, joilla päätetään tällaisia ratkaisuja koskevasta muutoksenhausta.

2.   Ratkaisuja, joihin ei ole muutoksenhakuoikeutta, ovat ne, joihin ei voida hakea muutosta joko siksi, että laissa ei säädetä muutoksenhausta, tai siksi, että siitä on säädetty, mutta kukaan asianosaisista ei ole lakisääteisen määräajan kuluessa hakenut muutosta.

3.   Ratkaisut, joihin ei ole muutoksenhakuoikeutta, ovat lainvoimaisia ja niiden sisältö sitoo joka tapauksessa ratkaisun antanutta tuomioistuinta.

4.   Kun lakisääteinen määräaika, jonka kuluessa ratkaisuun voi hakea muutosta, on umpeutunut eikä sitä ole riitautettu, siihen ei voida hakea muutosta ja siitä tulee lainvoimainen, ja sen sisältö sitoo joka tapauksessa ratkaisun antanutta tuomioistuinta.”

31.

LEC:n 222 §:n otsikko on ”Oikeusvoima”, ja sen 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”1.   Oikeusvoimaisilla tuomioilla, joihin ei ole muutoksenhakuoikeutta, ja riippumatta siitä hyväksytäänkö vai hylätäänkö niillä kanne, suljetaan pois lain nojalla myöhempi menettely, jonka kohde on sama kuin menettelyn, jossa tuomio annetaan.”

32.

LEC:n 246 §:n 1 momentissa, johon viitataan LEC:n 35 §:n 2 momentin 3 kohdassa, säädetään seuraavaa:

”1.   Jos palkkiot riitautetaan kohtuuttomina, asianomaista asianajajaa kuullaan viiden päivän kuluessa, ja jos hän ei hyväksy vaadittua palkkion alennusta, asiakirjoista tai niiden tarvittavista osista toimitetaan oikeaksi todistettu jäljennös asianajajayhdistykselle lausuntoa varten.”

33.

LEC:n 517 §:n otsikko on ”Täytäntöönpanotoimi. Täytäntöönpanoperuste”, ja sen 1 momentissa ja 2 momentin 9 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Täytäntöönpanotoimen on perustuttava täytäntöönpanokelpoiseen perusteeseen.

2.   Vain seuraavat perusteet ovat täytäntöönpanokelpoisia:

34.

LEC:n 552 §:n otsikko on ”Täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisen hylkääminen. Muutoksenhaku”, ja sen 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”1.   Jos tuomioistuin toteaa, että laissa säädetyt täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisen edellytykset ja vaatimukset eivät täyty, se hylkää täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisen.

Jos tuomioistuin katsoo, että jotakin 557 §:n 1 momentissa mainittuihin täytäntöönpanoperusteisiin sisältyvistä ehdoista voidaan pitää kohtuuttomana, se kuulee asianosaisia 15 päivän kuluessa. Kun asianosaisia on kuultu, tuomioistuin antaa ratkaisun viiden työpäivän kuluessa 561 §:n 1 momentin 3.a kohdan mukaisesti.”

35.

LEC:n 556 §:n otsikko on ”Menettelyllisten tai välimiesoikeuden ratkaisujen tai sovintosopimusten täytäntöönpanoa koskeva väite”, ja sen 1 ja 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”1.   Jos täytäntöönpanoperusteena on langettavaa tuomiota koskeva menettelyllinen tai välimiesoikeuden ratkaisu tai sovintosopimus, velallinen, jota täytäntöönpano koskee, voi kymmenen päivän kuluessa täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevan päätöksen tiedoksiantamisesta esittää kirjallisen väitteen, jossa vedotaan siihen, että lasku on maksettu tai että tuomioon, välimiesoikeuden päätökseen tai sovintosopimukseen perustuva velvoite on täytetty, ja esittää siitä asiakirjatodisteet.

Hän voi vedota myös siihen, että täytäntöönpanotoimi on vanhentunut tai että täytäntöönpanon välttämiseksi on tehty sopimus tai sovinto, mikäli tällainen sopimus tai sovinto on vahvistettu virallisessa asiakirjassa.

2.   Edellisessä momentissa esitetyissä tapauksissa esitetyllä väitteellä ei ole täytäntöönpanoa lykkäävää vaikutusta.”

36.

LEC:n 557 §:n otsikko on ”Muuta kuin tuomioistuimessa tai välimiesoikeudessa vahvistettua täytäntöönpanoperustetta koskeva väite”, ja sen 1 momentin 7 kohdassa ja 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”1.   Jos täytäntöönpano tapahtuu 517 §:n 2 momentin 4, 5, 6 ja 7 kohdassa tarkoitetun perusteen tai 517 §:n 2 momentin 9 kohdassa tarkoitettujen muiden täytäntöönpanokelpoisten asiakirjojen nojalla, velallinen, jota täytäntöönpano koskee, voi esittää täytäntöönpanoa koskevan väitteen edellisessä pykälässä säädetyn määräajan kuluessa ja siinä säädetyssä muodossa ainoastaan silloin, kun väitteen perustana on jokin seuraavista:

2.   Jos esitetään edellisessä momentissa tarkoitettu väite, Secretario judicial keskeyttää täytäntöönpanon prosessinjohtotoimena.”

37.

Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevissa asioissa toimivaltainen Terrassan tuomioistuin (Juzgado de Violencia sobre la Mujer Único de Terrassa) on käsitellyt Hernández Martínezin hakemuksesta riita-asiaa 206/2013 huoltajuuskiistan ratkaisemiseksi. Hernández Martínez sopi asianajaja Margarit Panicellon kanssa puolustuksensa hoitamisesta kyseisessä oikeudenkäynnissä. Margarit Panicello esitti 27.7.2015 Secretario judicial del Juzgado de Violencia sobre la Mujer Único de Terrassalle LEC:n 35 §:n mukaisen vaatimuksen maksamattomien palkkioiden perimistä koskevan menettelyn täytäntöönpanemiseksi.

38.

Secretario judicial, joka vastaa maksamattomien palkkioiden perimistä koskevan menettelyn täytäntöönpanosta, epäilee tämän menettelyn yhdenmukaisuutta unionin oikeuden kanssa, sillä asiaa koskeva kansallinen lainsäädäntö ei salli hänen tutkia viran puolesta, sisältyykö tehtyyn sopimukseen kohtuuttomia ehtoja tai onko asianajaja turvautunut sopimattomiin kaupallisiin menettelyihin. Kyseinen lainsäädäntö ei salli myöskään turvautumista muihin todistuskeinoihin kuin asiakirjoihin tai asiantuntijalausumiin.

39.

Tässä tilanteessa Secretario judicial on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

40.

On tutkittava, onko maksamattomien palkkioiden perimistä koskevassa menettelyssä tehtäväänsä hoitava Secretario judicial SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin. Jos vastaus on myöntävä, unionin tuomioistuimen on ratkaistava, onko Secretario judicialin tutkittava viran puolesta maksamattomien palkkioiden perimistä koskevassa menettelyssä mahdollisia kohtuuttomia ehtoja tai sopimattomia kaupallisia menettelyjä. Maksamattomien palkkioiden perimistä koskevan menettelyn kululla on näin ollen ratkaiseva merkitys kaikkien käsiteltävässä ennakkoratkaisupyynnössä esitettyjen kysymysten kannalta. Seuraavaksi on siten hahmoteltava kyseistä menettelyä.

41.

LEC:n 34 ja 35 §:ssä säännelty maksamattomien palkkioiden perimistä koskeva menettely antaa asianajajalle mahdollisuuden saada palkkiovaatimuksilleen täytäntöönpanoperuste, ilman että tällaisia vaatimuksia on tarkasteltava kontradiktorisessa käsittelyssä, ellei velallinen käynnistä sitä riitauttamalla asiaa. Kyseinen menettely muistuttaa näin ollen maksamismääräysmenettelyä asiassa Banco Español de Crédito ja asiassa Finanmadrid. Tämä edellyttää nimittäin prosessuaalisen aloitteellisuusvelvoitteen siirtämistä vastapuolelle – niin sanottu inversion du contentieux –, jolloin maksamismääräyksen vastaanottajan tehtävänä on panna kontradiktorinen menettely vireille sen estämiseksi, että siitä ei tule täytäntöönpanoperuste. ( 14 )

42.

Maksamattomien palkkioiden perimistä koskeva menettely, joka on laadittu erityisesti tietyn tuomioistuinmenettelyn yhteydessä kannettavien asianajajapalkkioiden perimiseksi, ei ole asianajajan ainoa keino periä palkkioitaan. Palkkiot voidaan periä myös tavanomaisessa tuomioistuin- tai maksamismääräysmenettelyssä.

43.

Maksamattomien palkkioiden perimistä koskeva menettely on pantava vireille sen tuomioistuimen Secretario judicialin luona, joka on vastannut menettelystä, jossa asianajaja on edustanut toimeksiantajaansa, ja menettely voi koskea vain sellaisten palkkioiden perintää, jotka ovat aiheutuneet tämän menettelyn yhteydessä.

44.

Kun asianajaja esittää palkkiovaateensa Secretario judicialille, tämä tutkii, vastaavatko vaateet tuomioistuinmenettelyssä tarjottuja asianajopalveluja, ja sulkee pois vaateet, joista ei makseta korvausta. ( 15 ) Sen jälkeen hän esittää velalliselle maksuvaatimuksen. Jos velallinen ei vastusta vaatimusta, määrätään perinnästä.

45.

Jos velallinen sen sijaan vastustaa vaadetta perusteettomana, Secretario judicial tutkii laskun, menettelyyn liittyvät asiakirjat ja toimitetun asiakirja-aineiston ja antaa lopuksi päätöksen, jossa vahvistetaan määrä, joka on maksettava asianajajalle. ( 16 )

46.

Jos vaade riitautetaan kohtuuttomana eikä saatavilla ole riitauttajan hyväksymää kustannusarviota, Secretario judicial päättää vaateen suuruudesta kustannusten määrittämistä koskevassa menettelyssä, josta säädetään LEC:n 241 §:ssä ja sitä seuraavissa pykälissä; siinä säädetään LEC:n 246 §:n mukaisesti mahdollisuudesta kuulla velkojaa ja esittää kysymys asianajajayhdistykselle. ( 17 )

47.

LEC:n 34 ja 35 §:n sanamuodon mukaan Secretario judicial vahvistaa päätöksellään (decreto) palkkiovaatimuksen vain, jos se riitautetaan. Secretario judicialin on kuitenkin tehtävä ratkaisu myös silloin, kun hän tutkii asianajajan laskun, sulkee mahdollisesti pois vaatimukset, joista ei makseta korvausta, ja vaatii velallista maksamaan laskun LEC:n 35 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaisesti ja kun tämä vaatimus tulee täytäntöönpanokelpoiseksi LEC:n 35 §:n 3 momentin mukaisesti, koska sitä ei ole riitautettu. Siksi käsitettä ”Secretario judicialin ratkaisu” käytetään jäljempänä sekä LEC:n 34 ja 35 §:ssä nimenomaisesti tarkoitetusta päätöksestä, jonka Secretario judicial antaa, kun kyse on riitauttamisesta, että ratkaisusta, jonka hän tekee vaatimalla velallista maksamaan tutkimansa laskun, jolloin vaatimuksesta tulee täytäntöönpanokelpoinen, kun sitä ei ole riitautettu. On oletettava, että myös tällainen ratkaisu annetaan päätöksen (decreto) muodossa.

48.

LEC:n 34 ja 35 §:n mukaan maksamattomien palkkioiden perintää koskevassa menettelyssä annettuun Secretario judicialin ratkaisuun ei voida hakea muutosta, mutta sillä ei ole vaikutusta myöhemmän menettelyn sisältöön. Secretario judicialin vahvistamaa palkkiovaatimusta voidaan näin ollen muuttaa myöhemmin yleisessä oikeudenkäyntimenettelyssä. Secretario judicialin päätöksellä on näin ollen vain lainvoima, mutta sillä ei ole oikeusvoimaa.

49.

Lainvoima merkitsee nimittäin LEC:n 207 §:n mukaan vain sitä, ettei ratkaisuun voida enää hakea muutosta, koska siitä ei säädetä laissa tai koska muutoksenhaulle asetettu määräaika on umpeutunut. LEC:n 222 §:n 1 momentin mukaan oikeusvoimalla tarkoitetaan sen sijaan sitä, että annetun ratkaisun sisältö sitoo myös myöhemmissä menettelyissä.

50.

Maksamattomien palkkioiden perintää koskevassa menettelyssä annetun Secretario judicialin ratkaisun puuttuva oikeusvoima ei tosin ole esteenä tämän ratkaisun täytäntöönpanokelpoisuudelle. LEC:n 34 ja 35 §:n mukaan velallinen on näin ollen velvollinen maksamaan Secretario judicialin vahvistaman määrän, sillä muutoin vaatimus pannaan täytäntöön.

51.

Espanjan oikeudessa säädetään täytäntöönpanon osalta täytäntöönpanoperusteen luonteen mukaan kahdesta erilaisesta täytäntöönpanomenettelystä. Jos kyse on ”menettelyllisistä” tai välimiesoikeuden ratkaisuista ( 18 ) tai sovintosopimuksista, vastapuoli voi LEC:n 556 §:n 1 ja 2 momentin mukaan vedota muun kuin lykkäävän väitteen yhteydessä vain siihen, että velvoite on täytetty, täytäntöönpanotoimi on vanhentunut tai osapuolet ovat päätyneet sovintoon. Jos kyse sen sijaan ei ole tuomioistuimessa eikä välimiesoikeudessa vahvistetusta perusteesta, ( 19 ) LEC:n 557 §:ssä säädetään merkittävästi laajemmista mahdollisuuksista esittää lykkääviä väitteitä, ja ne mahdollistavat erityisesti vetoamisen kohtuuttomiin ehtoihin. Lisäksi LEC:n 552 §:n 1 momentin mukaan tällaisen täytäntöönpanoperusteen täytäntöönpanosta vastaava tuomari tutkii viran puolesta ehtojen kohtuuttomuutta. ( 20 )

52.

Kysymystä siitä, kumpaan näistä kahdesta luokasta maksamattomien palkkioiden perintää koskevassa menettelyssä annettu Secretario judicialin ratkaisu kuuluu, ei ilmeisestikään ole ratkaistu lopullisesti. Espanjan hallitus katsoo, että tämä päätös ei ole LEC:n 557 §:ssä mainittu tuomioistuimessa tai välimiesoikeudessa vahvistettu täytäntöönpanoperuste. Tästä seuraa, että ratkaisun täytäntöönpanon yhteydessä täytäntöönpanevan tuomioistuimen on tutkittava ehtojen kohtuuttomuutta viran puolesta. Espanjan hallituksen esittämät perustelut, jotka koskevat sekä sitä, onko Secretario judicial tuomioistuin, että esitettyihin ennakkoratkaisukysymyksiin vastaamista, perustuvat suurelta osin tähän olettamukseen.

53.

Espanjan hallituksen perusteluja on tosin vaikea ymmärtää. Kun seurataan tarkemmin täytäntöönpanoa koskevaa LEC:n säännösten viittausketjua (LEC:n 517, 556 ja 557 §), käy ilmi, että Secretario judicialin päätökset pannaan täytäntöön tuomioistuinratkaisuina.

54.

Espanjan hallitus perustelee olettamustaan sillä, että LEC:n 557 §:ssä viitataan muun kuin tuomioistuimessa tai välimiesoikeudessa vahvistetun täytäntöönpanoperusteen määritelmän osalta LEC:n 517 §:n 2 momenttiin, jossa määritellään kaikki täytäntöönpanoperusteet, ja sen 9 kohdassa mainitaan ”muut ’menettelylliset’ ratkaisut ja asiakirjat, jotka ovat tämän – – lain mukaan täytäntöönpanokelpoisia” ( 21 ) ja joihin lukeutuvat LEC:n 34 ja 35 §:n mukaisesti annetut ratkaisut.

55.

LEC:n 557 §:n 1 momentissa viitataan kuitenkin vain LEC:n 517 §:n 2 momentin 9 kohdassa mainittuihin muihin ”täytäntöönpanokelpoisiin asiakirjoihin”, ( 22 ) ei siinä myös mainittuihin muihin ”’menettelyllisiin’ ratkaisuihin” (resoluciones procesales). Nämä kuuluvat nimittäin LEC:n 556 §:n soveltamisalaan, ja se koskee nimenomaisen sanamuotonsa perusteella juuri ”’menettelyllisten’ ratkaisujen” täytäntöönpanoa.

56.

Lisäksi Secretario judicialin LEC:n 34 ja 35 §:n mukaisesti maksamattomien palkkioiden perintää koskevassa menettelyssä antamat päätökset (decretos) eivät ole 517 §:n 2 momentin 9 kohdassa mainittuja ”täytäntöönpanokelpoisia asiakirjoja” vaan kyseisessä kohdassa mainittuja ”’menettelyllisiä’ ratkaisuja” (resoluciones procesales). LEC:n 206 §:n 2 momentin mukaan Secretario judicialin päätökset (decretos) ovat kyseisen elimen tekemiä ratkaisuja (resoluciones). Maksamattomien palkkioiden perintää koskevassa menettelyssä annetut Secretario judicialin päätökset (decretos) ovat näin ollen epäilemättä LEC:n 556 §:ssä tarkoitettuja ”’menettelyllisiä’ ratkaisuja” (resoluciones procesales), ja ne rinnastetaan täytäntöönpanon kannalta tuomioistuinratkaisuihin.

57.

Nimenomaisesta pyynnöstä huolimatta Espanjan hallitus ei pystynyt esittämään suullisessa käsittelyssä päinvastaisia päteviä perusteluja LEC:n säännösten eksplisiittiseen sanamuotoon perustuvalle tulkinnalle. Se tyytyi viittaamaan epämääräisesti tämän säännöksen ”systemaattiseen tulkintaan” ottamatta yksityiskohtaisesti kantaa kyseisten sääntöjen sanamuotoon.

58.

Tätä väitettä ei tosin tue myöskään LEC:n systemaattinen tulkinta, jonka mukaan maksamattomien palkkioiden perintää koskevassa menettelyssä annettujen Secretario judicialin ratkaisujen täytäntöönpano kuuluu tuomioistuinratkaisujen lailla LEC:n 556 §:ssä säännellyn järjestelmän piiriin. Lailla 13/2009, jolla maksamattomien palkkioiden perintää koskeva menettely siirrettiin Secretario judicialin toimivaltaan, ( 23 ) muutettiin myös LEC:n 556 §:n otsikko ”Tuomioistuimen tai välimiesoikeuden ratkaisujen täytäntöönpanon vastustaminen” – – (”Oposición a la ejecución de resoluciones judiciales o arbitrales – –” muotoon ”Menettelyllisten tai välimiesoikeuden ratkaisujen täytäntöönpanon vastustaminen” (”Oposición a la ejecución de resoluciones procesales o arbitrales”); kuten lain 13/2009 johdanto-osassa nimenomaisesti selvennetään, tällä haluttiin ottaa huomioon kyseisellä lailla Secretario judicialille annettu uusi toimivalta. Kuten lain 13/2009 johdanto-osassa todetaan, käsitteellä ”menettelylliset ratkaisut” (resoluciones procesales) tarkoitetaan nyt sekä tuomioistuinratkaisuja että Secretario judicialin ratkaisuja. ( 24 )

59.

Vastoin Espanjan hallituksen näkemystä nämä toteamukset ovat osoitus Espanjan lainsäätäjän tahdosta siirtää aiemmin tuomareille kuulunut maksamattomien palkkioiden perintää koskeva menettely Secretario judicialin toimivaltaan mutta myös tahdosta varmistua siitä, että Secretario judicialin tässä menettelyssä antamat ratkaisut pannaan täytäntöön tuomioistuinratkaisujen tavoin LEC:n 556 §:n mukaisesti.

60.

Käsiteltävässä ennakkoratkaisupyynnössä on näin ollen lähdettävä siitä, että maksamattomien palkkioiden perintää koskevassa menettelyssä annetut Secretario judicialin ratkaisut rinnastetaan niiden täytäntöönpanon osalta tuomioistuinratkaisuihin. Tämä tarkoittaa, että täytäntöönpanon yhteydessä ei ole säädetty velvollisuudesta tutkia ehtojen kohtuuttomuutta viran puolesta eikä mahdollisuudesta esittää tällaisten ehtojen olemassaoloon perustuvaa lykkäävää väitettä.

61.

Ennen kuin siirryn käsittelemään kysymystä siitä, onko kuvailtu maksamattomien palkkioiden perintää koskeva menettely unionin oikeuden mukainen, tarkastelen Secretario judicialin oikeutta esittää ennakkoratkaisupyyntöjä ja muita tutkittavaksi ottamista koskevia kysymyksiä.

62.

Secretario judicial toteaa ennakkoratkaisupyynnössään olevansa epävarma siitä, onko se SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin, sillä Espanjassa Secretario judicial ei käytä muodollisesti katsottuna tuomiovaltaa vaan on oikeusministeriön alaisuudessa toimiva virkamies. Lopulta hän kuitenkin päättelee, että Secretario judicialilla on oikeus esittää ennakkoratkaisupyyntö. Komissio yhtyy tähän arvioon, kun taas Espanjan hallitus vastustaa sitä voimakkaasti.

63.

Kysymystä siitä, onko ennakkoratkaisua pyytänyt elin SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin, on tutkittava pelkästään unionin oikeuden näkökulmasta. Siksi ratkaisevaa ei ole elimen luokittelu kansallisen oikeuden mukaan. Tämä koskee myös elimen arviointia kansallisessa oikeuskäytännössä ja näin ollen käsiteltävässä asiassa Secretario judicialin mainitsemaa ja suullisessa käsittelyssä tarkasteltua Espanjan perustuslakituomioistuimen oikeuskäytäntöä, jonka mukaan Secretario judicialin muussa kuin käsiteltävässä menettelyssä antama ratkaisu ei ole Espanjan prosessioikeudessa tarkoitettu tuomioistuimen ratkaisu.

64.

Arvioitaessa sitä, onko elin tuomioistuin, mikä on unionin oikeuden perusteella ratkaistava kysymys, merkityksellisiä ovat sen sijaan useat eri seikat, joita ovat muun muassa kyseisen elimen lakisääteisyys, pysyvyys, tuomiovallan pakottavuus, menettelyn kontradiktorisuus, toimiminen oikeussääntöjen soveltajana ja riippumattomuus. ( 25 )

65.

Kansalliset tuomioistuimet voivat lisäksi pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua ainoastaan silloin, kun niissä on vireillä oikeusriita ja kun niissä vireillä olevan menettelyn tarkoituksena on ratkaisun antaminen tuomiovaltaa käyttäen. ( 26 )

66.

Elimen oikeus saattaa asia unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi on siis selvitettävä niin rakenteellisten kuin toiminnallistenkin kriteerien mukaan. Tässä yhteydessä kansallista elintä voidaan pitää SEUT 267 artiklassa tarkoitettuna tuomioistuimena silloin, kun se hoitaa tuomiovallan käyttöön liittyviä tehtäviä, kun taas muiden, muun muassa hallinnollisten, tehtävien hoitamisessa sen ei voida katsoa olevan tuomioistuimen asemassa. ( 27 )

67.

Lisäksi on todettava, että sen ratkaisemiseksi, onko sellaista kansallista elintä, jolle on lainsäädännössä annettu erityyppisiä tehtäviä, pidettävä SEUT 267 artiklassa tarkoitettuna tuomioistuimena, on selvitettävä, mikä on sen tehtävien erityisluonne siinä erityisessä normatiivisessa asiayhteydessä, jossa se on saattanut asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi. ( 28 )

68.

Käsiteltävässä asiassa on näin ollen tutkittava, onko Secretario judicial luokiteltava erityisesti maksamattomien palkkioiden perintää koskevassa menettelyssä LEC:n 35 §:n mukaisesti hoitamiensa tehtävien yhteydessä SEUT 267 artiklassa tarkoitetuksi tuomioistuimeksi.

69.

Ensimmäiseksi on todettava, että Secretario judicialin toimen lakisääteisyys ja pysyvyys eivät aiheuta ongelmia. ( 29 ) Lisäksi LEC:n 34 ja 35 §:ssä säännellyn maksamattomien palkkioiden perimistä koskevan menettelyn yhteydessä ei ole epäilystä Secretario judicialin toimimisesta oikeussääntöjen soveltajana.

70.

Käsiteltävässä asiassa riidanalaista on sen sijaan kyseisen elimen riippumattomuus ja se, onko kyseinen maksamattomien palkkioiden perimistä koskeva menettely pakottava ja kontradiktorinen menettely, jossa ratkaistaan oikeusriita ja jonka tarkoituksena on ratkaisun antaminen tuomiovaltaa käyttäen.

71.

Tuomioistuimen riippumattomuuden käsitteeseen kuuluu vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kaksi osatekijää: ulkoinen ja sisäinen.

72.

Riippumattomuuden sisäinen osatekijä liittyy puolueettomuuden käsitteeseen ja merkitsee sitä, että elin ylläpitää yhtäläistä etäisyyttä oikeusriidan asianosaisiin ja siihen, mitkä ovat heidän intressinsä oikeusriidan kohteeseen. ( 30 )

73.

Secretario judicialin sisäinen riippumattomuus maksamattomien palkkioiden perimistä koskevassa menettelyssä varmistetaan siten, että hän omaksuu asianajajaan ja tämän toimeksiantajaan nähden riippumattoman kolmannen osapuolen aseman. Lisäksi LOPJ:n 452 §:n 1 momentin ensimmäisessä virkkeessä säädetään, että Secretario judicialin on hoidettava tehtävänsä aina puolueettomasti. Lopuksi Secretario judicialiin sovellettavat pidättymistä ja jääviyttä koskevat säännökset vastaavat pitkälti tuomareihin sovellettavia vastaavia säännöksiä. ( 31 )

74.

Riippumattomuutta koskeva ulkoinen osatekijä edellyttää, että elin, jota on pyydetty ratkaisemaan asia, on suojattu sellaisilta ulkoisilta toimenpiteiltä tai painostuksilta, jotka voivat vaarantaa sen jäsenten päätöksenteon riippumattomuuden heidän ratkaistavakseen saatettujen asioiden osalta. ( 32 )

75.

Tällaiset riippumattomuuden ja puolueettomuuden takeet edellyttävät sellaisten sääntöjen olemassaoloa, jotka koskevat erityisesti elimen kokoonpanoa, nimitystä ja toimikauden kestoa sekä perusteita, jotka koskevat elimen jäsenten pidättymistä päätöksenteosta, jääviyttä ja erottamista, ja joiden perusteella voidaan hälventää yksityisten perustellut epäilyt siltä osin, onko kyseinen elin täysin ulkopuolisen vaikutusvallan ulottumattomissa, ja siltä osin, onko se puolueeton vastakkain oleviin intresseihin nähden. Jotta voidaan katsoa, että ennakkoratkaisupyynnön esittäneen elimen riippumattomuutta koskeva edellytys täyttyy, oikeuskäytännössä edellytetään tältä osin muun muassa, että tapaukset, joissa tämän elimen jäsenet voidaan erottaa, määritetään nimenomaisissa lainsäädännön säännöksissä. ( 33 )

76.

Secretario judicialin osalta on todettava seuraavaksi, että hänet nimitetään valintamenettelyssä. Lisäksi hänellä on henkilökohtainen oikeus virkamiesasemansa säilyttämiseen, hänen ammattiryhmälleen osoitettujen tehtävien tosiasialliseen hoitamiseen ja siihen, että hänet voidaan erottaa virastaan vain laissa säädetyissä tapauksissa ja laissa vahvistetuin ehdoin. ( 34 ) Lopuksi hänet voidaan erottaa virastaan vain rikostuomion tai sellaisten hyvin vakavien virkavirheiden vuoksi, jotka on lueteltu laissa tyhjentävästi ja määritelty riittävän tarkasti. ( 35 )

77.

Lisäksi Secretario judicialin toimivaltaa maksamattomien palkkioiden perimistä koskevassa menettelyssä ei voida siirtää toiselle virkamiehelle. ( 36 ) Sovellettavissa säännöksissä vahvistetaan erityisesti, että Secretario judicial menettelee tapauskohtaisesti yksinomaan hänelle annetun toimivallan mukaisesti, mutta hän ei ole sidottu ohjeisiin. Kuten Secretario judicial on korostanut nimenomaisesti ennakkoratkaisupyyntöpäätöksessään, hänen esimiehensä ei missään tapauksessa saa vaikuttaa vireillä olevaan menettelyyn tai antaa ohjeita konkreettisissa tapauksissa. ( 37 ) Vaikka Secretario judicial on kansallisessa järjestelmässä virkamies eikä tuomari ja vaikka hän on yleisesti ylemmän viranomaistahon ohjeiden alainen, ( 38 ) on kiistatonta, että hän hoitaa riippumattomasti hänelle konkreettisessa maksamattomien palkkioiden perimistä koskevassa menettelyssä osoitettuja tehtäviä.

78.

Vastoin Espanjan hallituksen suullisessa käsittelyssä esittämää näkemystä tässä yhteydessä on lähdettävä siitä, että säännöksiä, jotka kieltävät ylemmän tason viranomaisia antamasta Secretario judicialille ohjeita konkreettisissa tapauksissa, ( 39 ) sovelletaan myös maksamattomien palkkioiden perimistä koskevaan menettelyyn. Kyseisissä säännöksissä mainitaan tosin vain Secretario judicialin oikeaksi vahvistamista koskeva toimivalta ja tämän elimen toimivalta tehdä prosessinjohtoa koskevia ratkaisuja. Kyseisten säännösten sanamuoto on kuitenkin ajalta, jolloin maksamattomien palkkioiden perimistä koskevaan menettelyyn liittyvää toimivaltaa ei ollut vielä siirretty Secretario judicialille. Siksi on selvää, että ohjeista riippumattomuutta koskevaa periaatetta sovelletaan yksittäistapauksessa analogisesti myös Secretario judicialin ratkaisuihin maksamattomien palkkioiden perimistä koskevassa menettelyssä.

79.

Secretario judicialilla on näin ollen edellä mainittujen kriteerien perusteella sekä asemansa että maksamattomien palkkioiden perimistä koskevaan menettelyyn liittyvien tehtäviensä hoitamisen osalta riittävät takeet siitä, että riippumattomuuden kriteeri täyttyy.

80.

Siksi ei voida hyväksyä Espanjan hallituksen pelkästään LOPJ:n 452 §:n sanamuotoon perustuvaa päinvastaista näkemystä, jonka mukaan Secretario judicial toimii itsenäisesti ja riippumattomasti vain käyttäessään oikeaksi vahvistamiseen liittyvää toimivaltaansa, kun taas muita tehtäviä hoitaessaan hän on yleisesti ohjeiden alainen. Tältä osin on lisäksi huomautettava, että myös kyseisen säännöksen sanamuoto on ajalta, jolloin Secretario judicialille ei ollut vielä siirretty maksamattomien palkkioiden perimistä koskevaan menettelyyn liittyvää toimivaltaa, eikä siinä siten oteta huomioon tämän elimen uusia, tuomioistuimen tehtävien kaltaisia tehtäviä.

81.

Edellä esitetystä seuraa, että vaikka Secretario judicial on oikeuslaitoksen virkamies, hän on maksamattomien palkkioiden perimistä koskevaan menettelyyn liittyvää toimivaltaa käyttäessään riittävän riippumaton, jotta häntä voidaan pitää SEUT 267 artiklassa tarkoitettuna tuomioistuimena.

82.

Asianosaiset ovat eri mieltä siitä, onko Secretario judicial käsiteltävässä asiassa tarkasteltavassa maksamattomien palkkioiden perimistä koskevassa menettelyssä tuomioistuin siltä osin kuin kyse on menettelyn kontradiktorisesta luonteesta sekä sen pakottavuudesta tai siitä, onko menettelyn tarkoituksena ratkaisun antaminen tuomiovaltaa käyttäen.

83.

Ensimmäisestä näkökohdasta on todettava ensinnäkin, että maksamattomien palkkioiden perimistä koskeva menettely on selvästi kontradiktorinen. ( 40 ) Tässä menettelyssä on tosin teoreettisesti mahdollista, että asianajaja saa ilman vaatimustensa kontradiktorista käsittelyä täytäntöönpanoperusteen, jos velallinen ei riitauta asiaa. ( 41 ) Viimeistään silloin, kun vastapuoli riitauttaa asian, menettelystä tulee kuitenkin kontradiktorinen, sillä Secretario judicialin on tällöin paitsi tutkittava asianajajan vaatimuksia myös kuultava häntä. ( 42 )

84.

Espanjan hallituksen mukaan maksamattomien palkkioiden perimistä koskevan menettelyn taustalla ei kuitenkaan ole oikeusriitaa, josta Secretario judicialin olisi päätettävä. Tämä elin ainoastaan tutkii asianajajan suorittamat palvelut ja vahvistaa summan, joka toimeksiantajan on maksettava asianajajalle.

85.

Koska maksamattomien palkkioiden perimistä koskevassa menettelyssä on kuitenkin selvästi vireillä oikeusriita, tarkemmin sanottuna asianajajan tosiasiallisia tai väitettyjä maksamattomia palkkiovaatimuksia koskeva riita, tämä väite on hylättävä. ( 43 ) Secretario judicial ratkaisee siten tämän oikeusriidan julistamalla saatavan täytäntöönpanokelpoiseksi tai vahvistamalla vaatimuksen. Valvomalla vaatimusta esitettyjen asiakirjojen perusteella hän samalla pakostikin arvioi todisteita ja tutkii sitä, onko vaatimus perusteltu. Tämä toteamus ei ole ristiriidassa sen tosiseikan kanssa, että jäljempänä tarkasteltavissa ennakkoratkaisukysymyksissä pyydetään selventämään, täyttävätkö maksamattomien palkkioiden perimistä koskevan menettelyn yhteydessä toteutettu tutkimus ja todistuskeinot unionin oikeudessa vahvistetut kuluttajansuojaa koskevat säännöt.

86.

Myöskään se tosiseikka, että maksamattomien palkkioiden perimistä koskeva menettely siirrettiin Secretario judicialille, jotta kevennetään tuomarin työtaakkaa karsimalla tehtäviä, jotka eivät kuulu tuomarin keskeisiin tehtäviin tuomiovallan käyttäjänä, ei ole ristiriidassa tämän menettelyn kontradiktorisen luonteen kanssa. Näin on erityisesti, koska menettelyn kulku ja lopullisen ratkaisun täytäntöönpanokelpoisuus eivät muuttuneet, kun maksamattomien palkkioiden perimistä koskeva menettely siirrettiin Secretario judicialille. ( 44 ) Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt elin toteaa, juuri siksi maksamattomien palkkioiden perimistä koskevan menettelyn siirtäminen Secretario judicialille on herättänyt kansallisella tasolla keskustelua siitä, onko tuomioistuimen toimivaltaan verrattavissa olevan toimivallan siirtäminen lainkäyttöelimille oikeusvaltioperiaatteen mukaista. Lopuksi on todettava, että maksamattomien palkkioiden perimistä koskevan menettelyn liitännäinen luonne ja sen riippuvuus aiemmasta tuomioistuinmenettelystä ( 45 ) eivät ole osoitus siitä, että maksamattomien palkkioiden perimistä koskeva menettely, joka muistuttaa tältä osin myös unionin tuomioistuimessa tunnettua oikeudenkäyntikulujen vahvistamismenettelyä, ei ole kontradiktorinen menettely vireillä olevan oikeusriidan ratkaisemiseksi.

87.

Maksamattomien palkkioiden perimistä koskevan menettelyn pakottavuudesta on lisäksi todettava, että Secretario judicialin toimivalta kyseisessä menettelyssä ei ole riippuvainen asianosaisten yhteisymmärryksestä ja että hänen ratkaisunsa sitovat näitä. ( 46 )

88.

Ensinnäkin Secretario judicialin tuomiovalta on sikäli pakottava, että tästä menettelystä on säädetty laissa, ja siksi se on riippumaton kaikista osapuolten välisistä sopimuksista. Näin ollen se tosiasia, että asianajaja voi palkkionsa perimiseksi turvautua myös muihin menettelyihin, ei estä luokittelemasta maksamattomien palkkioiden perimistä koskevaa menettelyä pakottavaksi. Heti kun asianajaja panee vireille tällaisen menettelyn, kyseinen toimeksiantaja joutuu siihen automaattisesti mukaan, eikä hänellä ole mahdollisuutta vastustaa sitä. Tässä yhteydessä on lisäksi korostettava, että unionin tuomioistuin on jo tunnustanut tuomiossa Consorci Sanitari del Maresme valinnaisen toimivallan pakottavuuden. ( 47 ) Nyt käsiteltävä tapaus on tältä osin samankaltainen.

89.

Kuten suullisessa istunnossa todettiin, vaikka riidanalainen palkkiovaatimus voisi olla samanaikaisesti sekä maksamattomien palkkioiden perimistä koskevan menettelyn että yleisen oikeudenkäyntimenettelyn kohde eikä vireilläolovaikutusta tällä perusteella synny, tätä seikkaa ei voitaisi käyttää sen perustelemiseen, että maksamattomien palkkioiden perimistä koskevassa menettelyssä Secretario judicial ei ole tuomioistuin. Muutoin olisi kyseenalaistettava myös se, onko yleinen tuomioistuin, joka käsittelee riidanalaista vaatimusta Secretario judicialin ohella, luonteeltaan tuomioistuin, mikä on esillä olevassa asiassa riidatonta.

90.

Toiseksi myöskään Espanjan hallituksen esittämillä väitteillä maksamattomien palkkioiden perimistä koskevassa menettelyssä annetun ratkaisun vaikutuksesta ei voida kyseenalaistaa tämän ratkaisun sitovuutta tai sitä, että se annetaan tuomiovaltaa käyttäen.

91.

Ensinnäkin puuttuva oikeusvoima ( 48 ) ei voi olla käsiteltävässä asiassa esteenä sille, että maksamattomien palkkioiden perimistä koskevassa menettelyssä annettu ratkaisu annetaan tuomiovaltaa käyttäen. Riippumatta mahdollisuudesta kyseenalaistaa päätös myöhemmin erillisessä menettelyssä Secretario judicialin ratkaisulla on kiistatta sama vaikutus maksamattomien palkkioiden perimistä koskevan menettelyn osapuoliin kuin tuomioistuinratkaisulla. Koska siitä ei voi valittaa, se on lainvoimainen ja sillä voidaan näin ollen perustella sellaisenaan täytäntöönpanokelpoista maksamista koskevaa vaatimusta velalliselle tai mahdollisesti itsenäisesti vaikuttavaa velvollisuutta alentaa velkojan saatavaa. ( 49 ) Sillä on näin ollen tiettyjä yhtäläisyyksiä turvaamistoimimenettelyssä tehtävien päätösten kanssa. Myös ne voidaan panna heti täytäntöön, eikä niillä silti rajoiteta myöhemmässä pääasian oikeudenkäynnissä annettavaa ratkaisua.

92.

Tosiasiallisen täytäntöönpanon osalta Espanjan hallituksen väite, jonka mukaan täytäntöönpanoperuste ei ole Secretario judicialin päätös vaan asianajajan lasku, ei ole pätevä. Myös alun perin vaaditun suuruinen maksumääräys edellyttäisi maksamattomien palkkioiden perimistä koskevaa menettelyä, jotta asianajajan lasku voitaisiin muuttaa täytäntöönpanoperusteeksi.

93.

Edellä esitetyt näkemykset maksamattomien palkkioiden perimistä koskevassa menettelyssä annetun ratkaisun täytäntöönpanoa koskevista säännöksistä ( 50 ) osoittavat, että sen täytäntöönpanoon sovelletaan samoja sääntöjä kuin tuomioistuinratkaisujen täytäntöönpanoon. Etenkään siksi velallinen ei voi estää pakkotäytäntöönpanoa lykkäävällä väitteellä. Tämä seikka on vahva viite siitä, että kyse on ratkaisusta, joka annetaan tuomiovaltaa käyttäen.

94.

Lopuksi kysymys sitä, kuuluuko velvollisuus valvoa ehtojen kohtuuttomuutta Secretario judicialin vai – kuten Espanjan hallitus väittää – täytäntöönpanevan tuomioistuimen tehtäviin, on merkityksetön arvioitaessa sitä, onko Secretario judicial tuomioistuin. Unionin tuomioistuin nimittäin päättää ennakkoratkaisukysymysten sisältöä tutkittuaan ja maksamattomien palkkioiden perimistä koskevan menettelyn kulku ja sitä seuraava täytäntöönpano huomioon ottaen, edellyttääkö unionin oikeus, että Secretario judicial valvoo ehtojen kohtuuttomuutta.

95.

Siksi totean yhteenvetona, että Secretario judicial on maksamattomien palkkioiden perimistä koskevassa menettelyssä SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin, sillä hän päättää riippumattomasti ja itsenäisesti oikeusriidasta kontradiktorisessa menettelyssä ja antaa ratkaisun tuomiovaltaa käyttäen.

96.

Komissio pohtii, onko unionin tuomioistuimella riittävästi tietoa Secretario judicialin ennakkoratkaisupyyntöön vastaamiseksi, kun taas Espanjan hallitus katsoo, että unionin tuomioistuimelle esitetyt tulkintaa koskevat kysymykset eivät ole merkityksellisiä pääasian ratkaisemiseksi.

97.

Kysymykseen Secretario judicialin esittämien tietojen riittävyydestä on vastattava komission tapaan lopulta myöntävästi. Vaikka ennakkoratkaisupyynnön tiedot ovat niukat, sen lisäksi, että siinä kuvaillaan ratkaistavan oikeusriidan ja kyseisen menettelyn luonnetta sekä mahdollisesti toimittamatta jätettyihin toimeksiantajaa koskeviin hintatietoihin liittyvää ongelmaa, siinä tarkastellaan myös maksamattomien palkkioiden perimistä koskevan menettelyn oikeudellisia perusteita sekä tuodaan esiin Secretario judicialin epäilys siitä, onko menettely sopusoinnussa unionin säännösten kanssa, joita hän pyytää tulkitsemaan.

98.

Siksi on hylättävä Espanjan hallituksen suullisessa käsittelyssä vielä seikkaperäisesti esittämät väitteet siitä, ettei Secretario judicial ole toimittanut riittävästi tietoa asianajajan ja tämän toimeksiantajan välillä sovituista tarkoista ehdoista. Näissä väitteissä ei myöskään oteta huomioon sitä, että käsiteltävänä olevan ennakkoratkaisupyynnön osalta unionin tuomioistuimen ei ole tarkoitus lausua siitä, onko joidenkin ehtojen sisältö direktiivin 93/13 mukainen, vaan siitä, onko maksamattomien palkkioiden perimistä koskeva menettely mainitun direktiivin mukainen.

99.

Secretario judicialin huomautukset pääasian oikeudellisista seikoista ja tosiseikoista ovat näin ollen riittäviä, jotta esitettyihin kysymyksiin voidaan antaa hyödyllinen vastaus. Lisäksi asianomaisille on annettu tosiasiassa mahdollisuus esittää huomautuksia. Myös unionin tuomioistuimelle toimitettujen huomautusten sisältö on tästä todisteena.

100.

Edellä esitetyt toteamukset perustuvat perusteellisiin tutkimuksiin, mutta ne ovat ainoastaan osoittaneet oikeiksi Secretario judicialin niukat huomautukset. Jos Espanjan hallitus ei olisi esittänyt ennakkoratkaisupyynnön tiedoista epäilyksiä, jotka tosin osoittautuivat perusteettomiksi, tutkimuksia ei olisi tarvittu.

101.

Espanjan hallitus väittää, että pääasian ratkaisemiseksi merkitystä ei ole sen enempää direktiivien 93/13 ja 2005/29 kuin perusoikeuskirjan 47 artiklankaan tulkinnalla.

102.

Ensinnäkin direktiivin 93/13 osalta Espanjan hallitus katsoo, että esitetyillä kysymyksillä ei ole merkitystä Secretario judicialin ratkaisun kannalta. Sen mukaan tämän elimen tehtävänä ei ole tutkia ehtojen kohtuuttomuutta, vaan se kuuluu myöhemmin täytäntöönpanosta vastaavalle tuomioistuimelle.

103.

Tämä väite on hylättävä.

104.

Ensinnäkin, kuten edellä on esitetty, ( 51 ) ei ole suinkaan osoitettu, että Secretario judicialin ratkaisun täytäntöönpanosta vastaavan tuomioistuimen olisi tutkittava ehtojen kohtuuttomuutta viran puolesta.

105.

Toiseksi direktiiviä 93/13 sovelletaan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan säännöksiin, jotka koskevat kansallisen tuomioistuimen toimivaltaa arvioida sopimusehtojen kohtuuttomuutta. ( 52 ) Secretario judicialin käsiteltäväksi saatettu maksamattomien palkkioiden perimistä koskeva menettely kuuluu näin ollen tämän direktiivin soveltamisalaan. Sillä, onko tämän elimen tai myöhemmin täytäntöönpanosta vastaavan tuomioistuimen tehtävänä tutkia viran puolesta ehtojen kohtuullisuutta, voi tosin olla merkitystä sen kannalta, onko maksamattomien palkkioiden perimistä koskeva menettely direktiivin 93/13 mukainen. Tätä kysymystä on kuitenkin tarkasteltava esitettyjen ennakkoratkaisukysymysten aineellisen tutkinnan yhteydessä, ei ennakkoratkaisukysymysten merkityksellisyyden eikä näin ollen niiden tutkittavaksi ottamisen yhteydessä.

106.

Espanjan hallituksen mukaan direktiivissä 2005/29 ei säädetä, että kansallisen tuomioistuimen olisi viran puolesta tutkittava sopimattomien kaupallisten menettelyjen olemassaoloa, vaan siinä säädetään ainoastaan, että jäsenvaltioiden on huolehdittava erityisistä toimenpiteistä tällaisten menettelyjen torjumiseksi.

107.

Espanjan hallituksen väitteissä ei kuitenkaan oteta huomioon ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen ja sen sisällön arvioinnin välistä rajaa. Kysymys siitä, edellyttääkö direktiivi 2005/29, että kansalliset tuomioistuimet tutkivat viran puolesta sopimattomien kaupallisten menettelyjen olemassaoloa, koskee itse direktiivin tulkintaa eikä sen merkitystä pääasian ratkaisun kannalta. Kysymys, joka koskee oikeudellisen toimen tulkinnan tarpeellisuutta ennakkoratkaisukysymykseen vastaamiseksi, ei kuitenkaan liity tämän säännöksen tulkintaan vaan tätä edeltävään kysymykseen siitä, onko tällainen tulkinta tarpeen esillä olevan tilanteen arvioimiseksi unionin oikeuden perusteella.

108.

Tämän osalta Secretario judicial viittaa ennakkoratkaisupyyntöpäätöksessään nimenomaisesti siihen, ettei ole näytetty toteen, että Margarit Panicello olisi tiedottanut Hernández Martínezille etukäteen palvelujensa kustannuksista. Secretario judicial toteaa edelleen, että hän kyseenalaistaa siksi, voidaanko Hernández Martínezia vaatia maksamaan kohtuullisen suuri summa tutkimatta, onko hinnasta tiedottamatta jättäminen sopimaton kaupallinen menettely.

109.

Lisäksi direktiiviä 2005/29 sovelletaan elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiin sopimattomiin kaupallisiin menettelyihin ennen jotakin palvelua koskevaa liiketointa, sen aikana ja sen jälkeen. ( 53 ) Direktiiviä 93/13 koskevan unionin oikeuskäytännön mukaan asianajajan ja tämän toimeksiantajan välistä oikeudellisten palvelujen tarjoamista koskevaa sopimusta on pidettävä direktiivissä 2005/29 tarkoitettuna palvelua koskevana liiketoimena. ( 54 )

110.

Jos Secretario judicial näin ollen toteaisi, että asianajaja Margarit Panicello on tosiasiassa jättänyt tiedottamatta toimeksiantajalleen palvelujensa hinnasta ja saanut näin tämän tekemään kaupallisen ratkaisun, jota tämä ei olisi muuten tehnyt, tällaista hinnasta tiedottamatta jättämistä olisi pidettävä direktiivissä 2005/29 tarkoitettuna sopimattomana kaupallisena menettelynä. ( 55 )

111.

Tämän perusteella ei vaikuta ilmeiseltä, että direktiivin 2005/29 tulkinnalla ei olisi mitään yhteyttä pääasian oikeusriidan tosiseikkoihin tai kohteeseen tai että sillä ei olisi merkitystä sen ratkaisun kannalta. ( 56 )

112.

Espanjan hallituksen mukaan maksamattomien palkkioiden perimistä koskeva menettely ei kuulu perusoikeuskirjan 51 artiklan perusteella sen soveltamisalaan, sillä asianajajien palkkioiden perinnästä ei ole säädetty unionin oikeudessa. Siksi perusoikeuskirjan 47 artiklan tulkinnalla ei voi olla merkitystä pääasian kannalta.

113.

Tätä väitettä ei voida hyväksyä.

114.

Tuomiosta Åkerberg Fransson käy nimittäin ilmi, että kun kansallinen lainsäädäntö kuuluu unionin oikeuden soveltamisalaan, unionin tuomioistuimen on esitettävä ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön yhteydessä kaikki sellaiset tulkintaan liittyvät seikat, jotka ovat tarpeen, jotta se voi arvioida, onko kansallinen lainsäädäntö yhteensopiva perusoikeuksien kanssa. ( 57 )

115.

Käsiteltävässä asiassa on selvää, että maksamattomien palkkioiden perimistä koskevasta menettelystä annetut säännökset kuuluvat unionin oikeuden soveltamisalaan, sillä pääasiassa kyseessä oleva sopimus on tehty asianajajan ja kuluttajan välillä ja se kuuluu näin ollen direktiivin 93/13 soveltamisalaan. ( 58 ) Mainittua direktiiviä sovelletaan säännöksiin, jotka koskevat kansallisen tuomioistuimen toimivaltaa sopimusehtojen kohtuuttomuuden arvioinnissa. ( 59 )

116.

Lisäksi unionin tuomioistuin on jo todennut, että jäsenvaltioiden velvollisuuteen taata niiden oikeuksien tehokkuus, joita yksityisillä on direktiivin 93/13 perusteella kohtuuttomien sopimusehtojen käyttöä vastaan, sisältyy vaatimus kansallisen tuomioistuimen tarjoamasta oikeussuojasta, joka on taattu myös perusoikeuskirjan 47 artiklassa. ( 60 )

117.

Siksi arvioitaessa, onko kansallisen tuomioistuimen tutkintatoimivaltaa koskeva kansallinen lainsäädäntö yhdenmukainen direktiivin 93/13 vaatimusten kanssa, on otettava huomioon myös perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettu oikeus oikeussuojakeinoihin tuomioistuimessa.

118.

Ennakkoratkaisukysymykset ovat näin ollen merkityksellisiä pääasian ratkaisun kannalta.

119.

Nyt tarkasteltava ennakkoratkaisupyyntö voidaan näin ollen ottaa tutkittavaksi, ja unionin tuomioistuimen on vastattava siihen.

120.

Jäljempänä tarkastelen ensin ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen ensimmäistä osaa ja toista ennakkoratkaisukysymystä, jotka koskevat maksamattomien palkkioiden perimistä koskevan menettelyn yhteensopivuutta direktiivien 93/13 ja 2005/29 kanssa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa. Sen jälkeen tarkastelen kolmatta ennakkoratkaisukysymystä, joka koskee sitä, onko erityisesti Secretario judicialin todistuskeinoja koskeva toimivalta maksamattomien palkkioiden perimistä koskevassa menettelyssä direktiivin 93/13 vaatimusten mukainen.

121.

Koska kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien epätasa-arvoista tilannetta voidaan tasoittaa vain ulkopuolisella aktiivisella toiminnalla, kansallisten tuomioistuinten tehtävänä on varmistaa niiden oikeuksien tehokkuus, jotka taataan kuluttajille direktiivissä 93/13. Siksi kansallisten tuomioistuinten on tutkittava viran puolesta direktiivin 93/13 soveltamisalaan kuuluvan sopimusehdon kohtuuttomuutta. ( 61 )

122.

Sikäli kuin nähtävissä, unionin tuomioistuin ei ole vielä todennut, onko tällainen velvoite olemassa myös direktiivin 2005/29 alalla ja onko kansallinen tuomioistuin näin ollen velvollinen tutkimaan viran puolesta myös sopimattomien kaupallisten menettelyjen olemassaoloa.

123.

Komissio katsoo, että direktiiviin 93/13 liittyvää oikeuskäytäntöä voidaan tältä osin soveltaa myös direktiivin 2005/29 yhteydessä. Espanjan hallitus sen sijaan vastustaa sen soveltamista, sillä sen mukaan direktiivin 2005/29 11 ja 12 artiklassa ei velvoiteta jäsenvaltioita varmistamaan yleisesti, että tuomioistuimet tutkivat viran puolesta sopimattomat kaupalliset menettelyt, vaan niissä säädetään, että jäsenvaltioiden on huolehdittava erityisistä toimenpiteistä tällaisten kaupallisten menettelyjen torjumiseksi.

124.

Käsiteltävänä olevassa asiassa ei tosin ole tarpeellista tutkia sitä, voidaanko direktiiviä 93/13 varten laadittuja periaatteita, joiden mukaan kansalliset tuomioistuimet tutkivat viran puolesta sopimusehtojen kohtuuttomuutta, soveltaa yleisesti myös direktiivin 2005/29 yhteydessä.

125.

Kuten käy ilmi Secretario judicialin tiedoista, pääasian kaltaisessa tilanteessa mahdollinen sopimaton kaupallinen menettely, joka ilmenee hintatietojen puuttumisena, ei ole merkityksellinen sinällään vaan ainoastaan arvioitaessa asianajajan ja tämän toimeksiantajan tekemän sopimuksen ehtojen kohtuuttomuutta.

126.

Tässä yhteydessä sopimatonta kaupallista menettelyä koskeva toteamus on yksi niistä seikoista, joihin voidaan vedota ehdon kohtuuttomuuden arvioinnissa, sillä direktiivin 93/13 4 artiklan 1 kohdan mukaan ehdon kohtuuttomuutta arvioidaan ottaen huomioon kaikki sopimuksen tekoon liittyvät olosuhteet. Tälle ei ole esteenä se, että sopimatonta kaupallista menettelyä koskevan toteamuksen perusteella ei voida automaattisesti ja yksinään todeta sopimusehtojen olevan kohtuuttomia, sillä direktiivin 2005/29 3 artiklan 2 kohdassa säädetään, että direktiivillä ”ei rajoiteta sopimusoikeutta eikä erityisesti sopimuksen pätevyyttä, tekemistä tai vaikutusta koskevia sääntöjä”. ( 62 )

127.

Kansallinen tuomioistuin on näin ollen kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa velvollinen tarkastelemaan ehtojen kohtuuttomuuden tutkinnassa myös mahdollisia sopimattomia kaupallisia menettelyjä ja ottamaan huomioon direktiivin 2005/29.

128.

Tästä on pääteltävä, että pääasian kaltaisessa tilanteessa viran puolesta tehtävää ehtojen kohtuuttomuuden tutkintaa varten direktiivin 93/13 yhteydessä vahvistettuja periaatteita voidaan soveltaa myös direktiivin 2005/29 yhteydessä siltä osin kuin direktiivissä 93/13 tarkoitettu kohtuuttomien ehtojen arviointi on välttämättä tehtävä direktiivissä 2005/29 tarkoitetun sopimattomien kaupallisten menettelyjen arvioinnin valossa.

129.

Direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohta ei ole tälle esteenä. Siinä säädetään, että sopimusehtojen kohtuuttoman luonteen arviointi ei saa koskea hinnan asianmukaisuutta suhteessa vastineena toimitettaviin palveluihin. Tämä pätee kuitenkin vain, jos ehdot on laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi.

130.

Käsiteltävän kaltaisessa tilanteessa on näin ollen täysin mahdollista, että sopimusehto, jonka arvioinnissa puuttuvalla hintatiedolla voisi olla merkitystä, koskee hinnan asianmukaisuutta suhteessa vastineena toimitettavaan palveluun. On kuitenkin luultavaa, ettei kyseistä ehtoa olisi tällöin laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi, joten direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohta ei olisi esteenä sille, että kansallinen tuomioistuin arvioi sen sisällön. ( 63 )

131.

Edellä esitettyjen näkökohtien mukaisesti ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen ensimmäinen osa ja toinen ennakkoratkaisukysymys on ymmärrettävä siten, että Secretario judicial tiedustelee, onko direktiivi 93/13, luettuna yhdessä direktiivin 2005/29 ja perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, esteenä maksamattomien palkkioiden perimistä koskevasta menettelystä annetun lainsäädännön kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa ei sallita ratkaisusta vastaavan elimen tutkia viran puolesta kohtuuttomien ehtojen tai sopimattomien kaupallisten menettelyjen olemassaoloa.

132.

Direktiivi 93/13, luettuna yhdessä direktiivin 2005/29 ja perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, on esteenä menettelylle, joka mahdollistaa sen, että elinkeinonharjoittaja voi periä saatavaa kuluttajalta ilman, että tuomioistuin tutkii viran puolesta kohtuuttomien ehtojen tai sopimattomien kaupallisten menettelyjen olemassaoloa täytäntöönpanoon johtavassa menettelyvaiheessa. Jos menettelyssä on kaksi vaihetta, joista ensimmäisessä hankitaan täytäntöönpanoperuste ja toisessa suoritetaan varsinainen täytäntöönpano, ainakin jommassakummassa vaiheessa on arvioitava ehtojen kohtuuttomuutta ja menettelyjen sopimattomuutta. ( 64 )

133.

Tämä periaate voi johtaa aluksi siihen päätelmään, että riittää, kun Secretario judicialin kysymykseen vastataan seuraavasti: direktiivi 93/13, luettuna yhdessä direktiivin 2005/29 ja perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, on esteenä sille, että maksamattomien palkkioiden perimistä koskevan menettelyn toimeenpanosta vastaava Secretario judicial ei voi arvioida ehtojen kohtuuttomuutta ja menettelyjen sopimattomuutta, vain jos Secretario judicialin ratkaisun täytäntöönpanosta vastaavalla tuomarilla ei ole toimivaltaa tällaiseen arviointiin. Tämä vastaus vastaisi Espanjan hallituksen käsiteltävänä olevassa menettelyssä edustamaa kantaa.

134.

Tällainen vastus on kuitenkin hylättävä.

135.

Tarkasteltaessa maksamattomien palkkioiden perimistä koskevassa menettelyssä annetun ratkaisun antamis- ja täytäntöönpanomenettelyä kokonaisuudessaan käy selväksi, ettei ehtojen kohtuuttomuuden ja menettelyjen sopimattomuuden arviointia ole tarkoituksenmukaista sijoittaa täytäntöönpanovaiheeseen. ( 65 ) Tämä tarkoittaisi nimittäin sitä, että kuluttajaa vaaditaan edeltävässä, täytäntöönpanoperusteen antamiseen tarkoitetussa menettelyssä maksamaan mahdollisesti kohtuuttomiin ehtoihin tai sopimattomiin kaupallisiin menettelyihin pohjautuva saatava uhkaamalla myöhemmin tapahtuvalla perinnällä.

136.

Siksi kohtuuttomien ehtojen tai sopimattomien menettelyjen valvonnan lykkääminen täytäntöönpanovaiheeseen olisi torjuttava sekä prosessiekonomiaan liittyvistä syistä että kyseisten unionin oikeuden säännösten tehokkaaseen täytäntöönpanoon liittyvistä syistä. Lykkäämiseen liittyy nimittäin se merkittävä riski, että Secretario judicialin ratkaisuun luontaisesti sisältyvän arvovallan vuoksi velallinen suorittaa maksun heti, kun ratkaisu annetaan, jolloin täytäntöönpanomenettely ei ylipäätään olisi enää tarpeen. Täytäntöönpanokelpoisen ratkaisun olemassaolo lisää jo sinällään merkittävästi kuluttajien painetta hoitaa (oletetut) maksuvelvoitteensa, etenkin jos täytäntöönpanoperusteen antamismenettely on, kuten nyt käsiteltävässä asiassa, kontradiktorinen menettely, jonka tarkoituksena on ratkaisun antaminen tuomiovaltaa käyttäen. Kuten komissio on korostanut perustellusti suullisessa käsittelyssä, täytäntöönpanomenettelyssä esitetty väite ei suinkaan ole rinnastettavissa mahdollisuuteen hakea muutosta Secretario judicialin ratkaisuun. Näin on erityisesti, koska – kuten edellä on osoitettu ( 66 ) – tällaisella täytäntöönpanomenettelyssä esitetyllä väitteellä ei olisi käsiteltävässä asiassa lykkäävää vaikutusta.

137.

Jos kohtuuttomia ehtoja tai sopimattomia menettelyjä ei valvota Secretario judicialin käsiteltäväksi saatetun menettelyn yhteydessä vaan myöhemmin toteutettavan täytäntöönpanomenettelyn yhteydessä, kannustettaisiin maksamattomien palkkioiden perimistä koskevassa menettelyssä tunnustettujen mutta samalla mahdollisesti kohtuuttomiin ehtoihin ja sopimattomiin menettelyihin perustuvien saatavien maksamiseen. Tällainen ratkaisu olisi selvästi vastoin direktiivissä 93/13, luettuna yhdessä direktiivin 2005/29 ja perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, vaadittua kuluttajansuojaa.

138.

Siksi ehdotan unionin tuomioistuimelle, että ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen ensimmäiseen osaan ja toiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan seuraavasti: direktiiviä 93/13, luettuna yhdessä direktiivin 2005/29 ja perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan maksamattomien palkkioiden perimistä koskevan menettelyn täytäntöönpanosta vastaava elin ei saa viran puolesta tutkia asianajajan ja kuluttajan väliseen sopimukseen sisältyvän ehdon kohtuuttomuutta tai sopimattomien kaupallisten menettelyjen olemassaoloa.

139.

Secretario judicial tiedustelee kolmannella ennakkoratkaisukysymyksellään, ovatko maksamattomien palkkioiden perimistä koskevaa menettelyä koskevat säännökset ristiriidassa direktiivin 93/13 kanssa, koska ne rajoittavat kyseisen elimen toimivaltaa todistuskeinojen alalla ja näin ollen kuluttajan oikeutta esittää todisteita.

140.

Aluksi herää epäilys siitä, voidaanko kysymys ottaa tutkittavaksi, sillä Secretario judicial toteaa tältä osin, että hänen rajoitettu tutkintatoimintavaltansa maksamattomien palkkioiden perimistä koskevassa menettelyssä voisi estää tutkimasta esimerkiksi sopimusehtoja koskevia mahdollisia muutoksia, jo maksettuja palkkioita tai palkkioiden maksamiseen liittyvää yleistä käytäntöä, jos niiden osalta ei ole viitteitä kohtuuttomista ehdoista. Secretario judicialin kysymys voidaan ymmärtää myös siten, että hän tiedustelee, ovatko maksamattomien palkkioiden perimistä koskevan menettelyn todistuskeinoja koskevat rajoitukset ristiriidassa direktiivin 93/13 tehokkaan vaikutuksen kanssa.

141.

Tehtävä, joka on osoitettu kansallisille tuomioistuimille direktiivin 93/13 täytäntöönpanon alalla, ei rajoitu pelkästään siihen, että kansallisella tuomioistuimella on mahdollisuus lausua sopimusehdon mahdollisesta kohtuuttomuudesta, vaan sisältää myös velvollisuuden tutkia viran puolesta tämä kysymys. ( 67 ) Kansalliset tuomioistuimet osallistuvat näin ollen aktiivisesti kuluttajien suojeluun direktiiviä 93/13 sovellettaessa. Lisäksi unionin oikeuden vaatimuksista, jotka koskevat tuomioistuimen tutkinnan tehokkuutta direktiivin 93/13 täytäntöönpanon yhteydessä, seuraa yleisesti, että kansalliset menettelysäännöt eivät saa olla sellaisia, että unionin oikeudessa kuluttajille tunnustettujen oikeuksien käyttäminen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa. ( 68 )

142.

Tilanne, jossa kansallisella tuomioistuimella on viitteitä kohtuuttomista ehdoista, joita se ei kuitenkaan voi tutkia rajoitetun tutkintatoimivaltansa vuoksi, olisi näin ollen selvästikin ongelmallinen. ( 69 )

143.

Käsiteltävänä olevassa tapauksessa LEC:n maksamattomien palkkioiden perimistä koskevaan menettelyyn liittyvistä säännöksistä käy ilmi, että Secretario judicial käyttää saatavaa koskevien selvitystoimien perustana esitettyä palkkiovaatimusta koskevan tuomioistuinmenettelyn asiakirjojen lisäksi myös asianajajan laskua sekä muita asiakirjoja, kuten kustannusarviota tai sopimusta. Jos vaatimus riitautetaan kohtuuttomana, Secretario judicialin on lisäksi kuultava asianajajaa, ja jos tämä kieltäytyy alentamasta saatavaa, toimitettava asiakirja-aineisto asianajajayhdistyksen arvioitavaksi. ( 70 ) Tällaisen tutkintatoimivallan pitäisi yleensä olla riittävä ehtojen kohtuuttomuuden tutkimiseen ja arviointiin.

144.

Kuten komissio korostaa, etenkin tapauksissa, joissa sopimus on tehty ainoastaan suullisesti, laajempi toimivalta tehdä tutkimuksia, kuten mahdollisuus kuulla todistajia, voisi olla tarpeen ehtojen kohtuuttomuuden arvioimiseksi. Komissio katsoo, että Espanjan perustuslakituomioistuimen asiaa koskevan oikeuskäytännön perusteella LEC:n säännösten voitaisiin tulkita olevan unionin oikeuden mukaisia, sikäli kuin Secretario judicialin tutkinta ilman vaatimusten kontradiktorista käsittelyä voisi ulottua perustelluissa tapauksissa asiakirjatodisteiden tutkintaa pidemmälle ja sisältää näin ollen todistajien kuulemisen.

145.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan siten, että direktiivi 93/13 ei ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jos tämä lainsäädäntö sallii riittävät todistuskeinot ehtojen kohtuuttomuuden tehokasta tutkintaa varten. Tämän tutkiminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävä.

146.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Secretario Judicial del Juzgado de Violencia sobre la Mujer Único de Terrassan ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti: